Yrittäjyys/ yrittäjä nostaa niskakarvat pystyyn jo sanana.
Aiheuttaa välittömästi mielikuvan kireästä, stressaatuneesta, hermostuneesta ihmisestä, jolla on marttyyrin luonne. Sellainen, joka hokee koko ajan, ettei saa olla ikinä lomalla eikä nukkua, mutta että ei kyllä ikinä vaihtaisi toisen leipiin, huh huh. He valittelevat rahapulaa, ettei kukaan vaan tajuasi rahaakin tulevan mukavasti. Rahasta ylipäätään puhutaan koko ajan.
Lisäksi nämä ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan muiden ahkeruutta tai laiskuutta, ihmisen mitta on vain se kuinka paljon jaksaa raataa. Jos yrityksessä ei ole töitä, niin sitten pitää kääntää puutarhaa ja remontoida ja muistaa niistäkin ahkeruuden askareista mainita aina ja joka käänteessä. Muiden kuuluu sitten kiitellä ja kehua ja sanoa, että "kylläpä sinä olet ahkera, oikea supermimmi! En tajua miten jaksat!"
Kommentit (32)
sun nerokkuuttasi, kun pidät aiheetonta sairaslomaa. Mutta niinhän sitä sitten makaa kuin petaa.
Mutta kieltämättä sain kimmokkeen kirjoittaa, kun luin yrittäjien kommentteja hänelle. Itsellä vain sattuu olemaan marttyyriyrittäjiä lähipiirissä ihan liikaa. ap
ja näiden marttyyriasenteesta. Hei haloo, omaa valintaa??
maaorjuus paremminkin, siihen ollaan vuosisatojen saatossa totuttu.
Noin minäkin olen ajatellut. Tuollaisia mielikuvia nuo sanat tuovat minullekin mieleen. Erityisesti minua pännii joidenkin yrittäjien ottama oikeus nähdä maailma vain omalta kannaltaan. Kuitenkin jokaisen meidän pitäisi tajuta, että yhden ajatuksen diktatuuri ei johda hyvään. Lähihistoriassa on erinomaisia esimerkkejä niin idässä kuin lännessä.
Lisäksi on hyvä muistaa, että monet ns. yrittäjähenkiset ovat kuitenkin työntekijöitä, vieläpä varsin vakaissa työsuhteissa. Sieltä on sitten hyvä huudella kilpailun autuutta ja muuta siltä saralta tuttua hölinää. Jos kaikki olisivat yksityisyrittäjiä, kukaan ei voisi keskittyä siihen minkä parhaiten taitaa. Vaikka kuinka käyttäisi erilaisia palveluita, osa työpäivistä menisi esim. hallintoon ja markkinointiin. Ja kaikki me tiedämme, että toiset ovat hyviä putkimiehiä, toiset taas oivia mainosmiehiä tai sihteereitä. Kyllä tämä yhteiskunta voi paremmin, jos kunkin parhaita ominaisuuksia päästään käyttämään. Niinpä uskon ryhmätyön ja yhteiseen hiileen puhaltamisen tuottavan enemmän hyvää kuin kaikkien kilpailun kaikkia vastaan - jopa siinä tapauksessa, että verinen kilpailu ruoskisi tuottamaan enemmän materiaalista hyvää kuin yhteistyö.
Edelleen yrittäjähenkiset uskovat yksityistämisen tuottavan kaikessa enemmän ja parempaa kuin julkisen työn. Verojahan ei haluttaisi maksaa. Kuvitellaanpa, että Suomi muutettaisiin Suomi Oy:ksi. Tienpitäjälle ei riittäisi että tienpidon kulut katetaan. Tienkäyttäjien pitäisi maksaa hintaa joka myös tuottaa voittoa. Ja sama koskisi kouluja, sairaaloita, kirjastoja jne... Yksinkertaisesti ajatellen näyttää siltä, että yritteliäisyys tuottaisi lisää hyvää, lisää voittoa. Arvelen kuitenkin, että materiaalisen hyvän ja kertyvän taloudellisen voiton arvo vain laskisi. Lopputuloksena meillä olisi hajanaista hallintoa, kilpailun vuoksi asiat hoidettaisiin mahdollisimman halvalla ja sitä myöten huonosti, kansalaisten eriarvoisuus syvenisi ja se taas tunnetusti johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Pitääkö joillekin palauttaa mieleen vuosi 1918?
