Raskaus ja raivokohtaukset

Toivon mukaan moni nuorimies lukee tämän ketjun, sen lisäksi että kotiin saapuu rääkyvä sinappikone niin saattaa vielä se kumppanikin muuttua raivohulluksi neandertalilaiseksi. Mahtava diili. 👌

Raskaus, PMS-oireet, alkoholi tai huume voivat olla selitys raivolle ja väkivallalle mutta puolustus ne eivät ole koskaan. Ei menisi oikeudessakaan läpi. Ei tässä missään Ranskassa eletä.

Pelottaako teitä raivoavia äitejä ikinä, miten suuttuminen vaikuttaa vauvaan? Saataan huutaa ja olla todella raivona, mutta en varsinsisesti riehu enkä riko mitään/satuta ketään. Veressä kuitenkin varmasti aikamoinen raivohormicoctail, syke korkealla jne. Ei varmasti tee vauvalle hyvää ja usein liikkuu vähemmän näiden raivostumisten jälkeen. Onko teille syntynyt ihan terveitä vauvoja/onko vauvoilla ollut muita ongelmia, itkuisuutta, levottomuutta tms.? Itsen olen todella huolissani ja tunnen valtavaa syyllisyyttä aina raivostumisen jälkeen ja tämä lisää koko tilanteen kamaluuttaa.

Voi kyllä se on niin tuttua. Mulla yks raskaus oli näitä ihan loppuun asti. Miehen nyt ois syytä alkaa kasvaa isäksi ja ymmärtää että sä et sun hormooneille just nyt mitään voi, niihin kun ei saa todellakaan raskaana edes mitään lääkkeitä syödä.

Ne on vaan tunteita, niistä ei tarvitse suuttua tai hävetä, sä osaat kontrolloida itseäsi, sä voit itkeä ja huutaa, mutta et käydä kehenkään käsiksi, sä ymmärrät sen ja toimit oikein vaikka oot raivona.

Hyvä äiti susta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako teitä raivoavia äitejä ikinä, miten suuttuminen vaikuttaa vauvaan? Saataan huutaa ja olla todella raivona, mutta en varsinsisesti riehu enkä riko mitään/satuta ketään. Veressä kuitenkin varmasti aikamoinen raivohormicoctail, syke korkealla jne. Ei varmasti tee vauvalle hyvää ja usein liikkuu vähemmän näiden raivostumisten jälkeen. Onko teille syntynyt ihan terveitä vauvoja/onko vauvoilla ollut muita ongelmia, itkuisuutta, levottomuutta tms.? Itsen olen todella huolissani ja tunnen valtavaa syyllisyyttä aina raivostumisen jälkeen ja tämä lisää koko tilanteen kamaluuttaa.

Ei vaikuta vauvan kehitykseen. Nyt ei olla missään keski-ajalla, että pitäisi ajatella vaan kauniita ajatuksia, että saa terveitä lapsia.

Vauva siellä vatsassa yleensä rauhoittuu kun sä itse liikut eli sun syke nousee, myös kun sä suutut.

Olen raskaana ja pinnani on todella lyhyt, mutta en koskaan pura sitä ulkopuolisiin. Raskaushormonit ei ole mikään oikeutus raivota toiselle tai muuten pahoinpidellä toista. Aivan kamalia akkoja täällä, anteeksi vaan.

Kyllä mielenterveydessä on jo ennen raskautta jotain pielessä, jos raskausaikana aletaan hajottamaan kämppää ja heittelemään puolisoa tavaroilla. Sitä ei pelkillä raskaushormoneilla selitetä. Itse halusin tarjota miehelleni ihanan odotusajan ilman mitään draamaa ja onnistuin siinä, vaikka välillä otti päähän tavallista herkemmin.

Mitäpä mieltä te raivottaret olisitte, jos mies alkaisi päivittäin raivoamaan pää punaisena ja paiskomaan tavaroita? Syynä odotusajasta ja tulevasta vauva-ajasta aiheutuva stressi.

Vierailija kirjoitti:

oli molempien raskauksien aikana raivokohtauksia. Esikoisen odotuksen aikana enemmän kuin kuopuksen. Mulla kyllä ihan selkeesti hormonit sekottaa pään ihan täysin. Aina menkkojenkin aikaan oon paljon kireämpi kuin muuten. Toivottavasti sulla olo tasoittuu loppuraskautta kohden, niin mulla ainakin kävi. Jaksamisia sinulle ja miehellesi! :)

Voi

Vierailija kirjoitti:

Raskaus, PMS-oireet, alkoholi tai huume voivat olla selitys raivolle ja väkivallalle mutta puolustus ne eivät ole koskaan. Ei menisi oikeudessakaan läpi. Ei tässä missään Ranskassa eletä.

Ai..