Miten opettaa lasta uimaan?

oletteko oikeasti kokeilleet uimakoulua vai oletko sinä vain päättänyt ettei lapsesi siellä pärjäisi. Valtaosa lapsista tykkää uimakoulusta hirveästi.



Se että tukanpesu on tuskaa tai lapsi pelkää sampoon joutumista silmiin on aivan eriasia, eikä liity millään tavalla uimiseen.

Ei opi uimaan hyvin jos ei koskaan uskaltaudu kastelemaan päätään/ kasvojaan.



Menkää vaikka rannalle katsomaan uimakoulua, sekin saattaisi innostaa mukaan

Eli tuosta pelosta olisi päästävä eroon. Ensin esim veden alle puhaltamisella ja siitä pikkuhiljaa edetään sukeltamiseen.



Uimakoulussa ei lapsia pakoteta mihinkään vaan leikkien avulla kannustetaan kokeilemaan erilaisi juttuja jotta vesi tulisi tutuksi. Suosittelen sitä kyllä. Lisäksi muiden lasten esimerkki tekee ihmeitä.



Oma arka poikani kävi alkeisuimakoulun kahteen kertaan ennen kuin uskalsi kunnolla sukeltaa mutta nyt ui jo pienen pätkän (sukeltaa enimmäkseen, se kun on uimisen esiaste). Syksyllämenee jatkouimakouluun jotta saisi rohkeutta myös selkäuintiin.

Ei opi uimaan hyvin jos ei koskaan uskaltaudu kastelemaan päätään/ kasvojaan.

Menkää vaikka rannalle katsomaan uimakoulua, sekin saattaisi innostaa mukaan

lapseni uimakoulussa ainakin viitenä kesänä. itse otan stadikalla aurinkoa ja lapset polskivat. nyt tuleva tokaluokkalainen, eli kohta 8vee osaa uida 200m, todistukessakin oli maininta, ei siis oma keksimä juttu. kävivät koulunkin kanssa uimakoulussa...

uimaanopettelu lähtee nykyisin sukeltamisesta, joten jatkokursseille on lähes kaikille ehtona pään veteen laittaminen ja sukeltaminen. Alkeiskursseilla näitä taitoja opetellaan.



Kokeilkaa vaikka venhampi+lapsi uimakurssia, jos sellainen löytyy tai vesipeuhulaa, jossa leikin kautta opetellaan vedessä oloa.



Kannustat vain ja käykää paljon uimassa, jos uimakoulut eivät sovi. Yritä kuitenkin hiljakseen saada lasta yrittäämään hänen mukavuusalueita. Itse olen sitä mieltä, että pieni pakkokin ja muutama kyynel tekee välillä kehitykselle hyvää.

uimalasit päähän ja uimakouluun.



paljon rantaleikkejä, laiturilta hyppimistä.



me aloitettiin viime kesänä, kesä käytettiin siihen ettei poika pelkäisi hysteerisesti vettä eli oltiin joka päivä rannalla räiskytettiin kaadeltiin ämpäristä vettä, syksyllä/talvella uimakoulu ja paljon uimahalleilua nyt kesällä uimakoulu ja paljon uimarantaa, vesipuistoa



Kaikista käänteen tekevin on ollut ne uimalasit



Ikäkin on tehnyt tehtävänsä mutta nyt tuo arkajalka osaa uida, uskaltaa pomppia pommilla veteen, rakastaa sukeltamista. Vuosi sitten naama EI saanut kastua eikä vesi saanut koskea navasta ylöspain, eikä suostunut vesipuistossa kuin "vauvojen" liukumäkeen" :D

nyt poika nippis nappis 6v Kaksi vuotta sitten ei suostunut edes järveen kuin nilkkoja myöten ei edes istumaan niin että pylly olisi kastunu

