"KISSANKULMAN NAISET" 2010&2011 vol2

Riittäisi todellakin jo! Meidän piti lähteä tänään Helsinkiin, tädin luokse ja käydä samalla Korkeasaaressa .Mutta täti perui savun vuoksi, ilma on kuulemma harmaana, ja tädinllä on huono olo (astmaatikko). Koitetaan sitten lähteä huomenna.



Mami; ei meilläkään mies ole koskaan mitään vuosipäiviä muistanut tai muuta. Mutta ei tuota ongelmia en minäkään musita koska meidän hääpäivä on :D kesäkuun alku ja vuosi oli -93, mutta siihen jää muistikuvat :D Kurjaa tietty jos toinen ei huomaa silloin kun sitä kaipaisi, mutta miehet on vaan välillä niin saappaita, etteivät he ihan tajua. Meillä minä olen yleensä olut se joka tuuppaa syrjään, minulla pitää olla metrin hajurako ympärilläni ;) Mutta toisinaan kieltämättä rassaa, ettei mekään koskaan päästä mihinkään ilman lapsia. Toisaalta, esikoinen pystyy kyllä kuopusta vahtimaan, mutta kaksi keskimmäsitä tarvitsisi kyllä aikuisen perään katsomaan. Ei meillä ole mummuloita tms käytettävissä, ei ole ollut koskaan. Lähinnä se harmittaa minua siksi ,että luonteva yhteys vanhempaan sukupolveen puuttuu. Ja lapset ovat toisalta meistä hyvin riippuvaisia; jos meille kävisi jotain, kuka lapsistamme pitäisi huolen?



4D: meillä on sairaalassa 4D- ultra, ja se riittää minulle. Ei mitään itua mennä vielä yksityisesti ultraan ;) Kovasti toivon että sukupuoli silloin näkyisi. Mietityttää vaan, kun tu orakenneultra on vasta 30.8. eli silloin on menossa jo joku 20+ viikko.. Viimeksi muistaisin että se tehtiin rv 18?



Andrea 16+6

Oli meinaan sellanen päivä tuo eilinen. Nyt rupee jo mieli laantumaan, mutta eilen meinasin tulla kerrassaan seinähulluks!!!

Mies on siellä melontaretkellään ja lapset oli tosi hankalia koko päivän, etenkin meidän 5 v, joka on kyllä tooosi haastava tapaus. Se myllyttää meidät kaikki ympäri ja välillä meinaa keinot loppua sen kanssa.

No, henkireikänä pidin tämän päivän Helsingin reissua tyttöjen kanssa, ensin ultraan Brunolle, sitten likkojen kanssa Intialaiseen syömään ja vielä pientä shoppailua kouluun ja ennenkaikkea sille pienelle... No eipäs mitään kun iltapäivällä oltiin lähdössä uimaan, ihmettelin ettei auton kaukosäädettävä avain toimi ollenkaan.. Toinen tytöistä sanoi, että löysi avaimen aamulla jääkaapista, että todennäköisesti 5v laittoi sen illalla suutuspäissään sinne. Silloin jo alkoi mustat pilvet pörräämään mun päällä, lähdin lähimpään suutariin vaihattamaan avaimen patterin, jos oli tuhoutunut kylmästä. Kun tulin takaisin, se ei vieläkään toiminut. Autokaan ei siis käynnistynyt lainkaan. No sitten naapurin setää hakemaan, ja ajattelin jospa valot olis ollu päällä ja akku tyhjä. No virtaa sedän avustuksella , mutta auto ei inahdakaan. Sitten manuaalit esiin ja tulipa ilmi, että se on erikoisavain, jossa on ajonestot yms. hienoudet ja että avaimen virtapiirit tuhoutuu kylmässä. Auto pitää hinata korjaamolle, avaimet sarjoittaa uudelleen ja ajonestot koodattava uusiks.. voihan v... puhutaan varmaan tonnin paukusta.

Kaikesta kauheinta oli joutua peruuttamaan aamun ultra ja meidän tyttöjen kaupunkitrippi, olin NIIN odottanut sitä, laskenut päiviä ja tunteja. Itkin silmät päästäni, eikä loppua meinannu tulla. Tarvitaan nekin ultra rahat auton korjaukseen, ja tämä päivä meneekin soitellessa eri tahoja, missä ja miten korjataan.

