Olen huono äiti kun sorrun 7 vuotiaan ja 5 vuotiaiden tyttärieni kanssa
heidän kiukutellessaan huutamaan ja rääkymään heille. Eivät tottele mua millään, mutta kukapa tottelisi kun äiti vain huutaa ja rääkyy ja äkkipikaistuksissaan saattaa haukkua ja itsekin kiukutella. Se on yhtä helvettiä.
Aina kun heidän kiukutellessaan yritän, että nyt en lähde samaan rumbaan, en huuda ja yritä hillitä itseni, niin johan pinna taas napsahtaa ja meikäläisestä tulee hirviöäiti. Taidan "pahoinpidellä" heitä henkisesti, en tiedä! Säälin naapureitani. Varmaan ajattelevat, että ihan kauhea akka tuollakin asuua ja miten se kasvattaa lapsensa.
Pelkään ja panikoin, että tyttäreni saavat traumoja ja ovat kohta anorektikkoja tai narkkareita tai piakkon jossain masentuneiden hoitolaitoksessa pillerihumalassa vain sen takia kun äiti huutaa, raivoaa, kiukuttelee yms...
Tuskin löytyy kohtalotovereita??
Kommentit (4)
Kyllä sitä joskus tuntee itsensä niin lapseksi itsekin kun sortuu huutamaan! Mut ku lapset osaa olla niiiiin ärsyttäviä välillä!!
Voi kun oppiskin vain sulkemaan korvansa... Miten oi miten?
Nostan itseni tapahtuman "ulkopuolelle". Kuuntelen, mistä on kysymys, mutta heti sen jälkeen alan ajattelemaan muita. Ajattelen, että siinähän huutaa, asia ei koske minua...
olla huutamatta, mutta joskus sitä väsyneenä ja nälissään sortuu siihen... Mieluummin kuitenkin huutamista silloin tällöin kuin tukistamista yms. Sitä en voi hyväksyä!! (mieheni on asiasta eri mieltä)
Yritän tosissaan olla huutamatta, mutta väsyneenä sytty palaa kerkästi. Lapset tosin reagoi ihan samalla tavalla huudan tai en.