Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja puhuminen. Miksi niin vaikeaa??
20.07.2010 |
Hei
Kärsin parisuhteessani siitä, että minä haluaisin enemmän vaihtaa ajatuksia, jutella. Sitä kautta minulle tulee hyvä olo miehen kanssa ja koen myös olevani häntä lähellä. Myöskään seksi ei minua kiinnosta silloin kun tunnen olevani häntä kaukana.
Miehellä ei ole minkäänlaista tarvetta ikinä puhua mistään. Ei puhu minun eikä muidenkaan kanssa. Toki hän small-talkkaa sujuvasti, mutta ei koskaan puhu mitään itsestään tai kerro omia mielipiteitään. Hän pitää sillä tavalla ihmiset kaukana.
Minua se rasittaa suunnattomasti. Minua ärsyttää, että suunnilleen ainoat asiat mistä hän puhuu, on lapset ja muut käytännön asiat kotona. Eikä niistäkään mitenkään lavertele. JOskus saattaa kertoa jotain jostain harrastuksestaan.
Minä koen välillä suurta yksinäisyyttä tämän takia. Ei myöskään tee mieli välttämättä tehdä mitään erityistä hänen kanssaan. Itse edelleenkin, monen vuoden jälkeen, jotenkin vaivaudun hänen kanssaan tuosta puhumattomuudesta.
Ja ehkä tuntuu etten itsekään enää osaa hänen kanssaan puhua, kun en tiedä miten, liian syvälle ei hänen kanssaan saa mennä, hänen mistään suunnitelmista ei voi puhua, kun häntä alkaa ahdistaa jne.
PUhumattomuus vaikuttaa minuun tosi voimakkaasti ja mietin jopa eroa sen takia, koska välillä tuntuu kuin olisimme vain kämppiksiä.
Heti taas kun olen omien kavereitteni kanssa tuntuu, että on niin helppoa vaan puhua, ja että juttua yleensä riittäisi vaikka kuinka paljon.
Tietysti tyttökavereiden kanssa sitä helpommmin syntyykin juttua, sen toki ymmärrän.
Miten te muut selviätte puolison kanssa, joka ei osaa jakaa ajatuksiaan ja joka on hyvin sulkeutunut? Vinkkejä.
Entä miten paljon parisuhteessa ylipäätään ihmiset puhuvat? Odotanko liikoja?
Mieheni on aina ollut tällainen eli jo aluksi tiedostin, että hänen kanssaan ei sitten rupatella Hesarin yli, koska häneltä ei saanut mitään reaktiota mihinkään.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 07:36"]
Meillä nainen välttelee puhumista, jonkun verran olen oppinut vuosien saatossa tuntemaan toista sen perusteella miten reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin mutta lopulta kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu etten oikeastaan tunne toista pohjimmiltaan, ja tuntuu etten koskaan opi tuntemaankaan.
[/quote]
Vielä lisätäkseni, useammin jo tässä ketjussa esille tullut kämppäkaveri olo on kyllä tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten tällaset parit päätyvät yhteen tai ovat suhteessa?
Meillä sama juttu. Eropaperit kirjoitettiin juuri.
Lisää keskustelua tästä tämän vuoden puolella? :) Ajankohtainen aihe minullekin..
... täälläkin on siis ylläkuvattu tilanne, jossa tuntuu että parisuhteen mies ei puhu oikein mistään oikein kenellekään. Olen alkanut miettiä että voisiko se olla mahdollista ettei hänellä yksinkertaisesti liiku korvien välissä mitään.. Tuskin kuitenkaan niin, hän lukee paljon kirjoja on kiinnostunut asioista. Harmi vaan ettei saa aikaiseksi niistä(kään) puhuttua minulla mitään, siinäkin menee monta kiinostavaa aihetta hukkaan :-/. Jos kysyn esim. että minkälainen kirja se oli, niin vastaus saattaa olla "en jaksa nyt kertoa", "no lue itse niin tiedät".
