¤¤¤ TAMMISTEN VIIKON ALKU ¤¤¤

Tänään onkin ollut hiljaista! Itsekin nyt vasta kunnolla ehdin kurkkamaan mitä tänne kuuluu. Käytiin vähän äidin työpaikalla katsomassa miten ne siellä pärjäävät.. Ajattelin saada vähän intoa työhönpaluuseen, mutta aika masentava kokemushan tuo oli.. Mikään ei ole miksikään muuttunut.. Hoh-hoijaa.



Millaisia TURVAISTUIMIA olette jo hankkineet tai hankkimassa? Nyt saa suosittaa ja kehua omaa valintaansa! Kertokaa myös painorajat, jos muistatte!



KUUNTELEVATKO tammivauvat MUSIIKKIA? Itselläni ei ole oikein mitään käsitystä pienten lasten musiikeista, joten kysyn nyt teiltä kokemuksia lastenne mieltymyksistä? Mikä on pop?



Sitten vielä tulevasta ISÄNPÄIVÄSTÄ. Oletteko ajatelleet jotain yllätystä? Me askarellaan seuraavan kerran muskarissa sormiväreillä, joten siitä saadaan varmasti mainio isänpäiväkortti. Olen kuullut myös sellaisesta kirjasta kuin " Maailman paras isä" , sellaisen voisi ehkä hankkia, jos jostain löytyisi ja on sisällöltään kiva. Muuten ajattelin iskälle jotakin hemmottelua, esim. jalkahoidon, kun sillä on niin kovin karheat jalat :o)



Mukavaa iltaa!

Tosiaan, hiljainen päivä...



Ensin kehuja: Nuutti teki tänään ekan kerran kakan pottaan, ja heti perään (siis vähän ajan kuluttua olohuoneessa) punnersi ensimmäisen kerran itse istumaan! Äiti on niin ylpeä pojasta... :)



Siis mitä MUSIIKKIA,

mä harrastan itse niin aktiivisesti musiikkia, siis laulua, että poika kuuntelee lähinnä sitä... mutta omia lasten levyjä on kaksi: Vauvan Vaaka, joka on ehdoton ykkönen, ja sitten Ellan ja Aleksin Lenni Lokinpoikanen. Sitäkin poika jaksaa kuunnella kivasti. Vauvan Vaaka on niin tuttu ja varsinkin sen eka biisi, että kun laitan levyn soimaan on pojan naama heti ihan Naantalin aurinkona. Tunnistaa selvästi oman musiikkinsa:)

Näin sitä ollaan ensimmäisessä syysflunssassa sekä äiti että prinsessa. Ja vaikka kuinka hehkutan imetyksen lisäävän vastustuskykyä niin on se myönnettävä; tyttärellä korvatulehdus ja äidillä koko potti eli korvatulehdus ja poskiontelontulehdus. Ja nyt oma antibioottini aiheuttaa pikku reppanalle nokkosihottumaa...eli ehkä on kuurin vaihto edessä.



Huusin huuto.netissä Jonathanin talvihaalarin, tosi hyväkuntoinen ja hintaa kertyi huikeat 6,90 e. Eli siis kannatan käytettyjen vaatteiden ostamista vielä tässä vaiheessa. Isommat lapset jo kuluttavatkin vaatteensa loppuun. Äitiyspakkauksen puku on toisena pukuna.



Ipana nukkuu ja miehenpuoli huuteli Kummelia katsomaan, eli mukavaa illan jatkoa kaikille!

Laitetaanpa taas pari (hah-hah) sanaa. Viikonlopun pino jäi niin pieneksi, että minäkin jo ihmettelin missä kaikki ovat!



ISÄNPÄIVÄÄ minäkin olen miettinyt ja tuli ostettua Habitare-messuilta sellainen ISÄ tyynyliina, jossa on joku ihana runon poikanen. Sitä kirjaakin mietin, mutta saattaa olla, että jätän sen joululahjaksi sitten. Jos joku etsii kyseistä kirjaa niin tekijät ovat Gill Lobel ja Vanessa Cabban: Maailman paras isi: Kustannus Mäkelä ja ovh. n. 16,50e. (Sattui olemaan lehdessä revitty mainos tossa lompakossa muistilappuna.)