Mutta illalla juniori vielä jatko haastamista, on pojalla otsaa.

Eli tällaisia tapahtumia elävästä elämästä ja joo, suurempiakin asioita kuten sairaudet, kuolemat yms. on, mutta just tuo hajotti minun pienen maailmani eilen. Jospa tänään kokoaisin itteni..

Asiasta toiseen, mami@6, meidän esikoinen menee Kellokosken yläasteelle, varta vasten haettiin, koska hän on jalkapalloilija ja treenejä viikossa noin viidet ja joskus alkaa jo neljältä. Ei tyttö kerkee bussissa istumaan.. Me varmaan tunnetaan ulkonäöltä, kyllä täällä on aika pienet piirit. Onko sun vanhin tyttö kova piirtämään, onko osallistunut Ohkolan nuorisotalon maalauskurssille pari vuotta sitten?



No mutta uuteen aamuun..

Dolce Vita ja yhä arvoitus rv18+1

Voi sua dolcevita:( tosi paska että sun ultrakin meni päin helvettiä siinä sitten!! Uskon että oli tosi kova paikka... ei kuulostanu kivalta päivältä!!



Joo, pakko mainita siis että enhän mäkään odota "päähän taputtamista" 24/7, ja sitä että koko ajan pitäs olla halaamassa jne... päin vastoin! En ole itekkään myöskään riippuvainen toisen huomiosta koko ajan. Mutta mun mielestä yksi päivä vuodessa voisi olla sellanen että huomioisi toista, vai onko se liikaa pyydetty?



Wattu: kyllä, tänään on parempi päivä:) ja kiitos...



Sen verran mä "siipeeni otin" että menen kyllä ultraan ihan itse, olkoon mies töissä kun se on sille kaikki. Harkitsen myös erittäin vakavasti että menen synnyttämään yksin. Jotenkin vaan sellanen olo, että tämä on mun juttuni.



Ihanaa viikonloppua!



mami ja pieni rv 19:DD

Itkujen itku dolcevita!:( Kyllä oli kurjuuksien kurja päivä! Harmitus varmasti kova!! Toivottavasti uus avain ym. ei ihan noin kauheesti maksais:/ Hurja paukku on yks kaks!

Kyllä, meidän vanhin neiti oli pari v.sitten nuorisoseurantalolla taiteilemassa:) On tosi taiteellinen tapaus, aina piirrellyt jopa useita tunteja päivittäin ja tykkää myös näyttelemisestä ja aikoo nyt johonkin teatteri harrastukseen. Olito vetäjänä siellä?:) Meillä miehen suvussa taiteilija porukkaa, molemmat vanhempansa olivat taiteilijoita, toinen tekstiilitaiteilija, toinen mainospiirtäjä. Ylläri ylläri, mieskin todella luova ja luovalla alalla;) Toinenkin tyttö ja 03 poika tooosi luovia ja rakastavat piirtää! Välillä ovat luonteensakin puolesta erittäin haastavia, eikös se sanontakin mene, että mitä luovempi ihminen on, sitä haastavampia ja vaikeempia ovat pienenä;) Monen suuren taiteilijan, näyttelijän ym. kohdalla pitänyt paikkansa. Vanhemmilla vaan kestämistä..

Itsekin olen aina tykännyt taiteilla, lukioaikana kuvis ope suositteli mua alalle, mutta hoitoala vienyt puoleensa, taideterapeutin hommista joskus haaveilin. No, se meistä tällä erää;)



Hyvä että mami kaimalla jo parempi mieli:) Miehet joskus niin aaseja!! Mun mies kyllä tosi hellyyden kipeä, halaileva ja pussaileva, mutta ei sen kummemmin noteeraa hääpäiviä, synttäreitä ym. Sattumoisin meillä hääpäivä ja miehen synttärit samana päivänä, niin kakku kahvit aina keitetty. Ei anneta toisillemme kuitenkaan lahjoja tms. Tänä vuonna sain kyllä seurv. päivänä kukan, kun silloin mun synttärit;) Pari vuotta sitten oli 10v. hääpäivä, niin oltiin haikon kartanolla yötä kahestaan.Seuraavaksi varmaan jotain sitte 20v. häpäivänä..;)



