Lue keskustelun säännöt.
Tuore ajokortillinen, joka ei uskalla ajaa
08.07.2010 |
Sain ajokortin puolitoista kuukautta sitten. Ja vieläkin ajaminen pelottaa sairaasti :-( On ollut pari vaaratilannetta, mutta kuinkaan ei ole käynyt kelleen.
Yksin ajaminen pelottaa eniten. Ja äsken sitten tuli miehen kanssa riitaa, kun en uskaltanut lähteä yksin kauppaan vaikka tarvetta olisi ollut.
Kivaa hommata ajokortti kalliilla rahalla, mutta ei sitten uskallakaan hyödyntää sitä =(
Kommentit (42)
Mulla ajokortti ollut vasta vajaan kuukauden.
Noi sunnuntaiaamut olikin hyvä ajatus! Iltaisin tuppaan olemaan vähän sippi, mutta aamulla herätään yleensä aikaisin, kun muksu on niin aamuvirkku.
Tänään riemastutin yhdellä parkkipaikalla väkeä yrittäessäni peruuttaa pois ruudusta. Onnistui se lopulta neljännellä yrittämällä :D Hävetyspaniikki meinasi iskeä, mutta purin hammasta; on nolompaa naarmuttaa autoja kuin ottaa poistuminen hitaasti ja rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun tuurillani olette edessäni kun jonnekin pitäisi mennä...
Ei se ajaminen niin vaikeaa voi olla prkle!
Hyvä jos osasin ilmaista itseäni kirjoittamalla:)
Jos mahdollista niin käykää harjoittelemassa parkkeerausta ja sitä peruuttamista vaikka jumbossa,siellä isot ruudut tai sitten aika monessa uudemmassa hallissa on vinoparkit ja niistä on helpompi päästä pois ja sit kun tuntuu et taito hallussa niin pienempiin ruutuihin testaamaaan.Taskuparkkiakin kannattaa harjoitella vaikka asettelemalla jotain tötteröitä sille tyhjälle parkkipaikalle;)..oikean tekniikan kun oppii niin se on oikeesti helppoa ja sit autoa voi veivata siinä paikallakin vielä paremmin
Tsemppiä ja rohkeasti vaan ajelemaan tutuille kulmille ensi alkuun!
Mukavaa kesää!
T:15
Mika liikenteessa noin pelottaa?
t.mummu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tietävä neuvoja vieressä, kun ajaa autolla.
Kiva kun ajaa rauhassa risteykseen ja vieressä joku huutaa VARO, vaikka lähin varottava on 200m päässä ja senkin näkee.
Mieluiten siisa ajan yksin.
Kiire tappaa.
=)
En.
Minä olen se joka ohittaa väkisin jos ei peiliin osata katsoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Minä olen se joka ohittaa väkisin jos ei peiliin osata katsoa...
[/quote]
Eli siis se joka aiheuttaa turhia kolareita kiirehtimällä..Vai meinaatko että ohituksilla säästät oikeesti aikaa?No joo voithan sä max 5min voittaa,mutta ehkä kannattaa enemmin lähteä ajoissa
Halusin heti ajaa, kun mies tuli hakemaan mua ja lapsia kaupungista (oltiin oltu shoppailemassa).
Näin ens alkuun tuntuu turvallisemmalta, että mies istuu vieressä autossa. Ja kun varmuutta ja kokemusta karttuu, niin hyvin sitä itsekin pärjää!
Rauhallisuudella ja päättäväisyydellä siitä selviää!!! :)
Tsemppiä ja onnea uudesta kortista.
Ps. Mulla meni niin kirjalliset ja inssi vasta toisella yrittämällä läpi, eli ei se nyt NIIN helppoa ollut.
Mutta vain ajamalla se kokemus karttuu!;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini hankki nelikymppisenä aikoinaan ajokortin pitkällisen yrittämisen jälkeen eikä ole ajanut sen jälkeen lainkaan...
Menet tielle silloin, kun on vähän liikennettä ja yksinkertaisesti vain ajat paljon! Pikkuhiljaa vilkkaamman liikenteen sekaan.
Olin itsekin noin viisitoista vuotta ilman autoa ja ajoin tosi vähän, mutta sitten töiden takia jouduin hankkimaan auton ja autoilu sujui hyvin pitemmän tauonkin jälkeen, kun silloin heti kortin saatua oli ajanut aika paljon.
Naisen on erittäin tärkeä pitää yllä autoilutaitoja, ettei ole riippuvainen miehestä!
kun melkein jouduin ajamaan Englannissa (onneksi jäi tarkkailuasteelle). Niitä liikenneympyröitä kierrellessä tuhatta ja sataa iski suhteellisuudentaju - eli Suomessa on todella helppoa ajaa jopa pääkaupungin keskustassa ruuhka-aikana. Siihen pystyy ihan jokainen kun vaan lähtee ajamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodissa jossa toinen vanhemmistani ei onnistunut ajamaan itselleen ajokorttia ja harjoitti koko lapsuuteni ajan aivopesua tarkoituksenaan ettei minullekaan tuota korttia koskaan tulisi. Sitten kun kortin sain huomasin lopulta, kun kokemustakin oli karttunut, ajamisen olevan aika helppoa. Ei siis kannata antaa minkaanlaisten olosuhteiden lannistaa itseaan.
