Lue keskustelun säännöt.
5- ja 10-vuotiaat tytöt asuvat yksin viikot
18.07.2010 |
kun vanhemmat ovat ulkomailla töissä.
Lukekaa tämän päivän Hesarista (18.7) juttu kuinka baltialaiset lähtevät työ perässä ulkomaille ja jättävät lapsensa yksin kotiin.
Miten näin pienet lapset voivat pärjätä keskenään. 5-vuotias 10-vuotiaan isosiskonsa vastuulla.
Kommentit (32)
niin Suomessa oli ihan samanlaista. Kyllä niillä lapsilla on naapurit ja sukulaiset turvana jos ongelmia tulee. Ei muutenkaan ole niin individualisteinen yhteiskunta kuin Suomi.
Ja toisekseen on ihan turhaa yleistää että kaikki balttialaiset jättäisivät lapsensa yksin heidän työmatkojensa ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"orpo"-ongelmasta. Itse en äitinä kyllä voisi kuvitella jättäväni 5-vuotiasta 10-vuotiaan vastuulle. Johan siinä menee pilalle molempien lapsuus. 5-vuotias ikävöi vanhempiaan ja 10-vuotiaan lapsuus loppuu kuin seinään kun hänestä tulee korvikeäiti pikkusiskolleen.
omassa naapurissasi asuisi viikot yksin kaksi lasta. Äiti sitten saapuisi paikalle perjantaina ja lähtisi taas pois sunnuntaina.
Veikkaisin, että nopsaan puuttuisivat lastensuojeluviranomaiset asiaan, eikä ihme.
Lasten mummo (tosin jo 82v) asui naapurissa ja joku isosetä ja täti tien toisella puolella. Lapset siis olivat kai mummonsa ja sukunsa hoidossa, mutta nukkuivat kotonaan. Tosin lapset osasivat ottaa/tehdä ruokaakin itse. Ja isompi vei aina pienemmän hoitoon ja haki sieltä.
Toisaalta lasten äiti oli huolehtinut siskonsa pojista aikaisemmin, kun sisko oli ollut ulkomailla töissä.
Mutta hurjaahan tuo silti on. Uskomatonta miten nuo lapset pärjäävät.
Itse olin jotain 11v kun äiti muutti kotoa uudelle miehelle. Kävi välillä maksamassa laskut ja täyttämässä jääkaapin. Tosin minulla oli silloin 15v sisko, mutta ei tuo asunut kuin pari vuotta sitten enää kotona. Yläasteikäisenä jäin yksin asumaan. Sekin tuntui jo todella hylkäämiseltä ja ei tehnyt lapselle hyvää. Mutta erona oli ettei minulla ollut mummoa tai sukulaisia apuna. Kyllä näitä hylkäämisiä Suomessakin on ollut.
omassa naapurissasi asuisi viikot yksin kaksi lasta. Äiti sitten saapuisi paikalle perjantaina ja lähtisi taas pois sunnuntaina. Veikkaisin, että nopsaan puuttuisivat lastensuojeluviranomaiset asiaan, eikä ihme.
Jutusta sai sen käsityksen että Baltian maissa ihan virallisestikin hyväksyttyä että sukulaiset hoitavat lapsia. Mutta nyt homma on riistäytynyt käsistä taantuman/laman/talouden alamäen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oikein menee aikuiseen ihmiseen, että tekee noin lapsilleen?
Itse olin jotain 11v kun äiti muutti kotoa uudelle miehelle. Kävi välillä maksamassa laskut ja täyttämässä jääkaapin. Tosin minulla oli silloin 15v sisko, mutta ei tuo asunut kuin pari vuotta sitten enää kotona. Yläasteikäisenä jäin yksin asumaan. Sekin tuntui jo todella hylkäämiseltä ja ei tehnyt lapselle hyvää. Mutta erona oli ettei minulla ollut mummoa tai sukulaisia apuna. Kyllä näitä hylkäämisiä Suomessakin on ollut.
niin että 82-vuotias mummo silloin tällöin vähän katsoo perään, Suomessa ei tätä hyväksyttäisi ja siihen on syynsä ja hyvät syyt onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isän kuoltua. Hävisi vain jonnekin, ei antanut numeroa, ei osoitetta. Eikä muuten maksanut laskujakaan.
Meitä oli kolme siskosta, joista yksi nippa nappa täysi-ikäinen.
