Lue keskustelun säännöt.
Viikko lomaa takana ja itken jo väsymyksestä.
11.07.2010 |
Miksi helvetissä tuli ikinä tehtyä enemmän kuin yksi lapsi:(. Jatkuvaa tappelua ja välienselvittelyä aamusta iltaan. Sydän hakkaa ylikierroksilla ja pakko paeta vähän väliä toiseen huoneeseen pakoon lapsia.
Meillä on vastavalmistunut talo, joten mies joutuu tekemään töitä sen kanssa ja minä olen paljon lasten kanssa.
Haaveilen yhteisestä minilomasta miehen kanssa, mutta meillä ei ole ketään kuka voisi tai jaksaisi hoitaa lapsia, joten pääsemme jonnekin sitten kun lapset pärjäävät omillaan joskus 10 vuoden päästä.
Kolme viikkoa vielä pitäisi jaksaa, en tiedä miten. Ei edes huvita lähteä minnekään lasten kanssa kun se on yhtä säätöä ja sähellystä koko ajan. Hetken rauhaa ei ole, että ehtisi jossain jutella jonkun kanssa tai syödä rauhassa tms.
Haluaisin paeta jonnekin missä olisi rauhaa ja hiljaisuutta.
Kommentit (37)
Eli odotit liikaa ja sitten pudotus unelmista on karmea, kun lapset haluavat olla äidin kanssa. Kun ei huomiota muuten saa, niin kiusataan muita ja saadaan aikaan jotain, jonka äiti noteeraa.
Entä jos lukisit ne lasten vauvakirjat ja miettisit, että mitä on tullut tehtyä. Sinä halusit lapset: siinä ne nyt ovat. Nauti heistä ja ajasta kanssaan!
Tähän asti lapsesi on kasvattanut tarhan täti, sinulla kasvatuskokemus on paljon heiveröisempi. Kuuntele lapsiasi, ole heidän kanssaan. Voi olla, että huomaat heidät varsin mukaviksi asuinkumppaneiksi. Tarjoa ruokaa, juomaa ja lepoa sekä paljon aktiivista läsnäolasi.
Sinun lomasi on nyt tätä. Lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä rauhoittuu ajan kanssa. Ehkä ahnehditte liikaa yhtäaikaa mutta semmosta se sitten on. Kuten sanottu, aikansa kutakin.
enkä saa kiinni ajatuksestasi?
Toki meilläkin tapellaan välillä, mutta sehän kuuluu lapsilla asiaan. Suurimman osan ajasta leikkivät, pelaavat yms ja teemme retkiä, käymme uimassa jne.
Lapsiasi et voi muuttaa etkä ketään muutakaan eli mitä jos alottaisit itsestäsi? Suhtaudu lapsiisi vaikka yhden päivän koko ajan mukavasti (tapahtui mitä tapahtui) ja katso muuttuuko mikään. Jos tappelut loppuu asennemuutoksesi myötä niin tiedät mistä kiikastaa. Ja jos ei muutu niin eipä tuo pahaakaan tee ;)
Sano miehellesi että tarvitset vapaapäivän ja lähetä mies lasten kanssa johonkin, vaikka kyläilemään tai mitä vaan. Ja vietä koko päivä yksin, lue lehtiä, katso telkkaria, lue jne. Sulla on jo iltapäivällä lapsia kova ikävä ja alat vilkuilla ovea että josko ne jo tulis kotiin. Tai näin mulle käy:)
Mutta meidän tuon ikäiset ei osaa vielä useinkaan sanoa äidille, että on nälkä. Tai ei ainakaan siinä riidellessä tule lapselle se mieleen.
Eli kun meillä lapset kinastelee, niin mä sanon niille, että syödään ensin, ja sitten katsotaan uudelleen mikä se tilanne oli. Ja kuinka ollakaan, syömisen jälkeen se kina ratkeaa ihan itsestään.
