avioero

Jos ei toista voi hyväksyä sellaisena kuin tämä on, ei parisuhteella ole tulevaisuutta. Moni ei tajua tätä vaan valitsee väärin ja yrittää sitten turhaan muuttaa toista. Jos haluat pysyä tässä suhteessa, sinun on muutettava omaa asennettasi. Parhaiten se onnistuu ulkopuolisen avulla.

Olen saanut muutettua miestäni (mies myös mua) ja hän on myös sanonut, että hän on tyytyväinen muutokseen. Mutta kylläpä sitä pikku hiljaa pitää alkaa hyväksymään. Ja mies on ollut ennen esim. sellainen, että on katsonut melkein koko ajan telkkaria (no kyllä katsoo ihan liikaa vieläkin). Oisko häntä kukaan mukaan sitten halunut? Kenen vuoksi hän olisi muuttunut?

Joo, tuli vähän typerää tekstiä...Mutta kyllä myönnän, että mun pitää muuttaa asennetta!

ap

Hän sanoi eilen riidan jälkeen. Ei siis oltu riidoissa, että ei hän kovin syvästi tunne minua kohtaan. Ei hän tunne oikein mitään, kyllä hän kovasti välittää ja tykkää...



Ja tänään väitti rakastavansa. Mistäs minä tiedän, vaikka hän riidan jälkeen oikeasti sanoi mielipiteensä? Ei vaan tohdi minua jättää, tai on lasten takia yhdessä.



Miten saisin itsestäni rakastettavan? Entä jos en oikeasti olekaan? Olisiko siihen jotain "perusjuttuja"?

Hän sanoi eilen riidan jälkeen. Ei siis oltu riidoissa, että ei hän kovin syvästi tunne minua kohtaan. Ei hän tunne oikein mitään, kyllä hän kovasti välittää ja tykkää... Ja tänään väitti rakastavansa. Mistäs minä tiedän, vaikka hän riidan jälkeen oikeasti sanoi mielipiteensä? Ei vaan tohdi minua jättää, tai on lasten takia yhdessä. Miten saisin itsestäni rakastettavan? Entä jos en oikeasti olekaan? Olisiko siihen jotain "perusjuttuja"?

Mies sanoi tuossa keskustelussa, että hän ei oikein tunne mitään minua kohtaan ja myöhemmin hän sanoi, että se oli vaan sillä hetkellä (että aina niitä hetkiä tulee). Itse vaan ajattelen, että mies valehtelee (eli ei oikeasti tunne). Miten nimittäin voi sanoa mitään tuollaista, jos on yleensä niitä tunteita? Eikö tajua, että se on ohimenevää eikä turhaan sano?



Olen monta kertaa puhunut tuosta ja mies ei tykkää jankkaamisesta, joten en voi oikein enää puhua. Mutta tiedostan tuon aina. Kannattaisiko olla vaan hiljaa. Vai vielä kerran sanoa. Mutta mitä mieltä olette, sanotaanko tuollaista, jos yleensä tunnetaan jotain ja on hetki jolloin ei (kuten ylempänä mainitsin). Vituttais ruveta miehelle ruikuttamaan, mitä pitäs muuttua, että tuntisit jotain ja joskus syvempääkin minua kohtaan? (Ja meillä on ollut tosi vaikea parisuhde, että ei ole tavallaan mitään "kiinnekohtaa" / tilaa mihin pyrkiä... Siis voi kumpa olisi niin kuin silloin). ap

Mies sanoi tuossa keskustelussa, että hän ei oikein tunne mitään minua kohtaan ja myöhemmin hän sanoi, että se oli vaan sillä hetkellä (että aina niitä hetkiä tulee). Itse vaan ajattelen, että mies valehtelee (eli ei oikeasti tunne). Miten nimittäin voi sanoa mitään tuollaista, jos on yleensä niitä tunteita? Eikö tajua, että se on ohimenevää eikä turhaan sano?



