Olenko ihan nuija, kun ajattelen näin.

Mieheni on sanonut, että hänen äitinsä käyttää kaiken aikansa toisten auttamiseen ja "hössäämiseen" (ruuan laittamiseen ja kaiken laiseen sellaiseen). Ja hänen oma äitinsä on ollut samanlainen (eli mieheni mummo). Mieheni on muka myös sellainen, että haluaa auttaa muita ja tehdä muiden eteen. Mutta miehestä se tuntuu mukavalta. Niin voisi kysyä, onko kuitenkin kyse vaan "yleisistä velvollisuuksista". Mutta niin anoppi kuin mieheni muistaa luetella tekemisesensä "tein sitä ja tein tätä". Itse en mölise omista tekemistäni (eli en luettele "tänään pesin 4 koneellista pyykkiä, viikkasin 2, pesin 5 *vauvan kakkapyllyn jne.), en ajattele että "muiden takia teen" vaan lähinnä, että kuuluu normaaliin elämään. Se tekee kelle sopii, kuka jaksaa.



Niin ja mies tekee kaiken mielyyttääkseen muita. Itse olin ennen "mielyttäjä", mutta ajattelin, että ei kai mieheni hae hyväksyntää. Sellaista hyväksyntää, jonka pitäisi olla sisäänkirjoitettuna, lapsuudesta saatua (siis riippuu suhteesta vanhempiin) Minusta nimittäin se, että tekee kaiken mielyttääkseen muita kuullostaa aika kamalalta (myös parodoksiselta). Vaikka toki voi olla, että tekeekin nii ja loppujen lopuksi mielyttää itseään (mielekkyysperiaate).