Lue keskustelun säännöt.
Vihaan tota koiraa.
21.07.2010 |
Se alkoi raskauden loppupuolella. Ja joku sano mulle, että oota ku vauva tulee ja saa vähän ikää, tykkäät kyllä koirasta jahka hormoonisumu hälvenee. Nyt vauva 3 kk ja silti päivittäin mietin koiran lopetusta.
Koiran huonot puolet:
-karvaa joka puolella ja aina, ihan sama miten usein imuroit + paskasia tassunjälkiä
-karkailee, jos oven jättää vahingossa auki
-ylimääräisiä kuluja
-lenkit yhtä helevettiä ohitusongelman takia
-lasta ei voi ollenkaan jättää yksin esim. vessareissun ajaksi
-aina jaloissa
-kuolaa
-on vasta 5 vuotias, ei heitä veiviänsä luonnollisesti vielä pitkään aikaan
Koiran hyvät puolet:
- ... mä en oikeesti tiedä, ei tuota iloa mulle ollenkaan.
Mä oon tässä miettinyt koiran lopetusta jo yli puoli vuotta ja oon edelleenkin sitä mieltä, että tosta on vain vaivaa ja haluan sen kodistani pois. Onko mun j*malauta pakko pitää toi piski sen takia "kun oot koiran ottanu"?
Kommentit (63)
Hae apua väsymiseesi. Voisiko joku lenkittää koiraa joskus tai auttaa siivouksessa? Osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu. Meillä on perheessä 10-vuotias koira ja 1-vuotias lapsi. Lapsen syntymän jälkeen koiran hoitaminen on kieltämättä käynyt työläämmäksi ja meillä se on nyt lähinnä mieheni harteilla. Mies on aika väsynyt jatkuviin lenkityksiin ja aikaisiin aamuheräämisiin. Vauvan kanssa en juuri voi koiraa päivisin lenkittää, koska vauva nukkuu huomattavasti paremmin kun vaunut ovat paikoillaan.
Itsellänikin on hetkiä, jolloi olen todella väsynyt koiraan. Sille ei ole aikaa ja tuntuu, että se on vain tiellä. Koira on ihan hyväkäytöksinen ja rauhallinen, mutta väsyneenä pienetkin asiat ja jatkuva siivoamisen tarve alkavat ärsyttää. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että vanhempamme ottavat mielellään koiraa välillä hoitoon heidän luokseen. Koiralle paikat ovat tuttuja joten menee sinne mielellään.
Kuitenkin tykkään koirasta kovasti, enkä voisi antaa sitä pois. Mutta väsyneenä sitä vaan ärtyy ja mitta täyttyy. Fakta on, että elämäntilanteet muuttuvat. Turha tänne on tulla jeesustelemaan, että olisitte miettineet ennen kuin koiran otitte! Sen jälkeen kuin koira minulle tuli, on minulla elämäntilanteet muuttuneet moneen kertaan vaikka luulin jo asettuneeni aloilleni. Koira on elänyt mukanani kaupunkilaisturrena opiskelijaboksissa junalla matkustellen sekä asunut maallakin hyvin seesteistä elämää.
Yksi opiskeluaikoinani asuessani en myöskään kiitellyt itseäni vuosien takaisesta päätöksestä ottaa koira. Yksin koiran hoitaminen ja iltaluennot pitkien päivien jälkeen olivat huono idea. Koira sairasteli aika paljon, pelkäsi junassa matkustamista jne. Tätä riittää... Mutta silti kaveri on matkassa kestänyt ja ihan tasapainoiselta vanhukselta vaikuttaa. Koita saada apua koiran hoitoon. Koirasi varmasti välittää sinusta ja luottaa sinuun. Koittakaa junailla tilanne jotenkin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies reissuhommissa
Naisille, joiden mies on reissuhommissa ja jotka yksin vastaatte lapsista ja koirista ja talosta ja ties mistä... eikö teidän pinna pala miehiinne?Minä EN TAATUSTI olisi mieheni kanssa naimisissa enää, jos hän olisi jättänyt vastuun arjesta lasten ja koirien kanssa yksin minun harteilleni!
Mun mies on osan aikaa reissussa ja muutenkin tekee pitkää päivä, mutten todellakaan jättäisi häntä sen tekia.