Yritteliäisyyttä tarvitaan, ja ahkeruus on välttämätöntä. Mutta kaikki eivät halua yrittää, kaikki eivät pääse tekemään parastaan yrittäjänä (tai oikeastaan yrittelijänä), yhteiskuntaa ja sen julkista hallintoa ei voi pirstaloida yhden ideologian tähden, eikä kaikenkattava yksityisyrittäjyys johtaisi mihinkään loistavaan yrittäjäyhteiskuntaan vaan viidakon lakeja noudattavaan yhteiskuntaan, jonka suurin saavutettu etu ei ole mahdollisimman laaja hyvä vaan varakkaimpien turvallisuus.
jotka piilottelevat tätä marttyyriutta huonosti, vähätellen kuuluvasti kaikkia vaivojaan, ja taas toisen kuuluu voivotella että miten hän nyt oikein jaksaa. "Kun on tuo selkäkin vihoitellut, mutta ei se mitään. Kyllä sitä jaksaa painaa vaikka pää kainalossa, kun ei yrittäjällä ole sairaslomaa eikä sijaista"
Vanhan ja Uuden Testamentin aikaisessa yhteiskunnassa. Lukiessa heräsi tunne, että jopa silloin orjaa arvostettiin enemmän kuin työntekijää nykyään. Nykyään työntekijä on heittopussi, jota saa kohdella miten sattuu ja jonka saa viskata menemään heti kun häntä ei enää tarvita. Häntä saa saa panetella ja puhua pahaa. Jopa orjuudessa jokapäiväinen leipä oli paremmin turvattu. Nykyajan työnantajat kyllä vaativat työntekijältä ihmeitä ja venymistä, mutta eivät koe mitään vastuuta työntekijästä, ei henkistä eikä aineellista. Esimiestaidot ovat hukassa. Kannustavan ja myönteisen johtajuuden tilalle on tullut kiristäminen ja painostus.
Ihan kuin sen palkokasvin olisikin kiskaissut sieraimeensa yrittäjä... Hellittäkää hiukan. Ei se teidän parturiliikkeenne tai maalauslafkanne tätä maata pelasta. Turha sieltä hallintosiivestä on syytellä, jos maalla menee huonosti. Kyllä siihen voi vaikuttaa jokainen työntekiä ja -antaja :D
Yrittäjien asenteessa on jotakin samaa kuin raivokkaasti siivoavien perheenäitien näkemyksissä. Ylähyllyn jynssääminen hammasharjalla on pyhää ja tähdellistä, vaikka sinne ei kukaan katso. Arvostella ei saa, vaikka yritys olisi silkka välistävetopulju, joka ei tee mitään muuta kuin hyväksikäyttää muita. Mä väitän että tämä maa pysyy paljon paremmassa kuosissa kun ei niin stressata, tehdään hommat ja yritetään olla hiukan rauhallisempia taloudellisten odotusten suhteen. Kyllä sen valkotiilisen omakotitalon saa elämänsä aikana hankittua, kunhan tajuaa, ettei sitten eläkepäivillä ole enää käyttöä kahden auton tallille ja 200 neliömetrille - vaikkei olisikaan kuollut stressiin.
No toivottavasti sulla ei oo paljon kannattajia.
Olet varmaankin niitä, jotka ei tee työtä. Koksa jos tekisit, arvostaisit sitä että sulla on työpaikka.
No onneksi ne yrittäjät ja työntekijät sitten elättää sutkin
..ja siitä se mielikuva tuleekin..
Itse katson olevani "uuden polven yrittäjä"
Eli osaan ottaa välillä myös vapaa aikaa, jättää yrityksen työntekijöitteni haltuun ja kannustaa heitä.
Nostin henkilökuluja prosenttiyksiköllä itseni ja perheeni vuoksi, se merkitsee useita tunteja lisäaika perheelle. Maksakoon se minulle, mutta pitää arvostaa myös aikaansa.
Toivottavasti tällainen ajattelu leviäisi muillekin yrittäjille.. tuloksellisesti, mutta ei selkänahasta! :D
että niin monissa yrityksissä yritetään tuottaa maksimaalista voittoa epärehellisin keinoin. Suomessa on laki ja työehtosopimukset, joita kaikkien yrittäjienkin pitäisi noudattaa. Työntekijän asemassa olen nähnyt vuosien ja vuosikymmenten varrella niin paljon veronkiertoa ja suoranaista linssiin viilausta että kunnioitus yrittäjyyttä kohtaan murenee. Harvassa ovat ne yrittäjät, joiden olen nähnyt joka asiassa toimivan täysin rehellisesti asiakkaitaan, työntekijöitään, sidosryhmiä ja verottajaa kohtaan. Työntekijä joutuu usein venyttämään omatuntoaan ja nielemään asioita, joita ei haluaisi hyväksyä.
tietää, että ne on ommellut joku lapsi nälkäpalkalla, ei suomalainen yrittäjä. Sama talonrakennuksessa: mieluummmin virolainen porukka töihin kuin suomalainen yrittäjä ja suomalaiset työntekijät, joilla kaikilla yrittäjäasenne eli töitä ei tehdä, kun ei ole kivaa.