Minä menin tänään ja ostin päräytin sen TURVAISTUIMEN ihan ilman isäntää. Se alkoi vaivata niin paljon, että piti toimia. Yritin ohjeistaa itseäni netistä löytyvillä testeillä, mutta ne ovat todella ristiriitaisia ja yllättävää kyllä, monet 9-18kg istuimet on testattu kasvot menosuuntaan päin, joten arviot on tietenkin erilaiset. (Oliko se niin, että vasta pohjoismaissa suositellaan selkämenosuuntaan päin matkustamista?) Myös selvästi vaikuttaa kenen radalla testit on tehty. Kyllä niissä puolueellisia ollaan kotiinpäin. Onneksi oli pikkuliikkeessä hyvin asiansa osaava myyjätär (ihanaa naishenkilö) joka perusteli väittämänsä hyvin ja esitteli tuotteet täysin hintaan, merkkiin ja ulkonäköön katsomatta ensin. Sitten kun olin selvittänyt omia kriteerejäni jäljelle jäi kaksi istuinta maxi cosi Priori (ehkä) ja joku Britaxin tuoli. Molemmat ovat olleet markkinoilla kauan, hyväksi koettuja valmistajia ja tuoleissa on helpot asennon säädöt ja hyvät sivusuojat verrattuna muihin. Hintaeroa ei normaalisti ollut kuin 20e, mutta maxi cosi oli nyt tarjouksessa 249e, kun Britax 318e, joten otin maxi cosin. Kooltaan ovat myös yhtä isoja, joten siinäkään ei eroa ja molemmissa oli konepesunkestävät päälyset. Sopivat 9-18kg. Ovat molemmat aika painavia istuimia, joten kannattaa harkita jos pitää siirtää autosta toiseen. Ja mikä hienointa kaupan porukat asentavat tuolin huomenna suoraan autoon kun menen sen hakemaan!!! Säästyy hermot isiltä ja äidiltä joka ei kestä, että isin pinna palaa ;) On vaan muuten aikamoinen bisnes noissa tuoleissakin. Kovat on hinnat.



Muuten me olemme tytön kanssa olleet kaksistaan jo viisipäivää ja vielä tulee vähintään kaksi lisää kun isäntä painaa ylitöitä hulluna. Kaikki kunnioitus yh-vanhempia kohtaan. Mahtaa olla raskasta, kun minäkin olen aika loppu vaikkakin typy ihan iisi tapaus onkin. Onneksi neiti nukkui vihdoinkin taas viime yönä heräämättä aamuun asti. Tuli tossa sellainen lipsahdus kun neiti oli nuhassa, että annoin syödä myös yöllä ja sehän jäi heti kiinni tapoihin. Nyt lisäsin yhden lihasoseen päivään joten jospa se auttaisi ja poistaisi yöheräämiset.



OMAAN HUONEESEEN siirtämisestä olen kovin tyytyväinen! Tai oikeastan tyttö siirsi meidät pois omasta huoneestaan ;) , eli meille tuli muutto. Pari yötä sitä oli vähän sydän syrjällään, kun tytön huoneeseen on ainakin 10-15m matkaa, eli ei ole ihan vieressä, mutta onneksi vauvahälyytin toimii. Niin ihan normaalissa kolmiossa asutaan, jos joku alkoi tuota välimatkaa miettimään. Huoneet ovat vain asunnon vastakkaisissa päissä :)



TALVIHAALARIN ehdin ostaa jo kevään alennusmyynneistä ja jotain 45e muistaakseni tuli sille hintaa. Reiman haalari se on. Nyt vähän mietityttää tuo kokoasia, sillä ostin kokoa 86 ja tyttö nyt ehkä 73. Täytyy alkaa laittaa puuroa ihan urakalla poskeen, että ei ihan uppoa siihen pukuun. Varsinkin tulee ongelmia, jos typykkä haluaa itse kävellä jo silloin, mikä on aika todennäköistä kun nyt jo niin kivasti seisoo tukea vasten ja kävelee tuettuna. No kääritään sitten lahkeet kaksinkerroin...

Täällä talo hiljaisena. Santtu unilla ja mies salilla. Hetken ehdin istahtaa ennen kuin meinaan sulkea koneen ja häipyä suihkun kautta unille.



