Tuore ajokortillinen, joka ei uskalla ajaa

Muistakaa harjoitellessanne, että kaahamisen lisäksi myös yltiöpäinen varovaisuus on vaarallista. Kiihdytyskaistoille ei pysähdytä, kun ihan poikkeustilanteessa, moottoritiellä ajetaan edes eteäisesti nopeusrajoitusten mukaan jne. Eli turha hidastelu ja junnailu pois, koska ruuhkassa voi yllättää, kun yksi pysähtyykin kiihdytyskaistalle yllättäen peloissaan tai 120km/h alueella yhtäkkiä joku tunkeekin sekaan 60km/h mittarissa, kun ei uskalla ajaa kovempaa.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 08:44"]

Mullakin on sama juttu. Pelottaa vaan, että ajan jonkun koululaisen päälle tai ruhjon jonkun toisen auton =( Ratin takana istuminen ei tunnu koskaan kivalta, vaan lähinnä pakkopaidalta. Autokoulussakin ajatteein aika paljon semmoista "ympyrää", harvoin mentiin mihinkään parkkipaikalle, eli semmoinen parkkiin ajaminenkin pelottaa, kun ei tiedä missä se auto menee ja mihin se törmää. 

Toisaalta täytyis saada auto, kun asun peräkorvessa ja täällä ei julkiset kulje kun harvoin. En tiedä mitä tehdä, kun en yhtään haluaisi ajaa =(

[/quote]

Peräkorpihan on just hyvä paikka opetella.

Kannattaa opetella pikkuhiljaa. Maalla asuville se on helpompaa (ja ajotaito myös tarpeellisempaa), kun on sellaista väljää tilaa ja vähemmän liikennettä. Mä pelkäsin kortin saatuani 18-vuotiaana kanssa tosi paljon juuri sitä ajamisen "sosiaalista puolta", esim. risteyksissä meinasi aina tulla paniikki kun tuntui, että takana oleva siellä jo odotteli  ja aina pelkäsin, että muut kuskit jotenkin arvioivat ja paheksuvat minua. Koska asuin maalla (tuolloin vielä siis kotona), tuli kuitenkin ihan olosuhteiden pakosta ajettua. Ensin vähän välttelin keskusta-alueita ym., mutta kun taito auton käsittelyssä karttui ja automatisoitui, niin vähitellen sitä uskalsi mennä sinne "liikenteen sekaan" myös. Sittemmin olen hoitanut mm. oman muuttoni pakettiautolla isohkon kaupungin keskustassa ja muuta tämmöistä. Kun vaan opettelin ajamisen kunnolla silloin kortin saatuani, niin se sujui hyvin pitkienkin taukojen jälkeen eikä yhtään ahdistanut mennä rattiin.

Neuvoni on, että ensin hankitaan varmuus siihen auton käsittelyyn niin, että se on automaattista eikä siihen tarvitse kiinnittää huomiota sitten kun ajaa vilkkaammin liikennöidyissä paikoissa. Tuo varmuus auton käsittelyyn kannattaa hankkia jossain parkkipaikoilla tai vielä parempi olisi ajella jossain väljillä seuduilla, koska ei parkkipaikoilla määräänsä enempää ehkä jaksa pyöriä eikä siinä saa kokemusta normaalista teillä ajamisesta. (Jossain Helsingissä voi olla tietysti haastavampaa löytää sellaiset väljät seudut...) Sitten, kun auton käsittelyyn on se tuntuma ja se on automaattista, voi pikkuhiljaa aina mennä vilkkaammin liikennöidyihinkin paikkoihin.

Nyt vaan rohkeasti rattiin, ajelet hissukseen ja tarkkailet ympäristöäsi.



Autolla ajaminen on oikeasti ihanaa ja tuo hassun vapauden tunteen! Ajattele, voit lähteä minne vaan ja koska vaan, koska sulla on kortti ja auto! Tsemppiä!

käy ihan vain "päämäärättömästi" ajelemassa. Eli älä turhaan lähde mihinkään kauppaan tai tiettyä reittiä, vaan lähde ihan vain ajelemaan minne nenä näyttää. Etsi joku iso parkkipaikka ja käy siellä kiertelemässä, esim. automarketin parkkis ruuhka-ajan jälkeen. Ajelet parkkista ympäri, treenailet peruuttamista jne.



