Mikä mulla on? Aina kun on jotain kivaa tiedossa perheen kesken

sitä, että jännität matkaa tai jotakin sen osa-aluetta? Tai että pelkäät jotain tapahtuvaa?

En vaan jotenkin osaa olla onnellinen, aina tulee jotain ja se on useinmiten itsekehitettyä ongelmaa, juuri tuollaista mitä sinulla on. Mulla on tota kyllä melkein joka päivä, märehdin ja murehdin omia sanomisiani, joskus jotain vuosia sitten tapahtunutta jne. Jos en märehdi, niin sitten pelkään terveyteni tai miehen taikka lasten terveyden puolesta tai pelkään että tulee jotain todella vakavaa. Eli siis vaikka puitteet hyvään elämään olisi olemassa, en osaa iloita siitä vaan pelkään.

Olis varmaan psykiatrin paikka?

tunnistan tunteen itsessäni ajoittain. Yleensä myös huomaan, että olen liian väsynyt ja stressaantunut, kun alan pyörittää mielessäni jotain negatiivista ajatusta.

kehitän jonkun tajuttoman stressireaktion (itkukohtauksen) tai riidan mitättömästä asiasta. En tajua miksi, pitäisi varmaan hankkiutua hoitoon..

Mietin kanssa vanhoja asiota ja sanomisiani. Sitten häpeän niitä ja tuntuu, että olen ihan huono ihminen jne. Olen koko ajan hieman ahdistunut ja kehittelen ongelmaa jos mistäkin asiasta. Asiat saavat myös päässäni usein kohtuuttomat mittasuhteet.



Luonteeltani olen muutenkin erittäin vaativa (itseni kohtaan erityisesti), pohdiskeleva ja analyyttinen. Nyt vaan on alkanut tuntua siltä, että elämä vois olla helpompaakin. Myös mies on alkanut huomatella tästä.



Diagnoosia vaan kehiin arvon av-kyökkipsykologit.

pakonomaisia ajatuskuvioita vaikeasti stressaantuneena, sairastan oikeastaan jo traumaperäistä stressihäiriötä. Tiedän jo etukäteen tilanteita, joissa kiusaavat ajatukset ilmaantuvat piinaamaan, "Juuri kun kaiken pitäisi olla hyvin", pää tuo ikäviä muistoja tai ahdistavia tulevaisuuden pelkoja piinaamaan. En pysty tarttumaan mihinkään kotityöhön enkä olemaan aloillani. Miehelle sanon vain, että taas tuli näitä puuskia. Hän halaa ja koittaa sanoa jotakin rohkaisevaa.



Osasin kuvailla näitä hoitajalle, jonka luona kävin psykiatrian polilla. Pääsin lääkärille, joka piti sitä ahdistusreaktiona. Sain pahojen kohtausten varalle Xanor-nimisen lääkkeen ja se auttoi tosi hyvin.



Nyt en ole tarvinnut taas kuukausiin lääkeapuja.

Terv. kyökkäri :)

olisko jonkinlainen sijaistoiminto sitten. Jokin muu asia ahdistaa, jota tietoinen mieli pelkää käsitellä, joten ahdistus purkautuu jotenkin muuten. Voihan olla että teillä on sellainen sisäinen ajattelurajoitus, että sekä matkan odotus että itse matkustaminen kuuluu olla kaikilta osin kivaa, ja "väärät" reaktiot ei ole sallittuja. Esim. se että jokin asia matkassa pelottaa tai jännittää. Kun lähdetään reissuun, pitää olla reipas. Ei saa marista.

ja kun siihen olisi mahdollisuus, niin silloin alkaa sisäiset soimaukset?

jotakin sellaistakin. Onnellisuuden tilaa on vaikeata sietää. Ehkä se on jonkin persoonallisuushäiriön (vaativa persoonallisuus tms) piirteitä, niitä kun löytyy vaihtelevasti vähän jokaiselta ainakin ajoittain. Onneksi tuo ei ole jatkuvasti riesana, pahenee vain uupuneena.

Ahdistuneisuushäiriöiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko.

Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta.





TAVALLISIMMAT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT:





YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ



* Pitkäaikainen ahdistus, joka ei liity mihinkään tiettyihin olosuhteisiin tai tekijöihin.