Olen monta kertaa puhunut tuosta ja mies ei tykkää jankkaamisesta, joten en voi oikein enää puhua. Mutta tiedostan tuon aina. Kannattaisiko olla vaan hiljaa. Vai vielä kerran sanoa. Mutta mitä mieltä olette, sanotaanko tuollaista, jos yleensä tunnetaan jotain ja on hetki jolloin ei (kuten ylempänä mainitsin). Vituttais ruveta miehelle ruikuttamaan, mitä pitäs muuttua, että tuntisit jotain ja joskus syvempääkin minua kohtaan? (Ja meillä on ollut tosi vaikea parisuhde, että ei ole tavallaan mitään "kiinnekohtaa" / tilaa mihin pyrkiä... Siis voi kumpa olisi niin kuin silloin). ap

Mies sanoi tuossa keskustelussa, että hän ei oikein tunne mitään minua kohtaan ja myöhemmin hän sanoi, että se oli vaan sillä hetkellä (että aina niitä hetkiä tulee). Itse vaan ajattelen, että mies valehtelee (eli ei oikeasti tunne). Miten nimittäin voi sanoa mitään tuollaista, jos on yleensä niitä tunteita? Eikö tajua, että se on ohimenevää eikä turhaan sano? Olen monta kertaa puhunut tuosta ja mies ei tykkää jankkaamisesta, joten en voi oikein enää puhua. Mutta tiedostan tuon aina. Kannattaisiko olla vaan hiljaa. Vai vielä kerran sanoa. Mutta mitä mieltä olette, sanotaanko tuollaista, jos yleensä tunnetaan jotain ja on hetki jolloin ei (kuten ylempänä mainitsin). Vituttais ruveta miehelle ruikuttamaan, mitä pitäs muuttua, että tuntisit jotain ja joskus syvempääkin minua kohtaan? (Ja meillä on ollut tosi vaikea parisuhde, että ei ole tavallaan mitään "kiinnekohtaa" / tilaa mihin pyrkiä... Siis voi kumpa olisi niin kuin silloin). ap

Olisiko vinkkejä miten käyttäytyä?

vai pannaanko ne toimimaan? ap

ap

ehkä teidän pitää molempien yrittää kunnolla. että saa suhteen taas toimimaan. niin minä tekisin. ja jos ei onnistuisi, niin sitten vasta ero tulisi kyseeseen.

Eli nyt yritystä kehiin :) toiselle paljon huomiota, kauniita sanoja, eleitä, kosketuksia.. :)

Mielestäni suhteen voi pistää toimimaan, mutta molempien täytyy olla ehdottoman sitoutuneita parisuhteeseen. Saisitko miehesi jollekin parisuhdeleirille/-kurssille/-terapiaan? Ulkopuolisesta avusta voisi olla apua.

Eli nyt yritystä kehiin :) toiselle paljon huomiota, kauniita sanoja, eleitä, kosketuksia.. :)

Olenko tyhmä, kun pidän ns. itsestään selvyytenä, että mies hoitaa lomallansa lapset (alle kouluikäiset) kun olen töissä ja se ei ole minusta vapaata aikaa kun jouduin gradua tekemään illalla kotona (miehen mielestä hänellä siis ei ole ollut tarpeeksi vapaata aikaa!). Onneksi sain sen valmiiksi!

Voihan kaikki johtua myös siitä.

ap

Eli nyt yritystä kehiin :) toiselle paljon huomiota, kauniita sanoja, eleitä, kosketuksia.. :)

Olenko tyhmä, kun pidän ns. itsestään selvyytenä, että mies hoitaa lomallansa lapset (alle kouluikäiset) kun olen töissä ja se ei ole minusta vapaata aikaa kun jouduin gradua tekemään illalla kotona (miehen mielestä hänellä siis ei ole ollut tarpeeksi vapaata aikaa!). Onneksi sain sen valmiiksi!

Voihan kaikki johtua myös siitä.

ap

Ja nyt äkkiä peruu kaikki puheet?



Auts. Miten tuon nyt saisi toimimaan tollasten puheiden jälkeen.... Voitko unohtaa, että mieheltä puuttuu jokin tunne? Voiko sitä tunnetta saada esiin? En suosittele, että sinnittelette yhdessä vain lasten takia. Lapset vaistoavat asian.

Mielestäni suhteen voi pistää toimimaan, mutta molempien täytyy olla ehdottoman sitoutuneita parisuhteeseen. Saisitko miehesi jollekin parisuhdeleirille/-kurssille/-terapiaan? Ulkopuolisesta avusta voisi olla apua.

suhde vaatii aika lailla kompromisseja myönnytyksiä. Kun hän puhuu, että hän on tehnyt kaikkensa meidän eteen (minusta sekin on liiottelua, miten voi tehdä kaikkensa). Ja mulla on itsestään selvyys, että en minä tee suhteessa niin kuin itse haluan. Elelisin ihan eri tavalla, jos olisin yksin.

