Arvoisat kesävieraamme!

Meillä on yleensä tapana tuoda petivaatteet, mutta usein monet emännät sanovat, että ei olisi tarvinnut, onhan meilläkin pesukone. Ymmärrän kyllä että kolmilapsisessa vauvaperheessä on muutenkin pyykkiä, mutta eikö ennen vierailua voisi ihan kohteliaasti sanoa, että olisiko mahdollista vähentää meidän pyykkitaakkaa ja tuoda omat lakanat, ja ehtisittekö käydä kaupassakin? Monet emännät ovat jo suunnitelleet vierailun ruokalistan etukäteen ja hämmentyvät jos vieraat tulevatkin 'omien eväiden' kanssa. Tai ehdottaisitte vaikka vierailun toisena päivänä, että nyt miehet voisivatkin lähteä käymään kaupassa. Mietitäänpäs yhdessä, mitä ruokaa tehtäisiin. Vieraille voi myös ihan kohteliaasti sanoa, että kattaisitko sinä pöydän tai tekisitkö salaatin sillä aikaa kun minä laitan nämä perunat kiehumaan. Toisen keittiössä on vaikea mennä noin vain omin päin puuhailemaan, ellei tästä puhuta emännän kanssa.

Tuollaisten ihmisten luona itse en koskaan kyläile, jotka päsmäröivät ja ohjelmoivat vieraiden päivät. Nämä kohteliaisuussäännöt kuuluvat yleissivistykseen, niistä ei puhuta.

me taas ollaan viisilapsinen vauvaperhe ja meillä vieraiden aiheuttama "vaiva" tai pyykki ei tunnu yhtään missään. Teen samat asiat joka tapauksessa. Se, onko lakanoita pyykissä seitsemän vai kymmenen, on ihan yks ja hailee.



Taitaa olla asennekysymys.

Nauti älä marmata...vaikka vieraat teetää töitä niin se että he tulevat teille ja saat nauttia heidän seurasta on jo niin mukavaa...vai oletko masntunut?

Aina on lakanat ja pyyhkeet mukana ja ydessä teemme ruokaa ja usein käymme kaupassakin. Näin toimitaan aina kenen luona sitten olemmekaan kylässä.



Ehkä olisi parasta ottaa asia puheeksi? Jos ei voi, niin sitten pitää kieltäytyä vieraiden tulosta.

Kämppä on puolessa tunnissa vieraiden saapumisen jälkeen kuin pommin jäljiltä. Avonaisia laukkuja, vaatteita, lasten leluja, tuliaisia, muovikasseja, joissa reissuostoksia kaikkialla (olohuoneessa, eteisessä, keittiössä ja vieraiden makkarissa). Yleensä vieraat haluavat tavata tuttujaan, jotka ovat myös heidän yhteisiä tuttujaan, ja on todella noloa, kun he tulevat kylään ja kämppämme on täysin siivoton. Yleensä siinä yritän toisten tavaroita kasata yhteen huoneeseen, eipä vielä kukaan näistä lapsiperheistä ole itse niitä tajunnut poistaa näkyvistä. Samoin joudun aivan itse kestitsemään niin heitä kuin näitä vieraita, jotka tulevat iltaa viettämään heitä nähdäkseen. Apua ei yleensä saa kuin ehkä pienen hetken.



Olenkin samaa mieltä kakkosen kanssa, että kyllä suu pitää avata, jotta sitä apua saa. Ei ne vieraat saa olla niin vieraita ja hienoja, että ei voi todeta, voisitko kattaa pöydän tai laittaa nuo lasten lelut sivummalle. En pyydä mahdottomia. En sano, että imuroipa tai valmista päivällinen tai vie pyykit kuivumaan. Ne kyllä kuuluu minulle. Mutta pieni apu kuten salaatin teko päivällistä varten, lasten vahtiminen tai tavaroiden kuljettaminen pois näkyvistä kuuluu yökyläilijöille, jotka viipyvät useamman päivän. Jos vain yhden yön ovat, niin sitten ei tietenkään.

Tänään minä passaan sinua, ensi kuussa me tullaan teille ja sinä passaat minua. Näinhän se perinteisesti on toiminut. Ja ellei toimi niin sitten vain suu auki ja työnjakoon. Lausumattomia, kaikkien tuntemia vierailusääntöjä ei enää ole olemassakaan.



