Mitä pitäisi ajatella miehen veljen vaimosta? Hän jättää käytännössä kaiken lasten hoitovastuun
miehelleen. Miehen veli purki meille tässä kerran sydäntään ja murhettaan siitä, kuinka kaikki vastuu jää heidän perheessään hänelle.
Molemmat käyvät töissä. Mies vie aamuisin lapset päiväkotiin ja hakee heidät taas illalla. Vaimo pääsee töistä aikaisemmin, mutta haluaa kuulemma olla hetken yksin kotona eikä voi siksi hakea lapsia. Kun muu perhe kotiutuu, vaimo lähtee harrastuksiinsa. Mies laittaa ruoan ja hoitaa lapsia koko illan. Vaimo kuulemma lukee joskus iltasadun.
Nyt kesälomalla kuvio on kuulemma se, että vaimo saattaa joskus kokata, mutta muun ajan hän joko kökkii puutarhassa yksin tai shoppailee. Lapsia hän ei suostu ottamaan koskaan mukaan. Jos taas mies haluaa lähteä johonkin, hänen on otettava lapsetkin, koska vaimo haluaa olla yksin kotona.
Ja jos vaimosta olisi kiinni, lapset eivät pääsisi koskaan mihinkään. Heidän isänsä vie heidät puistoon, uimaan, muumimaailmaan jne.
Ensin ajattelin, että mies on nössö eikä osaa pitää puoliaan. Mutta kun hän kertoi vaimostaan, aloin huomata että vaimolla on jonkinlainen henkinen yliote koko perheestä. Jos mies yrittää pitää puoliaan, vaimo alistaa hänet kieroilla tavoilla. Ei siis nyrkkien avulla, vaan hienovaraisesti manipuloimalla ja syyttämällä.
Jos SINÄ olet tällainen vaimo, niin miksi ihmeessä???
Kommentit (55)
Hölmö provo, mutta kai tälläkin ketjulle jatkoa saa.Miehille tuo rooli sopii, naisille todellakaan ei. Nainen on äitinä vastuussa lapsista.
niin huomaatte että ei ne tälläiset ajatukset ole yhtään provoja!
Miehet odottaa saavansa täysihoidon ja kaikki kotityöt, lapsenhoito, yms. lankeaa luonnostaan naiselle ja äkäiset anopit huolehtivat ettei kultapoika varmasti rasitu!
Olen taistellut itseni kanssa ja miettinyt että onko tuo "normaalia" vai ei. Välillä vertaan heitä meidän perheeseemme, jossa roolit ovat suunnilleen toisin päin, tosin ei noin rajusti (mies siis osallistuu enemmän ja lisäksi tekee paljon töitä). Olen itse tyytyväinen, joten miksei tuttavaperheen mieskin olisi? Pelkään kuitenkin että tuo mies uupuu ihan täysin. Hän on todella kovilla. On itse kertonut ja näyttääkin välillä aivan ryytyneeltä. Tuntuu ettei vaimo yhtään ymmärrä että mies tekee 95 % kotihommista ja lasten hoidosta sekä on kokopäivätöissä toisin kuin vaimonsa (lapset täysipäiväisesti hoidossa erittäin pienistä lähtien, aluksi isovanhemmilla).
Asiasta on puhuttu, mutta vaimo vetoaa siihen että hän on ollut raskaana ja synnyttänyt lapset. Miehen siis pitää nähtävästi hoitaa lapsia aikuisuuteen asti. Tietenkin miehen hommiin kuuluvat oikeastaan kaikki perinteiset "miesten työt" sekä "naisten työt" sekä tuoda rahat kotiin.
Olen auttanut tuota perhettä hoitamalla välillä lapsia ja myös samalla tekemällä ruoan, tiskaamalla, imuroimalla jne (koska lapsemme pitävät leikkimisestä yhdessä). Parilla on paljon lastenhoitoapua tarjolla muutenkin, joten miehellä on aikaa esim. tehdä remonttia ja vaimolla käydä kauneushoidoissa ja harrastuksissa.
Joskus varmaan sain aikaan pientä kitkaa pariskunnan välille, koska mies huomautteli vaimolleen kuinka on mahdollista että minä vahdin kaikkia lapsia ja samalla teen ruokaa kun vaimolta ei onnistu edes pelkkä ruoanlaitto. Tuota en haluaisi, vaikka vaimo kieltämättä on varsin avuton kotitöissä ja oikeastaan lastenhoidossakin.(Juu, en ole täydellinen ihminen itsekään, mutta kummastuttaa miten voi olla vaikka makaronin keitto niin vaikeaa aikuiselle ihmiselle.)
Mukavia ihmisiä ovat enkä haluaisi ajatella kenestäkään pahaa, mutta kummasti sitä tekisi mieli sanoa vaimolle että yritä nyt vähän tehdä jotain perheesi eteen ennen kuin palaa ihan loppuun.
Mainittakoon vielä että tuo vaimo on paras, pitkäaikainen ystäväni. Sinkkuus tuntui sopivan hänelle paremmin kuin vaimona ja äitinä olo.