Tiedän ettei mies itsekkään nauti pois olosta ja on huolissaan mun jaksamisesta, mutta tekee sen siksi että meillä riittää rahat.
Olen kotona vauvan kanssa ja tukien varaan emme jäisi ikinä makaamaan. Nyt siis mies tekee kaikkensa että mun kotona olo lapsen kanssa on mahdollista. miten siitä voisi olla vihainen. Tsiisus mitä itsekeskeisyyttä.
Oletkohan vielä täälä? En jaksanut koko ketjua lukea, mutta mulla on/ollut samantyylinen tilanne. Meillä on aivan kamalan (v)ihastuttava koira joka on todellakin hermoja kiristellyt. Koira on ns "ongelmakoira" joka monessa kodissa kiertänyt ja alku oli sen kanssa yht helvettiä. Vieläkin on päiviä jolloin mietin miksi olen tuota jaksanut katsoa ja miten tästä eteenpäin jaksan. Koira on ollut meillä reilun vuoden ja nyt vasta tuntuu että se on kotiutunut ja alkanut toimia niinkuin koiran kuuluu. Ekat puol vuotta meni koiran kanssa ihan "hengissä säilymiseen" ja kaikki normaali koiran kanssa tekeminen jäi.. Olisi kiva jutella sun kanssa lisää ja vaihtaa ajatuksia.
miksi et ole opettanut sille tapoja?? kato peiliin. lopetathan sitten lapsesi jos se ei käyttäydy??
Hanki sille uusi koti!! btw, taidan tietää kuka olet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koira ei varmanakaan ole saanut teillä elää tasapainoista/normaalia elämää. En tosiaan usko siihe, jos niin olisi niin et noin koirasta puhuisi.
En tiedä onko teillä kaikilla negatiivisia kommentteja tänne kirjoittaneet kokemuksia koirista, jotka ovat kotia monesti vaihtaneet. Joskus tällainen kiertokoira jota on kohdeltu milloin mitenkin, välinpitämättömästi, epäreilusti, epäjohdonmukaisesti jne. voi olla TODELLA rankka tapaus. Pahimmassa tapauksessa koira on stressitilassa, jonka palautuminen saattaa kestää useita kuukausksia, koira oireilee esim. paskomalla sisälle, jyrsimällä itseään ja kaikkea mahdollista, koettelemalla johtajuutta jne.. VAikka uusi hyvä omistaja kuinka kaikkien ohjeiden mukaan koiraa kohtelee hienosti ja hyvin, ei se tarkoita että koira koskaan tulisi toimimaan niinkuin sellainen koira jota on koulittu pennusta asti oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tänne lähdet kirjoittamaan moista tekstiä.
Itseäni ihmetyttää muutama asia, oletko yh? Kun puhut vaan sinä sinä sinä ja vauva.
Jos kerta olet tehnyt jo ison työnkoiran kanssa, niin miksi sitäå ei vois antaa sellaiseen kotiin, missä ymmärretään nämä käytännön ongelmat.
Ja taatusti on olemassa sekin paikka,muukuin piikki. missä osataan ottaa huomioon koiran ongelmat. Maatila esimerkiksi.
Kiinnostaisi tietää mikä on tämä ohitusongelma.
Niin ja minäkin ihmettelen tätä karva ongelmaa...
T: 7x äiti nuorin 11kk, 2 koiraa iso ja pieni..
(ongelmia ei ole jollei niitä tehdä)
Koira ja ihmislapsi on kaksi aivan ERI asiaa! Koira on eläin ei mikään jumala. Elämäntilanteet muuttuvat ja joskus vain on parempi luopua siitä koirasta.
Sen vuoksi nostin vanhan ketjun, koska itse painiskelen samanmoisen asian kanssa. Tosin koiruus on ollut meillä pennusta asti, nyt 7 vuotta. Minä en ikinä olisi tuota koiraa ottanut, mutta mies toi sen kysymättä. Olen 7 vuotta siivonnut koiran sotkuja. Karvaa lähtee aivan tuhottomasti, et karvatonta vaatetta ole päällesi saanut 7 vuoteen! Koira varastelee pöydiltä samalla rikkoen astioita, makaa sohvilla (vaikkei koskaan ole saanut sitä tehdä) kun emme ole kotona, aukoo portteja, jotka on sitä varten laitettu. Tällaisia tuhotöitä se on tehnyt aina vaikka kuinka aktiivista elämää sen kanssa ollaan vietetty. Nyt lapsen tultua olen ihan täynnä tätä paskaa.