PANIIKKIHÄIRIÖ



* Vaikeat, toistuvat ahdistuskohtaukset, jotka eivät ainakaan aluksi liity mihinkään tiettyyn tekijään, kuten paikkaan tai tilanteeseen, vaan ovat täysin ennustamattomia.







SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELKO (sosiaalinen fobia) ja muut fobiat



* Fobia on epänormaalia pelkoa, jota ihminen ei tavallisesti tunne ainakaan yhtä voimakkaana. Se liittyy usein korkeaan paikkaan, suljettuun tilaan, pimeään, käärmeisiin tai hyönteisiin.

* Pelko voi liittyä myös sosiaaliseen tilanteeseen tai muiden huomion kohteena olemiseen. Tunnetuin sosiaalisten tilanteiden pelko lienee ns. ”kahvikuppineuroosi”, joka hankaloittaa yhteisistä ruokailutilanteista nauttimista. Sen esiintyvyys on Suomessa yleisempää kuin muissa länsimaissa.







PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ eli pakkoneuroosi



* Tyypillistä toistuvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka kaavamaisina palaavat yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna (esimerkiksi jatkuva käsien pesu, asioiden tarkistelu).



* Erilaisia pakko-ajatuksia ja -toimintoja voivat olla muun muassa:

o Likaisuuteen liittyvät pelot ja ajatukset. Ihminen kokee esimerkiksi joka puolella olevan runsaasti bakteereita, pelkää niitä ja pesee itseään jatkuvasti.

o Liiallinen huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.

o Seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen liittyvät pelot, yllykkeet tai ahdistavat mielikuvat.

o Täsmällisyyden tai symmetrian liiallinen tavoittelu ympäristössä tai itsessä (esimerkiksi puheessa, käytöksessä).

o Kohtuuton säästäväisyys.



Käytännössä pakko-ajatukset voivat muodostua mistä vain. Suurin osa oireista on ihmiselle normaaleja ominaisuuksia – pakkoajatuksen niistä tekeekin se, että ajatukset tai pelot haittaavat jokapäiväistä elämää, eli ovat kyseiseen tilanteeseen nähden liiallisia.

turvapaikkavisualisaatio. Aina kun tunsin että nyt ahdistaa kun onnen tai tyytyväisyyden tunne yrittää tulla, kuvittelin itseni isoon, valoisaan tilaan, jossa oli myös läsnä sellainen turvallinen (äiti)hahmo jossain taustalla. Sitten tuuletin siellä oikein kunnolla ja annoin hyvien fiilisten kuten onnen ja onnistumisen tunteen tulla. En tiedä mikä siinä on, mutta mulla auttoi siinä se ajatus että nyt tämän hetken tässä paikassa (vaikkakin omassa mielikuvituksessa) olen turvassa kokiessani onnea.

ja kokeilemisen arvoinen juttu. Yritänpä minäkin valjastaa vilkkaan pään hyötykäyttöön.



Osaan kyllä mennä ajatuksissani mielihyvän ja rauhallisuuden matkoille. Olen luonut kultaisen palatsin, jonne menen aina samaa reittiä. Ulkopuolella on suihkulähde. Siellä on huoneita, tauluja, taide-esineitä, musiikkia... kaikkea niin kaunista kuin tahdon vain kuvitella. Taulut ja kaikki pysyvät paikoillaan, voin mennä sinne aina kun haluan rentoutua. Voin mennä kuuntelemaan jopa sinfoniaorkesteria, koska päätin luoda sellaisen.



En tiedä pystynkö vaeltamaan palatsissani ahdistuneena, mutta hyvällä mielellä se käy :)



t: stressihäiriöinen

En tiedä pystynkö vaeltamaan palatsissani ahdistuneena, mutta hyvällä mielellä se käy :) t: stressihäiriöinen

Tee ahdistusta aiheuttaville asioille oma paikka.

Minulla on. Kuin olisin omaa tekstiäni lukenut, ap. Tiedän tunteesi. Olisi kiva rupatella vaikka mesessä tms. Mutta täällä en uskalla yhteystietoja laittaa :(



Voimia sinulle