Mun tuntemani äiti-ihminen oli just tämmöinen: antoi ihan pienen vauvan kenen tahansa hoiviin (kunhan joku vaan huoli) ja lähti omiin menoihinsa vedoten siihen, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Ja että on miehen velvollisuus hoitaa lapsi, jonkä HÄN on tälle työllä ja tuskalla synnyttänyt. Joopa joo.
Aika näytti, että äiti ei todellakaan voinut hyvin, mutta taisteli peittääkseen masennustaan, joka oli vaivannut jo menneisyydessäkin. Kauneushoitolat, hieronnat, kampaajat, joogat ja muut menot eivät paikanneet päätä, vaan koko korttitalo luhistui. Mies väsyi, lähipiiri kyllästyi lapsenhoitoon ja lopuksi tuli vielä avioero. Ikävää.
Tosin sillä erotuksella, ettei mies ole täysin kykenevä hoitamaan lasta yksin. Vaimo jättää jatkuvasti lapsen (2v) miehen vastuulle, vaikka miehellä on paha mielenterveyssairaus. Ja mies on muutenkin aika onneton kaikissa talous- ja lastenhoitohommissa. Mies on hyväntahtoinen, mutta kun ei pärjää yksin, värvää jatkuvasti äitinsä auttamaan (hoitamaan lasta ja laittamaan ruoat.) Anoppi on aivan väsynyt hoitotaakkaansa vaikka toinenkin mummo hoitaa lasta todella paljon. Vanhemmat hoitavat lasta noin 2 pv/vko, muuten mummot hoitavat. Molemmat vanhemmat ovat kotona, mies pitkällä sairaslomalla, vaimo hoitovapaalla.
Vaimo juoksuttaa ja käskyttää miestä koko ajan, itse ei tee juuri mitään. Tai tekee jotain, jos sillä verukkeella pääsee hoitamasta lasta. Lapsi on aika riiviö, kun ei ole mitään kuria ja huutaa ja rettelöi koko ajan, kun ei muuten saa mitään huomiota kummaltakaan vanhemmalta ja silloinkin vaan haukutaan :(
Miehenikin on aivan kauhuissaan lapsen kohtalosta ja mummot aivan nääntyneitä, kun lapsen hoitovuorot ovat noin 8-21.
Miksi ihmeessä joku hankkii lapsia jos ei halua elää sitä lapsiperhearkea?
Itse uskon, että lapsille on ehdottoman tärkeää koko perheen yhteinen vapaa-aika ja puuhastelu.
Ajattelin ensin että onko mieheni mennyt puhumaan asioistamme, mutta ei meidän muksut missään muumimaailmassa ole käyneet :D
En shoppaile, enkä käy harrastuksissa. Mulla harrastukset ovat kotona. Teen omia juttujani, ja jopa tiuskin miehelleni jos lapset kitisee vieressä. Mies hoitaa kaiken. Tiskit, pyykit, ruuan, siivouksen, koiran, lapset, käy töissä ja minä kotona. Miksikö näin? Mistä helkutista minä tiedän. Näin se on vain mennyt. Ei mieheni valita, kai mulla on myös jokin henkinen yliote :DDD
Jokatapaukessa. Meillä on hyvä suhde jossa paljon rakkautta. (Uskokaa tai älkää, myös mieheni mielestä). Toisilla toisinpäin ja silti homma toimii, meillä menee näin.
Ajattelin ensin että onko mieheni mennyt puhumaan asioistamme, mutta ei meidän muksut missään muumimaailmassa ole käyneet :D
En shoppaile, enkä käy harrastuksissa. Mulla harrastukset ovat kotona. Teen omia juttujani, ja jopa tiuskin miehelleni jos lapset kitisee vieressä. Mies hoitaa kaiken. Tiskit, pyykit, ruuan, siivouksen, koiran, lapset, käy töissä ja minä kotona. Miksikö näin? Mistä helkutista minä tiedän. Näin se on vain mennyt. Ei mieheni valita, kai mulla on myös jokin henkinen yliote :DDD
Jokatapaukessa. Meillä on hyvä suhde jossa paljon rakkautta. (Uskokaa tai älkää, myös mieheni mielestä). Toisilla toisinpäin ja silti homma toimii, meillä menee näin.
joka "leikkii lapsiperhettä" vain silloin kuin itseä huvittaa. Mies sitten hoitaa loput, eli lähes kaiken. Tsiisus, onko tämän päivän minäminä-meininki jo näin pitkällä??
Jos SINÄ olet tällainen vaimo, niin miksi ihmeessä???
Ehkä se on ajautunut siksi näin, että raskausajan alussa (ennenkuin tiesimme että olen raskaana) mies petti. Suhteemme kaatui mutta vielä raskausaikana palasimme yhteen. Soveimme asian, mutta jotain on vielä jäänyt hampaankoloon. Kai se on sitten jotain masennusta, en tiedä.