Voi isänpäivä... Mitähän sitä keksisi...? Olen aina ajatellut, että lahjassa pitää olla joku idea/merkitys/ajatus ja siksi en halua ikinä ostaa mitään vaan siksi, että on ostettava jotain. Vanhemman lapsen kanssa sitä askartelisi isille jotain, mutta noin pikkuisen kanssa ei oikein vielä osaa... Jotain idistä siis tarttis. Isi-teepaita miehellä jo on ja samoin isi-muki. Ääh, ei oikein aivot syki!



Meillä on ostettu kuukausi takaperin se Gracon Cosmic tuoli ja ollaan oltu tyytyväisiä. Tuntuu todella jämäkälle ja on sen verran korkea, että poika nyt jo näkee kepeästi ulos ikkunasta. Ja on tosiaan laadukas ja turvallinen, pääntuki on tosi hyvä. Ja ainoa malli siis missä saa kasvot eteenpäin käännettynä käyttää tuolin omia vöitä.



Joku tuosta omasta huoneesta puhui... Meillä muutto pojalle iski kun muutettiin tänne omaan taloon ja oli kyllä ehdottomasti hyvä ja oikea ratkaisu. Minä superherkkäunisena nimittäin heräsin joka yö useita kertoja ihan turhiin ähinöihin ja taas toisaalta santtu häiriintyi kun juteltiin sängyssä jne. Santtu sopeutui laakista omaan huoneeseen ja nukkui siis heti alusta asti siellä rauhallisesti. Huone on ihan oman makuuhuoneemme lähellä, vastapäätä yläaulan toisella puolella ja ovet ovat pikkuisen raollaan. Toimii!



Mitäs muuta... Millainen ohjelma muilla mammoilla loppuviikoksi? Kuinka moni meinaa hyökätä vaunuilla hulluille päiville?????

MINÄ EN! Hitsi en ikinä. Me lähdemme huomenna miehen kotiin ja ollaan siellä su iltaan saakka. Miehen vanhemmat eivät ole nähneet santtu kuin vilaukselta noin kuukausi sitten ja sitä ennen kunnolla noin paria viikkoa aiemmin... Eli kauan on siitä ja sinä aikana santtu on kasvanut, oppinut konttaamaan ja vaikka mitä. Eli ihana mennä pitkästä aikaa sinne ja he saavat paapoa poikaa neljä päivää!



Nyt tarvii lopetella ja mennä mutustamaan vähän murkinata.

Illan jatkoja ja hyviä öitä mammoille ja lapsosille!



jepuli + santtu

Tiedätkö mulla on tossa tollanen paperi, jossa se Graco Cosmic oli testattu naama menosuuntaan päin ja siinä erikseen mainitaan, että kyseinen tuoli sai ainoana testissä olleena tuolina arvosanakseen heikko. Mutta hyviäkin on vain yksi kokoluokassa 9-18kg ja loput tyydyttäviä. Siinä kyllä huomauttavat siitä asennuksesta naama menosuuntaan, että se heikentää arviota. Inhottaa pistää tällänen viesti, mutta ajattelin, että voit haluta tietää.

ja sinne hakuun sana turvaistuin , ensimmäisenä listalla on turvaistuin testi v.2004-2005

Ajattelinpa parin sanan kirjoitella minäkin kahvekupin äärestä, kun laiskuuttani olen vain viime aikoina käynyt täällä lueskelemassa... Meillä kanssa on nytten sitten viikkon verran poju nukkunut omassa huoneessa ja siis UPEETA!! Poju nukkuu 21-7 heräämättä ja meidän aikaisempiin öihin nähden tuo on taivaallista. Meillä jätkä on tosi herkkä uninen, ei edes kylkeä voinut kääntää, että oli samalla annettava tuttia ja tuo aamuherääminenkin on reilulla tunnilla pidentynyt=)=)=) Tosin nyt kun sanoin tän ääneen...toivottavasti ei tuu takapakkia...



Ruokaa uppoo hienosti ja päikkäritkin vedetään mallikkaasti, mutta ainahan sitä joku on hullusti ja nyt sitten meidän " vauvalle" on iskenyt oikein kunnon uhma...semmonen komennus ja jos häntä komentaa niin loukkaantuu ja itkien tulee äiskän punttiin roikkumaan ja kun ottaa sylkköön ja laskee takas maahan niin eikun uudestaan pahan tekoon ja hymyssä suin kunnes paha äiti taas joutuu kieltämään...Alkaa hieman hermo kiristämään, kun ei voi mennä metriä kauemmas tai iskee hätä, mutta ymmärtäähän tuon, kun raukka ottaa ensimmäisiä itsenäistymisen askeleitaan!=) Ja onneksi kun isi tulee kotiin niin äiti " unohtuu" =) Mäkin tosiaan todella nostan hattua ja kumarran yksinhuoltajille, mun päivän paras hetki on kun mies tulee kotiin ja saan oman hengähdystauon saippuasarjojen parissa ja ihan rauhassa ja kahvikin on lämmintä!!!

