Olen juuri nyt kaamea miniä.
Ärsyynnyin appivanhemmilleni, koska he ostivat meille pistorasiansuojia. Kamalaa, eikö. Olen tosi pikkumainen, mutta nyt vaan ottaa aivoon. Se menee kyllä ohi.
Jokunen aika sitten tuli puheeksi pistorasioiden suojaaminen, ja että Ikeassa on halpoja suojia. Sitten pari päivää sen jälkeen appi ja anoppi olivat kylässä. 9kk konttasi kohti pistorasiaa, tai nurkkaa ylipäänsä, ja sormi oli ojossa. Osoittelee kaikkea muutenkin. Appi hyökkäsi karjuen, että "se oli laittamassa sormen pistorasiaan" ja nopealla liikkeellä nosti vauvan pois. Vauva säikähti ja alkoi parkua, otin sen syliin. Sanoin apelle, että eipä se sitä sähköiskua uudesta ehjästä pistorasiasta saa siihen koskemalla, eikä ne sormet sinne reikiin mahdu. Appi katsoi minua pahasti ja sanoi "eipä oteta riskiä kuitenkaan."
No, olen varmasti heidän mielestä huithapeli äiti, kun en kättärillä kokenut tarpeelliseksi pestä lapsen käsiä kun oltiin leikitty taukotilan leluilla, sanoin että pestään kotona kun ollaan kumminkin menossa vielä ulos. Varmaan se oli heidän mielestään kamalaa. Samoin se, ettei pistorasioissa ollut vielä suojia, vaikka lapsi liikkuu.
He sitten olivat menneet ikeaan "syömään" ja samalla ostaneet meille niitä suojia. Ja minusta se on todella ärsyttävää.
Kommentit (52)
ihan sairaalta. Etkö raivostunut?
Lapsi kiinnostui suojallisista rasioista heti. Sitä ennen oli jättänyt ne rauhaan.
Anoppi oli tunkenut niitä pistorasioihinsa. Ikinä ei lapsi ollut "suojattomasta" rasiasta millään tavalla kiinnostunut.
...saisi aivan mahtavan TV-sarjan. Esim. Psykoanoppi tai -miniä olisi sopiva nimi. K-18 vähintään.
Minustakin semmoinen ehkä tulee, sekä tyttöni miehelle että pian syntyvän poikani (jos tämä vauva sitten poika todella on) vaimolle, jos siis semmoiset ottavat itselleen aikuisena.
Taian lopettaa tän juttelun omalta osalta tähän: anoppini ja appeni ovat tosi mukavia, ja mielestäni minäkin olen mukava miniä. Harmistun joskus ja varmasti hekin minuun, mutta eiköhän se ole elämää se. Juttuun tullaan tosi hyvin kuitenkin.
Mukavaa kesää kaikille anopeille ja miniöille!
ap
ps: katsoisin tuota psykoanoppi/miniä -ohjelmaa taatusti! :D
jatkuva höösääminen. Tiedän, että se on hyväntahtoista ja siksi yritän suhtautua positiivisesti, eikä koskaan ole mitään riitaa anoppilassa tullut, mutta joskus vaan pikkasen omassa mielessä ärsyttää.. Esimerkiksi imetin vauvaa siinä yhdessä tietyssä asennossa joka meiltä onnistui, niin anoppi pyöri ympärillä ja toi tyynyjä selän taakse ja jalkojen alle ja ties minne ja koko ajan tietysti höpötti, kylläpä sulla on huono asento, tuo on niin korkea tuo tuoli jne. Yritin siinä sanoa, että kiitos vaan, tää onnistuu hyvin näin, mieluummin jos ihan rauhassa kun tää vauva on vähän herkkä jne. Tuo imetys oli mulle tosi herkkä asia muutenkin, kun ei meinannut alkuun lähteä sujumaan ja lopulta sitten siinä yhdessä tietyssä asennossa. Ja siinä kun anoppi höösäsi niin tuli samalla näytettyä tissit apellekin. Silloin esikoisen kanssa ei julkinen imetys ollut mulle vielä niin luonnollinen asia kuin myöhemmin ja yritin mennä kohteliaasti toiseen huoneeseen imettämään ovi kiinni.
Tämäntyyppistä kun oli jatkuvasti niin kyllähän useampi päivä kylässä oli todella rasittavaa, sitten kun vielä yritti itse tsempata, että on varmasti kohtelias ja ystävällinen.
Nyt useamman vuoden jälkeen osataan jo olla rennommin ja luonnollisemmin, puolin ja toisin.
Pelkään, että olen itse anoppina ihan samanlainen.. :D
Mun appi tuli aina ihan siihen tissin viereen katsomaan lasta imemässä. Ei se kamalasti häirinnyt, mutta kumminkin vähän kun niin lähelle tunki.. varsinkin kun imettäminen oli tosi vaikeaa mulle. Lisäksi ne teki koko ajan imemisääniä anopin kanssa tyyliin "no voi kun on slurps ja slörps maiskutimaiskuti! Hyvin maistuu äitin tissi!" Se oli ihan superkiusallista. :D Päädyinkin sitten aina imettämään eri huoneessa.
No sitten kun imettäminen meni ihan puihin, jota surin älyttömästi, sanoi anoppi joskus lapsen imeskellessä jotain lelun nenää, että onpa ihana kun famo osti sulle tuommoisen tissin kun ei äitin tissi toiminut. Tuli siitäkin aika paha mieli, mutta ei sekään ollut pahalla tarkoitettu, ajattelemattomuutta vain.
Ja toi höösääminen.. ne kun ne tavat osaa olla niin erilaisia! Miten sitä onkin joskus niin vaikea kestää. :D
ap
... että pistorasiaan voi työntää muutakin kuin sormen?
Tottakai ne suojataan. Meidän muksut ovat ainakin niin virkeitä että voisin kuvitella mitä kaikkea sinne rasiaan koitettaisiin työntää ilman suojia.
niin huomaat että tuli mieleen,
rakkain terveisin ap.
Minulla on myös ihan mukavat appivanhemmat, mutta tietyt asiat saa pään sisällä kiehumaan... En myöskään suoraan valita appivanhemmiille vaan nielen kiukut ja yritän pitää välit hyvänä. Mm. viime reissulla tytön lempimekko oli tuunattu minulta kysymättä uuteen uskoon. Ja tyttö on itse niin pieni, ettei ymmärrä vielä semmoisia asioita. Mutta se on pientä tässä maailmassa, vaikka itsekseen raivosta kiehunkin, kunnes aika saa mielen paremmaksi.
Meillä ei kumpikaan ole koskaan työnnellyt niihin yhtikäs mitään.
ihan sairaalta. Etkö raivostunut?
mutta samalla olin niin sekaisin (vauvan ollessa molemmilla kerroilla vain muutamia viikkoja tai kuukausia) etten järkytykseltäni osannut muuta tehdä kuin itkunsekaisesti tunkeä tissiä suuhun kun sain vauvani takaisin. Lisäksi myös koitin kai olla "ylireagoimatta" liikaa ettei tulis mitään perhedramatiikkaa... ainakin itse olen vannonut etten ikinä "kaappaa" omien lasteni lapsia koska todella vannon tietäväni/muistavani miltä se tuntuu..
38
Jos täm on liian kova vaatimus, kannattaa tietty pysyä poissa.