Meillä ei ole lapsia. Katujat, sanokaa minulle miksei kannata edes yrittää lasta

että olet kaikkein idiootein ihminen.



Ja kyllä, olet maailman paskin äiti, näin sinulle teinisi sanovat päivittäin.

kaikista lapsista, en tykkää kaikista aikuisistakaan..



omista lapsistani kyllä tykkään vaikka joskus ovat levottomia, koettelevat hermojani, kiukuttelevat..



Kuitenkin olisin valmis vaikka kuolemaan heidän puolestaan.

että olet kaikkein idiootein ihminen. Ja kyllä, olet maailman paskin äiti, näin sinulle teinisi sanovat päivittäin.

mutta suunnitelmissa on, että sitten jonain päivänä kun he ovat vanhempia, hemmottelen heidän kakaransa pilalle niin että se muksu tekee vanhemmilleen sen mitä minulle on tehty!!!!!!!!!!!

Pitkällä tähtäimellä sitä jää aika ulos kuvioista kun suurin osa ihmisistä kuitenkin perheellistyy. Kenen kanssa sinä vietät joulut ja juhannukset kun kaikilla ystävilläsi on perhe? Ja mistä puhut ystäviesi kanssa? Ketä tapaat ja milloin? Lapsettomia ei kovin pitkään jakseta kutsua mihinkään perheellisten kekkereihin. Kannattaa siis minusta hankkia lapsia, mutta samaan aikaan kuin ystävät ja vain yksi tai kaksi. Suurperheellisyys on rankkaa, mut kahden lapsen kanssa sitä pärjää helposti ja lapset kasvaa tosi nopeasti helppohoitoisiksi.



Meillä neljä lasta ja olen jälkikäteen miettinyt että elämä olisi ollu helpompaa ja vaivattomampaa ja rahaa olisi jäänyt itsele paremmin jos olisimme hankkineet vain kaksi lasta. Kahden lapsen perhe ei joudu luopumaan juuri mistään, peruskämppä riittää, tavalliseen autoon mahtuu jne.

lörpähtäneet tissit, jalka leviää, suonikohjut, pillu lopullisesti pilalla. Jos tipahtaa köyhyysloukkuun, on lapsellisella paljon vaikeampaa. Et voi ottaa epätyypilliseen aikaan olevia töitä jne. Lapseton voi vaikka siivota 14 tuntia päivässä. Alkuvuosina et saa koskaa nukkua. Seksielämä lörpähtää. Masennusta paljon pienten lasten äideillä. Suhteellisesti suurin osa eroista tapahtuu pienten lasten vanhemmille. Temperamenttiset, vaativat tai vaikeasti sairaat lapset vievät kaikki voimavarasi. Lapsen kanssa saa olla lompakko levällään: vaatteet, harrastukset, levyt, pelikoneet, kännykät, luistimet, polkupyörä, mopo, mönkijä..ja jos tipahdat siihen köyhyysloukkuun, lapsesi syrjäytyy mukanasi. Ekaluokkalaisen kanssa mietit pää punaisena, ´miten tedä kouluaikojen lomien kanssa. Päiväkoti-ikäisiä pitää kuskata joskus kauemmaksikin hoitoon. Töistä tultuasi sinua odottaa toinen työmaa kotona. Lapset kiljuvat suut ammollaan ruokaa. Pienet lapset sairastelevat ja huomaat kohta itsekin, että olet itsekin aina mahataudissa ja flunssassa. Jos käy huonosti ja jäät yksinhuoltajaksi, no siitä ei tällä kertaa.

Ajattele nyt kuinka paljon vaivaa olemme toisen ihmisen eteen nähneet

Haluan Nobelin palkinnon jokaiselle äidille

keksi yhtään syytä, miksi olis pitäny jättää lapset tekemättä. Eihän se aina niin helppoa ole, mutta kyllä lapsi/lapset antaa valtavan paljon.



En mä kyllä allekirjoita että olisin tullu rumemmaksi tai parisuhde olis huonontunu. Päinvastoin. Parisuhde senkun paranee, saan usein kehuja ulkonäöstäni (ehkä olen alkanut enemmän panostaa ulkonäkööni vasta lapsen saamisen jälkeen?). No jalat on kyllä levinny ja suonikohjut on hirveet, mutta muuten olen mielestäni ihan ok. Maha on yhtä littana kuin ennen lapsen saamistakin.



Leffailtoja pystyy edelleen harrastamaan kotona (lapsen mentyä nukkumaan), ravintolaan pääsee syömään aivan liian harvoin, mutta edes joskus. Onhan elämä rajoittuneempaa kuin ennen, mutta en silti koe, että olis pitäny jättää lapsi tekemättä.

ja nämä murheet ja jatkuva huoli kulkevat käsikädessä sydäntä pakahduttavan rakkauden kanssa

Teinit sanovat sulle _vähintään kerran päivässä, että olet kaikkein idiootein ihminen.

Ja kyllä, olet maailman paskin äiti, näin sinulle teinisi sanovat päivittäin.