Ja äiti tietenkin unohtanut temppunsa täysin ja nalkuttaa minulle nyt "hyvästä äitiydestä".
ja se 5v. lapsi oli kyllä päivät ihan hoidossa, ei se kymmenvuotias sitä kokoajan hoitanut.
Esim. Latvissa on tällähetkellä todella huonotilanne, siellä on meidän 90-luvun alun lama potenssiin kymmenen, ilman yhteiskunnan sosiaaliturvaa.
Monet perheet ja vanhemmat ovat täysin toivottomassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamalaa!
isän kuoltua. Hävisi vain jonnekin, ei antanut numeroa, ei osoitetta. Eikä muuten maksanut laskujakaan. Meitä oli kolme siskosta, joista yksi nippa nappa täysi-ikäinen. Ja äiti tietenkin unohtanut temppunsa täysin ja nalkuttaa minulle nyt "hyvästä äitiydestä".
En ole oikein sitä pystynyt antamaan anteeksi. Äitini mielestä minä olen "hankala"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en kyllä sälyttäisi 10-vuotiaalle täyttä kasvatusvastuuta mistään en edes lemmikistä, saati sitten omasta pikkusiskostaan!
Ehkä kannattaisi Baltiassa vahvasti miettiä esim. luopumista isotuloisia paapovasta tasaverotuksesta ja siirtymistä progressiiviseen verotukseen ja sitä myötä rakentaa myös sosiaaliturva.
ja se 5v. lapsi oli kyllä päivät ihan hoidossa, ei se kymmenvuotias sitä kokoajan hoitanut. Esim. Latvissa on tällähetkellä todella huonotilanne, siellä on meidän 90-luvun alun lama potenssiin kymmenen, ilman yhteiskunnan sosiaaliturvaa. Monet perheet ja vanhemmat ovat täysin toivottomassa tilanteessa.
Se ei ollut näköjään mitään...
Ilmeisesti äidilläsi on nyt ratkaisuna koko asian tapahtumisen kieltäminen.
En ole oikein sitä pystynyt antamaan anteeksi. Äitini mielestä minä olen "hankala"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei koskaan ole tehnyt mitään.
Ennen tuota tapahtumaa hän raahasi meidät kaikki toiselle paikkakunnalle niin, että minäkin kävin sitten lukioni kolmessa palassa eri puolilla ja toki itse kaiken maksaen, pölli jopa orvoneläkkeeni, vaati meitä lapsia takaajikseen velkoihinsa jne.
Mutta tosiaan nyt kun minulla on kaksi lasta, kirjaa puutteitani ruutuvihkoon tyyliin "lastenvaatteita ei saa ostaa liikaa Huutonetistä, lastenhuoneissasi ei ole tarpeeksi säilytystilaa, tuuletat liikaa ja väärin" jne.
olin 14 kun äiti lähti laivalle töihin. Oli aina viikon töissä ja viikon kotona. Huolehdin 11-vuotiaasta pikkuveljestäni.
Mikä oikein menee aikuiseen ihmiseen, että tekee noin lapsilleen?
Itse olin jotain 11v kun äiti muutti kotoa uudelle miehelle. Kävi välillä maksamassa laskut ja täyttämässä jääkaapin. Tosin minulla oli silloin 15v sisko, mutta ei tuo asunut kuin pari vuotta sitten enää kotona. Yläasteikäisenä jäin yksin asumaan. Sekin tuntui jo todella hylkäämiseltä ja ei tehnyt lapselle hyvää. Mutta erona oli ettei minulla ollut mummoa tai sukulaisia apuna. Kyllä näitä hylkäämisiä Suomessakin on ollut.
Nykyään ikää jo lähemmäs 40v mittarissa, pitkä 20v liitto takana saman ihanan miehen kanssa ja 3 lasta. Tosin äitiydessä se näkyi, meillä ei yksikään lapsista ole mennyt pienenä hoitoon, vaan hoidettu ehdottomasti kotona. Edelleen teen lyhennettyä työpäivää lasten vuoksi ja olen paljon kotona. Olenna todella sitoutunut perheeseen. Mutta luonteeltani olen periksiantamaton ja joidenkin mielestä varmaan hitusen hankala/kova.
Äitiäni kutsuisin läheisriippuvaiseksi ja on ollut myös aikanaan masentunut ja mielialalääkityksellä. Hänellä on aina ollut mies johon ripustautua ja mieletön rakkauden tarve. Äitini on aina löytänyt huonoja miehiä: Väkivaltaisia, alkoholisteja, mielenterveysongelmaisia tai pettäjiä. Takanaan kaksi eroa, ekasta avioliitosta tuo siskoni ja toisesta minä.
