Yrittäjyys/ yrittäjä nostaa niskakarvat pystyyn jo sanana.

et ole raasu tainnut montaa työpaikkaa nähdä. Typerää yleistämistä. Suomessa kyllä pidetään huolta että hommat hoituu lakien ja asetusten mukaan.

että niin monissa yrityksissä yritetään tuottaa maksimaalista voittoa epärehellisin keinoin. Suomessa on laki ja työehtosopimukset, joita kaikkien yrittäjienkin pitäisi noudattaa. Työntekijän asemassa olen nähnyt vuosien ja vuosikymmenten varrella niin paljon veronkiertoa ja suoranaista linssiin viilausta että kunnioitus yrittäjyyttä kohtaan murenee. Harvassa ovat ne yrittäjät, joiden olen nähnyt joka asiassa toimivan täysin rehellisesti asiakkaitaan, työntekijöitään, sidosryhmiä ja verottajaa kohtaan. Työntekijä joutuu usein venyttämään omatuntoaan ja nielemään asioita, joita ei haluaisi hyväksyä.

en ole raasu vaan ahkera työntekijä, jonka oikeuksia on törkeästi poljettu eri yrityksissä.

tekstin takia miellän aina yrittäjät onnettomiksi. Haluaisin itse kovasti yrittäjäksi, mutta pelkään rahallisen menestyksen tuovan tilalle onnettoman sielunelämän.

Eli niitä oletettuja yrittäjän suuria tuloja ei tosiaan ala näkymään eikä kuulumaan. Mutta ei niitä hanskoja silti halua heittää tiskiin, koska työ on niin mielekästä ja mieleistä, kun sitä tehdään itse valitsemalla alalla ja tavalla kokonaan itselle ja omalle perheelle.

työntekijänä sinä näet, paljonko palkkapussiisi kolahtaa tienestiä. Sinusta tuntuu, että muu työstä saatu tuotto sujahtaa sukkana yrittäjän taskuun. Mutta eipäs van sujahdakaan. Työntekijän sosiaalimaksut tekevät sinusta lähes tuplahintaisen yrittäjän näkökulmasta. Alvit, yhteisöverot ja ties mitkä verot yrittäjä maksaa myös oman palkkansa verotuksen lisäksi. Valitettavasti valtio lisää näillä säädöksillä yrittäjän riskiä aika tavalla. Sivusta seuranneena en ihmettele yhtään pimeää työtä, verokikkailuja enkä varovaisuutta työvoiman kanssa.

että niin monissa yrityksissä yritetään tuottaa maksimaalista voittoa epärehellisin keinoin. Suomessa on laki ja työehtosopimukset, joita kaikkien yrittäjienkin pitäisi noudattaa. Työntekijän asemassa olen nähnyt vuosien ja vuosikymmenten varrella niin paljon veronkiertoa ja suoranaista linssiin viilausta että kunnioitus yrittäjyyttä kohtaan murenee. Harvassa ovat ne yrittäjät, joiden olen nähnyt joka asiassa toimivan täysin rehellisesti asiakkaitaan, työntekijöitään, sidosryhmiä ja verottajaa kohtaan. Työntekijä joutuu usein venyttämään omatuntoaan ja nielemään asioita, joita ei haluaisi hyväksyä.

mutta sen alkaa aika helposti ymmärtämään, kun vähän tutustuu asioihin.

et ole raasu tainnut montaa työpaikkaa nähdä. Typerää yleistämistä. Suomessa kyllä pidetään huolta että hommat hoituu lakien ja asetusten mukaan.

Yleensä työntekijät tietävät kyllä oikeutensa. Ja jos et tiedä, niin kannattaa liittyä ammattiliittoon, niin sieltä neuvovat kyllä.

Meillä on palkattu ensimäinen työntekijä pari vuotta sitten. Eipä ollut kokemusta palkanmakuista ja työsopimuksista, vaan kaikki yritettiin opiskella parhaamme mukaan. Työntekijältä oli ihan fiksua liittyä liittoon, kun oli tällaiset kokemattomat yrittäjät työnantajana. Liiton lakimies oli lukenut työsopimuksen, jossa oli huomautettavaa, että palkanosat pitää olla eriteltynä eikä sellainen könttäkuukausipalkka käynyt kuin maillä ensin oli. No tehtiin uusi sopimus, samahan tuo. Palkka pysyi tietenkin samana, mutta on nyt merkitty oikein.

Ja ei tietenkään ollut tarkoitus huijata yhtään mitään, vaan molemmat osapuolet oltiin hyväksytty sopimus hyvässä uskossa ja yhteisymmärryksessä. Mutta tietenkin korjattiin, ettei mitään vääryyttä tapahtuisi.

että työntekijän on pidettävä puolensa. Ihan sama onko yksityisen vai kunnallisen työnantajan palveluksessa. Kyllä ne kaupungillakin osaa vaatia kaikenlaista, jos joku hölmö suostuu eikä pidä puoliaan.

Vaikka äsken kirjoitin pitkähkön tekstin jossa tarkastelin asiaa tanakasti työntekijän näkökulmasta ja kyseenalaistin ankarasti yrittäjyysideologian arvoa, niin asiassa on tuo äskeinenkin puoli.



Ilman yrittäjyyttä ei yhteiskunta elä. Ja minusta on ihan jees, jos joku ottaa yrittäjän riskin, että hän saa myös korvauksen riskistä. Kiinnittäisin huomion siihen, että korvaako mikään voitto kaikkea mahdollista stressiä. Riski ei ole pyhä asia: viisashan välttää sitä, jos pärjää riittävästi ilman mieltä kalvavia uhkia.