Meillä mies hoitaa myös 95% kaikesta ja väsytän sen hengiltä. Tiedän, en vain pysty tekemään asialle mitään. Nytkin mies hoitaa tuolla melko sirkusta ja minä ollut koko aamun koneella. Mies vielä keittää kahvia ja kantaa tänne koneelle...
Yliote, kierot tavat, manipulointi? En usko, uskoisin että miehellä asian suhteen vieläkin niin kamala morkkis että siksi jaksaa tätä. Niin ja tottakai haluaisin osallistua enemmän, mutta en jaksa. Vetäydyn omiin puuhiini siksi että pää kestää.
Jos SINÄ olet tällainen vaimo, niin miksi ihmeessä???Ehkä se on ajautunut siksi näin, että raskausajan alussa (ennenkuin tiesimme että olen raskaana) mies petti. Suhteemme kaatui mutta vielä raskausaikana palasimme yhteen. Soveimme asian, mutta jotain on vielä jäänyt hampaankoloon. Kai se on sitten jotain masennusta, en tiedä.
Meillä mies hoitaa myös 95% kaikesta ja väsytän sen hengiltä. Tiedän, en vain pysty tekemään asialle mitään. Nytkin mies hoitaa tuolla melko sirkusta ja minä ollut koko aamun koneella. Mies vielä keittää kahvia ja kantaa tänne koneelle...
Yliote, kierot tavat, manipulointi? En usko, uskoisin että miehellä asian suhteen vieläkin niin kamala morkkis että siksi jaksaa tätä. Niin ja tottakai haluaisin osallistua enemmän, mutta en jaksa. Vetäydyn omiin puuhiini siksi että pää kestää.
Miehenkö pitäisi hyvitellä hairahdustaan hautaan saakka??
ja ap, sinä voit vain tukea häntä.
Turha on mennä vaimolle mitään ihmettelemään, enemmänkin ihmettelisin, miksi mies jaksaa tilannetta, jossa hän on niin yksin. Jos on joku syy, miksi hän sallii tämään tilanteen (joku muu kuin se, että vaimo on ollut raskaana ja imettänyt, koska tuona aikana saakin olla hiukan v-mäinen ja juoksuttaa miestä mutta sen jälkeen ei todellakaan), anna asian olla ja tue vain veljeäsi, mutta muuten en ymmärrä, miksi mies ei ota eroa. Eron jälkeen naisen on pakkko miettiä tapaamisoikeudet ja huolehtia lapsista tuolloin. Jos veljesi kuitenkin jää sitten totaaliyh:ksi, on asia ainakin selvä eikä hänen tarvitse elättää tyhjänpanttina istuvaa naista, tämän harrastuksia ja mahdollisia sivusuhteita. Lisäksi hän on vapaa etsimään uutta puolisoa, sellaista, joka tukee lapsiperhearkea.
Veljesi vaimolla on yliote, koska veljesi sen jostain syystä sallii. Ehkä hän tosiaan syyllistää miestään raskausajasta, mikä on tietenkin täysin naurettavaa. Yhdessähän ne lapset on hankittu ja varmasti myös raskausaikana on saanut tukea. Ero vaan vireille, niin äitikin joutuu hoitamaan lapsiaan ainakin tapaamisajat, ja veljesi saa hengähdystaukoa ja omaa aikaa.
Miehenkö pitäisi hyvitellä hairahdustaan hautaan saakka??
En minä sitä halua. Tilanne on vain jäänyt päälle. En minä ääneen kehtaisi tuosta enään edes kitistä. Tää on vain joku kierre mistä en itse pääse yli.
Miehenkö pitäisi hyvitellä hairahdustaan hautaan saakka??En minä sitä halua. Tilanne on vain jäänyt päälle. En minä ääneen kehtaisi tuosta enään edes kitistä. Tää on vain joku kierre mistä en itse pääse yli.
ja osallistu niihin kotihommiin, koska tuolla pelillä ei parisuhteenne parane ikinä. Ei sovinnossa ole vain toista tekijää, vaan se on kahden kauppa. Minunkin mieheni petti, mutta en sitä noin kostanut, vaikka se pitkään kaihersikin.En kyllä kehtaisi jättää kotihommia miehen harteille ja itse vain olla.
Mies osallistuu iltasatuun ja siinä koko päivän hommat lasten eteen. Ja joskus kun sanon, että hänen osallistumisensa on todella vähäistä, niin hän kehtaa sanoa mulle, että oikeesti hän kuitenkin osallistuu aika paljon! Siis sillä on käsitys, että nuo iltasadut + vuodessa 2 vapaapäivää on paljon!
No mun miehellä ei kyllä olekaan mitään käsitystä mitä kaikke lapsiperheen arki sisältää. Oon mä kerran ollut lomalla ja mies oli lasten kanssa 2 päivää. Ei se sit sinä aikana kyennytkään tekemään yhtään mitään muuta kuin hoitamaan niitä lapsia. Pyykkivuori kasvoi ja omat työt jätti tekemättä, kotityöt samoin.
Niin tyypillinen junttiukko mulla, että huh vaan. Ja tuo ap:n kuvailema nainen on samanlainen vain eri sukupuolessa.