Se on sen luonteenpiirre. Pakottamalla rannalla ei kukaan nauti olostaan. Lahjominenkin on tuttua mulle. Kaks talvea on käyty tiivissti uimassa, jotta on päästy edes tähän pisteeseen. Pienin askelin edetty. Roikuttu kaiteessa kiinni ja muksu huutanut kuin tapettava. Kaikenmaailman kellukkeet ollut kuvioissa, useita samaan aikaan. Työllä ja tuskalla olen saanut karsittua nuo pois yksitellen ja ilmaa vähentämällä. Nyt ei käytä kellukkeita ja osaa uida koiraa pätkän. Oppi keväällä. Ja ei saa enää järkyttävää paniikkikohtausta jos nyt sattuu menemään vettä suuhun. Harjoitellaan rannalla lähes päivittäin nyt loman aikana ja suuntaamme huomenna kylpylään. Lasit on ja niitä käyttää. Mut ei todellakaan laita päätään veteen ja puhalla kuplia! Tai sukella. On saanut jo rohkeutta viikon aikana ja uskaltaa mennä syvemmälle eli kainaloihin saakka vettä. Heittelee palloa ja yrittää uida.

Onko jokin tekniikka joka pitäisi tajuta? T: Ap

Nyt rohkeasti ilmoitat lapsen syksyllä alkavaan alkeisuimakouluun. Muiden lasten esimerkilläkin on suuri vaikutus. Se on muutenkin parempi käydä uimakoulussa muuten kuin tulevien eskari-kaverien kanssa, varsinkin jos alkuitkuja on odotettavissa.



2

Vesi"sota" leikit tälläisellä helteellä voisi totuttaa lasta siihen, että naaman kastuminen ei ole vaarallista.



Oletko itse yhtä arka?

Esimerkkiä on katsonut, mutta enhän voi opettaa just ja just pinnalla pysyvälle rintauintia. Mä luulen et tenavalla on väärä asento tai jotain. Luultavasti hiffaa sen itsekin joskus. Joo uimakoulu olis hyvä, mut jos lapsi kiljuu ettei mene niin minkäs teet. Mä oon ajatellu et käydään sit mieluummin harjottelees itekseen. Nautitaan varmasti enempi. Ja muutkin. Lapsi on aina varonut vettä. Suihkussa harjoitellaan tukanpesun yhteydessä "hengitä, pidätä henkeä ja hengitä".

Aika varmasti auttaa ja olen ylpeä et osaa jo jotain. Tämän kesän jälkeen uskaltaa varmaankin jo isompien altaaseen. Edistystä sekin.

Mutta mä olen satavarma et kaikki lapset ei käy uimakoulua ja on niitäkin jotka ovat oppineet uimaan vanhempien opastuksella. Meillä uimakoulut olivat keväällä tyyliin kello kakdeksasta aamulla eteenpäin. Iltaaikoja ei edes ollut. Mun pitää olla töissä silloin.

Poika 8v ja osaa uida. Ei kuiteskaan rakasta hommaa. On arka edelleen, mutta osaa sukeltaa ja hyppii hallissa syvään veteen. Ei hänestä uimaria tule, mutta hyvä näin. Uimassa ollaan käyty sitkeästi ja myös kylpylöissä. Uimakouluun ei ole halunnut.

Vuotta nuorempi siskonsa oppi uimaan sukeltamisen kautta ja on käynyt parit uimakoulut. Aloittaa uimaharrastuksen seurassa syksyllä. Poika on ottanut mallia siskostaan monissa jutuissa ja edistynyt hienosti. Mutta edelleen se vesi aiheuttaa paniikin silloin tällöin.

Kuten yllä jo joku mainitsi. Olen 2 omaa uimakouluissa käyttänyt ja uimaopejen kanssa keskustellut. Heitä ei kiinnosta osaako joku pieni jo vähän uida, jos ei uskalla päätä veden alle laittaa.



Ensin sukelletaan ja sitten se uiminen kehityy siitä.



Pienimmän kanssa pähkäilen samaa kuin sinä. Pelkää vettä naamalle ja yritän harjoittaa sitä naaman veteen laittoa, jotta pääsee ensi kesänä uimakouluun, on 4v. Ei järkeä uimakouluun vielä laittaa, kun pelkää niin paljon.



Isommmat lapseni eivät pelänneet aikanaan pään laittoa veden alle ja menivät uimakouluun 3 ja 5vuotiaina. Siellä sitten sukellusharjoittelua ja pikkuhiljaa uimataito on karttunut. Nyt pärjäävät jo isossa altaassa itsekseen :)



Eli konstilla millä hyvänsä pikku hiljaa harjoittelette sitä naaman kastelua.



