ÄRSYTTÄÄ kun mies ei halua "kokea" elämässä mitään erikoista
minusta taas tuntuu, että elämä menee hukkaan kun elää parikymppisestä hautaan saakka aina samanlaista, tylsää (tosin turvallista) elämää.
Selvennän nyt vähän: itse haluaisin vaikkapa asua jossain muussakin (tai jopa muissakin) kaupungeissa jonkin aikaa, muuttaa joskus johonkin ulkomaillekin joksikin ajaksi (vuodeksi tai pariksi) ja siis ylipäätään saada välillä jotain muutosta elämääni. Vaihtaa työpaikkaa, elää eritavalla, kokeilla eri harrastuksia, oppia uutta jne.
Miestä ei tällainen kiinnosta yhtään. Haluaa asua täällä missä on aina asunutkin (pieni tuppukylä), haluaa tehdä samaa työtä elämänsä loppuun saakka, kaikki ehdotukseni muualla asumisesta ja etenkin ulkomaille muutosta tyrmää heti kättelyssä erittäin painokkaasti.
Ei suostu kokeilemaan mitään uusia harrastuksia, pitkin hampain tekee jotain "erilaista" joskus.
Ja sitten toisaalta, jos ehdotan että mitäpä jos minä sitten itsekseni vaikkapa asuisin vuoden verran muualla ja pidettäisiin etäsuhdetta, niin sekään ei sitten millään käy, mies uhkailee että samantien voidaan sitten erota jne.
Tällä tavallako mun elämä sitten menee, lipuu ohitseni, enkä pääse toteuttamaan mitään mitä haluaisin, turhauttaa :/
(niin ja siis erota EN haluaisi, lapsikin jo on.. ja epäilijöille, kyllä nuo em. onnistuisivat lapsenkin kanssa, järjestelyä vaatisi muttei suinkaan mahdotonta, jos jotakin haluaa!)
Kommentit (13)
Etkö tuntenut miestäsi naimisiin mennessä vai miten teillä noin erilaiset halut on? Kyllä se erokin varmaan tulee ennemmin tai myöhemmin. Vaikealta kuulostaa.
pitäisi tiedostaa jo siinä vaiheessa, kun mietitään yhteistä tulevaisuutta:(
Jos toinen on turvallisuushakuinen ja toinen elämyshakuinen, yhteinen elämä voi olla tosi vaikeaa.
Ei teidän auta hakea kuin kompromisseja, jos haluatte olla yhdessä.
tai harrastamasta jotain uutta. Onko sun kaikki uudet jutut tehtävä yhdessä miehen kanssa??? Voit aloittaa syksyllä harrastuksen tai opiskella, sitten voit kasvissyöjäksi alkaa ja matkustella ... Onhan noita vaihtoehtoja.
Muuttaminen ei ehkä fiksua ole, jos kumppanista eroon joutuu.
Muistan kerran, kun menin kansalaisopiston kurssille ja jokaisen piti kertoa miksi tuli sinne, niin yksi mies vastasi, vaimo pakotti tulemaan mukaan :)
Elämässä voi tehdä paljon juttuja ystävienkin kanssa, ei joka asiaan miestä tarvita.
tai harrastamasta jotain uutta. Onko sun kaikki uudet jutut tehtävä yhdessä miehen kanssa??? Voit aloittaa syksyllä harrastuksen tai opiskella, sitten voit kasvissyöjäksi alkaa ja matkustella ... Onhan noita vaihtoehtoja.
Muuttaminen ei ehkä fiksua ole, jos kumppanista eroon joutuu.
Muistan kerran, kun menin kansalaisopiston kurssille ja jokaisen piti kertoa miksi tuli sinne, niin yksi mies vastasi, vaimo pakotti tulemaan mukaan :)
Elämässä voi tehdä paljon juttuja ystävienkin kanssa, ei joka asiaan miestä tarvita.
ole niitä harrastusmahdollisuuksiakaan (sellaisia, joita en jo harrastaisi/olisi kokeillut) ja välimatka sinne missä olisi, on niin pitkä ettei ole järkeä ajaa harrastuksen vuoksi niin kauas :/
myöskään opiskelupaikkoja ei ole, sellaista mikä olisi vähääkään järkevää tai kiinnostaisi. Etäopiskelu taas yksin kotona kirjan kanssa ei vastaa käsityksiäni "elämyksestä" ja "elämisestä".