Meille rantautui joku saakutan mahapöpö!:/

3 jo sairastanu ja yks juuri kuumeessa, ite en haluais.. No, kukapa haluais;) Eipä oo tälle vuodelle vielä masutautia ollukaan, että menköön nyt sitte. Helle tehny thtävänsä ja nää alkaa jo nyt ennen koulun alkua levitä:/



Nyt taitaa riittää höpinät tällä erää:)



Mukavaa ja toivottavasti viileetä viikonloppua!:)



mami@6 ja seiska 16+4

Joko sulla alkaa olla lähdön tuntua ilmassa? Ei oo ku pari viikkoa enää!!:) Kivaa, kohta alkaa vauvoja jo kissankulmmille ilmaantua:) Mukava täällä jänskätä sitten:)



Vointeja viimemetreille! Varmasti ollu rankkaa nämä vikat viikot helteillä!



mamim@6

Viime yönä syntyi meidän lapsille eka serkku, miehen veli ja vaimonsa saivat esikoispojan. Hieman meni sitten yö valvoessa, kun anoppi 2.30 soitti enkä sit saanut oikein unta. Kieltämättä siinä unen pöpperössä olin kade; on se esikoisen saaminen vaan niin ihmeellistä.. Ja omaan vauvaan tuntuu olevan vielä ikuisuus!



Voi Dolcevita, ihan kylmät väreet tuli. Myötätuntoinen hali täältä tulee!!!



Mamille ja muillekin miesasiaa: miekin oon jonkinlaisessa puutteessa.. Pienet piirit siis päässäni, toisilla mies juoksee baarit läpi, mut minua harmittaa pussailun puute. Osasyynä helteetkin, ukkokulta ei pidä halailusta, kun on niin kuuma. En tiedä, oon vaan ollut niin hellyydenkipee tässä odotuksessa, että huh.. Muuten ollaan kyllä läheisiä, kosketellaan ohimennen jne. Ei miunkaan mies merkkipäivistä välitä, onnittelee kyllä, mutta lahjoja, myös jouluisia, on turha odottaa. Ilahduttaisihan se, mutta oon tottunut. Kuten mummoni sanoo:"Mittään en tarvii ja jos tarviin, niin ostan ite".



Niin ja raksahan se meilläkin täällä, yläkertaa siis mies värkkää oman rakennusfirmansa hommien ohella. Lupasi kyllä keväällä löysemmän kesän ja ihme, niin tämä on ollutkin :)



Jaahas, äitihommat kutsuu! Ananasmehu ja rv 19+5

Niistähän täällä on puhe tai puute...

Kirjuutin aamulla oikean eepoksen ja kuinkas ollakkaan se lähetys epäonnistui. Ei kun uutta.

Olen siis jo toipunut hirveästä päivästä tai niin kuin minä senhetkisessä mielentilassa ja raskaushormonien pehmentämällä päälläni sen koin. Auto on korjattu ja viulut kärsitty, ei onneks omasta lompsasta menny kuin 200(liikaa) loput vakuutukseen. Pahinta tais olla se pettymys kun olin niin mielessäni maalaillut sitä tyttöjen päivää ja tietenkin tyttöjäkin harmitti, mutta lohduttivat mua.. No joo, onhan mulla kunnallinen ultra jo 12.8, se passatkoon!

Mami@6, olin kyllä opettajana sillä nuorten taidekurssilla, olen itse taidemaalari. Jäi mieleen, että sun tyttö oli samanikäinen kuin mun vanhin ja hänellä oli paljon pikkusisaruksia. Ettekö muuttanut jostain muualta? Tyttö oli kyllä äärimmäisen taitava! Mun mieskin on näyttelijä, joten on tämä välillä varsinaista taiteilijaelämää.. Onneks minä tulin pakon edessä järkiini kolme vuotta sitten ja hankin vierelle toisen ammatin, josta leipänsä tienaa. Olen kyllä tykännyt siitä tosi paljon. Taiteesta ja etenkin kuvataiteesta leivän riipiminen isolle porukalle on toivotonta. Ja kysäsit vielä, mikä koira meillä on, se on Portugalin keskikokoinen karkeakarvainen podengo. Varsinainen riiviö. Olen nyt äitiyslomaan asti kotosalla, maalaan näyttelyä. Mun toista työtä ei voi tehdä raskaana..

