Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kakkosen kanssa menee hermot :( En oikeasti jaksa kohta enää.
16.07.2010 |
Kohta tuntuu oikeasti siltä että romahdan tuon pojan kanssa ihan lopullisesti.
Meillä on siis kolme lasta, vanhin 6-vuotias poika, todellinen enkeli lapseksi, aina ollut helppo ja ihanan rauhallinen luonteeltaan. Mitään kauheita kiukuttelu eikä riehumiskohtauksia ei olla hänen puoleltaan saatu kokea.
Nuorin on taas kohta 1-vuotias tyttö. Hän on osoittautunut vähän luonteikkaaksi ( Mikä tää on suomeksi, Moody?) lapseksi, mutta so far so good.
Mutta tää kakkonen.. Rääh, pojalla on nyt ikää 3-vuotta ja aloitti tän episodin kun tyttö syntyi. Tiedän että tää voi olla masennusta/huomionhakuisuutta/mustasukkaisuutta pienemmästä, mutta silti tuntuu että tuun kohta hulluksi.
Aamulla herätessään on kuin sitruunan nielaissut. Kauhean äkäinen ja kiukkuinen, pukeutumiseen menee iäisyys ja aamupala meinaa lentää seinille. Onneksi rauhoittuu aamun lastenohjelmiin mennessä ja parisen tuntia täällä on ihan rauhallista.
Mutta sitten.. Hampaita ei voi pestä, koska äiti on tyhmä, pissille ei voi mennä, koska äiti on tyhmä, vaatteitakaan ei meinaa saada päälle kun äiti on NIIIIN tyhmä. Ollaan sanottu pojalle, että ketään ei saa haukkua, mutta en oikeasti tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.
Jos minä kiellän häntä jostain, hän suuttuu, huutaa ja murjottaa.
Mutta mieheeni hän yrittää käyttää fyysistä voimaa (lyödä, potkia, purra, sylkeä), jolle on kyllä pistetty stoppi ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan.
Ulosmenemisen vaikeus on aivan uskomatonta. Minää ei kelpaa, kengät on tyhmät kun ei saa jalkaan, mutta auta armias jos yrität auttaa pukemisessa niin oksat pois vaan ja hirveä kiukuttelu alkaa taas.
Tulee välillä sanomaan, että laita äiti mulle takki päälle, mutta sitten yhtäkkiä keksiikin, että en saakaan auttaa ja juoksee toiseen huoneeseen raivoamaan.
Ruoka ei ikinä kelpaa, pitäis saada maitoa, eikun mehua, eikun maitoa, eikun sittenkin vettä.
Ja jos tän herran toiveita ei toteuteta, voitte vaan arvata mitä siitä seuraa.
Ja nyt on ottanut sen asenteen, että iskä ei kelpaa mihinkään. Aina pitäis olla äiti sitä ja äiti tätä, koska isä on kuulemma tyhmä (raaah!). En saa hetken rauhaa ja vessankin ovea tulee paukuttamaan jos olen siellä.
Useimmiten mies tosin kuskaa lapset pihalle leikkimään, jotta saisin edes hetken rauhaa tehdä jotain omia juttujani. Mutta mieheni tekee töissä yleensä niin pitkää päivää ja usein on yövuoroviikkoja, että tätä apua mulla ei kauhean usein täällä ole vaan pitää yksin pärjäillä.
Sitten vielä on tämä kirottu nukuttaminen! Neuvolasta sanoivat, että kiukkuisuus saattaa lisääntyä, jos on väsynyt (ei nuku päiväunia), mutta kun siihen nukuttamiseen menee aina ihan naurettavan kauan aikaa! Koko päiväuniaika menee melkein siihen, että koitan maannitella poikaa nukkumaan.
En kohta oikeasti tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tunnen itseni huonoksi äidiksi, kun toisella on selvästikin paha olla, mutta en osaa reagoida siihen oikein kun oon aina niin hermostunut tuohon poikaan. :(
Esikoinen oli pienempänäkin niin helppo, että mulla ei ole kauheasti kokemusta tälläisistä maata järisyttävistä raivokohtauksista.