...niin ja että miten ollaan yhteen päädytty.. en tiedä. Ei alussa ollut tällaisia ongelmia, seurusteltiin pari vuotta ennen yhteenmuuttamista ja naimisiinmenoa. Kai mies muuttui naimisiinmenon jälkeen, ja itsekin olen varmasti muuttunut, eri suuntiin näemmä...
ap
itse haluaisin vaikkapa asua jossain muussakin (tai jopa muissakin) kaupungeissa jonkin aikaa, muuttaa joskus johonkin ulkomaillekin joksikin ajaksi (vuodeksi tai pariksi) ja siis ylipäätään saada välillä jotain muutosta elämääni. Vaihtaa työpaikkaa, elää eritavalla, kokeilla eri harrastuksia, oppia uutta jne.
Mäolen myös naimisissa samanlaisen tasaisenturvallisen miehen kanssa. TÄmä ei tosin uhkaile erolla jos teen jotain itsekseni enkä sitä kyllä enää katselisikaan. Sen sijaan minä olen asunut ulkomailla, vaihtanut työpaikkaa, seikkailllut ja oppinut ja harrastanut. Matkailenkin, itsekseni ja lasten kanssa. HÄn sitten tekee mitä itse tykkää sinä aikana. Minä en ole mieheni jatko eikä hän minun.
Siis että sun mies ei ilmeisesti ole moksiskaan vaikka sä asuisit vähän aikaa muualla tai matkustelisit yksiksesi tms. Mun mies taas on naama mykkyrällä jos ehdotankin jotain, ja suuttuu ja mököttää sitten ja tosiaan alkaa jopa uhkailemaan erolla, marttyyriasenteella :/
ap
itse haluaisin vaikkapa asua jossain muussakin (tai jopa muissakin) kaupungeissa jonkin aikaa, muuttaa joskus johonkin ulkomaillekin joksikin ajaksi (vuodeksi tai pariksi) ja siis ylipäätään saada välillä jotain muutosta elämääni. Vaihtaa työpaikkaa, elää eritavalla, kokeilla eri harrastuksia, oppia uutta jne.
Mäolen myös naimisissa samanlaisen tasaisenturvallisen miehen kanssa. TÄmä ei tosin uhkaile erolla jos teen jotain itsekseni enkä sitä kyllä enää katselisikaan. Sen sijaan minä olen asunut ulkomailla, vaihtanut työpaikkaa, seikkailllut ja oppinut ja harrastanut. Matkailenkin, itsekseni ja lasten kanssa. HÄn sitten tekee mitä itse tykkää sinä aikana. Minä en ole mieheni jatko eikä hän minun.
Siis että sun mies ei ilmeisesti ole moksiskaan vaikka sä asuisit vähän aikaa muualla tai matkustelisit yksiksesi tms. Mun mies taas on naama mykkyrällä jos ehdotankin jotain, ja suuttuu ja mököttää sitten ja tosiaan alkaa jopa uhkailemaan erolla, marttyyriasenteella :/ ap
itse haluaisin vaikkapa asua jossain muussakin (tai jopa muissakin) kaupungeissa jonkin aikaa, muuttaa joskus johonkin ulkomaillekin joksikin ajaksi (vuodeksi tai pariksi) ja siis ylipäätään saada välillä jotain muutosta elämääni. Vaihtaa työpaikkaa, elää eritavalla, kokeilla eri harrastuksia, oppia uutta jne.
Mäolen myös naimisissa samanlaisen tasaisenturvallisen miehen kanssa. TÄmä ei tosin uhkaile erolla jos teen jotain itsekseni enkä sitä kyllä enää katselisikaan. Sen sijaan minä olen asunut ulkomailla, vaihtanut työpaikkaa, seikkailllut ja oppinut ja harrastanut. Matkailenkin, itsekseni ja lasten kanssa. HÄn sitten tekee mitä itse tykkää sinä aikana. Minä en ole mieheni jatko eikä hän minun.
Ei munkaan mies hirveän innosisaan ole ollut siitä ajatuksesta että ollaan tuhansien kilometrien päässä toisistamme - eikä se munkaan mielestä yksinomaan positiivinen ajatus ole. Kyse on kuitenki myös siitä, ettäkumpikaan meistä ei halua tehdä toista onnettomaksi tai kieltää toiselta jmitään sellaista mikä toiselle on tärkeää. Ja siitä että mies tietää, etten haluaisi olla naimisissa sellaisen kumppanin kanssa, joka niin tekisi. Tosiasia on siis se, että erolla uhkailiu ei palvele tarkoitustaan, koska en minä sellaisen uhkailijan kanssa haluaisikaan yhdessä pysyä. Jos siis haluamme pysyä yhdessä, lydämme aina jonkun kompromissin, jossa molemmille on jotain kivaa.
