HS: Avioerolapsia vieraannutetaan usein toisesta vanhemmasta

Siitähän on tutkimusta ja keskustelua ja mitäkaikkea mielin määrin, kuinka ISÄ JÄTTI PERHEENSÄ, on huono isä ja laiminlyö eikä halua tavata etiksiään jne jne. Ja erotilanteissahan muutenkin mies on miltei poikkeuksetta lasten suhteen se heikompi osapuoli, sillä oli äiti millainen happo ja juoppo ja valehtelija ja kotityranni, äiti on lapsen etu.

Mutta kylläpä koirat älähti, kun kalikka kalahti :D Eihän eronneet lähestulkoon pyhimyksen aseman saavuttaneet SUPERäidit suinkaan voi tehdä tuollaista, että etäännyttäisi sen pahan ja ilkeän ydinperheen sievän kulissin rikkoneen ja SUPERäidin elämän pilanneen henkilön, eihän!?

Jos ei muuta ilkeyttä keksi, niin ainakin SUPERäiti voi vaivihkaa mainita yliherkälle lapselleen, että isin luona "voi olla" jotain ilkeitä hahmoja leikkipaikalla (namusetiä tms...) tai että isin luona "vaatteet aina likaantuu, joten voit laittaa nämä vanhat rikkinäiset isin luokse". Ihan vahingossahan tuollaiset sammakot toki ryöppyää suusta, ei suinkaan tahallisesti, eihän ;) Isin luona käy myös rosvoja pihalla telttailevien lasten kimpussa, isin luona "ei edes laiteta lasten huonetta kuntoon" muuton ja remontin keskellä, kun heille on tarkoitus rakentaa paljon hauskemmat tilat ajan kanssa. Mutta SUPERäiti ei siitä välitä, kunhan nyt ihan vahingossa paatoksella päivittelee näitä asioita lapsilleen, jotka ottavat onkeensa jokaisen SUPERäidin isälleen kohdistuneen pikkuv*ttuilun.

Tunnistaako joku SUPERäiti itsensä tästä? Vilkaisepa peiliin, ei ole muuten kaunista katseltavaa... Onko sitten joku ihme, että etävanhemmalta - useimmiten tässä tasa-arvon maassa isältä - loppuu innostus omiin lapsiinsa?

Olen nainen - etävanhemman nyxä - ja hävettää tuollaisten naisten puolesta! En ikinä kehtaisi lapsiani enkä kenekään muunkaan lapsia käyttää tuolla tavalla pelinappuloina. Eikä ylläoleva ole suinkaan ainutlaatuinen tapaus, huomattavasti pahempiakin on kuultu... Osataan me naiset vain olla varsinaisia omaa etua tavoittelevia noitia, jopa oman jälkikasvun kustannuksella. Hyi.

Minusta on ihan luonnollista että vanhempi (kumpi tahansa) varoittelee lapsia namusedistä kun lapsi lähtee hänen luotaan. Meni sitten kaverille, luokkaretkelle tai etävanhemmalleen. Pihalla telttailevien lasten kimppuun VOI käydä esim noita namusetiä, myös isän luona. Ja jos teillä on kerta talo remonttimaana, niin kaipa lapset voivatkin sotkea vaatteensa teillä. Mekin puemme lapsille aina huonoimmat vaatteet päälle jos menemme vanhemmilleni, jotka remontoivat taloa ja puutarhaa. Eivätpä ole tajunneet ottaa nokkiinsa ;) Samoin on lapsilla meillä kotonakin huonommat vaatteet, varsinkin ulkoillessa. Miksi pitäisi laittaa nimenomaan hienot vaatteet, onko teillä käynti niin erityislaatuista?

Aika vainoharhaista jos tuollaisista varoituksista olette vetäneet nokkiinne. Jos tästä joskus erotaan, eiköhän kumpikin varoittele lapsiaan kaikista vaaroista, myös niistä joita sattuu toisen luona. Varoitellaan nytkin kun lapst lähtevät luotamme. Ihan normaalilta kasvatukselta tuo minusta kuulostaa.

Ydinperheen äippä

ensi silmäyksellä lukenut koko ketjua, mutta mielipiteeni ko. "faktaan" on myös se, että monesti toinen vanhempi osoittautuu narsistiseksi/muuten sairaaksi että lapsen on rehellisesti parempi ilman häntä, ainakaan ennen paranemista/terapiaa... Siksi usein "vieraannuttaminen".

Tunnistaako joku SUPERäiti itsensä tästä? Vilkaisepa peiliin, ei ole muuten kaunista katseltavaa... Onko sitten joku ihme, että etävanhemmalta - useimmiten tässä tasa-arvon maassa isältä - loppuu innostus omiin lapsiinsa?

Että ko tilanteessa se on etävanhempi jolta loppuu innostus lapsiinsa? Ei se ole lapsi jolta loppuu innostus etävanhempaan.

Luulitkos saavasi pyhäpukuihin puetut lapset jotka palvovat muualle muuttanutta isäänsä ja ihailevat tämän uutta kotia?

Olisko kuitenkin niin, että se on nyxä joka saa etävanhemman pettymään lapsiinsa kun nämä reagoivat vanhemman lähtöön eivätkäö pompikaan pillin mukana kuten satujen ruusuposkiset prinsettat?

TOIVOTTAVASTI jos joskus eroamme, teemme sen ilman uusia puolisoita. En tunne yhtään kaunis-sopu-ero-perhettä, joissa lapset olisivat taisteluvälineinä. Mutta useamman jossa toinen puolisoista lähtenyt uuden matkaan eikä käsitä miksei exä jaksa pukea lapsia hänen romanttisen pilvilinnansa mukaan vaan lapset kiukuttelevat lähteneelle vanhemmalle (myös niinpäin että lähtenyt äiti). Uuden rakkauden mukana lähtenyt vanhempi on onnessaan sen verran sokea, ettei taida aina käsittää miten lapsille ei tilanteessa ole mitään hyvää. He eivät ennakoineet tilannetta ja tehneet valintaa, heillä ei ole uutta elämänrakkautta tukena, heiltä on vain lähtenyt vanhempi.

hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, eikös se "niin" ollut?

ensi silmäyksellä lukenut koko ketjua, mutta mielipiteeni ko. "faktaan" on myös se, että monesti toinen vanhempi osoittautuu narsistiseksi/muuten sairaaksi että lapsen on rehellisesti parempi ilman häntä, ainakaan ennen paranemista/terapiaa... Siksi usein "vieraannuttaminen".