Pojalla ei ole AD/HD:ta eikä mitään muutakaan "ongelmaa", ihan terve poika on, mutta luonteeltaan aika tulinen... :(
Äiti aina sanoo, että minä olin täsmälleen samanlainen pienenä. Mieheni oli taas luonteeltaan lähempänä esikoistamme. Kaipa se on se mun tuittupäisyys, joka on nyt pojalle periytynyt.. Todellakin toivon, että tytöstä tulee enemmän mieheni kaltainen..
Kommentit (21)
Meil auttoi tuttu rytmi, eli kun tapahtuu aina samat asiat samaan aikaan niin lapsi uhosi vahemman. Muista kehua lasta aina kun on pienikin aihe ja kertoa miten erityinen juuri han on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. kun olet syonyt ja pukenut niin voit katsoa lastenohjelman. Ja voisko ne ulkovaatteet pukea vaikka siina lastenohjelman loppuvaiheessa kun lapsi ei tajua niin paljon vastustaa. Kun ohjelma on loppu kavellaan suoraan ulos.
Saako riittavasti unta? Jos paikkarit ei maistu niin illalla aikaisemmin nukkumaan.
t. toi edellinen
Ne on monesti tuommoisia, ne kolmevuotiaat. Koita jaksaa, rankkaahan se voi olla.
Jos ruokailulla juodaan maitoa, niin sitten juodaan. Liiat vaihtoehdot hämmentävät ja aiheuttavat raivokohtauksia. Ja sitä syödään, mitä on tarjolla. Eipä siitä kannata pojan mielipiteitä kysyä.
Ensimmäisestä kerrasta, kun sanoo tyhmäksi, niin otat käsistä kiinni ja katsot silmiin ja kerrot, että kukaan ei ole tyhmä. Jos jatkaa, niin jäähylle. Onko teillä jäähy käytössä?
Lastenohjelmilla voi kiristää noita aamutoimia sujumaan paremmin. Jos vaatteet ei mene päälle, niin tv ei aukea. Eihän katso koko kahta tuntia telkkua aamulla? Minäkin olisin kiukkuinen, jos tuijottaisin ruutua pari tuntia aamutuimaan...
Muista, että lapsi tarvitsee toistoja. Mutta, jos on vaikka ruokailulla riehumisesta istunut 10 kertaa jäähyllä, niin uskoisin riehumisen vähenevän.
Voi kokeilla myös hyvän kautta. En tiedä, onko 3v liian pieni vielä palkintosysteemiin, mutta voitte kokeilla. Ota joku todella huonosti sujuva päivittäinen asia opeteltavaksi (vaikka pukeminen). Teet pojalle tarrataulun ja sovitte palkinnosta (esim. joku pieni lelu tai mielekäs tekeminen aikuisen kanssa -uintiretki tms.). Kun asia sujuu, poika saa laittaa tarran tauluun ja kun taulu on täynnä, niin saa sovitun palkinnon. Ei kannata kauhean montaa tarraa kerätä, että pysyy mielenkiinto yllä.
Pitkäjänteisyyttä ja voimia vaatii -tsemppiä :)
Mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tuottanut mitään tuloksia.
Myös tälläistä "tarrataulukkoa" ollaan käytetty hyvästä käytöksestä. Esim. Kun käyttäytyy hyvin ruokailutilanteessa, saa tarran. Kun on kymmenen tarraa niin saa jonkun palkinnon. :)
Ja joku taisi kysyä, joo, olen asunut ulkomailla jo useamman vuoden ennen esikoisen syntymää (n.8-vuotta) ja mieheni on "ulkomaalainen".
Välillä tuntuu siltä, että unohdan suomenkieliset ilmaisut, mutta hyvinhän tämä vielä sujuu. :)
Kiitos ihanista vastauksista! Millainen kesä siellä suomen suunnalla muuten on? :)
Täällä brittilässä tuppaa satamaan aika runsaasti :( Mutta on täällä ollut jo koviakin helteitä, ajateltiin lähteä tänään lasten kanssa rannalle, jos sää pysyy selkeänä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän nimittäin pisti silmään sana 'maanitella' nukkumaan.
