Miksi jotkut vanhemmat huutavat jatkuvasti lapsilleen

Kun tarpeeksi huutaa, niin huutaminen kärsii inflaation eikä enää mikää keino auta saada lapsi tottelemaan.

Huutaminen on niiden ihmisten keino jotka eivät osaa kasvattaa lapsia. 

Älkää pliis huutako meille lapsille ette tiedä kui pahalta se tuntuu siinä haluu vaa itkeä eikä viitti kertoa ikinä mitään vaik jotain ois tapahtunukki ja sit tulis vaa lisää huutoo, joskus huudetaa tyhjäst ja jos vaik vettä menee lattiale nii siitki huudetaa, pudottaa euokaa tavletilöe nii siitki huudetaa. Älkää huutako, mä ite ymmärtäisin paremmi jos mulle puhuttaisiin asiallisesti!

T: kohta 18 v tyttö

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissä on parikin äitiä, jotka aina komentaessaan huutavat niin, että äänijänteet (ja vieressä olevien tärykalvot) paukkuvat.

Mikä idea tuossa on? Onko huutajan itsehillinnässä vikaa?

Meillä huutaminen on varattu todellisiin vaaratilanteisiin, muuten tiukkasävyinen puhuttelu riittää kyllä, ei siinä tarvitse 100 desibelin raivolla pauhata.

Tätä olen mäkin ihmetellyt. Töistä lähtiessä koukkaan usein lähikaupan kautta ja siellä asioi useasti samaan aikaan parikin naista, joiden erittäin ikävään kommunikaatiotapaan lapsilleen olen kiinnittänyt huomiota. Toinen näistä naisista on kolmen lapsen äiti (neljäs näyttäisi olevan vielä vatsassa). Kaksi lapsista on arviolta 3-5 vuotiaita, vanhin saattaisi olla ekaluokkalainen. Lapset käyttäytyvät ihan nätisti, eivät siis ole mitään rasavillejä. Silti heidän äitinsä tiuskii ja sihisee näille koko ajan ja on erittäin yrmeän näköinen. Heitä katsellessa tulee mieleen, että miksi? Jos äiti on noin väsynyt pikkulapsiarkeen, niin miksi sitten lisää lapsia? Tulee usein paha mieli noiden lasten puolesta. Toinen nainen puolestaan on hiukan vanhempien lasten äiti. Lapset ovat arviolta 10-12 vuotiaita ja silloin tällöin äitinsä mukana ruokaostoksilla. Oikeastaan mitään asiaa tämä nainen ei sano lapsilleen normaalilla puheäänellä. Hän nalkuttaa, kieltää, komentaa, käskyttää tiukalla äänensävyllä. Myös nämä lapset ovat fiksuja ja osaavat käyttäytyä. Hämmästyneenä seurailen heitä ja mietin, että miksi hän ei voi puhua kauniisti ja normaalisti, kun lasten käytöksessä ei todellakaan ole mitään moitittavaa. Päinvastoin.

Mä elin lapsuuden kodissa, jossa äiti huusi päivittäin useita kertoja. Jos kaatui vaikka mehulasi pöytään, niin huudettiin niin kovaa, että kuului naapuriin asti ja sai kaupan päälle selkään. Kaikki valittaminenkin tapahtui huutamalla ja käsiksi käytiin usein.

Vaikka lapsena olisikin tehnyt jotain väärin, niin koskaan ei katsottu silmiin ja selitetty rauhallisella mutta tiukalla äänellä, että näin ei tehdä, ja että pitää pyytää anteeksi. Ei koskaan.

Itse en huuda ja mulla on hyvät hermotkin. En koskaan kasvattaisi lasta tavalla, jolla äiti meidät kasvatti. Lapseni tulee saamaan paljon rakkautta ja hyvän kasvatuksen. Jos siis lapsia aion edes koskaan hankkia.

Oon lapsi ja mun isä ei tajuu vrm et miten paljon se mua satuttaa kun se huutaa sit se vittuilee siihe perää mitä mun pitäis tehä nytki istun mun sängyl ja itken

Mulla oli myös huutavat ja raivoavat vanhemmat. Lapsena tyydyin itkemään, nyt aikuisena haukun itse vanhempani lyttyyn vailla pientäkään tunteenpoikasta pienestäkin merkistä että koittavat alistaa minut samaan kohteluun kuin lapsena. Pätee myös muihin ihmisiin, mutta eipä muut minulle juurikaan poikkipuolista sanaa sano.