Nyt alkaa koiralla olemaan viime hetket käsillä. Olemme yrittäneet etsiä koiralle uutta kotia tuloksetta. Parissa paikassa on ollut kokeilussa mutta takaisin on tullut. Koira ei toisaalta enää vaikuta kovin terveeltäkään. Ripuloi, syö mälyttömästi mutta laihtuu vain, juo paljon enemmän kuin ennen, yötä myöten hyppää ulkona, piereskelee... Apteekin maitohappobakteerit ei auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on sama ongelma ollut yli nyt kaks vuotta ja ongelmat alkoi kun tulin raskaaksi, koiramme täytti vasta 3 vuotta ja mies ei aio koirasta luopua "kun se on kerran otettu" ja tosiaankin on pinna kireällä usein ton koiran takia joka kokoajan seuraa, haisee, pyörii jaloissa, kusaisee jos karjasen sille esim jonkin käskyn. jouduin luopumaan rakkaista kissoistani ton koiran takia, siitä on nyt vuos ja kaipaan niitä todella paljon ja kadun että annoin ne pois, tilanne oli kuitenkin pakollinen sillä koira kiusasi niitä aina kun silmä vältti ja aiheutti sen että kissatkin alkoivat kuseksimaan :/ koirani myös pomppasi talvella minua päin niin että polveni meni pois paikaltaan ja kaaduin jäälle ja olin kaiken lisäksi raskaana, polvi oli niin pitkään kipeä että olin kuukausia sairaslomalla töistä. koira on myös todella yliaktiivinen ja hössöttää ja riehuu heti jos joku tulee kylään ja sen kanssa on mahdoton mennä mihinkään uuteen paikkaan. olemme käyneet senkanssa koulutuksessa mutta siitä oli aika vähän apua. koira on siis todella luonteeltaan hankala ja itsepäinen eikä sovi lyhyelle pinnalleni ollenkaan. tässä mun osanottoni :) ja vastaan että EI OLE PAKKO PITÄÄ KOIRAA, tärkeintä on oma ja koiran hyvinvointi, koirallakin on varmasti muakavmpaa muualla.
Vanha ketju, mutta löytyi hakusanoilla "vihaan koiraa". Arvasin, että muillakin on ollut samoja kokemuksia ja tunteita kuin minulla. Kyllä helpotti lukea.
Itselläni on ollut kova työ kouluttaa koiraa. Nyt kun vauva nukkuu levottomasti (opettelee liikkumaan ja tekee hampaita) ja elämässä on tällä hetkellä surua kuolemantapausten ja sairastumisten takia, niin en jaksa enää pitää kuria samalla lailla ja se heijastuu heti takaisin. Mies ei koe mitään ongelmia koiran kanssa, koska hän on ensisijaisesti sen isäntä. Hän ei tosin tee koiran kanssa mitään. Jos minä olen pitkän viikonlopun vauvan kanssa sukuloimassa, niin meitä vastassa kotona on villipeto.
Kylläpä helpotti kirjoittaa. Mieleen tuli niitä hyviä hetkiä, kun jaksoi tehdä töitä ja koira käyttäytyi hyvin. Pitää vain yrittää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira joka on nyt 4. kodissa käytöshäiriöden vuoksi? Minä olen ainut, joka on saanut sitä edes vähän koulittua ja kestänyt sitä kauemmin kuin muutaman kuukauden. Minulla ei ole sydäntä tunkea sitä uuteen kotiin, mielummin mullan alle.
-ap
Koiraparalle on osunut huonot kortit. Kerta toisensa jälkeen surkeisiin oloihin.
AP, ihmettelen, että miksi otit huonoista oloista vaurioituneen koiran, ei sinusta ole sitä kasvattamaan.
Nyt tee koiralle palvelus ja vie se löytökoirille tarkoitettuun paikkaan. Äläkä siis KOSKAAN ota mitään eläintä. Ne eivät sovi tuulihatuille.