Itse en odota enkä salli vierailta apua enkä kyläillessä auta, ellei pyydetä. Minusta se vain sekoittaa emännän suunnitelmat.

Mun anoppi vie "ei haluta olla taakaksi" aivan liiallisuuksiin ja suurieleisesti alleviivaa omaa "huomaavaisuuttaan".



Hän tulee mukanaan uusi makuupussi tai peitto, tyyny ja vuodevaatteet, kerran on ollut myös petaripatja, unohtamatta tietenkin pyyhkeitä ja kesäaikaan laudeliinoja. Mukanaan hänellä on aina puoliksi valmisteltua sapuskaa vaikka armeijalle ja joskus myös uusi astiasto.



Ja mitäs sitten tapahtuu: Hän istuu pihakeinussa tehden ristisanatehtäviä, ei jaksa olla lasten kanssa hetkeäkään, ei edes piirustuksia jaksa katsoa, kun on niin poikki reissaamisesta ja eväiden teosta. Minun perässäni seuraa ja jaksaa valittaa useasti päivässä miten on ollut raskasta roudata tavaralasti ja miten on kallista, vaikka kuinka sanoisin että mehän luvattiin täys ylläpito. Kun anoppia alkaa nälättää, hän vaatii minua valmistamaan puolivalmiit sapuskansa. Itse hän seisoo koko ajan selkäni takana ja hokee ei ei ei, ei noin, tee sitä ja tee tätä. Ruoat ovat todella suuritöisiä ja menu 10 ruokalajin kokonaisuus alkuruokineen, keittoineen ja jälkiruokineen. Itse hän tarjoaa jouluaterialla vaatimattomampia ruokia. Jos minä en valmista hänen sapuskojaa vaan teen oman pääni mukaan, niin jo olen kamala ja kiittämätön miniä ja hän heittäytyy marttyyriksi.



Kun lähdön aika tulee, alkaa vääntö siitä, että hänpä ei ota makuupusseja, pyyhkeitä yms mukanaan vaan ne on lahja meille ja erityisesti mun pitäisi olla kiitllinen miten ihana anoppi mulla on, kaikilla kun ei ole näin hyväsydämisiä anoppeja.



Minun sanomiseni kaikuvat kuin kuuroille korviööe ja hän syyllistää lapsille, että äiti tekee mummolle pahan mielen. Olen kerran hänet pyytänyt poistumaan ja ulos heittänyt vaan ei tehnyt elettäkään lähteäkseen. Ihmettelette varmasti miksi mieheni ei tee mitää. Anoppi on koko mieheni lapsuuden hallinnut perhettä masennuksella tai oikeastaan sen uhkalla. Todella iljettävästi kiristää mielenterveysongelmilla. Mieheni sanoi kerran aika pahasti vastaan anopille ja siitä seurasi se, että anoppi "masentui" ja joutui nukkumattomuuttaan lähes "psykoosiin" ja mieheni ylikilttinä syytti itseään. Oikeasti anoppi ei ole psykoosia nähnytkään! Kuhan on koko ikänsä kotirouvana lusmuillut muiden passatessa ja elättäessä. Psykoosissa olevaksi tai masentuneeksi ihmiseksi hän kykenee suunnittelemaan uskomattoman vaativia ja yksityiskohtaisia projekteja muiden toteutettavaksi!



Anoppi visiteerasi apen kanssa meillä yllätysvisiitin 2 viikkoa sitten ja taas hallitsi jääkuningattarena. Koska mieheni ei ole 8 vuoden aikana katkaissut napanuoraansa äitiinsä ja edelleen äidin paha mieli menee jopa omien lasten edelle, olen vähitellen alkanut valmistella eroa.

Tuollaisten ihmisten luona itse en koskaan kyläile, jotka päsmäröivät ja ohjelmoivat vieraiden päivät. Nämä kohteliaisuussäännöt kuuluvat yleissivistykseen, niistä ei puhuta.

ja otsikossa sanottiin kontrollihirmuksi.