Selkeät rytmit ja säännöt tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta.
Ruokapöydässä lapsi voi esim. päättää, ottaako vaaleaa vai tummaa leipää, ottaako lisää ruokaa tai ottaako maitolasin juotuaan vielä lasin mehua. Liian suuri valinnanvapaus alkaa vaan ahdistaa lasta. Lisäksi äidin tehtävä on turvata lapsen terveys ja turvallisuus. Jos maito ei mene alas, niin sitten ei ollutkaan kovin kova jano. (Paitsi näillä helteillä täytyy turvata riittävä nestetankkaus mutta noin yleensä.)
Esimerkiksi päiväunille aina samojen lempeiden rutiinien kautta (satu, laulu tms.) ja sitten jos lapsi ei suostu jäämään sänkyyn, olet tiukkana ja menet vaikka itse viereen ja nappaat lapsen kainaloon. Siinä voit vielä hyräillä, silitellä tms. mutta sängystä ei saa lähteä pois. Jos lapsi juttelee, sanot vaan että nyt on nukkumisaika. Tai lueskelet tuolissa samassa huoneessa tai oven takana ja palautat lapsen aina sänkyyn. Monet vanhemmat kokee, että tiukkana oleminen tarkoittaa lapselle huutamista yms. mutta tiukkana voi olla myös lempeästi.
Jos välillä annat periksi, välillä et, lapsi ei tiedä mitä häneltä odotetaan.
Rauhallisina aikoina anna lapselle paljon aikaa, huomiota ja kiitosta. Kehu häntä, pidä sylissä, leiki ja pelaa yhdessä. Ota mukaan päivittäisiin askareisiin ja kehu kuinka hyvin hän osaa auttaa äitiä, niin päätön riehuminen ja pahan tekeminen vähenee silloin kun sinun pitää saada tehtyä jotain.
Auttaisiko pukemiseen ja uloslähtöön se, että valitsisit sellaisia vaatteita ja kenkiä, jotka lapsen on mahdollisimman helppo pukea itse. Tuossa iässä lapsi haluaisi jo osata ja tehdä kaikkea ja turhauttaa kamalasti, kun ei osaakaan. Ja keksi hänelle vaikka joku todella tärkeä tehtävä, kuten että hän saa pitää ovea auki kun äiti työntää siskon rattaat ulos, ja siitä kiiteltäisiin kovasti.
Muistakaa myös jutella tunteista. Kylläpä sinua äsken suututti kun äiti kielsi jne.
Ja lopuksi, ymmärrän kyllä turhautumisesi. Mutta yritä olla näyttämättä sitä lapsellesi, älä ainakaan huuda hänelle. Lapsi oppii sitä kautta säätelemään omia tunteitaan, kun hänelle tulee tunne, että äiti kestää hänen kiukkunsa ja rakastaa häntä joka tapauksessa. Ja tosiaan tuohon kiukun kestämiseen kuuluu se, ettei anneta periksi.
saat hyviä vinkkejä niitä asioita käsittelevistä kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa, meillä myös kolmevuotias ja yksivuotias. Ihana lukea, että muilla on yhtä haasteellista tämä arki. Välillä sitä ajattelee, että on itse ihan sopimaton kasvattajaksi, kun ei saa lapseen mitään otetta. Että eipä minulla muuta, kuin että koitetaan jaksaa. :)
Meidän kiukkupussiin tehoaa parhaiten (mutta huonosti silloinkin), kun pysyy itse oikein liioitellun rauhallisena ja jatkaa vaan omia puuhiaan kirkumisesta välittämättä. Jossain vaiheessa se meteli loppuu. Tätä ei tietenkään voi tehdä silloin, jos on oikeasti lähdettävä ulos tai syötävä. Silloin sitten hoidetaan hommat väkisin ja huudetaan. Plääh.
Kun niillähän on käytössä tälläinen lässytyssysteemi, että lasta ei saa kieltää mistään ja laitetaan vaan istumaan jollekin jäähytuolille.