Ja sitten isienomapäivä...mä olen ajatellut kans tota kirjaa ja sit semmosta soseilla maalattua taulua, esim. isi pelaa koripalloa;), tommoset taulut väsätään varmaan papoillekkin. Ostan myös varmaan (jos ehtii ilmestyyn) sen kummelitrilogian ja sit kun isi kattoo sitä niin laitetaan hänelle herkkuja ja hierotaan yms. eli täydellistä hemmottelua! Mun oma äitienpäivä oli niin ihana, että " paineet" on kovat=)=)

Meidän turvaistuin tulee oleen nyt sit ilmeisesti se two way elite, siitä olen eniten kuullut hyviä juttuja, ton cosmon kanssa olen punninnut, mut mun ystävillä joilla se on, on kyseinen istuin käynyt pieneksi jo 2- vuoden iässä, teoriassa kyl mahtuu, mut käytännön mukavuuden takia ovat joutuneet ostaan uuden. Tuntuu vaan, että aina kun jotain päättää jollain on taas jotain uutta kumoavaa tietoa=) ja mieliisti silti otan kommentteja vastaan!! Onneksi nykyinen istuin vielä niin iso, että tässä ehtii vielä pähkäileen.

NO mutta nyt kahveeeeeeelle, mukavaa päivää teille tammiset!!

Kiva lueskella teidän kuulumisianne ja vauva-arjestanne. Kovin samanlaisia ajatuksia kaikilla teillä, erityisesti täytyy nostaa äitii82:n lausahdus tähän kärkeen:



" Mäkin tosiaan todella nostan hattua ja kumarran yksinhuoltajille, mun päivän paras hetki on kun mies tulee kotiin ja saan oman hengähdystauon saippuasarjojen parissa ja ihan rauhassa ja kahvikin on lämmintä!!!"



Enpä voisi enempää olla samaa mieltä!!!



TURVAISTUIN on meilläkin hankittuna ja niinikään Gracon Cosmiciin päädyttiin ovh taisi olla 329 euroa, mutta insinöörimieheni sai sen tingittyä 300 euroon. (Frankielle terveiset...) Hyvä valinta munkin mielestäni. Meillä mennään selkä menosuuntaan päin. Tosin nuo istuimet ovat kyllä aika työläitä kiinnittää kaikki, joten meidänkin kakkosautoon täytyy ostaa oma sitten joskus. Viivi mahtuu vielä toistaiseksi kaukaloon. Jalat kyllä sojottaa yli reunojen.



Meillä MUSIIKKI soi koko päivän, ei kylläkään lastenlaulut vaan radio ja telkkarista The Voice jonkin verran. Lastenlauluja on imuroitu netistä iso läjä ja niitä soitellaan lähinnä autossa. Joku muukin taisi mainita omasta laulamisestaan; niin minäkin lauleskelen koko ajan. Taitaa tyttö oppia englanninkielen ennen suomea...



Meillä oli ihmeellinen viime yö ja aamukin. Viivi-parka on siis neljättä päivää flunssassa ja yöt (päivätkin kyllä) ovat olleet aika risaisia. No viime yönnä nukuttiin 20-7.15 ja vain kerran kuulin itkua toisesta huoneesta. Tutin taisi löytää itsekseen kun hiljeni niin nopeasti. Yleensähän meillä herätään jo ennen kuuttakin parhaimmillaan. No sitten aamupäikkäritkin kestivät vielä kolme tuntia! On tainnut olla raukalla vähän univelkaa.



Muuten ei mitään ihmeellistä täällä. Ruokahalu on ollut vähän pienenlaista nyt flunssan aikana. Eiköhän se siitä.



Palaillaan!