Siis pointtini oli se, että tehdään ja suunnitellaan yhdessä! En minä ainakaan osaa noin vaan mennä toisen keittiöön touhuilemaan tai ostaa kassillista ruokaa kun en tiedä mitä siellä jo on (kun ap ehdotti, että vieraat tekisivät vaikka yhden päivän ruuat itse tai tulisivat ruokakassin kanssa) vaan että emännän kanssa yhdessä sovittaisiin kuka tekee mitä, käytäisiin yhdessä kaupassa ja emäntäkin voi kohteliaasti pyytää mitä vieraat voisivat tehdä.

Siis miten niin päsmäröinyt ja ohjelmoinut vieraiden päivät??

Ap, sano. Ihmiset ei ole ajatustenlukijoita.

kai tää nyt on jo mennyt jokaiikalla kaaliin, mikä hirveä riesa kesävieraat ovat??

Miksi ihmiset kutsuvat vieraita kylään, kun niistä on vain vaivaa? Tätä mä en kykene käsittämään. Mulla oli juuri viikon ajan vieraita (eri vieraita, samat ihmiset eivät olleet viikkoa, kukin porukka oli max 2 yötä), ja olihan siinä tekemistä, mutta ennen kaikkea oli tosi kivaa!



Mun vieraat kysyvät etukäteen, mitä pitää tuoda, tai tuovat automaattisesti makuupussit tai lakanat. Kauppaan mennään yhdessä, ja mä sanon, mitä kukin porukka voi ostaa. Samoin jengi tuo ruokaa ja juomaa omasta aloitteestaan. Kun vieraita on enemmän kuin 2 kerralla, pyrin laittamaan mahdollisimman helppoa ruokaa, ja annan vieraille tehtäviä "pilko tää, sä voit hakea kasvimaalta tilliä" jne. Kaikki vieraat myös tekevät oman osansa järjestyksenpidon helpottamiseksi, esim. joku tiskaa, joku pyyhkii pöydän, vie roskat ihan pyytämättä.



Toki vieraista on vaivaa, ja erityisen paljon vaivaa sitä on, jos asennoituu niin. Ei kannata pyytää ketään kylään jos vierailusta ei ole isäntäperheelle iloa. Ja kaikille ei ole.

mä myös sanon vieraille, jos haluan heidän tuovan lakanat ja pyyhkeet, ja sanon myös sen, milloin toivon heidän lähtevän, jos sellainen takaraja on olemassa. Näin on helpointa.

mä myös sanon vieraille, jos haluan heidän tuovan lakanat ja pyyhkeet, ja sanon myös sen, milloin toivon heidän lähtevän, jos sellainen takaraja on olemassa. Näin on helpointa.

on vielä sopivasti jäjellä eivätkä kunnioita toiveitasi lainkaan?

mä myös sanon vieraille, jos haluan heidän tuovan lakanat ja pyyhkeet, ja sanon myös sen, milloin toivon heidän lähtevän, jos sellainen takaraja on olemassa. Näin on helpointa.

Mitäs tekisit yäätysvieraiden kanssa, joilla lomaa on vielä sopivasti jäjellä eivätkä kunnioita toiveitasi lainkaan?

että kukaan mun tuttavapiiristä käyttäytyisi niin, että lekottelisi vain meillä huolimatta siitä, mitä mä sanon. Yllätysvieraille meillä on kyllä lakanat, niin kuin on useimmille muillekin vieraille. Jos tulee vähemmän vieraita kerralla, pystyn kyllä nukuttamaan heidät omissa lakanoissa. Mutta jos on paljon ihmisiä kerralla, menee haastavammaksi.

Mä kyllä sanon, jos haluan jonkun lähtevän meiltä. Eikä tarvitse olla epäkohtelias. Voi sanoa esimerkiksi, että meillä on nyt hommia tai että olemme itse lähdössä muualle. En oikeasti osaa kuvitella, että joku väittäisi vastaan. Enemmänkin ihmiset usein arkailevat, että voidaanko nyt olla toinenkin yö, ei kai siitä oo haittaa jne.