Onneksi on vakaita suuryrityksiä kuten Nokia, joissa työntekijä on arvostettu ja kunnioitettu
allekirjoitan lähinnä stressin. Toisaalta sitäkin on miehelläni nykyisin vähemmän kuin aiemmin palkkatöissä, koska jotenkin paradoksaalisesti hermoiltavaa ja stressattavaa on niin paljon enemmän, ettei voi enää edes stressata.
Sen sijaan anoppi näkee yrittäjyyden juuri samoinkuin sinä. Hän voivottelee joka käänteessä sitä, miten yrittäjän täytyy olla yötä päivää töissä, eikä ole lomia eikä saa nukkua ja kauheesti pitää raataa rahan eteen... Toisin sanoen anopin mielestä MINUN ei pitäisi pakottaa miestäni esim.kesälomareissulle lasten kanssa - ikäänkuin miehelläni ei olisi mitään osaa ja arpaa.
Kukas valmiille oppinut siellä taas vikisee? Elämä liian helppoa?
t. yrittäjä
tekstin takia miellän aina yrittäjät onnettomiksi. Haluaisin itse kovasti yrittäjäksi, mutta pelkään rahallisen menestyksen tuovan tilalle onnettoman sielunelämän.
et ole raasu tainnut montaa työpaikkaa nähdä. Typerää yleistämistä. Suomessa kyllä pidetään huolta että hommat hoituu lakien ja asetusten mukaan.
että niin monissa yrityksissä yritetään tuottaa maksimaalista voittoa epärehellisin keinoin. Suomessa on laki ja työehtosopimukset, joita kaikkien yrittäjienkin pitäisi noudattaa. Työntekijän asemassa olen nähnyt vuosien ja vuosikymmenten varrella niin paljon veronkiertoa ja suoranaista linssiin viilausta että kunnioitus yrittäjyyttä kohtaan murenee. Harvassa ovat ne yrittäjät, joiden olen nähnyt joka asiassa toimivan täysin rehellisesti asiakkaitaan, työntekijöitään, sidosryhmiä ja verottajaa kohtaan. Työntekijä joutuu usein venyttämään omatuntoaan ja nielemään asioita, joita ei haluaisi hyväksyä.
hyvä kun itsensä elättävät...kummia mielikuvia teillä. Mutta kun ei tiedä niin sitten ei ymmärrä.
En noin hyvää selitystä ole laiskuudelle kuullutkaan ennen, 'onneton sielunelämä'!!!! :DDDDD
tekstin takia miellän aina yrittäjät onnettomiksi. Haluaisin itse kovasti yrittäjäksi, mutta pelkään rahallisen menestyksen tuovan tilalle onnettoman sielunelämän.
työntekijänä sinä näet, paljonko palkkapussiisi kolahtaa tienestiä. Sinusta tuntuu, että muu työstä saatu tuotto sujahtaa sukkana yrittäjän taskuun. Mutta eipäs van sujahdakaan. Työntekijän sosiaalimaksut tekevät sinusta lähes tuplahintaisen yrittäjän näkökulmasta. Alvit, yhteisöverot ja ties mitkä verot yrittäjä maksaa myös oman palkkansa verotuksen lisäksi.
Valitettavasti valtio lisää näillä säädöksillä yrittäjän riskiä aika tavalla. Sivusta seuranneena en ihmettele yhtään pimeää työtä, verokikkailuja enkä varovaisuutta työvoiman kanssa.
että niin monissa yrityksissä yritetään tuottaa maksimaalista voittoa epärehellisin keinoin. Suomessa on laki ja työehtosopimukset, joita kaikkien yrittäjienkin pitäisi noudattaa. Työntekijän asemassa olen nähnyt vuosien ja vuosikymmenten varrella niin paljon veronkiertoa ja suoranaista linssiin viilausta että kunnioitus yrittäjyyttä kohtaan murenee. Harvassa ovat ne yrittäjät, joiden olen nähnyt joka asiassa toimivan täysin rehellisesti asiakkaitaan, työntekijöitään, sidosryhmiä ja verottajaa kohtaan. Työntekijä joutuu usein venyttämään omatuntoaan ja nielemään asioita, joita ei haluaisi hyväksyä.
lol