"katsella" tuollaista ukkoa joka ei ymmärrä minun elämyshakuisuuttani/rajoittaa elämääni, mutta toisaalta, ei sitä kuitenkaan ole valmis hajottamaan ehjää perhettä ja viemään lapselta isän ja toisinpäin, oman elämyksenkaipuun vuoksi.
Kun ei muita vakavia ongelmia liitossa ole.
Mun mies on ehkä vähän huono asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei se ymmärrä ollenkaan että tekisi minulle jotain väärin, kun rajoittaa elämääni. Tai hän ei itseasiassa ymmärrä edes rajoittavansa ja hän ei ymmärrä tällaista mitä minä haluan, hänen mielestään haihattelen turhia ja kaikkien aikuisten ihmisten pitäisi elää turvallista elämää ja asettua aloilleen ja pysyä siinä...
ap
Sopikaa miehesi kanssa, että "saat" lähteä vaikkapa viikon-parin reissulle ulkomaille haluamaasi kohteeseen.
Jos sopisitte tarpeeksi ajoissa koko homman matka-ajankohdastasi aina käytännön asioihin, koskien mm. lapsen hoitoa jne., niin voisit lähteä luottavaisin mielin matkaan.
Minusta itsekseen matkustaminen voisi olla ihan hyvä ja turvallinen "ensiapu" elämyksenhaullesi (tuskin hajottaisi perhettänne kuitenkaan).
Jos miehesi kuitenkin on yksinmatkustamistasikin vastaan heti kättelyssä, niin kannattaa vakavasti miettiä yhdessä ja erikseen, mistä päin oikein tuulee ja mihin suuntaan olette menossa suhteessanne.
No, kyllä mäkin ajattelen toisaalta, että ei pitäisi "katsella" tuollaista ukkoa joka ei ymmärrä minun elämyshakuisuuttani/rajoittaa elämääni, mutta toisaalta, ei sitä kuitenkaan ole valmis hajottamaan ehjää perhettä ja viemään lapselta isän ja toisinpäin, oman elämyksenkaipuun vuoksi.
Kun ei muita vakavia ongelmia liitossa ole.
Mun mies on ehkä vähän huono asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei se ymmärrä ollenkaan että tekisi minulle jotain väärin, kun rajoittaa elämääni. Tai hän ei itseasiassa ymmärrä edes rajoittavansa ja hän ei ymmärrä tällaista mitä minä haluan, hänen mielestään haihattelen turhia ja kaikkien aikuisten ihmisten pitäisi elää turvallista elämää ja asettua aloilleen ja pysyä siinä...
ap
ettet itse osaa olla tyytyväinen elämääsi. Ei se niin outoa ole, että mies olettaa sinun asettuvan aloillesi, kun perhe on perustettu. Sillä niinhän valtaosa ihmisistä asettuukin, joten on aivan perusteltua olettaa, että sinäkin tekisit niin.
Ei siis ole ihme, että miehelläsi vähän kestää ymmärtää, että sinä koet vielä, että sulla jää elämä elämättä.
Minä tein noita nuorena. Matkustelin, asuin ulkomailla, kokeilin erilaisia harrastuksia, opiskelin uuden ammatin. Ja kun sitten tapasin mieheni ja perustin perheen, niin ajattelin, että kyllä minä jo ehdin noita seikkailuja kokemaan ihan riittävästi. Nyt mulle riittää, että parin vuoden välein matkustetaan ulkomaille ja lomilla muuten liikutaan kotimaassa.
aloita kiipeily tai karate tai laskuvarjohyppeily
miehen pitää vain perästä katsella kun sinulla on hauskaa
mulla oli ihan sama tilanne. meillä ei ollut lapsia, joten tilanteen korjaus oli hivenen helpompi. Lähdin ulkomaille vaihtoon, kun opiskelija olin, ja ulkomailla asun edelleen. Nyt mieli tekisi jo 5 v jälkeen muuttaa takaisin Suomeen, ja sitä suunnittelen. En kadu päivääkään vaikka vähän rankkaa on välillä ollut (yhtäkkiä turvallisesta täysin omille jaloillene tms).
go for it! elät vain kerran! tai kokeile edes matkustella miehes kanssa, ei pakettimatkoja kanarianlle vaan reppuselkään ja suunta sinne menne nenä näyttää
ihmeessä aloit edes joskus seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa?
Itse kävin pari kertaa treffeillä juuri tuollaisen tyypin kanssa, ja enempää en kestänyt. Ei voinut edes eri juustoa kokeilla, koko ikänsä oli ostanut samaa, ja niin aikoi tehdä jatkossakin. Hulluksi olisin tullut jos oltaisiin hynttyyt lyöty yhteen.