Jos et oo tottunut tähän kotona oloon, niin et ehkä ole myös tottunut siihen, että lapsille on laitettava kunnon syötävät pöytään kolmen tunnin välein. Pelkkä jäätelö ei riitä, vaikka kuinka on helle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lataat akkusi. Ja jos olet kotona, kuvittele, että se on viimeinen päivä, jonka saat viettää lastesi kanssa, sitten heidät viedään sulta pois.
Pakko kysyä oletko itse ainoa lapsi? Kuulostaa ihan siltä kun et jaksa lastesi riitelyä. Kuulemma ainoilla lapsilla on vaikeuksia kestää omien lastensa riitelyä kun eivät ole siihen tottuneet. Mulla on itsellä kaksi vuotta vanhempi sisko joten nahisteluihin olen tottunut enkä häiriinny myöskään omien lasteni riitelystä.
Mulla on lapset kaikki olleet aina kotona, 2, 4 ja 7 vuotiaat ja sama tilanne eli uusi talo ja miehellä paljon hommaa sen kanssa. Säännölliset ulkoilut ja ruokailut, kyllä se siitä. Sitä paitsi tää helle aiheuttaa varmasti jonkilaista ärtymystä myös... Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tappelevat paljon, mutta myös leikkivät yhdessä. en koe sitä ongelmana. aikansa kutakin, pian ne onneksi jo muuttaa kotoota pois :-)
Minulla usein samanlaista, vaikka minulla on "vaan" kaksi lasta. Tappelevat ym. koko ajan. Eivätkä hienot kasvatusopit säännöllisine ruoka-aikoineen/puistoineen auta meillä ainakaan yhtään mitään.
Niin, ja kaikilla ei ole niitä mummeja (ja muita apuja) ottaa! Meilläkään ei ole ketään koskaan auttamassa. Olenkin usein hermoraunio. "Onneksi" olemme yrittäjiä, joten lomia ei oikeastaan ole eikä siinä mielessä lomastressi enää lisää saosta soppaa.
Tsemppiä! Kanssaraunioita on:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai on rankkaa duunia lasten kanssa, ja varsinkin jos et ole kasvattanut heitä vaan ovat olleet säilössä jossain jossa kyynärpäätaktiikka jyrää.
lapset tarvitsevat paljon ruokaa 5 kertaa päivässä. jos annat eineksiä paljon, silloin sairastelevat paljon.
jos viet paljon mummolaan ja kummilaan ja päiväkotiin, he kiusaavat koulussa muita, koska tietävät että vanhempansa ei välitä heistä.
jos teet yli 1 lasta, lastenhoito on työtä aamusta iltaan 20 vuotta ja parasta olisi nauttia lastensa seurasta.
moni tietty nauttii vaan sen helpon vauva-vaiheen, joka ei aiheuta välienselvittelyjä eikä ruoanlaittoa eikä siivousta, mutta se oikea työ alkaa äitiysloman jälkeen.
moni sanoo että se helpottaa että lapset kasvavat.
juu, helpottaa se kotona kun antaa lapselle rahaa kätee ja hän käy ostamassa mäkkäristä aterainsa ja sotkee leikkipuistoja ja toisten pihoilla häiriköi kun omat vanhemmat tyytyväisenä kotona kun lapsi "viihtyy" kavereilla.
lastenkasvatus on kovaa duunia 20-30 vuotta jos sen kunnolla tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut tää ketju olis niin hyvää luettavaa niille jotka väenvängällä yrittää aivopestä kaikki muutkin tekemään lapset pienillä ikäeroilla kun on sitten "seuraa toisistaan".
Joillekin se soii, mutta ei kaikille.
Miellä lapset ikäerolla 7 ja 8 vuotta eli nyt
16 ja 9 vuotiaat ja pienein 8kk ja aina mennyt loistavasti.
Itse jaksaa kun on vauva-aikojen välillä pidempi aika, lapset kyllä viihtyy toistensa seurassa muttei tapele ikinä. Tykkäävät toisistaan kovasti isommat pienemmistään ja pienemmät suorastaa palvoo isoveljiään. Ovat siis poikia kaikki.
