Lue keskustelun säännöt.
Voiko pikkutyttöä kehua liikaa?
19.07.2010 |
Meidän 2-vuotias neitimme on tietenkin vanhempien mielestä täydellinen, lisäksi prinsessalla on kaksi palvovaa vanhempaa veljeä. Tyttö saa päivittäin perheeltään kuulla kehuja ja nyt alkaa näyttämään siltä että tyttö itsekin jo pitää itseään maailman napana. Onko se hyvä, vai onko tässäkin liika jo liikaa.... Toki kehumme myös veljiä, mutta he eivät ole pieninäkään olleet näin itsevarmoja omasta vetovoimastaan.
Lisäksi tyttö on aivan järkyttävä flirttailija!! Miesten edessä poseeraa kuin tankotanssija, ja käyttäytyy kuin kaikki miehet maailmassa lankeavaisivat hänen jalkoihinsa. Tämä alkoi lomareissulla etelässä saadusta huomiosta.
Itse olen sellainen harmaa hiirulainen, välillä yttönikäytös oikeasti järkyttää minua ja miestäni!!
Onko tämä normaalia?
Kommentit (8)
noh, lues oma aloituksesi uudestaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma kuitenkin tassii, ei tarvitse siihen ryhtya. Kun lapsi on isompi han alkaa katsoa miten aiti kayttaytyy. Nyt han on vain ihana, eika muuta tarvitse ollakaan.
Mun mielesta lasta ei yleensa vo kehua liikaa, mutta isommalle lapselle kannattaa alkaa antaa sellaista realistusta palautetta.
ja suunnattoman varma omasta ihanuudestaan. Mitä isommaksi tulee, sen realistisempi voi olla. Ei tarvitse kehua maailman parhaaksi pianistiksi ja taidemaalariksi, mutta kiitellä innokkaasta suhtautumisesta soittoharrastukseen ja kehittymisestä piirtämisessä. Rakastakaa vain sitä tyttöä ja ihastelkaa ihan estottomasti!
Eli miten tyttö käyttäytyy, jos ei olekaan kaiken keskipisteenä? Hyväksyykö muidenkin saaman huomion, vai alkaako vaatimaan sitä kokonaan itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja taaperoakin voi vielä aika paljon kehua mutta jos kehutaan ihan perättömiä, niin silloin ollaan hakoteillä (siis jos lapsi on jo 2-vuotias tai yli).
Esim. jos lapsi on tehnyt jonkun sutun paperille parissa minuutissa ja kaikki ympärillä nostavat suunnattoman haloon siitä, että onpa hieno piirustus, lapsi takuulla hämmentyy. Hän on tehnyt nopeasti jotain eikä ole edes kunnolla paneutunut siihen, ja sitä pidetään aivan ihmeellisenä. Lapsi saa siis viestin, että hänen ei tarvitse juurikaan yrittää tai ahertaa, kun tulos jo miellyttää. Samalla hänen oma arviointikykynsä sumentuu, kun ei ehkä itsekään pidä sitä minään mielettömän ihanana. Toki voi kehua, että kylläpäs olet tehnyt värikkään piirustuksen, mutta kohtuuton ja aiheeton kehu on kyllä jo haitallista. Hyvän itsetunnon saaminen sillä, että lasta kehuu vieraammatkin jostain ihan aiheesta, ei voi olla haitallista. Kyllä se lapsi vähitellen oppii - ehkä sitten kantapään kautta - että ei ole maailman napa. Mutta älkää nyt sentään kouluun tätä opetusta jättäkö...
2v:n piirtaminen on viela tasolla "viiva" tai "suttu", joten kysymys "mita tuo mahtaa esittaa?" on usein lahimpana aidin tai isan huulia... eika 2v tieda viela, mita on yrittaa tosissaan ja mita yrittaa leikisti.
en osaa sanoa. Meillä 2 tyttöä, joten kilpailua on (vanhempien huomiosta, muita lapsia ei ole) eikä kumpikaan luule olevansa prinsessa tai maailman napa.