Sitten noista miehistä..Mamiof@4, eläs liikaa siipeesi ota, ei sun mies varmaan pahalla, ne nyt vaan on vähän putkiaivoja joskus. Ja mitä vauvamahaan tulee, mun mies ei sitä paijaile tai sille puhele, sille tämä asia konkretisoituu kerta toisensa synnytyssalissa.

Mun miehessä on vaakaihmisenä kaksi aivan eri persoonaa, toinen on ihana, antelias, kohtelias, kohteliaisuuksia lateleva romanttinen hurmuri ja toinen tukka takussa laahustava luolamies, joka puheen tilalat örähtelee epämääräisesti. Koskaan ei tiedä kumpi talossa tänään tepastelee. Sitähän tämä yhteiselo on vuoristorataa, ylä -ja alamäkeä ja toisen huonojen tapojen sietämistä.

Me ei yleensä juhlisteta hääpäiviä, 10-vuotis hää´päivänä mies vei mut Roomaan ja 20- vuotis hääpäivän kunniaksi lähdetään Malediiveille! Päätetty!

Ja onneks ilma on viilentynyt, pääsee taas vähän koiran kanssa kävelylenkille. Juoksuharrastus on toistaseks jäänyt, sitten taasen vauvan synnyttyä.



Mutta jaksellaan

DolceVita ja viides villahousu rv 18+3

Kiitos teille kaikille... kyllä, putkiaivojahan nuo miehet ovat. Juuri nyt, raskaana, se läheisyyden kaipuu korostuu... oon muutenkin kyllä jotenkin extra yliherkkä tässä odotuksessa, ja kaipaisin ihan hirveesti halia ja pusimista ja hellyyttä. Eilen käytiin vuokraamassa leffa illaksi ja mua itketti makuunissa kun siellä yksi isomahainen sai mieheltään selkään paijaamista ja yhdessä välissä hellästi silitti mahaa... keräsin kiukkua ja vuokrasin kunnon toimintapläjäyksen, vaikka alun perin olin jotain "tyttöjen" leffaa hakemassa:) Miehelle kerroin että menen itsekseni rakenneultraan, thats it. Kyllähän tuo vähän ihmetteli...



Mutta ihanaa on se, että huomenna saan elämääni taas uuden miehen:) pienen ja karvasen vauvan, meidän uusi kissalapsi muuttaa meille, ihanaa!!! rakastan siltä silmät päästä:)))



4D: viime raskaudessa oltiin brunolla, ja ihana kokemushan se oli, mutta nyt en ole menossa.



Onneksi ilmat alkaa olee siedettäviä, vielä saisi viilentyä vähän!



Mitäs kuuluu pirre, miljeera, nani ja leanna?????



mami

Ihanan viilee ilta ja viljat tuokuu ulkoota sisäl asti:)

Enää ens viikko ja arki alkaa rullata:) Kerhojen alkuakin oikein oottaa jo:)



Mami: itekin oon välillä "kade" esikoistaan odotaville. Miehet jaksaa sillon olla täysillä muikana, huolehtia ja hoivata. Oli se meilläkin vähän erilaista 14v. sitte. Nyt kun viimistä ootetaan, niin mies ehkä vähän enempi yrittäny olla mukana, mutta ei kovin ihmeelliseti;)

Onnea uudesta perheenjäsenestä:)! Kisu vaavitkin niiin ihania

Ihanan viilee ilta ja viljat tuokuu ulkoota sisäl asti:)

Enää ens viikko ja arki alkaa rullata:) Kerhojen alkuakin oikein oottaa jo:)



Mami: itekin oon välillä "kade" esikoistaan odotaville. Miehet jaksaa sillon olla täysillä muikana, huolehtia ja hoivata. Oli se meilläkin vähän erilaista 14v. sitte. Nyt kun viimistä ootetaan, niin mies ehkä vähän enempi yrittäny olla mukana, mutta ei kovin ihmeelliseti;)

Onnea uudesta perheenjäsenestä:)! Kisu vaavitkin niiin ihania

Ihanan viilee ilta ja viljat tuokuu ulkoota sisäl asti:)

Enää ens viikko ja arki alkaa rullata:) Kerhojen alkuakin oikein oottaa jo:)