Ajamalla oppii parhaiten. Minullakin helmikuussa saatu kortti ja huhtikuussa rikoin koipeni, enkä ole auton ratissa ollut sen jälkeen. Päässen rattiin ehkä elo-syyskuussa ja kyllä jännittää. Oma suunnitelmani on nimenomaan se, että lähden ihan keskenäni ajelemaan lähikulmia ja rauhallisia paikkoja, enkä tosiaankaan mene mihinkään ruuhkamarkettiin ennen kuin alkaa varmuuttaa kertyä.

Mulla on ollut kortti 20 v mutta olin hiljattain n. 15 vuotta ajamatta ja hirveä kammohan siitä tuli. Pari kk sitten pakotin itseni taas ajamaan, eli aina kun menemme johonkin autolla koko perhe, minä ajan. Ja viime viikolla ajoin ensimmäisen kerran vuosiin yksin. Rauhallisesti vaan, ajamaan oppii ja ajopelosta pääsee vain ajamalla. Kannattaa treenailla nimenomaan hiljaisina aikoina ja kesäillat/-yöt siihen mitä parhaimpia! Tsemppiä, nyt rattiin vaan rohkeasti! Meitä on siellä paljon muitakin epävarmoja ja toisaalta kaikki tekevät liikenteessä parhaansa välttääkseen vahinkoja eli vaikka sinä säheltäisitkin, kyllä useimmin muut sitten väistää :)

vaikka ajokortin ajamisesta jo pitkä aika.



Koskaan ei ollut omaa autoa, eikä oikeastaan tarvettakaan sille. Vanhempien ja miehen autoa saanut kyllä lainata tarpeen vaatiessa.



Mutta en koe että osaisin ajaa hyvin. En aja talvella, ja kesälläkin vain harvoin. TIEDÄN että vain ajamalla oppii ajamaan, mutta en halua vaarantaa itseäni/muita.



Tavallaan olen ihan hyvä kuski, rauhallinen ja hallitsen auton ok. Mutta koen etten osaa tarpeeksi havaita muuta liikennettä, esim. ruuhkassa ajaminen (jota en enää harrasta) on kamalaa kun pitää tarkkailla joka suuntaan autoja, milloin voi vaihtaa kaistaa ja mikä valo liikennevaloissa palaa, ja saako tästä kääntyä onko yksisuuntainen jne. jne. Varsinkin vieraassa kaupungissa ajaminen on helvettiä.



Vinkkini sinulle:



*aja maaseudulla, missä ei ole paljoa muuta liikennettä ja ei ole niin paljon tarkkailavaa mitä kaupungissa (harvoin liikennevaloa, ei yleensä yksisuuntaisia) mutta kuitenkin auton hallinta paranee.



*aja kaupungissa öisin, eli ihan käy treenamassa ajamista. Kaistamerkit ym. erottaa paljon paremmin kun ei ole muuta liikennettä ja niitä voi treenailla ajamalla eri reittejä jne. ja ovat sitten tuttuja kun päivällä ajaa niitä, eli tietää kaiken ei tarvitse enää ajatella muuta kun toisia autoilijoita.

ajamatta se kynnys lähteä kasvaa kokoajan. Rohkeasti vaan rattiin, ajelet hissukseen ja keskityt siihen mitä teet. Lähde vaikka ajelemaan jonnekin missä ei niin paljon muuta liikennettä.

yksi myös ajokauhuinen. Ajokortti on vuosien takaa, mutta ei ajokokemusta. Kynnys ajamiseen on melkoinen.



Olisiko kellään vinkkejä risteyksissä ajamiseen? Näin ennakkoon tuntuu kauhealta mennä autoja vilisevään risteykseen. Tuntuu siltä, että pitäisi nähdä jokainen risteykseen pyrkivä auto ja ennakoida kaikkien liikkeet. Vähän kuin suunnistaisi muurahaispesässä..