Me olemme viimeisen puolen vuoden aikana edistyneet näin: lähtökohta: talvella likka itkeä tirautti, jos joku uimahallissa roiskutti vettä naamalle. Nyt hätäisesti lasit silmillä uskaltaa kurkata pinnan alle, muttei sukella kokonaan.



Vaatii tietty lukuisia uimahallikäyntejä. Itse olen kytännyt sellaisia aikoja, jolloin muut pikkulapset eivät siellä käy. Hiljainen ja tyyni allas ei ole niin pelottava.

Uimaopet saavat jatkaa, kunhan pelko on poissa.

itse just ja just uida vähän matkaa, opin vasta aikuisena. Ikinä ikinä maailmassa en uskaltaisi laittaa päätä veden alle :(



Esikoiseni on myös luonteeltaan aika arka, ja pitkään rannallakin leikki vain sitkeästi hiekalla pienempien lasten uidessa. Joskus kouluun mennessään muistaakseni oppi sitten uimaan ilman uimakouluja. Jostain tuli se kipinä, oli lämmintä vettä jne. Poika sukeltaa mielellään ja olen tyytyväinen :) Kuopus on 5-vuotias eikä lähes koskaan halua veteen, mutta en ole hoputtanut, kun muistan nuo esikoisen kokemukset (joskus 4-5 -vuotiaana pelkäsi vettä kamalasti). Uimahallissa emme edes käy, koska en itse uskaltaisi sinne veteen... Matkoilla esikoinen käy isän kanssa altaassa, ja huomaan, että häntä ei syvä vesi pelota, kylmä kyllä. Eli kyllä se oppiminen ihan mahdollista on ilman uimakouluakin. Olisihan meilläkin uimakoulu ollut ihan hyvä, mutta ne olivat kaikki uimahallissa kaukana meiltä, eikä ole autoa.

Jaksan uida noin 100 metriä putkeen (huonokuntoinen). Uimalajeista sujuvat koira, sammakko ja selkäuinti. En uskalla laittaa päätä veden alle kuin pakon sanelemana. Pystyn kellumaan selälläni ja mahallani, jos on pakko. Veteen en ole koskaan hypännyt enkä tule hyppäämään, ellei hengenhätä uhkaa.

laittaminen on ensimmäinen asia.



Lapsi ei opi itse, eikä vanhempien kannata alkaa opettaa, jos eivät sata varmasti tiedä, mitä tehdä. Ja sä et näytä tietävän.



Uimakoulussa ei tarvitse osata uida. Siellä saa myös pelätä vettä. Opeilla on konstinsa lievittää pelkoa leikin avulla ja edetä pikkuhiljaa. Aluksi siellä ei varsinaisesti uida, vaan opetellaan leikin varjolla.



Kolmen kilpauimarin äiti

Niin siis meillähän ikä on tuonut rohkeutta ja pikkusiskon esimerkki. Sisko on kuin kala vedessä. Ja näin jälkikäteen voin tosiaankin sanoa et toi sukeltaminen on ehdottoman tärkeää. Tai se parantaa ainakin uimaasentoa. No poika osaa uida ja pärjää koulu-uinnissa. Mutta se riittää. Tällä hetkellä viihtyy snorkkelien kanssa veden allakin. Kilpauimaria hänestä ei tule. Se rooli jätettäköön tälle vesipedolle.

itse en yrittänyt opettaa skidejä uimaan vaan olemaan hukkumatta ja toimi aika hyvin toinen oppi 3,5v ja toinen 4v mielestäni moni panostaa

liikaa siihen et osaa uida,mulle riittää et ne ei huku tyylistä viis. nyt 3v lapsen-lapsi räpiköi ukin luokse n,8m tyyli ei ihan ässä mut kehun kovasti.en osaa sanoa osaako uida mut se on ukkille tärkintä et pysyy pinnalla. välillä!

Itse en tykännyt pienenä laittaa ollenkaan päätä veden alle, uin pää veden pinnalla ja olin tyytyväinen. Piste. Sukeltelin vasta joskus yläasteella.