Mami: itekin oon välillä "kade" esikoistaan odotaville. Miehet jaksaa sillon olla täysillä muikana, huolehtia ja hoivata. Oli se meilläkin vähän erilaista 14v. sitte. Nyt kun viimistä ootetaan, niin mies ehkä vähän enempi yrittäny olla mukana, mutta ei kovin ihmeelliseti;)

Onnea uudesta perheenjäsenestä:)! Kisu vaavitkin niiin ihania

Ihanan viilee ilta ja viljat tuokuu ulkoota sisäl asti:)

Enää ens viikko ja arki alkaa rullata:) Kerhojen alkuakin oikein oottaa jo:)



Mami: itekin oon välillä "kade" esikoistaan odotaville. Miehet jaksaa sillon olla täysillä muikana, huolehtia ja hoivata. Oli se meilläkin vähän erilaista 14v. sitte. Nyt kun viimistä ootetaan, niin mies ehkä vähän enempi yrittäny olla mukana, mutta ei kovin ihmeelliseti;)

Onnea uudesta perheenjäsenestä:)! Kisu vaavitkin niiin ihania! Meillä vielä 2kpl 9vkoa vanhaa kisun pentua, parin viikon päästä toinen lähtee uuteen kotiin, toine jää onneksi meille. Tulee lähtevää pentua kyllä ikävä, onneksi menee sukulaiselle:)



Dolcevita: Muutett5iin tosiaan 3,5v. sitten Vantaan Vierumäestä tänne Ohkolaan. Tykätty ollaan, vaikka totuttelu oli pitkiin välimatkoihin, pimeyteen, puistottomuuteen, kaupattomuuteen.. kesällä täältä ei kylä haluaisi mihinkään, hiljaisuus ja luonnon rauha ympärillä:) Naapurin hepat takapihalla ym. Sellanen oikea suomalainen maalaisidylli maisema omalla pihalla. Syksy ja talvi vähän kurjempi, tosin vimetalvi oli ihan kiva, kun lunta riitti ja tekekmistä sen puitteissa sitten. Täällä vaan huomaa, että oikeastaan kaikilla muilla perheillä sukulaiset, omat vanhemmat ym. asuvat myös täällä, joten heillä ihan eri puitteet ja verkostot täällä olemiseen. Me kavataan jo vähän äksöniä ympärille, kavereita muksuille ym. Usealla lapsella täällä lähellä serkkuja ym.niin leikkivät paljonkeskenään ja kesvät erilaista "maalais puuhastelua". Meillä kun ei oo mitään viljelymaita eikä ismpia elukoita ym. niin aika pieneksi jää muksuilla kuitenkin piirit tässä omalla pihalla. Kavereita ei oo lähimainkaan. Koulussa ja kerhoissa stten näkevät muitakin. Tuntuu siis välillä, että pyörivät tässä jaloissa ja olis niin kiva, jos pääsisivät muidenkin kun toistensa kanssa leikkimään. Isot tietty ovat kaverien kanssa lähes kokoajan, he kun polkevat helposti yli 6km kaverille jos tarvis;) Lähinnä kohta 7 ja 5v. pojat olis kiva muidenkin ku toistnsa seuran saada "tappelemasta";) Tämä ekale lähtevä kun taantuu usein pikkuveljensä tasolle meuhkaamaan..

No, kohta varmaan sitten muuttuu kuviot kun saadaan kämppä myydyksi:)Ootn nin, että pääsen ökännummelle, rattailla kerhoon, puistoon, kauppaan, koulu vieress, tarha vieressä, katuvalot, ihmisiä, kavereita..:) Koiranki kanssa näkee talvisaikaan tehdä iltalenkkejä! Yksinkertasia asioita mitkä uupunu täällä ollessä;)



Tulipahan siinä tekstiä taasen;)

Jee, 3vkoa enää ultraan:) Joskohan selviäisi kumpi hän on..kunhan nyt olisi kaikki muuten kunnossa. Kerta kerran jälkeen sekin jänittää aina enempi!



Mukavaa viikkoa kaikille:)



mami@6 16+6

Kirjotin tytön läppärillä ja siinä ei kaikki näppäimet toimi enää kunnolla.. 7kk vanha kone ja ilmeisesti tyttö niin älyttömästi mesettää ym.,että näppäimet jo viottunu!



Koittakaa siis kestää tämä "hoono soomi" ;)



mami@6

Olipas DolceVitalla päivä, voi apua! Onneks se kuitenki meniki jo eikä lasku ihan tonnia ollut, mutta uskon et päähän otti ja lujaa.