Noita taskuparkkeja tms. sitten pyrinkin välttämään viimeiseen asti.

Ajamallahan se pelko lähtee ja ajaminen itsessään on sinänsä mukavaa.

Ajattelen vain liikaa sitä mitä muut ajattelevat minusta. Kerran yksi autoilija oli ajaa ojaan jäädessään tuijottamaan mitä oikein tein. Eihän se toki minun vikani olisi ollut, mutta...

Kerään perääni aina karmean letkan, vaikka pyrin ajamaan nopeusrajoitusten mukaan. Motarilla tämä ei onneksi häiritse, kun ohitseni pääsee kätevästi ja melko turvallisestikin.

Eihän sitä saisi ajatella sitä mitä muut ajattevat, mutta...



Täytyykin koittaa ajella paljon vaikka just öisin, kunhan loma parin viikon päästä alkaa.

ja siitä päivästä lähtien olen ajellut joka päivä jonkun pienen matkan. Tuntuu että ajotaitokin on vähän jo parempi. Mulla tosin ongelma on mennä motareille. Vantaalla autokoulussa ajeltiin lähes koko ajan lähiöissä. mulla on kaikenlisäksi vielä ikivanha paska auto, niin se on täysin erilainen hallita, kuin autokoulun vm. 2009 toyota. mökillekkin ajoin vanhaa hämeenlinnantietä :)

että mitä muut ajattelevat. Esim. kun parkkipaikalla säädän ja sompaan enkä saa millään autoa osumaan ruutuun :) Mutta oikeasti, mitä sillä on väliä, ehkä joku siinä tilanteessa katselee ja ihmettelee mutta tuskin enää hetken kuluttua muistaa lainkaan. Ja torventööttäillijöille voi aina lähettää lentosuukkoja! Tsemppiä!



4

tuoreella ajokortin saaneella on autossa vihreä lehti merkkinä siitä, että on tuore kuski. Se ei siis ole millään muotoa rajoittava merkki (vrt. vanha 80-lätkä meillä), vaan ihan vain sellainen "tiedoksi muillekin" -juttu.



Sellaista minäkin kaipaisin. Tuntui jotenkin turvallisemmalta ajaa autokoulun autolla, kun valkoinen kolmio kertoi, että "en minä tahallani, olen vasta keltanokka!". Autokoulun autolle ei tööttäilty, ei näytetty keskaria eikä roikuttu takapuskurissa kiinni.



ap

Käyt ensin ajelemassa iltaisin hiljaisilla teillä ja harjoittelemassa esimerkiksi parkkipaikalla kauppojen mentyä kiinni. Vähitellen lisäät vaikeutta. Missään nimessä älä nyt jätä montaa päivää ajamisen väliin. Harjoitelkaa vaikeampia tilanteita ensin miehen kanssa. Jos joudut menemään hankalampiin paikkoihin yksin, esim. keskikaupungille ruuhkassa, mieti reitti etukäteen. Mulla oli ihan sama, vasta parin vuoden jälkeen pystyin keskustassa ajamaan jonnekin ilman että olin miettinyt vaikkapa parkkipaikan valmiiksi, niin etten enää jännittänyt.



Jos meinaat mennä paniikkiin liikenteessä, ajat vaan muiden perässä eteenpäin ja pysähdyt johonkin rauhallisempaan paikkaan, ja mietit sitten miten jatkat. Siis jos esim. et millään saa vaihdettua kaistaa ja pitäisi kääntyä, niin sitten et käänny vaan käyt heittämässä ylimääräisen lenkin jossain.

Käy liikennesäännöt etukäteen mielessäsi läpi. Valottomassa risteyksessä hiljennä vauhtia jo hyvissä ajoin etukäteen ja pydähdy risteyksessä, katso onko kolmioita, mieti rauhallisesti kenen vuoro on mennä. Ainoa epäselvä tilanne on tasa-arvoinen risteys, jossa jokaiseen haaraan tulee yhtä aikaa auto. Yritä silloin katsoa mitä muut tekevät ja toimia sen mukaan. Kiirehtimällä saa aikaan vain sähläystä. Jos pysähdyt miettimään ja joku tööttää, se on kiirehtijän oma murhe.