Itse olen ainoa lapsi ja voin kyllä allekirjoittaa tuon etten kestä yhtään kuunnella lapsien nahistelua ja tappelua, joten onneksi meillä ei sellasita olekaan.
seuraus liian nopeasta kirjoittamisesta ja jummittavasta näppiksestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla oli ulkomaalainen ja erosin. nyt lapset ovat isänsä kanssa isänsä entisessä kotimaassa kuukauden. arvatkaa onko rauhallista???
Äiti uupunut, koska vauva-aika ei loppunut koskaan ja isoveli ja isosisko olí murkkuja, kun pikkusiskotaapero valvotti uhmiksena.
Ja minä ja viisi vuotta vanhempi siskoni tapeltiin joka sekunti kaikki ne vuodet kun yhtä aikaa kotona asuttiin. Edelleen riita leimahtaa noin puoli tuntia tapaamisen jälkeen.
Minulla lapset kahden vuoden ikäerolla, eikä nämä tappele koskaan. Mutta ovatkin paljon yhdessä muutenkin kuin lomilla.
36 no minulla on viiden vuoden ikäerot sisaruksiin.
Vierailija - 11.07.10 05:10 (ID 10791012)
Äiti uupunut, koska vauva-aika ei loppunut koskaan ja isoveli ja isosisko olí murkkuja, kun pikkusiskotaapero valvotti uhmiksena.Ja minä ja viisi vuotta vanhempi siskoni tapeltiin joka sekunti kaikki ne vuodet kun yhtä aikaa kotona asuttiin. Edelleen riita leimahtaa noin puoli tuntia tapaamisen jälkeen.
Minulla lapset kahden vuoden ikäerolla, eikä nämä tappele koskaan. Mutta ovatkin paljon yhdessä muutenkin kuin lomilla.
5 ja 9 vuotias on ihan eri asia jo kun vauva syntyy... 9 vuotas oli ehtinyt olla jo melkein 2 vuotta koulussakin kun vauva syntyi. Ei siis todellakaan ollut mitään pikkulapsi väsymystä enää minulla jäljellä. JA lisäksi koululaise3lla on jo muutakin tekemistä kuin tapella pikkusisaruksen kanssa, on omat kaverit, paljon ulkona, osaa itse tehdä leipänsä, ei tarvitse apua pukemisissa jne.
Enkä tarkoittanut etteikö isolla ikäerolla olevat voi tapella. toki voi ja joillekin jopa sopii se pieni ikäero. Lähinnä kirjoitukseni oli tarkoitettu niille, jotka tällä palstalle aina toitottavat että on niiiiiiiin ihanteellista kun on pienet ikäerot ja sitten valitetaan kun ei jakseta vaan pitää viedä toinen tarhaan ja lapset tappelee kokoajan.
ELi ennenkuin tekee niitä lapsia pienillä ikäeroilla kannattaisi miettiä onko itsestä siihen ja voisiko isompi ikäero olla omalle perheelle sopivampi.
siitä, että on tiukat ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Lapset ei siis ole väsyneitä ja nälkäisiä. Menkää ulos. On paljon varjoisia pihoja ja rantoja näilläkin helteillä. Siellä lapset saa riehua vapaasti ja purkaa energiaa. Kotona laitat videon pyörimään/järjestät isommalle seuraa tms.
Sano miehelle että sen vaan täytyy pitää raksalta vapaapäivä jotta itse saat ottaa vaikka yhden päivän tai joka päivä vähän aikaa vaan itsellesi. Tai voisitko myös tavata lasten kanssa kavereitasi niin vaikka lapset meluaisi keskenään voisitte te äidit kuitenkin nauttia aikuisten seurasta?
Kuulostaa siltä että sinulla on stressi ja väsymys. Jätä turha stressi, lepää sen minkä voit ja luo lapsille selvät säännöt. Kyllä se siitä! keksikää miehen kanssa kaikki keinot miten pääsisitte edes miniminilomalle kaksi. Tai edes yhdeksi illaksi ulos? Jos teillä on uusi omakotitalo niin varmaan on vähän rahaa lastenhoitajallekin.