Minkäslainen pieni mies mamiofille tuli? Eikös teillä ollut ennestäänki kissoja? Jos muistin oikein niin miten ottivat tulokkaan vastaan?

Meillä on 3 kissaa kaks ragdollia ja yks maalaisserkku, tyttöjä kaikki.



Mulla olis tasan viikko ekaan neuvolaan ja siellä ultrataan, mennään koko perheen voimin kattoon et miltä masussa näyttää, mies on ensin lasten kaa odotustilassa leikkimässä ja tulevat sit vasta kattoon ku ultrataan. Luulisin ettei toi nyt haittais vaikka kaikki mennäänki, sairaalalle en sit mukaan lapsia otakkaan ultriin ku sielä ei niin oo toivottavaa et otettas ja ymmärtäähän sen.

Nopeeta vaan menee aika, ku justhan mä plussasinki vasta :D

Viikonloppuki meni taas yhtäkkiä, raksalla siivotessa, no lauantaina nukuin peräti päikkärit ku ensi olin raksalla siivoillu, koko viikon olis ollu tarve saada nukkua ees pienet päikkärit mut ei oo ehtiny, oli koko viikko jotenki yhtä menoa vaan.

Eilen ajeltiin parituntia ja kateltiin talojen värejä, pitäs se oman kodin väri saada päätettyä mut jotenki vaikeeta, vähän tummempi vai vaalee...hankalaa :)

Nyt aamupalan laittoon.



wattuwarwas rv9

Huoh, muutaman viikon reissaamisen jälkeen on ihan positiivista tulla kotiin (oma sänky tuolla oikein jo huutaa painamaan päätä pieluksille), vaikka maisemat onkin hieman muuttuneet sitten viime näkemän... Metsäharvennusta on tullut oikein urakalla, rannan grillikatos kaipaskin vissiin jo vähän uudistusta ja koko kämppä pyörii aggrekaattien voimalla jo neljättä vuorokautta... Oli sitten vähän tuuleskellu tuossa loppuviikosta täällä päin...



Ihan pikaiseen tulin kirjottamaan vaan siitä mun tänpäiväsestä rakenneultrakäynnistä :) Ihan mieletön tuuri kävi ensinnäkin siinä, että sain sellasen kätilön tekemään sitä, joka on viimeset 33 vuotta tehny tota hommaa. Kävi nimittäin todella ammattimaisesti homma! Kaikki se kyllä mittaili ja koko papana tutkittiin ihan varpaanpäästä viimeseen hiusmartoon asti! Huojentavaa oli kuulla, että kaikki näytti juuri siltä miltä pitääkin, oli oikean kokoinen viikkoihin nähden ja kaikki osat löyty oikeilta paikoiltaan...paitsi se yks sitten! Miten mun olotila saattokin viedä mut näin metsään? Seuraava käynti onkin sitten syyskuussa, jolloin katotaan ultralla ja sit tutkitaan kohdunkaulan tilanne. Sama homma sit 36-viikolla ja vähän lupailivat jo, että 38-viikon paikkeilla voisivat kutsua käymään, jos lähtiskin sit jo tulemaan... Eivät kuulemma ota riskiä, että se syntyis tänne kotiin tai matkalle.



Mut nyt ei aivo enää pelaa yhtään, meinaa silmät vaan painua kiinni...



-omppuli ja Neiti Yllis rv 21+2-

..eikä keittää kahviakaan lisää, mies oli jättäny termariin vaan lirun. Voipi olla ens viikon ke aamu tiukka äidillekin, kun pitää herätä ajoissa ja lähettää kaksi linkan kyytiin..



Oi Omppuli, onnea upeista ultrakuulumisista ja Neidistä! Argh, miulla vielä 6 yötä omaani! Mutta se onkin raskauteni keskivaiheessa: silloin viikkoja 21 ja taatusti en anna 42+1 asti raskauden mennä :D (uskoisin mahassa olevan pojan, mutta ihan hieman enempi voisin toivoa tyttöä..)