58; on ihan fakta, että useimmat alkavat inhota koiraa, kun perheeseen syntyy vauva. Se kotityön määrä, mikä koirasta on, lisääntyy aivan älyttömästi, kun perheessä on pieni lapsi ja lattioiden pitää olla niin puhtaat että niillä voi lapsi konttailla ja leikkiä, ja koko ajan siinä jaloissa pyörii koira joka levittää karvaa ja kuolaa (ja kyllä, on ihan normaalia että roduilla, joilla ei ole karvanlähtöaikaa, karvaa lähtee koko ajan). Kun muutenkin on usein väsynyt rikkonaisista öistä, ei vaan jaksaisi niitä ylimääräisiä kotitöitä ja koiran sähellystä ja sitä, että koiran päivälenkki on kokonainen ohjelmanumero kun siihen lisätään vauvan ja taaperon ottaminen mukaan. Sisäkoirista on vielä oma rasitteensa kun lapsille tulee kavereita jotka mahdollisesti ovat allergisia tai pelkäävät koiraa jne.
Meillä on koira jo kymmenvuotias, ja on ihanaa että se kohta kuolee jo ihan ikänsä puolesta. Sille on tarjottu hyvä elämä, tehtävä on suoritettu vastuullisesti loppuun, ja sitten; EI IKINÄ ENÄÄ KOIRAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on synnytyksen jälkeinen masennus. Projisoi tuntemuksensa koiraan. Olen pahoillani ap, jonkun on pakko kertoa sulle totuus.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2010 klo 01:14"]Koira joka on nyt 4. kodissa käytöshäiriöden vuoksi? Minä olen ainut, joka on saanut sitä edes vähän koulittua ja kestänyt sitä kauemmin kuin muutaman kuukauden. Minulla ei ole sydäntä tunkea sitä uuteen kotiin, mielummin mullan alle.
-ap
[/quote]
Anna se HYVÄÄN LOPPUELÄMÄN KOTIIN. Paras palvelus minkä voit sille koiralle tehdä.
Vie koira piikille. Eipä tartte nähdä sitä sitten enää.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 09:46"]Koira joka on nyt 4. kodissa käytöshäiriöden vuoksi? Minä olen ainut, joka on saanut sitä edes vähän koulittua ja kestänyt sitä kauemmin kuin muutaman kuukauden. Minulla ei ole sydäntä tunkea sitä uuteen kotiin, mielummin mullan alle.
-ap
Koiraparalle on osunut huonot kortit. Kerta toisensa jälkeen surkeisiin oloihin.
AP, ihmettelen, että miksi otit huonoista oloista vaurioituneen koiran, ei sinusta ole sitä kasvattamaan.
Nyt tee koiralle palvelus ja vie se löytökoirille tarkoitettuun paikkaan. Äläkä siis KOSKAAN ota mitään eläintä. Ne eivät sovi tuulihatuille.
[/quote]
Ehkä se on johonki viety jo, on sen verran vanha ketju :)
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 12:33"]
Ap:lla on synnytyksen jälkeinen masennus. Projisoi tuntemuksensa koiraan. Olen pahoillani ap, jonkun on pakko kertoa sulle totuus.
[/quote]
No höpö höpö. Otetaanpa täydellisen terve ei-koiraihminen ja kysytään siltä, onko mielenterveysongelmien merkki että jatkuva sotku, vaiva ja huoli lapsen turvallisuudesta kiristää pinnaa. Vastaus on, että se on päinvastoin täysin tervettä!
Koiraihmisillä tuppaa joskus unohtumaan, että kaikilla ei ole koiriinsa niin intensiivistä rakkaussuhdetta kuin heillä, että se kestäisi kaikki karikot.
Nää on näitä kermaperseitä, kaikki mulle just nyt heti. "Nyt mun on saatava koira ku mä haluun no nyt mä en enää tykkääkään siitä ku meille tulee vauva ku mä niin halusin." Vauvakin paskoo ja kuolaa ym. nii miten sit ku sulle tulee olo että vihaat sitäkin?
Koirillakin on tunteet ja se vaistoaa kyllä jos siitä ei tykätä että parempi ku hommaat sille kunnon kodin normaalien ihmisten luota.
miten noin sydämmettömiä ihmisiä on olemassakaan. Nyt on koiran tilalle tullut vauva, panetko lapsenkin mullan alle,kun et sitä enää jaksa? Helvetti mikä typerys otta koiran ylipääätään, jos ei ole valmis sellaisesta huolehtimaan 15 vuotta!!