Yrittäjät heinäkuussa

Meillä ekan IVF:n suunnitteluaika ens keskiviikkona... Jospa sitä sitten alkaisi oikeasti jo odottaakin raskautumista. Takana viisi vuotta yritystä... Alkaa olla aika turhautunut olo. :(

Tuut voimia sulle jaksaa vielä odottaa sitä elokuuta ja onnea uuteen hoitojaksoon. Toivotaan että se tuottaisi kauan toivotun lopputuloksen eli nyytin sairaalasta kotiin saakka!

Meillä tänään tosiaan oli suunnitteluaika ja ens kierrosta ois tarkotus laskee omat hormonit zoladexilla alas. Sitten homma jatkuu piikittelyllä. Näillä näkymin meiän ensimmäinen munasolujen keräys ja alkion siirto ois sitten syyskuun lopussa... Sinne se vasta pitkä aika onkin... Mut nyt tuntuu siltä että leijun pari senttiä maanpinnan yläpuolella. Kyllä tätä ekaa IVFää on odotettukin. Alkaa tuntua jo todellisemmalle tää yrittäminen.

Paljon onnea myös muille yrityksiin ja hoitoihin! Ja ennen kaikkea voimia odotteluun!

Tsemppiä ja jaksamista!

Meillä alkaa 2 IVF ja menee kesälomien vuoksi nyt siis syyskuun alkuun, jos vaan ne PCO:n vuoksi heittelevät menkat taas suostuvat tulemaan suunnilleen ajallaan... (silloin kun niitten EI tarttis tulla ne tulee ja kun tarttis niin ei tule,loogista eikö?)



Kyllä me vielä plussataan kaikki, nyt vaan sitkeästi odottelemaa ja siinähän me ollaan hyviä ja pitkäpinnaisia :)

Hei!

Tsemppiä kaikille menossa on neljas ivf ja yksi keskenmeno elellisestä hoidosta. Punktio on ensi viikolla, onko muita samassa tilanteessa. Rakkuloita tulossa kymmenen.

Kirjoitelkaa ihmeessä.

Olemme menossa elo-syyskuun vaihteessa ensimmäiseen inseminaatioon. En oikein osaa olla toiveikas, kun kovin harvoin (jos koskaan) on keneltäkään kuullut että se olisi tuonut toivotun lopputuloksen. Olemme IVF-jonossa julkisella puolella ja hoidon arvioitu ajankohta on syksyllä 2011.



Töihin on palaamassa äitiyslomiltaan sellaisia, jotka ovat lapsensa saaneet selvästi sen jälkeen, kun me olemme aloittaneet yrittämisen. Kovin pahalta tuntuu. En varmaan ole ajatusteni kanssa yksin.



-Annique-

Meillä kaikki alussa. Eka käynti takana, jonka aikana bongattiin varmaan se tämän vuoden ainoa 20mm munarakkula. Saimme käskyn tosi toimiin kotiin päästyämme ja niitä toimia on nyt riittänyt useampana päivänä.



Minulla siis lievä pco-epäily taustalla ja kilpirauhasen vajaatoimintaakin saattaa olla, tarkemmat tutkimukset tulossa. Eli en juurikaan ole ovuloinut luomusti... ja kas kummaa nyt kuulemma kohtu sekä munasarjat näyttävät normaaleilta, ei pieniä rakkuloita. Ja muutaman päivän olen ollut tosi kipeä ajoittain. Voiko ovulaatiokivut olla tämmöisiä? Kohdun limakalvokin oli 9mm...



Saimme mukaan kumminkin lähetteitä sekä verikokeisiin, että siemennesteanalyysiin ja tietty reseptit metuille (joita siis olen jo jonkin aikaa popsinut), teroille ja clomeille...jos siis ei nyt tärppää, mitä en kyllä usko, mutta jospa ; )

Ennen juhannusta oli siis IVF/ICSI ja tuoresiirto. Menkat alkoi kuitenkij ja kesä oltiin tauolla hoidoista ja lomalla.

Pakkaseen saatiin 8 alkioita, joista tänään siirreettiin 2 alkioita :-)

Nyt sitte odotellaan ja piinaillaan :-)

Halusin tulla tsemppaamaan teitä tänne. Kirjoitin alkukesästä tänne useinkin ja kirjoittelu loppu siihen, kun IVF:n jälkeen kuvittelin menkkojen alkaneen. Eipäs alkanutkaan.



Verikoe näytti plussaa ja myöhemmin myös ultra. Matkan varrella on selvinnyt, että odotin alun perin kaksosia (yksi vaan laitettiin IVF:ssä), mutta toinen ei selvinnyt. Np-ultrassa viime viikolla kaikki oli toisella hyvin.



Mua tosin pelottaa jatkuvasti, enkä osaa nauttia raskaudesta vielä, kun hyvin hetkellisesti. Taustalla kun on 5,5 vuoden lapsettomuus ja yksi luomu-raskauden keskenmeno 1,5 v sitten.



Nyt vaan toivon parasta!



Halusin kuitenkin tulla tänne tsemppaamaan teitä muita! Ihmeitä siis sattuu ja niihin kannattaa yrittää uskoo. Minä jos joku tosin tiedän, että on välillä aikoja jolloin ei usko mihinkään.



Jaksuja, tsemppejä ja paljon plussia!

Kiitos Marille tsempityksestä...toivoa on...



Kävin aamulla verikokeessa, eli selvitellään ovuloinko viikko sitten. Siitä lähtien nännit olleet melko kipeät...ja kaiken näkösiä alavatsa tuntemuksia silloin tällöin, mutta voivat liittyä ihan mihin vaan ; D



Ylihuomenna kai selviää oliko mulla ovulaatio ja sit reilun viikon päästä toivottavasti plussaa testillä ; )...ainakaan ei ole voinut olla harjoituksesta kiinni...heh sen verran olemme olleet ahkeria...

