Kolmatta kertaa raskaana - itkeäkö vai nauraa?
Meillä on ennestään 4- ja 1-vuotiaat pojat. Olin juuri ehtinyt henkisesti valmistautua töihin paluuseen vuodenvaihteessa, kun huomasin eilen olevani taas raskaana. Toisaalta ihan kivaa, vähän ollaan haaveiltukin kolmosesta, mutta ajankohta ei nyt kyllä tunnu oikein hyvältä. Minun on joka tapauksessa pakko mennä silloin vuodenvaiheessa töihin ja ajatus siitä, että olen raskaana, ravaan töissä ja hoidan kahta pientä, tuntuu aika raskaalta. Työnikin on henkisesti aika vaativaa. Lisäksi olen kahdessa edellisessä raskaudessa oksentanut koko raskauden ajan synnytykseen asti eli jos tämä taas toistuu, niin olen kyllä ihan hajalla! Onko muilla kokemusta, miten selviytyä tällaisesta tilanteesta? Keskeytystä en edes harkitse.
Kommentit (4)
Lapsi on aina lahja ja kyllä se siitä vielä onneksi muuttuu alkujärkytyksen jälkeen!!
Onnea!
juuri palata töihin hoitovapaan jälkeen ja plussasin suurinpiirtein viikon työssä olon jälkeen ;-) Ei ollut ihan niin suunnitelmissa, mutta lapsia tosiaan saadaan eikä tehdä. Meilläkin on kaksi lasta, josta toinen on 4 ja toinen täyttää kaksi ensi vuoden puolella. Itse en - ainakaan ennen - ole oksentanut synnytyssaliin asti, mutta alkukolmanneksen olen aina voinut pahoin, niin nytkin. Väsymys on ollut valtava, vielä suurempi kuin kahdessa ekassa ja närästys ihan älytön. No, nyt alkaa pahoinvointi jo helpottaa jollain tavalla, viikkoja 12 ja risat. Ensi viikolla np-ultra ja sen jälkeen voin sitten kertoa lapsillekin, miksi äiti makaa kaikki illat sohvalla ja valittaa, että maha on kipeä, siihen ei saa nojailla. Eikä mahaan saa törmäillä ym.
Eli voimia sinulle! Hyödynnä tämä viikko pari, mitä on vielä hyvää oloa jäljellä. Meillä ehti tulla kotiin aikamoinen kaaos kahdessa kuukaudessa, kun en yksinkertaisesti jaksanut tehdä iltaisin yhtään mitään. Mies leikki lasten kanssa, mutta ei ole koskaan oikein hallinnut siivouspuolta. Kyllähän se lopputulos kruunaa kuitenkin tämän raskauden kielteisenkin puolen. Itse olen hyvin vakaasti päättänyt, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun kestän tällaista oloa.
hei ! olen juuri palailemassa työelämään ja lapset 3v ja 6v. ja yllätysraskaus alkanut ilmeisesti 2 päivää menkkojen lopusta.luulin varmoiksi päiviksi....
aika moista tunneryöppyä ja kielteisiäkin tunteita on ollut.Nyt olen jo sopeutunut.vointikin ollut tosi kurja.viikko 13 alkaa.lisäksi minulle tulee kromosomitutkimus jota jännitän.työelämään paluukin hoitoalalle jännittää 3 kotivuoden jälkeen,mutta äitiyspäivärahat pitää saada ansaittua.pärjäillään yhdessä
muut vastanneet.oletteko jo jonkun " listan " kirjoilla tällä palstalla
Älä huoli, eiköhän kaikki järjesty! Ainahan voit hakea sairaslomaa, jos et töihin kykene menemään. Varmasti moinen järjestyy!:)
Ja kyllähän pienten lasten kanssa on aina raskasta, mutta eiköhän sinullekin apua järjesty!Onhan sinulla miehesi tukena! Ja entä isovanhemmat tai muut sukulaiset/ystävät?
Esikoisesi varmasti käy jo päivähoidossa kun lapsi syntyy. Ja onhan hän silloin jo 5-vuotias! (ainakin melkein, jos kerran nyt 4) Ja kaiketi myös nuorempikin kun kerran töihin aiot?
Usko pois, kyllä kannattaa ennemmin nauraa kuin itkeä uutta tulokasta! Ellet nyt sitten pari onnenkyyneltä tirauta!:)
Voimia sinulle uuteen raskauteen!=)
-frog2