Rajattomille ihmisille on toisten asetettava rajat. Jos yllätysvieraat eivät ole soittaneet etukäteen (jolloin tulo on voitu kieltää), ei heitä myöskään ole pakko päästää ovea pidemmälle. Juttelette talon pihalla tai kerrostalossa ovella niin, että he ovat rappukäytävässä. Toteatte, että nyt ei yökyläily sovi, mentäisiinkö vaikka kioskille jätskille niin voitte samalla miettiä uutta suunnitelmaa.

joilla on erikoisruokavaliot ja dieetit. "Kivaa" pähkäillä mitä kenellekin voi tarjoilla kun omalle porukalle kelpaisi ihan hyvin grillattu makkara. Sairaudesta johtuvat ymmärrän mutta kaikki kikkailudieetit ärsyttää kyllä suunnattomasti, kun joutuu erikoisruokia ostelemaan kymmenillä euroilla.

Rajattomille ihmisille on toisten asetettava rajat. Jos yllätysvieraat eivät ole soittaneet etukäteen (jolloin tulo on voitu kieltää), ei heitä myöskään ole pakko päästää ovea pidemmälle. Juttelette talon pihalla tai kerrostalossa ovella niin, että he ovat rappukäytävässä. Toteatte, että nyt ei yökyläily sovi, mentäisiinkö vaikka kioskille jätskille niin voitte samalla miettiä uutta suunnitelmaa.

Anoppi ja appi ilmaantuvat yllättäen oven taakse kimpsuineen ja kampsuineen, ovat ajaneet lapista pääkaupunkiseudulle. Todella harvoin nähdään.

Meillä oli kyllä muita suunnitelmia. Mies päästää tietysti vanhempansa sisälle, jäävätkin viikoksi.

Ymmärrät varmaan miten vaikea mun asema tässä teatterissa on? Omat vanhempani eivät koskaan tekisi moista, heille olen täyspäinen aikuinen ihminen, jonka mielipiteitä ja elämää kunnioittavat.

yövieraile missään muualla kuin omalla mökillä ja joskus hotellissa :)



En siis ole riesana ja vaivana kellekään. En mene vaikka pyydetään. Vähitellen hiipunu välit sukulaisiin... Ihanaa! Oma vapaus :)

mä en tajua ollenkaan suurta osaa tämän ketjun kirjoittajista.



Meillä käy vieraina ystäviä, ihmisiä joista pidämme. Haluamme tavata heitä ja viettää aikaa heidän kanssaan.



Jos he tulevat kylään, iloitsemme siitä ja vietämme rennosti aikaa yhdessä.



Lapset leikkivät keskenään ja sotkevat, ei se mitään, ei kotimme muutenkaan ole tip top koska omatkin lapsemme sotkevat.



Tarjoamme ruokaa, jota itsestään selvästi kokataan yhdessä, aukaistaan viinipullo ja pyöritään porukalla keittiössä. Tiskit, ruokien korjaus, petien laitto, saunan lämmitys, kaikki porukalla. Mukavaa.



Jos vierailla on omat lakanat, käyttävät niitä. Jos ei ole, annan lakanat tietenkin ja pesen ne sitten, ei haittaa yhtään. Olen iloinen että meillä on ystäviä ja mielelläni tungen lakanat ja pefletit pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun heidän käyntinsä jälkeen, omien pyykkien seassa.



Vieraamme ovat yleensä lapsiperheitä, ja heillä on paljon tavaraa mukanaan. Yleensä ne viedään siihen tilaan mihin heidät majoitetaan, mutta totta kai tavaraa lojuu ympäriinsä - ei häiritse! En halua käyttää yhteistä aikaa miettimällä siisteyttä. Jos joku muukin tulee kylään samaan aikaan, eipä ole tullut mieleenkään hävetä toisten ihmisten tavaroita kodissamme??? Ihan hullua.



Jos me käymme kylässä, viemme omat pyyhkeet ja lakanat - paitsi jos ne unohtuvat tai jos kuljemme junalla, silloin AINA kyläpaikan väki on sanonut että ilman muuta saatte täältä lakanat.



En ole koskaan tajunnut tästäkin voivan muodostua ongelmaa jollekin. Ehkä silloin ymmärrän, jos joutuu vastentahtoisesti kestitsemään joitain sukulaisia joiden kanssa oikeasti ei edes halua olla tekemisissä.



Ei voi muuta kuin taas olla äärimmäisen onnellinen omasta elämästään ja ihanista ystävistä, jotka eivät myöskään moisista nipota!