Haluaisin todella kuulla voiko mies aikuisessa iässä vielä löytää motivaatiota opetella puhumaan, ja myös olemaan toiselle henkisesti läsnä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutta ei mulla mitään neuvoja ole valitettavasti antaa. sain kyllä kerran täältä TOSI hyvän neuvon eräältä omien sanojensa mukaan "asiantuntijalta", ja se oli se, että miehet (siis ilmeisesti KAIKKI miehet) kyllä puhuvat tunteistaan tosi vivahteikkaasti, mutta me naiset pilataan se homma, koska halutaan, että miehetkin käyttäisivät ns. naistenlehtidiskurssia.
Aha.
Itseasiassa erittäin hyvä neuvo. Miehet ei puhu koska naiset ei ikinä kuuntele. Naiset luulee että miehen pitäisi puhua ja ajatella kuin nainen eikä niin tule tapahtumaan.
Toinen asia on se että naiset juoruavat parisuhteen asioista kavereilleen ja se on oksettavaa. Miehet ei halua puhua tunteistaan jotta nainen ei niitä juorua eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
M Mies vetoaa siihen, että hän vain on tällainen, eikä hän voi sille mitään.
Minä olen pikkuhiljaa alkanut uskoakin, että mies vain on tällainen, eikä hän muutu. Hän haluaakin olla yksin, eikä halua päästää ketään, ei edes vaimoaan, liian lähelle. Samalla olen tajunnut, etten minä voi tällaisessa parisuhteessa elää.
Hei 12,
Kiitos paljon vastauksestasi
Meillä ei ihan noin paha tilanne ole, mutta tutulta kuulosta moni asia. Mieheni kyllä huomioi minut, mutta ei halua puhua, ja saisi kyllä noteerata mut enemmän myös naisena, eikä vain kämppiksenä.
Meillä sama virsi "mä vaan olen tämmöinen". Nii-in. Ehkä minäkin joskus päädyn tuohon, että en pysty juuri siitä syystä jatkamaan suhdetta. Asiasta on puhuttu, ja hän aina lupaa yrittää, mutta en näe mitään tulosta. Hän ei myöskään oikein tunnista tunteitaan, joten vaikuttaa välinpitämättömältä mun suhteen, ei tiedä miten esim lohduttaa mua. Menee siinä tilanteessa täysin lukkoon.
Mutta, kestää mulla ainakin vielä kuitenkin aikansa että pystyisin tekemään eropäätöksen. Kun kuitenkin välitän hänestä kovasti. Rakkaudesta en tiedä, kun en saa häneen henkistä yhteyttä.
Ja lapset, niin, en tiedä missä vaiheessa ero on heille parempi ratkaisu. Ajatuskin heidän sydämensä rikkomisesta tuntuu hirvittävältä.Saitko ikinä terapeutilta mitään konkreettisia neuvoja? Osasiko neuvoa miestäsi millään lailla, saiko ymmärtämään miestäsi, että hänen pitäisi muuuttua?
Puhuuko mies kavereilleenkaan vai onko kykenemätön avautumaan kenellekään?
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Miksi aina mieheltä vaaditaan muuttumista? Miksi sinä et muutu?
Miksi nainen muka määrittelee mikä on oikein ja mikä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ja mistä miehet ovat hakeneet apua lukkiutuneessa parisuhdetilanteessa, jossa nainen vaatii keskustelua niin, että se tuntuu jo henkiseltä väkivallalta. Ja oletteko saaneet apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla sentään on edes ne tyttökaverit joille puhua. Itselläni ei ole ketään muita kun tuo mököttävä äijä joka ei kestä kuulla totuutta eikä ole oppinut riitelemään. Kännykkään liimattuna hän minua laiminlyö koko ajan ja tiuskii jos en heti jotain asiaa tajua. Kadehdin niitä ihmisiä joilla piisaa ystäviä ja toimintaa elämässään. Minun ystäväni ei kauaa pysy, en hallitse sosiaalisia taitoja niin hyvin.. Aika yksinäistä tämä elämä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä nainen välttelee puhumista, jonkun verran olen oppinut vuosien saatossa tuntemaan toista sen perusteella miten reagoi ympärillä tapahtuviin asioihin mutta lopulta kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu etten oikeastaan tunne toista pohjimmiltaan, ja tuntuu etten koskaan opi tuntemaankaan.