Itselläni ollut kortti 2,5v(ajettu yli kolmikymppisenä) ja ajoa takana aikas paljon.Alkuun kammosin moottoriteitä ja parkkihalleja,mutta nyt molemmat sujuu erittäin hyvin.

Taito karttuu ajamalla ja sillä että menee erilaisiin paikkoihin.Isot parkkipaikat on hyvä harjoituspaikka,saa tuntumaa autoon ja oppii hiukan paremmin auton syvyydet..Taskuparkkiakin kannattaa harjoitella,se on loppupeleissä tosi helppoa:)

Ja risteyksissä ei kannata panikoida vaan ajella ensin omien kulmien tuttuja risteyksiä ja miettiä miksi väistät ketäkin,niin se jää helpommin takaraivoon ja osaat vieraamallakin paikalla toimia vaistomaisesti oiken

Kesäyöt on ihanaa aikaa ajella,kaunista ja rauhallista!Varaa mukaan vaan hyvää poppimusaa,että pysyt hereillä(jostain kumman syystä radiosta ei tule kaikkia hempeilybiisejä yöaikaan)ja muista varoa hirviä yms..

Viestisi oli jotenkin tosi mukava :)



Parkkeeraaminen kyllä kans hermostuttaa. Sitä treenattiin autokoulussa tosi vähän.

En osaa yhtään hahmottaa sitä, että missä vaiheessa sinne ruutuun kannattaa kääntyä. Käännyn vain summittaisesti jossain vaiheessa ja sitten korjailen...



ap

Olen itsekkin saanut alle kuukausi sitten kortin. Jokaista ajotuntia jännitin etukäteen maha kipeänä ja tunnin jälkeen olin ihan hikinen. Kun oli inssi, ajattelin, että toivottavasti en saa korttia. Kortti kuitenkin tuli ihan helposti.



Muistan sen epätodellisen fiiliksen, kun lähdin ekaa kertaa rattiin. Itseasiassa lähdin heti kun kortti oli tullut. Mua pelotti ja tiesin, että kolari tulee, kun on niin liukasta ja kunnon talvi. Pelkäsin liikkeellelähtöjä ja mäkilähtöjäki ihan hirveästi. Kytkinjalka tärisi niin että paukkui. Pari viikkoa ajaelin muutaman päivän välein, ja jännitti aina yhtä paljon kun menin rattiin. Ajattelin, että en ikinä opi ja en koskaan pysty olemaan rentona.



Kuitenkin kun alkoi taas työt ja piti ajella 60 kilsaa päivittäin. Välillä neljän ruuhkissa keskustassa ja välillä hiljemmillä liikenteissä. Eka viikko oli kamalaa ja jännitin hirveesti. Toka viikko meni jo ihan suht hyvin ja autokaan ei enään sammunut joka risteykseen. Nykyään auto sammuu vain tosi harvoin ja tykkään ajaakin. Tosin nyt saa taas jännittää koska illalla joudun ajelemaan kun on pimeää, liukasta ja kapeat tiet.

Koska ajat hillitysti ja katsot riittävästi kuin semmoset jotka ajelee: ne tekee ajaessaan kaikkea muuta kuin seuraa muuta liikennettä, kevyellä ylinopeudella.



Ja kun joku jää alle niin ollaan pahoillaan, ei voitu millään onnettomuutta estää. Kaikki pahimmillaan toisen syytä: itse vaan ajeli normaaliin tapaan!

Itseäni otti päähän autokoulun opettaja ja aikaa kului vitutuksen hillintään oppimisen kustannuksella. Auton käsittely oli sinänsä jo jääradalta tuttua joten inssi meni ongelmitta läpi. Sen jälkeen sitten ajelin ja muutaman töppäilyn kautta opin liikennesäännöt ja parkkeeraukset jne enimmäkseen itsenäisesti