Jos erottais, minähän sen sitten kaiken joutuisin pyörittämään.

miehelleni, että en usko että suhteella tulevaisuutta tai muita vastaavia eropuheita, mutta aina sitten kun olen ne suustani saanut, tulen ns. järkiini eikä olo tunnu yhtään niin toivottomalta. Eli heti kun saan ne suustani, ne lakkaavat vaivaamasta minua, toisin kuin toki miestäni. En tiedä mikä siinä oikein on, enkä tahtoisi tuntea niin edes joskus.



Ehkä miehelläsi sama juttu?

jos miehesi ei halua sinulle antaa läheisyyttä ja kosketuksia.. niin eikö se sitten ole aika selvä vihje :(



T. 4

Arkisista asioista kuten ajankäytöstä tai rahasta tulee helposti isojakin riitoja, jos asioista ei saada sovittua rakentavasti niin että molemmat tulevat kuulluksi. Vähitellen tunteetkin alkaa laimentua, jos suhdetta ei hoideta ja tuntuu, että elämä on yhtä kinaamista. Pitäisi löytää paitsi 'me-henkeä' yhteisen perheen pyörittämiseksi sekä kipinää parisuhteeseen, ettei oltaisi vain niitä perheen pyörittäjiä. Kyllä me ainakin on jouduttu tekemään töitä molempien asioiden eteen, puhumaan, neuvottelemaan, sopimaan, riitelemään. Ja ottamaan sitä aikaa, jolloin keskitytään vain toisiimme.

Jos tilanne on mennyt noin hankalaksi, suosittelen että pääsette parempaan alkuun ulkopuolisen avun kanssa. Voihan olla, että mies vaan halusi saada sinut pysähtymään eropuheillaan eikä ollut vakavissaan, mutta kyllä se jotain suhteesta ja hänen ajatuksistaan kertoo, että täytyy erolla edes puolitosissaan uhkailla. Vaikka suurin ongelma teillä olisi ollut gradusta johtunut stressi ja ajanpuute, täytyy teidän nähdä vaivaa, että saatte suhteenne nyt uudelleen toimimaan.

On vaikea muuttaa asioita tai tapojaan, jos ei tiedä mistä kenkä puristaa.



Nyt teidän kannattaisi molempien kertoa toisillenne avoimesti, mikä painaa ja mistä hiertää. Kumpikaan ei syyllistä toista vaan molemmat kuuntelevat vuorollaan mitä toisella on sanottavaa ja sitten keskustelette rauhallisesti miten näitä epäkohtia voi muuttaa. Keskustelkaa myös siitä mitä odotuksia teillä on toisistanne. Ehkä se kultainen keskitie löytyy ja asiat rupeavat menemään parempaan suuntaan.



Suhteen voi pistää toimimaan, kun molemmat asiaan panostavat ja epäkohtiin puututaan.



Aina ei voi olla noususuhdannetta ja huippuhetkiä, joskus tulee laskua ja ehkä jopa pohjakin, mutta pohjalta on vain yksi tie ja se on ylöspäin.

jos miehesi ei halua sinulle antaa läheisyyttä ja kosketuksia.. niin eikö se sitten ole aika selvä vihje :( T. 4

Ja että ei ylipäätään itse tartte kosketuksia läheisyyttä jne. Ei multa eikä keltään muulta. ap

Ap:lle rakkaudesta kertovat ilmeisesti eri asiat kuin hänen miehelleen. Näistä olisi hyvä päästä puhumaan avoimesti. Joillekin ei riitä muu kuin kauniit sanat joka päivä, kun taas toiset ei pidä puhetta minkään arvoisena, jos sitä ei seuraa hyvä seksi. Kolmannet osoittavat rakkautta tyhjentämällä astianpesukoneen. Meitä on niin moneksi.



Myös tunteiden virittely uudestaan tai niiden syventäminen tasolle, jolla ei ole ennen käyty, on täysin mahdollista. Ilmeisesti ette ole miehen mielestä päässeet sellaiselle intiimiyden tasolle, jota hän odottaa parisuhteesa. Hän ei ehkä osaa/ole uskaltanut avata syvimpiä kerroksiaan sinulle ja siksi tunteet ovat kuihtuneet. Hyötyisitte ulkopuolisesta avusta.