Taalla missa asun, on kylla myos erityien tarkeaa etta huomioi muiden ajajien kayttaytymisen. Rattijuoppous on yleista taalla, samoin kaikenlainen holtittomuus ja vaaratilanteiden aiheuttaminen muille tienkayttajille. Eikohan Suomessakin kannata varautua siihen etta kaikkilla jotka tien paalla ovat, ei ole laillista ajokorttia tai kykya liikennesaantojen noudattamiseen. Siis, vaikka minulla olisi ajo-oikeus risteyksessa, en koskaan luota siihen etta muutkin sen tajuavat.
taito ajaa tuovat vapauden tunteen. Ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään toisesta kuskista.
Oma äitini, joka oli oikea nössö kotiäiti ajoi kortin yli 40 vuotiaana. Nyt hän on kokenut kuski, joka ajaa välillä jopa 1000km viikossa ja olen hyvin ylpeä hänestä, että uskalsi ulottaa elämänsä kodin ulkopuolelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti menet nyt ajamaan :). Käy vaikka kiertämässä kortteli, kun liikenne on hiljaisempaa!! Pelko on normaalia ja siitä pääsee eroon vain ajamalla. Pikkuhiljaa se helpottaa, kun varmuus kasvaa. Päasia on se, että menee ajamaan - vaikka sen korttelin ympäri ensin.
et tuntuu hassulle ajatella, et joku pelkää ajamista.. :D
Ajoin aikoinaan kuorma-autokortin kurssia käydessä 300 km päässä kotoa. Sain kortin, niin lähin heti hakemaan autoa kotoa. (sen olin ostanu oottelee jo pari vuotta aikasemmin)
Yöllä ajoin takas ja lunta satoi osan matkaa taivaan täydeltä. Sellasin isoja "karvahattuja" ja vain lähivaloilla näki jotain. En edes sillon osannu pelätä.
Mullakin on sama juttu. Pelottaa vaan, että ajan jonkun koululaisen päälle tai ruhjon jonkun toisen auton =( Ratin takana istuminen ei tunnu koskaan kivalta, vaan lähinnä pakkopaidalta. Autokoulussakin ajatteein aika paljon semmoista "ympyrää", harvoin mentiin mihinkään parkkipaikalle, eli semmoinen parkkiin ajaminenkin pelottaa, kun ei tiedä missä se auto menee ja mihin se törmää.
Toisaalta täytyis saada auto, kun asun peräkorvessa ja täällä ei julkiset kulje kun harvoin. En tiedä mitä tehdä, kun en yhtään haluaisi ajaa =(
Ajelin 18-vuotiaana kortin saatuani aika vähän maaseudulla. Kauppaan yms. kaverin luo joskus toiseen kaupunkiin. Sitten muutinkin pian opiskelemaan Helsinkiin eikä täälläkään tullut ajettua koskaan, lähes 7 vuoteen. Tapasin mieheni 2 vuotta sitten ja hän 3kk jälkeen lykkäs mut auton rattiin.
Kyl se siitä vähitellen sitten alkoi, nykyään ajelen lähes 1000km kuussa työmatkoja pk-seudulla. Tosin Helsingin keskustaan en halua enää ajella kun sain sieltä sakot toisella vierailukerralla. En pysähtynyt ennen suojatietä vaikka vieressä oli auto pysähdyksissä, vielä poliisiauto xD.
voikohan autokouluun mennä harjoittelemaan, vaikka olisi jo kortti?
ois kivaa jos joku rauhallinen ammattilainen olisi siinä vieressä ja opettaisi vähän tota parkkeerausta yms. Kamalaa ois mennä yksin tai riehuvan miesystävän kanssa johonkin kaupan parkkipaikalle pyörimään ympyrää.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 10:14"]
voikohan autokouluun mennä harjoittelemaan, vaikka olisi jo kortti?
ois kivaa jos joku rauhallinen ammattilainen olisi siinä vieressä ja opettaisi vähän tota parkkeerausta yms. Kamalaa ois mennä yksin tai riehuvan miesystävän kanssa johonkin kaupan parkkipaikalle pyörimään ympyrää.
[/quote]
Voi mennä. Niin tein itse, kun minusta yllättäen tuli perheen ainoa kuski. Kortti oli ollut iät ja ajat, muttei ajokokemusta. Kolme kertaa kävin ajamassa mukavan autokoulunopettajan kanssa, sen jälkeen hän sanoi minun kyllä jo pärjäävän yksinkin. Siitä se alkoi , ja hyvin on mennyt.
Itse olin melkein 20 vuotta ajamatta kortin saatuani, mutta sitten työpaikkani vaihtui ja uudessa paikassa tarvittiin ajotaitoa, joten ei auttanut muu kuin ruveta uudelleen harjoittelemaan.
Olet jo saanut hyviä vihjeitä siitä, että ajaminen kannattaa aloittaa silloin, kun liikennettä muuten on vähän. Minulle paras aika oli sunnuntaiaamuisin, nousin seitsämältä ylös ja lähdin ajelemaan ja liikennettä oli ainakin parin tunnin ajan todella vähän. Aluksi oli pari vaaratilannettakin, jotka itse aiheutin, mutta yritin ottaa niistä opikseni.
Nyt olen ajanut kymmenen vuotta ja ajan nykyisin jo yli 20 000 km vuodessa, kolareita ei ole sattunut, mutta vieläkin välttelen taskupysäköintiä ja yritän kauppojen parkkipaikalla ajaa aina niin, ettei tarvitse peruuttaa pois ruudusta. Hyvin kuitenkin pärjäilen liikenteessä. Niin pärjäät varmasti sinäkin, aja vaikka välillä bussipysäkille, jos jonoa kertyy taaksesi.