Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en käy lasteni kanssa missään, koska koen sen niin rasittavaksi
16.07.2010 |
että mielummin kökötetään vaan kotona (ja yleensä vain sisällä koko päivä).
Esikoisen kanssa on tosin nyt jo mukavaa käydä jossain (esim. eilen käytiin illalla kahdestaan iltauinnilla), mutta esikoinen onkin jo 8 v.
On ihanaa, että kun hänen kanssaan lähden johonkin (esim. nyt vaikka uimaan) niin tarvitsee vain sanoa että lähdetään uimaan, ota kamppeet mukaan ja mennään, niin muksu ottaa pyyhkeen ja uikkarit, laittaa itse kengät jalkaan ja lippiksen päähän, kävelee itse autolle, ja läträä/ui itse rannalla niin että mäkin voin oikeasti uida (tosin silmäilen kyllä lasta välillä)
Toinen lapseni on 2,5-vuotias, ja hänen kanssaan koko reissu olisi jäänyt tekemättä (onneksi mies oli kotona). Koen niin äärimmäisen rasittavaksi sen, että em. uimareissulle pienemmän kanssa lähtiessä homma olisi mennyt näin: ensin lapsi potalle, viihdytystä että pysyy siinä, sitten toivotaan ettei pissata autossa tai laitetaan vaippa jalkaan, vaihdetaan vaatteet, juostaan perässä kenkien laiton aikana kun lapsi karkailee ja karkuunuoksu mielestään niiiin hauskaa (ja äitillä menee hermot). Sen jälkeen pitää pakata kassi pienintä varten; uimahousut, vaihtovaippa, vaihtovaatteet, puhdistuspyyhkeitä, varakengät) Sitten rappusissa alaspäin joko haluaa kävellä itse (eli rappusissa kestääää.. ja kestääää..) tai jos kannan, venkoilee, kiukuttelee ja huutaa kurkku suorana että haluaa ITSE!
Ulko-ovesta autolle matka kestää uskomattoman kauan, kun lapsi pinkaisee karkuun ja pakoilee, ja taas äiti perässä. Sitten venkoileva ja kirkuva penska väkisin syliin ja autonistuimeen, kiinnittäminenkin oma operaatio tällaisen kanssa, hiki virtaa äidillä ja lapsella.. Sitten rannalla, lapsi pois turvaistuimesta ja kassit autosta ulos, ovi lukkoon, lapsi on jo karannut jonnekin ja itse on pinkaistava perässä huutaen samalla kauhistuneena ja huomiota herättäen "älä juokse sinne, auto tulee!!". Ja koko oma uiminen olisi jäänyt siihen, että olisin vaan kahlannut rantavedessä ja pinkaissut aina välillä huutaen lapsen perässä kun tämä karkailisi tai kahlaisi liian syvälle ja huutaisi aina kun ei saa tehdä mitä haluaa.
Ja takaisin tulo.. kaikki sama mutta väärinpäin.
HUOKAUS. Me jumitetaan sisällä.
Puistoissa käydään tosi harvoin, ja kaikki puuhamaat yms. on täysin poissuljettuja, olisi ihan helvettiä mulle...
Onko muita, jotka kertakaikkiaan mielummin pysyvät kotona, kun lähtevät lasten kansssa minnekään kun ovat pieniä (alle 4-vuotiaita)?
Kommentit (9)
Sillähän ne lapset oppii kun niiden kanssa mennään! Kerta kerralta iisimpää..
t. 5:n äippä joka juuri oli risteilyllä kaikkien kanssa (1-8v.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oota sankari,nro 3.Ehkä mun pitäis relata ja ottaa iisimmin lapsen kanssa oleminen.
Sillähän ne lapset oppii kun niiden kanssa mennään! Kerta kerralta iisimpää..
t. 5:n äippä joka juuri oli risteilyllä kaikkien kanssa (1-8v.)
luulen että kyse on vain lasten temperamentti-eroista.
Helppohan sellaisten lasten kanssa on mennä, jotka nököttävät kiltisti paikallaan ja tottelevat, tai jos kiukuttelevat niin sekään ei ole ihan infernaalinen kohtaus...
Meillä esikoisen kanssa mentiin, kun hän oli pieni, mutta silti oli yhtä hirveää joka ikinen kerta kun jossain oltiin, kunnes tuli 3-4-vuoden ikään. Hermoja säästääkseni kuopuksen kanssa ei siis käydä juuri missään, vielä.
t. ap
mutta kun oli siis esikoinen silloin, niin kyllä sitä lähdettiin ulos leikkikentälle, puistoon ja kavereille kylään, vaikka tiukkaa teki joka asia. Onneksi oli helppoa kylässä, jossa oli muita lapsia, koska teki vähän niin kuin perässä kaiken eikä ehtinyt vängätä vastaan.
Nyt menee reilu vuosi ennen kuin kuopus aloittaa saman. Onneksi esikoinen on silloin jo 5-vuotias, niin uskallan häneen luottaa, mutta ei varmaan ole helppoa tuon kuopuksenkaan kanssa. Katsotaan sitten, jaksanko kyläillä ja puistoilla.
tollasta se vaan on lasten kanssa välillä, eihän se tietenkään mene niinkuin aikuisten kanssa. Aika aikaansa kutakin. t. viiden äiti myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tuolle linjalle lähtisi, niin mehän ei lähdettäis edes lähikauppaan.
Mulla on sen vilkkaan 2,5-vuotiaan lisäksi vauva ja kolme vanhempaa lasta, eikä niistä kukaan ole mitenkään nätisti paikallaan nököttävää mallia. No vauvan saa tietysti vielä pistettyä rattaaseen kiinni.
Se on kuule ap ihan vain asennekysymys, kuinka paljon lasten kanssa voi tehdä.
Meillä on 4 alle kouluikästä lasta ja niitten kanssa on mukava mennä.
Sun lapsi ei osaa käyttäytyä: koska ette käy tarpeeksi ja kun menet sulla ei ole sääntöjä.
Sun lapsi on innoissaan ja säännöt sille vieraita, äiti välillä kiljuu ja välillä jättää komentamatta.
Susta on noloa opettaa lasta julkisesti: on sun toinen virheesi! Mitä niin N-O-L-O-A on opettaa lasta? Jos auto tulee ja siitä sun pitää kiljua niin tottakai se herättää huomiota. MUTTA MITÄ SITTEN?
Voit joko A) opettaa lasta kävelemään vierelläsi B) hankkia valjaat C) katselemaan itse tilanteita etukäteen ja reagoida niihin etukäteen ja ohjata lasta niin ettei se juokse kun auto tulee.
Muut ihmiset katsoo kun huudat lapsellesi. Ei sillä että ompa kamala kun joku lapselleen huutaa, vaan ihan sillä että joku nyt huutaa. Se unohdetaan hetkessä.
Minusta saisit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja vaan opetella kulkemaan lapsesi kanssa!
Opettaa että äitiä totellaan tai kävellään käsikädessä.
Kerää uimaromppeet valmiiksi johonkin.
Uimavaipat on aika näppärät, vaihda ne jo kotona lapselle.
Mitkä on vaihtokengät? Mitä teet puhdistuspyyhkeillä rannalla? Tai vaihtovaatteilla?
Miksi auton istuimessa pitää vääntää?
NYT TODELLAKIN LÄHDETTE LIIKKUMAAN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tosin käydään ulkona kun oma syyllisyys on muuten helvetillinen.Mutta rasittavaa on!!!Ja helvetillistä säätöä koko ajan.