Kai sinä nyt itsenäisenä suomalaisena naisena osaat lapsesi kasvattaa? Ja mitä työtä miehesi tekee kun on noin paljon töissä? Ettehän vain ole tälläinen tumman ja vaalean risteytysperhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi kolmesta lapsesta on ollut tuollainen. Hänellä alkoi raivokohtaukset 2v iässä ja vasta myöhemmin tajuttiin että raivareita tuli aina kun sai pähkinää sisältävää ruokaa. Myöhemmin rupesi rähisemään myös mansikkaa syötyään jne.
Jos ruokavalio on kunnossa niin poika on normaali tavallisesti käyttäytyvä muksu mutta tietyt ruoka-aineet saavat tosiaan raivareita, jatkuvaa levottomuutta ja kitinää aikaiseksi. Pahimmillaan mansikasta tuli myös oksentelua.
Jos epäilet että ruokavaliolla voisi olla vaikutusta koeta pitää lapsi muutaman päivän rajoitetulla ruokavaliolla ja seuraa onko sillä vaikutusta pojan käytökseen. Jättäisin pois pähkinät, sitrukset, tomaatin, paprikan, mansikan, kanamunan, mausteet (paitsi suola ja sokeri käytössä), sekä lisäaineet mahdollisimman vähäksi. Meillä esimerkiksi tavallisesti leivän päällä käytetty margariini sisältää sellaista lisäainetta joka saa lapselle tosi kurjan olon.
Meillä muuten äitini ei alkuun uskonut ruokavalion vaikutukseen pojan käytöksessä mutta nykyään mummokin huomaa välillä että teillä taitaa olla jotain ruoka-ainetta kokeilussa ja se ei selvästi sovi kun poika raivoaa ja kitisee. Nyt kun pojalla on jo ikää 6v niin osaa itsekkin jo sanoa että tulee kurja olo.
Tsemppiä ja jaksamista
Kun niillähän on käytössä tälläinen lässytyssysteemi, että lasta ei saa kieltää mistään ja laitetaan vaan istumaan jollekin jäähytuolille.
Kai sinä nyt itsenäisenä suomalaisena naisena osaat lapsesi kasvattaa? Ja mitä työtä miehesi tekee kun on noin paljon töissä? Ettehän vain ole tälläinen tumman ja vaalean risteytysperhe?
Mutta annain luvan itselleni provosoitua. Katsopa ympärillesi, miten paljon itsenäiset suomalaiset naiset kakaroitaan kasvattavat. Epäitsenäisinä pidetyt eteläeurooppalaiset naiset taitavat kasvattaa sittenkin tiukemmin...
AP.n miehen ammatti ei sinulle kuulu, mutta tiedoksi, että Briteissä työkulttuuri on vielä kovempi kuin Suomessa, vaikka täälläkin jatkuva ruikutus on käynnissä. Kumma, että joku keksi valittamsen aihetta siitä, että tehdään kovasti töitä. Eivätpähän ole sossun luukulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukemisasiassakin voisit antaa lapsen "muhia" hetken ennen kuin yrität auttaa tai saada tilannetta eteenpäin. Sanot vaan että nyt vaatteet päälle, äiti pukeesillä vlin vauvan/laittaa tiskit koneeseen tms. Anna sen raivota ja kiukutella itsekseen, ja miettiä miten tilanteesta selvitään. Meidän molemmat lapset on aina toimineet paremmin, kun aikuinen ei painosta eikä anna kiukuttelijalle huomiota.
Minä en edes yrittäisi 3-vuotiasta päiväunille jos ei nukahda helposti. Tietysti se on väsynyt jos ei nuku tarpeeksi, mutta te olette molemmat stressaantuneita jos joka päivä taistellaan kaiken muun lisäksi päiväunistakin. Ota vaikka tavaksi lukuhetki silloin kun 1-vuotias nukkuu. Köllitte yhdessä sängyllä ja luet kirjaa; joskus 3 v. ehkä nukahtaa siihen, mutta silloinkin kun ei nukahda, olette riitelyn sijaan saaneet hyvän hetken yhdessä. Niitä hyviä hetkiä pitää kerätä ja vaalia muutenkin.