Äitini muistelee omaa äitisuhdettaan huonona (heilläkin oli aina välillä välit poikki) ja lapsuuttaan työntäyteisenä, sekä rakkaudettomana. Hän muistaa isänsä aina ihanana, mutta äitinsä estäneen häneltä isän rakkauden. Hän koki että nuoremmat veljensä pääsivät helpommalla kuin hän. Lapsia heillä oli 3kpl lähes 3v sisään, joten eiköhän vanhemmilla töitä riittänyt.
Lisäksi äitini näkee maailman omalla laillaan ja hänen kanssaan voi joidenkin olla hitusen hankala tulla toimeen. Hän kertoo kuinka itse on puurtanut, kuinka toiset aina haukkuvat ja ovat kateellisia...
Kun minä ja siskoni olimme vauvoja, niin asuimme isovanhemmillamme (tosin eri isovanhemmilla). Isovanhemmille jouduimme hoitotilanteen vuoksi, koska vanhempien piti opiskella ja käydä töissä. Tosin isovanhemmat asuivat sitten satojen kilometrien päässä, joten hoito oli ympärivuorokautista ja jatkuvaa.
Siskoni palasi kotiin pienenä koululaisena, minä 3v:na. Äitini vanhemmat taistelivat silloin että eivät olisi antaneet siskoani ollenkaan, olivat sitä mieltä että adoptoivat tämän ja äitini ei ole sopiva äidiksi. Mutta palasimme kuitenkin molemmat. Minun mummoni muistaa kuinka silloin itkin kotona paluuta ja sanoin haluavani mummolle takaisin. Luulen että minut siskoni kanssa on pelastanut tuo alkulapsuuden hoiva isovanhemmillamme:)
En arvosta enkä rakasta äitiäni. Siskoni on laittanut hänen kanssaan täysin välit poikki. Minä olen äitini kanssa tekemisissä lähinnä lasteni mummosuhteen vuoksi. Mitään en tunne olevani velkaa äidilleni.
Toisaalta isäni oli rakastava, mutta alkoholisti, joka lopuksi hirtti itsensä. Isältäkään ei saanut sitä turvaa mitä vanhemmalta haluaisi/tarvitsee. Mutta isäni sentään yritti, viina vain vei miehen.
Nykyään ei puhuta nuorista, kun puhutaan 12-17-vuotiaista. Aikaisemmin lastenlipunkin sai vain yksitoistavuotiaaksi asti.
Mun vanhempien ikäluokassa oli ihan normaalia muuttaa pois kotoaan piikomaan toiselle puolelle Suomea 14-16-vuotiaana. Meni tehtaaseen vuorotöihin samana päivänä kun täytti 16-vuotta.
Ja mun vanhempien ikäluokalla tarkoitan kuuskymppisiä vielä työelämässä mukana olevia ihmisiä.
Siis musta on hyvä, että nuorista huolehditaan Suomessa entistä enemmän ja paremmin, joskus se passaaminenkin vaan menee yli....
Äkkiseltään kuulostaa ihmiseltä, joka aiheuttaa vain pahaa mieltä.
ei koskaan ole tehnyt mitään. Ennen tuota tapahtumaa hän raahasi meidät kaikki toiselle paikkakunnalle niin, että minäkin kävin sitten lukioni kolmessa palassa eri puolilla ja toki itse kaiken maksaen, pölli jopa orvoneläkkeeni, vaati meitä lapsia takaajikseen velkoihinsa jne. Mutta tosiaan nyt kun minulla on kaksi lasta, kirjaa puutteitani ruutuvihkoon tyyliin "lastenvaatteita ei saa ostaa liikaa Huutonetistä, lastenhuoneissasi ei ole tarpeeksi säilytystilaa, tuuletat liikaa ja väärin" jne.
Parikymmentä vuotta meni niin, etten edes joulukorttia lähettänyt. Lapset saatuani yritin hetken aikaa pitää yhteyttä, mutta se oli sitten vain tuollaista. Joten eipä ole enää mitään siteitä sinne.
ilman mamman paapomista.
PÄRJÄÄ KUN ON PAKKO! Maailmassa on miljoona kolkkaa jossa ei eletä samassa lintukodossa kuin Suomessa sossuapuineen.