Käyn täällä edelleen lueskelemassa teidän kuulumisianne. Mulle tehtiin IVF tuoresiirto 18.1. ja heti tärppäsi ekasta siirrosta :). Vielä 7 viikkoa laskettuun aikaan.



Mulla siis PCO ja miehellä pientä häikkää simpoissa. Silti yritettiin pari vuotta ensin Clomeilla ja sitten Puregon + Pregnyl ja vielä Femar + Puregon + Pregnyl pistoshoidoilla. Ei tuottanut tulosta, joten päädyttiin IVF hoitoon. Pakkaseen jäi vielä 5 alkiota.



Älkää siis menettäkö toivoanne, kyllä se vaavi sieltä tulee :). Joskus vaan menee hieman pidempi aika odotteluun, kun mihin oli asennoitunut. Olin aivan varma, ettei me ikinä koeta raskautta, mutta toisin kävi. Kyllä itse menetin toivoni matkan varrella, vaikka sitä ei saisi eikä kannattaisi koskaan menettää.



Tsemppiä teille jokaiselle!

Vaikka välillä tuntuu, että hoidosta toiseen edessä on aina vain uusia pettymyksiä ja taas kottikärryllinen lisää lääkkeitä aikatauluineen, niin useimmilla se tuskainen taival kuitenkin palkitaan!

Itsellä meinasi hoitojen aikana välillä usko loppua ja miehellä taisi loppuakin, mutta pakko oli puskea eteenpäin. Onneksi lääkäri sai valettua minuun uskoa onnistumisesta ja minä yritin tsempata miestäni.

Uskon vahvasti, että positiivisesta asenteesta ja toivon ylläpitämisestä on hyötyä - varmuudella siitä ei ole ainakaan haittaa! Toivon sydämestäni onnistumista ihan jokaiselle ja sisua näyttää niille perhanan ongelmille, että ne on tehty voitettavaksi! b



Ja vielä kerran onnea Nuunalle! Hienoa kuulla, että olette jo noin lähellä h-hetkeä! Minä jäin silloin talvella epätoivoisena plussajunasta, mutta hyppäsin kyytiin toukokuun lopulla! Nyt rv 15+6 =)



Aurinkoista vkoloppua kaikille!

Juu alkavalla viikolla pitäis olla kaksi viikkoa siitä, kun minulla ehkä oli ovulaatio... oireet ainakin oli sellaiset.



Nännit olleet siitä asti kipeät ja nyt rinnat muutenkin ovat arat (sitä ei ole ennen ollut, pelkästään nännit olleet joskus kipeät ennen kuukautisia). Menkka tuntemuksia alavatsalla, mutta pahoin pelkään, että en ole raskaana, vaikka ihan pienen pieni toivonkipinä palaakin ; )



Mutta katsellaan mitä uusi viikko tuo tullessaan.

Zoladex jarrukapseli laitettu 25.8. eli viime keskiviikkona. Itsellä ei kapselin laiton jälkeen ainakaan vielä mitään sivuvaikutuksia. Nyt tätiä odotellessa ja sitten toivottavasti vko:lla 36 pistelemään. Oisko täällä samassa tilanteessa olevia? Ois mukava kuulla miten toisilla menee...

Heissulivei

Toivottavasti saan liittyä seuraan, sillä on mukava keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa. Mulla ja mun miehellä ikää 32 v ja lapsettomuushoidot alkaneet syksyllä 2005. Ensin kaiken maailman tutkimuksia, ajoitettuja yhdyntöjä sekä useampi inseminaatio. Tulosta ei vaan näkynyt. Syyskuussa 2006 tehtiin laparoskopia, jossa todettiin että munanjohtimet käyttökelvottomat ja ne poistettiin. Eli suurin syy lapsettomuuteen on minussa vaikkakin miehen siemmennesteessä joitakin poikkeamia.



Operaation jälkeen alkuvuodesta 2007 aloitettiin IVF. Ensimmäisestä IVF:stä tehtiin tuoresiirto ja muistaakseni 2 PASia mutta ei plussaa. Toinen IVF toukokuussa 2007, josta tuoresiirto mutta edelleen negatiivistä. Syyskuussa 2007 tehty PAS, joka johti toivottuun lopputulokseen ja rakas tyttäremme syntyi toukokuussa 2008. Pakkaseen jäi 5 alkiota.



Nyt meillä on toiveena toinen lapsi, joten kesäkuussa 2010 alkiot sulatettiin ja ainoastaan 1 selvisi ja siirrettiin. Pettymykseksemme tulos oli negatiivinen ja koska klinikalla oli kesätauko tuli myös meidän haaveisiin tauko. Kolmas IVF aloitettiin kuitenkin elokuussa ja koska alkiomme selvityvät niin huonosti sulatuksesta päädyttiin pitkään viljelyyn, jonka tuloksena 1 blastokysti. Se siirrettin 18.8 ja kävin viime maanataina verikokeissa, joka oli.....PLUSSAA. Olimme mieheni kanssa niin onnellisia mutta emme voi vielä hengähtää, koska meille soitettiin klinikalta, että pitää vielä mennä uudestaan verikokeeseen, jotta varmistutaan että HGG on nousussa. Se verikoe on huomenna, APUA!!



Tsemppia kaikille teille, jotka olette kamppailleet samojen asioiden kanssa ja kovasti voimia jaksamiseen. Meille tämä tie on ollut kivinen ja henkisesti raskas mutta kaiken sen arvoinen. Nyt hartaan toiveemme on, että saisimme toisen lapsen ensi keväänä:)