Näinhän se toki menee. Mutta kun on aikuiseksi kasvanut, sen kyllä kestää jos on terve itsetunto. Ja joskus voi olla ihan rakentavaakin kuulla palautetta (vaikka se suoranaista vittuilua joskus olisikin) omilta teineiltään. Joskus siellä kaiken takana on kyllä hiven totuuttakin. Uskon kasvavani paremmaksi ihmiseksi (myös) teinieni ansiosta. Ne koulivat. Ja murrosikä aiheuttaa ihan vain ohimenevän mielenhäiriön useimmille :-)

Etenkin jos teillä ei ole isovanhempia tm. jotka ilomielin hoitavat lasta teidän menojen aikana. Jos olisin tämän sisäistänyt paremmin niin olisin kyllä harkinnut kahdesti.

lapselliset ihmiset sitten tooooosi mukavia kun ei lapsettomien seura kelpaa. Enpä haluaisi sellaisia tunteakaan, ja onneksi minun lapselliset kaverit ovat aivan toisenlaisia, kyllä he kutsuvat lapsettomiakin kylään ja minä heitä.

Kaikenlisäksi emme miehen kanssa vietä joulua ja juhannusta kavereiden kanssa, vaan sukulaisten kanssa, ja silloin on yksi lysti onko lapsia vai. Vai meinaatko että vanhemmat kieltävät lapsiaan tulemasta jouluna jos heillä ei ole lapsia?

Pitkällä tähtäimellä sitä jää aika ulos kuvioista kun suurin osa ihmisistä kuitenkin perheellistyy. Kenen kanssa sinä vietät joulut ja juhannukset kun kaikilla ystävilläsi on perhe? Ja mistä puhut ystäviesi kanssa? Ketä tapaat ja milloin? Lapsettomia ei kovin pitkään jakseta kutsua mihinkään perheellisten kekkereihin. Kannattaa siis minusta hankkia lapsia, mutta samaan aikaan kuin ystävät ja vain yksi tai kaksi. Suurperheellisyys on rankkaa, mut kahden lapsen kanssa sitä pärjää helposti ja lapset kasvaa tosi nopeasti helppohoitoisiksi.

Meillä neljä lasta ja olen jälkikäteen miettinyt että elämä olisi ollu helpompaa ja vaivattomampaa ja rahaa olisi jäänyt itsele paremmin jos olisimme hankkineet vain kaksi lasta. Kahden lapsen perhe ei joudu luopumaan juuri mistään, peruskämppä riittää, tavalliseen autoon mahtuu jne.

harrastuksiin kuskaamista. Teinit karkailevat, hilluvat yöt ulkona, ryyppäävät ja nussivat yhä aikaisemmin. Vittuilevat vanhemmilleen ja eivät auta kotitöissä. Jos sattuu syntymään useampi poika, syövät konkurssiin.



Teini kävelee kotiin maha pystyssä.



Ja tutkimusten mukaan parisuhde muuttuu huonommaksi seksielämän, kiireiden, stressin, väsymyksen vuoksi useimmilla.

ystäviä. Kenenkään kanssa ei ole ulkopuolinen tai outo olo. Ja kummasti ne lapsettomat viihtyvät kanssani.



Se, että jotkut mammat muuttuvat hössöttäviksi kanaemoiksi karkottaa ne lapsettomat luoltaan. Olen lasten syntymän möytä osannut puhua muistakin asioista, kuin vaippaihottomista, soseiden vääntämisestä, aroista nänneistä, kävelemään lähtemisiästä jne. Hengästyn itse tuollaisten naisten kanssa, joilla ei ole mitään muuta puhuttavaa, kuin Oliverin vatsalleen kääntyminen.

Toiset, kuten minä, olen aina tiennyt, että haluan lapsia, toiset, kuten sinä, miettii sitä pitkään. Osa tietää, ettei halua koskaan lapsia, jotkut joutuvat siihen surulliseen asemaan, että haluaisivat, mutta eivät saa lapsia.



Toki olen itsekin säännöllisin väliajoin hermoraunio omien lasteni kanssa, mutta pääasiassa, silläkin hetkellä kun ottaa päähän niin rankasti kuin voi, tiedän, että lapset ovat parasta mitä minulla on, ja olen joka sekunti valmis vaikka kuolemaan lasteni puolesta.

Toki kaipaan hetkiä kun voisin vain olla, lukea, olla hetken rauhassa..mutta, minulle riittää se hetki siellä, toinen täällä. En halua edes ajatella mitä elämäni olisi ilman lapsia, minulle ei vaan ole tärkeää se, että saisin matkustella extempore jne. Mutta en tokikaan millään tapaa sano, että se olisi väärin, jos sitä omaa vapautta kaipaa, toki on syytä harkita huolella haluaako sitoa itsensä ikuiseen huoleen lapsista. Toisaalta pitää myös muistaa mitä kaikkea äitiys/vanhemmuus antaa.



Ja toki, teinit on välillä raivostuttavia, ihan siinä missä uhma-ikäisetkin, mutta vaikka saisit kuulla olevasi paska äiti teiniltä, voit sillä hetkellä muistaa sen, kuinka 5-vuotiaasi julistaa sinun olevan maailman paras ja ihanin äiti.



Minä en ole kokenut vauva aikaa, pitkiä imetyksiä jne raskaina kuin ajoittain..



Ja lopuksi. Anteeksi, nyt vasta hoksasin, mitä alussa kysyttiin, kysyttiin katujien mielipidettä..



Minä en missään nimessä ole missään vaiheessa katunut lasten hankkimista..

En keksi yhtäkään.