Kehu lasta ihan turhastakin joskus. On ihmeelistä miten itsensätoteuttavia kehut on: kun lapselle sanoo, että hän on niin ihana kun pesee hampaat kiltisti, yllättävän moni pesee ne hampaat kiltisti. Ja äidille paras lukemani neuvo on: fake it till you make it. Eli näyttele että kaikki sujuu ja olet positiivinen ihminen - aika usein se lopulta muuttuu todeksi.
Yritä olla syyllistämättä kiukuttelusta huolimatta. Minusta mikään silmiin katsominen, huutaminen tai tiukasti kiinni ottaminen ei auta, vaan pahentaa asiaa.
Sinä olet suuri kokoinen aikuinen ja tuollainen uhkaava käytös saa ehkä kapinoimaan enemmän.
Yritä aina ajatella lapsen kautta.
Yritä pysyä rauhallisena.
Käytä mielikuvitustasi. Keksi kaikkia jippoja millä saat lapsen tottelemaan. Esim. kun lapsen pitää pukee housuja jalkaan ni kysy, että missä sun varpat on? Ja mihinkäs niiden varpaitten pitää mennä? Niin, sinne lahjeeseen. Ja mistä niiden tulee tulla ulos? Aivan oikein, sieltä lahkeen reiästä. Ja kaikki tää sellaisella pikkukakkosmaisella yli-innokkaalla jännittävällä äänellä :)
Muista kehua paljon!
Muista pitää tuttu rytmi.
Vähemmän vaihtoehtoja. Kaksi vaihtoehtoa on maksimi:
Otatko maitoa vai vettä? Nyt sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Maitoa vai vettä?
Ai maitoa?
Tässä on maitoa.
Ja jos käy väittään vastaan hetken päästä ja haluaakin jotain muuta niin muistuta siitä, että lapsi sai äsken itse valita ja valitsi maitoa.
KEHU: Vau olitpa viisas poika kun osasit valita maitoo! WAU! Nyt varmaan maistuu hyvälle kun olet ihan itse saanut päättää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivoi.. Sääliksi käy niitä päiväkodin tätejä, joille melko varmasti tulet vielä lapsesi lykkäämään..
Voivoi.. Sääliksi käy niitä päiväkodin tätejä, joille melko varmasti tulet vielä lapsesi lykkäämään..
Juuri niiden "natsi"-äitien lapset. Joilla on aina ollut niin hirveä huuto ja kuri, että lapsista tulee epäsosiaalisia toisten lasten kiusaajia.
Voivoi.. Sääliksi käy niitä päiväkodin tätejä, joille melko varmasti tulet vielä lapsesi lykkäämään..
Juuri niiden "natsi"-äitien lapset. Joilla on aina ollut niin hirveä huuto ja kuri, että lapsista tulee epäsosiaalisia toisten lasten kiusaajia.
Mutta entäs nämä kauheat riekkujat joille kukaan ei ole koskaan opettanut mitään?
Ja tuskinpa ap on lastaan päiväkotiin laittamassa, kun eikös britit mee kouluun jo 4-vuotiaana
missä työssä joutuu muka tekemään pitkää päivää ja lisäksi vielä yövuoroviikkoja?
Olen utelias
odottakaas vaan mammat, kun lapsenne estelevat kohti murrosikää... Silloin ne kiltitkin osaa muuttua vaikeiksi:/
Terveisin äiti ja ammattikasvattaja (onneksi edelleen niskan päällä, vaikka välillä saa vääntää ihan tosissaan).
Vinkkinä vaan, että kyllä uhmaikäisen oikut täytyy vanhemman kyetä vielä voittamaan, muuten ootte 10 v päästä todellisissa ongelmissa...
Alue: Aihe vapaa
Ettei nimenomaan kenkä puristaisi juuri tuolta. Vertaatko lapsia toisiinsa?
Häpeä jos niin teet.