Valtio tosiaan on aika ahdistava yksityisyrittäjiä kohtaan. Verotusta tarvitaan, ja yrityksiäkin pitää verottaa, koska yritykset käyttävät yhteiskunnan palveluita. Kyse on siitä, että jos verotus ja muut kulut ovat kohtuuttomia, kukaan ei enää halua yrittää. Sen seurauksena jää valtiolta sitten saamatta se vähäisempikin verotulo.



Verottaja saa myös kohdella yrittäjää täysin mielivaltaisesti. Esim. erään taannoin tuntemani taksiyrittäjän tulot koostuivat melkoiselta osin koulukyydeistä. Sen lisäksi ajoa oli suhteellisen vähän. Yks kaks verottaja lätkäisi arviolta verotuksen joka perustui verottajan omaan arvaukseen siitä, paljonko kyseinen yrittäjä ajaa ja saa tuottoa. Yrittäjän olisi sitten pitänyt todistaa olemattoman asian olemattomuus eli se, että ei ole ajanut taksiaan vaan tehnyt elääkseen muuta. Minusta olemattoman asian olemattomuutta on äärettömän vaikea todistaa. Tämänkaltaisten asioiden tajuamiseksi ylemmiltä verovirkamiehiltä kai edellytetään korkeakoulututkintoa, mutta eipä näemmä ole yliopistossa opittu kuin nippelitietoa, hienoja sanoja ja alistamista. Jokin tolkku verovirkamiestenkin puuhiin pitäisi saada, kun tuollaista kerran esiintyy.



Lisäksi näkisin että raja työntekijän ja yrittäjän välillä on liian jyrkkä. Jos hylkää palkkatyön tai päättää päästä työttömyydestään yrittämällä, luopuu melkoisesta taloudellisesta turvajärjestelmästä. Tähän ongelmaan aikanaan kehitetty starttiraha on ainakin ennen ollut naurettavan pieni. Kun muistaa, että yritys on tuottava vasta kun se on saavuttanut alallaan jonkinmoisen aseman ja sillä on riittävä asiakaskunta, muutaman kuukauden naurettava tukiainen ja muut sellaiset muistuttavat lähinnä alistuksen merkiksi annettua armonpalaa. Kaikenlaista keinottelijaa yritysmaailmassakin pyörii, mutta minusta aloitteleva yrittäjä ja/tai yritys (miten parhaaksi nähdään) pitäisi päästää merkittävästi helpommilla taloudellisilla rasitteilla.

mitäh???



Päivääkään en vaihtaisi yrittäjyydestä pois juuri sen takia että isoissa yritykissä hommat menee juuri niin että työntekijät tekee niska limassa töitä ja mietitään miten johtajien liksat saadaan nousuun ja työntekijöiden kulut minimiin.



Itse olen onnellinen 25 nainen kohta kolmen lapsen äiti menestyvä yrittäjä.. teen viisi tuntia töitä päivässä arkisin ja sillä elätän perheeni hyvin.. mieheni on ihan hyvä palkkaisessa työssä työntekijänä. (JOKU KIRJOITTI ETTEI YRITTÄJÄT MIELELLÄÄN MAKSA VEROJA)=minä maksan verot ja vakuutukset yms. mutten toki mielelläni TUSKIN KUKAAN! Koittakaapa ottaa slvää yrittäjän kuluista ennen kuinalatte ulvomaan veroista:D

Siellä taas katteelliset työntekijät kadehtii yrittäjän SUURIA tuloja.



Työntekijä näkee vain ne yrittäjälle tulevat rahat muttei lainkaan niitä pakollisia kuluja joita yrittäjä joutuu maksamaan, halusi tai ei!



Kyllä yrittäminen on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssia ja jos olisin itse tiennyt mitä se on, en koskaan olisi ryhtynyt tähän!

Nytkin odota että firma olisi tarpeeksi vakaa jotta sen voisi myydä ja sitten EI KOSKAAN ENÄÄ!!!!

Omistajat eivät pidä oikeastaan yhtää lomia, ehkäpä viikon vuodessa. On niin kiire ettei voi olla pois.

Minua ärsyttää se asenne, koska väkisin tulee mieleen ettei meihin työntekijöihin luoteta sen vertaa että voisivat pitää lomansa, eikä vaan valittaa kun ei pääse koskaan lomalle!



Sitten kun me työntekijät alamme puhua omista lomista ja niiden ajankohdista, alkaa taas se valitus miten he eivät itse voi lomia pitää, puhuvat syyllistäen. Ikään kuin meidän työntekijöidenkin pitäisi jättää lomat väliin.

Heidän mielestään saisimme pitää lomia vain päivän siellä toisen täällä, missään nimessä ei neljää viikkoa putkeen.

On muuten todella ärsyttävää...

ja meillä on tismalleen samoin. Kesälomaa saa 2 vko putkeen, sekin työnantajan määräämänä aikana, muuten lomat 1-2 vrk kerrallaan.

Yrittäjän ilmeisesti odotetaan muiden riskien ohella olevan valmis myös riskeeraamaan oman jaksamisensa. Itse pidän nyt vuosikausien yrittämisen jälkeen parin viikon loman, ja kyllä sitä on ihmetelty, että onpas mukavan pituinen loma sinulla tänä kesänä! Ihmettelijät itse ovat palkkatyössä, jossa normaali lomakertymä n 4 viikkoa. Js sitten vielä talveen jää monilla viikko. En todella halua itselleni "kirkkaampaa kruunua" siitä että jaksaisin vuosikymmenet ilman ansaitemaani hengähdystaukoa. Taloudellinen menestys suodaan paljon helpommin, kuin vapaan ajan pitäminen. Nuorille yrittäjille sanoisin kokemuksen kautta, että kun saa yrityksensä jaloilleen, niin seuraava investointikohde on oman itsensä hoitaminen.