LIITOSKIVUT & SUPISTELUT: Tuossa joku aika sitten mainitsin, et alapäähän sattuu JO NYT. Monta viikkoa on ollut jo liitokset arat, perhana sentäs. Ja supisteluja.. Ei kipeitä sentäs, mutta miusta se kovettuminen kestää ainakin iltaisin epämiellyttävän kauan. Tietty kun tässä jo viidettä roikotetaan mahassa, niin kaikki tuo kai kuuluukin lisääntyä :/



Muuten olo on mainio, tosiaan kuin ei raskaana oliskaan, mutta onneksi maha ja potkija herättävät todellisuuteen :)



Odottelenpa jälleen Itä-Suomeen päivän lämpimintä säätä.. Ananasmehu ja 20+1

Onnea maalaisomena ultrasta, ja siitä että Ylliksellä kaikki hyvin, ja että peni tyttönen...ihanaa

Minä nyt kuitenkin vatrasin sen ultran Brunolle huomiseks, mies halusi että pääsen sinne, koska asia oli mulle tärkeä ja jotenkin tuntuu kun me ei enää ihan teinejä olla, halutaan tarkempi syyni. Kunnallisella puolellahan on ihan tuurista kiinni, kuka sattuu olemaan ultraajana. Viimeks np-ultrassa oli ainakin tosi nuiva kätilö, joka ei kahta sanaa sanonu koko toimituksen aikana. Luin sitten paperilta perästäpäin tulokset. Että näin..huomenna olen siis huomattavasti viisaampi. Ja sukupuoleta, olen jotenkin niiiin varma, että asukki on tyttö, että tipun varmasti laverilta jos vauvalta löytyy todistusaineistoa jostain muusta. Hassua.

Mulla kunto on tässä raskaudessa erinomainen, ei yhtään supistele ja pystyn vielä hissukseen juoksemaankin. Aikasemmissa raskauksissa tässä vaiheessa jo supistellut paljonkin. Mulla on varmaan peruskunto kovempi, kerkesinhän näiden raskauksien välissä juosta 5 vuotta ja tuhansia kilometrejä. Mutta eipäs nyt vielä hurrata, nythän kuuluuisikin olla se energinen keskiraskaus..

Mutta voikee hyvin

DolceVita ja viides villahousu rv 18+5

ONNEA OMPULLE PRINSESSASTA!!!!! tytöt on ihania:)))



mami(kaima): Juuri niin, kateuttahan se on, että joku mies huomioi ja hoitaa:(( tasan ei käy onnenlahjat.



Wattu: Meille tuli 4. kissa:)) Ainan mielettömän sulonen pitkäkarvainen ja punainen maalaisserkku. Muut täällä ovat norski, maine coon ja maatiainen. Hyvin on vauva sopeutunut, ei itkenyt yhtään, yöt nukkuu viekussa ja syö kun hevonen:) Meidän vanhin norskiherra, täytti eilen 3, on vähän loukkaantunut mutta feliway alkaa jo ihan selkeästi auttamaan...



dolcevitan tyyliin mullakin on aika varma tyttö olo, joka vahvistuu koko ajan... nuorin tyttö on tekonimen antanut kyllä "veikko", mutta saas nähä... siskot toivoo poikaa ja minä (salaa) tyttöä;)



mami ja veikko 19+4

Raatona kotiuduin töistä hetki sitten. Iskin kuopuksen jätskin kanssa keittiöön ja istahdin itse tähän. Ja kyllä on mahti-äiti-olo taas :( Ruokaa pitäisi perheelle vääntää, mutta..



Liitoskipuja. Ihan "kiva" että niitä on muillakin ollut jo näillä viikoilla, itse en ollut asiaa halunnut edes ajatellakaan. Mutta kyllä huutaa mahanalus niin halleluujaa nyt, ettei ole tosikaan. Seisominen ja käveleminen on tuskaa, istuminen sujuu vielä suhteellisen kivuitta. Meillä on tosin ollut töissä super-rankkaa, eilen olin illassa ja tänään aamussa, ja se tuntuu kropassa :(

Mitään liikkeitä en edelleenkään ihan 100% varmasti ole tuntenut, ne aikaisemmat möyrimiset oli varmaan kohdun kasvamisesta johtuvia kuten th epäili. Joten jos maha ei olisi pallo, ja kivut tätä luokkaa, en edes luulisi olevani raskaana.

Muutenkin on ihan lannistunut olo, jotenkin tuntuu ettei tästä mitään tule. Jotain supistelujen tapaisiakin on jonkin verran. Ja tosiaan kun tuo maha-tyyppi ei mitenkään annan merkkejä olemassaolostaan. Ja minä kun olin kuvitellut olevani töissä sinne ä-loman alkuun asti, ja mieluiten tekisin vielä niitä yövuorojani.. ei taida tulla mitään ,ei tämä romu kroppa taida kestää :( Sille neuvolalääkärille en edelleenkään haluaisi, mutta jos tuntuu etten töissä voi olla, niin kai sille sitten pitää mennä sairaslomaa anomaan. vai voisikohan työterveyshuolto kirjoittaa?

No 3 työvuoroa ennen kesälomaa, kai sen nyt kestää ainakin?



Onnea Ompulle neiti-näkymistä :)



Mitään "oloja"minulla ei ole, sekin on kummaa. Kaikista muista on ollut, nyt ei sitten niin yhtään mitään. TRyttöä tietty toivoisin, kun lapsikatras on poikavoittoinen. Toivottavasti sitten rakenneultrassa selviää. Sekin on vasta joskus 21+ viikolla, ihan elokuun lopussa. Ja kun edelleen maalaan piruja seinille mielessäni, jos kaikki ei olekaan kohdallaan, jää päätökset aika myöhäiseen vaiheeseen.



Andrea rv 17+4

Ajattelin tulla langoille taas, kun eilen tosiaan melkein nukahdin kahdesti kirjoittaessani sitä juttua. Nytkään ei olis yhtään huono idea mennä tonne petiin, mutta ei vaan vielä malta.



Täällä oli aiemmin keskusteltu miesten hellyydestä ym. vastaavasta ja minä toden totta hihittelin lukiessani teidän juttuja. Kyllä nuo äijät oikeasti on ihan uskomattomia törppöjä, mutta ei kerrota sitä jooko niille :) Ei ole meillä koskaan tuo mies mahaa hiplaillu, eikä hieronu kipeää selkää tai turvonneita kinttuja! On niin härkä-mies, maanläheinen, tasainen ja rauhallinen. Pitää kyllä satavarmasti huolta meistä, eikä takuulla puutu lapsilta mitään, mutta vähän sellainen "jäyhä" noin muuten. Hyvin tasottaa minun kipakkuutta ja energisyyttä :)



Yksin minä eilen siellä KYS:ssäkin kävin, ei hän voinut mukaan sitten lähteä, kun oli ne sähköt pois ja piti kolmen tunnin välein aggrekaattia tankata... No, elämä on, jännityksellä odotan, että mahtaako tuo synnytykseen ennättää. Kakkosen kohdalla totes kauhean älykkäästi, että ei tiedä lähteekö synnytykseen, kun ajatteli jo kerrasn olleena, että jos joku muu haluaa välillä lähteä... Melkein hivautin silloin :)



Jäi vielä eilen mainitsematta, että tosiaan mullahan niitä liikkeitä ei juurikaan tunnu edelleenkään, vaikka viikkoja on siis näinkin "hyvin". Ihmettelin sitä kätilölle, mutta hän piti sitä aivan normaalina. Sano, että istukka on tosi "tukeva", joten vaimentaa tosi tehokkaasti, ja onhan mulla kuulemma vähän vatsanpeitteitäkin. Miten niin muka... Mulla siis edelleen ne liikkeet sellasta "hipsutusta".



Huomenna jatkuu sitten tänään alotettu urakka eli puskat kutsuu! Meillä on aivan jumalattomat määrät marjoja: vattuja, viinimarjoja, karviaisiakin näyttäis tulevan ihan kivasti ja omenapuiden oksat roikkuu jo nyt maassa! Meinasin oikeasti saada p-halvauksen tänään, kun menin tonne vattupensaiden luo ja tajusin, että oksat notkuu ihan punasenaan marjoista! Kyllä tietää raatokin tehneensä jotain kun koko päivän melkein tänään tuolla keräs! Pakko olis vaan jaksaa kerätä talteen, että saa väännellä kiisseleitä sit talvipakkasilla ;)



No mut nyt mä taas luovutan ja lähden kattelemaan edelleen melko vinhoja unia. Palataan, ja tulkaahan jotain turisemaan tekin, jotka hiljaisina olette olleet :)



t. omenainen ja Neiti Yllis 21+2