Viivi 9 kk+ ja äippä

Hyviä vastauksia tullut turvaistuimista, kiitos! Testivoittajiin tulee kiinnitettyä jonkin verran huomiota, mutta kyllä toisaalta nämä jokaisen omat kokemukset ovat tosi arvokkaita! Poikanen on edelleen kaukalossa, painoa kun ei vielä ole sitä vaadittua 9 kiloa, se tuntuu monissa olevan alarajana. Ja sitä on kyllä kunnioitettava, jos jotain sattuisi.

Ostin eilen TALVIHAALARIN; Travallen Remun. Kokoa mietin kauan, mutta päädyin 86 senttiseen. Se on kyllä vielä aika iso tuolle meidän hyttyselle, mutta onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa kasvaa! Helmikuuhunkin on vielä nelisen kuukautta kuitenkin vielä aikaa. Aluksi mekin varmaan mennään sillä äitiyspakkakauksen puvulla, vaikkei kuosi juuri miellytäkään. Mutta ajaa varmasti vaunuissa asiansa!

Nyt ei oikein juttu irtoa, sain tänään suruviestin työpaikalta. Työkaveri putosi hevosen selästä viikko sitten ja sai vakavia vammoja mm. päähän. Tänään oli sitten nukkunut pois. Täytyy vain ajatella, että tuskattomampaa näin, kuin vaikean aivovamman kanssa eläminen. Surullista.

Frankie & poikanen 9kk 2vrk

Voi Frankie ihan tippanousi silmään työkaverisi puolesta. Muistoja itsellänikin taustalla, kun ystäväni menehtyi yhden nyrkin iskun seurauksena kaatumisesta aiheutuneeseen vammaan. Surullista :(

..myötätunnosta SMR76. Kaikea sitä voi sattuakin, järkyttävää tajuta miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Olisi vain muistettava nauttia ja elää täysillä joka hetki, ja elää siinä hetkessä.



Mukavampiin asioihin palaan ehkä myöhemmin tänään kunhan ollaan palattu muskarista poikasen kanssa.

Mua nolottaa.



Mulla on maailman kiltein ja hyväntuulisin poika, joka oikeasti itkee tosi harvoin, eli kun itkee, niin syystä. Ruoan syö niin siististi, ettei käytetä ruokalappua ja yöt nukkuu kiltisti, joskus herää kerran, ehkä kaksi pyytämään tuttia, ja aamulla herätessään on taas kuin pieni auringonpaiste. Ei edes vierasta, eka kerran yökylässäkään ei itkenyt kertaakaan, edes kun tuotiin takas kotiin ja huomas että oli ollut poissa.



Mua nolottaa, koska mulla on maailman helpoin lapsi, ja silti mulle tulee välillä olo, että tekis mieli huutaa!

Nyt on ollut ihan muutama vähän vaikeampi ilta, eli poika on väsähtänyt yhtäkkiä ja sitten on iltapuuron ja -pesun ja vaatteiden- ja vaipan vaihdon ajan ollut itkua ja kitinää ja kauheaa vääntelyä niin, ettei mikään auta. Hampaat on jäänyt pesemättä ja antibioottikuuria on vaikea saada syötettyä loppuun kun pää kääntyy heti pois ja alkaa huuto.

Muutenkin nyt on vaippaa vaihdettaessa ihan mahdoton vääntely koko ajan niin, ettei meinaa saada pikku peppua kiinni! Mulla menee niin nopeesti sit hermot ja pari kertaa olen melkein ottanut kovasti kiinni kun ei mikään toimi eikä poika pysy selällään vaipan vaihdossa (en saa muuten kuin selällään vaippaa kunnolla päälle). Puren jo hampaat yhteen ja ajattelen, että p**kele nyt jos et... mutta sitten hillitsen itseni ja ajattelen että olkoon sitten vaikka ilman sitä saakelin vaippaa, että yritetään vaikka myöhemmin uudestaan.



Meidän pojalla on ihan kauhean voimakas tahto ja kai mä ajattelen, ettei saa antaa periksi vaan että pojan pitää totella, ettei sit opi helppoon ja se kostautuu myöhemmin. Ei mulla ole aikaisemmin ollut lasta, enkä tiedä mikä sit olis se oikea ratkaisu. Kuitenkin, poika on vasta 9kk.... Siis oikeesti, tuskin muutama väliin jäänyt hampaiden pesu ja vaippapainiottelun häviäminen tuota enkeliä mihinkään pilaa, mut silti, mä olen välillä ihan sekaisin näissä ajatuksissa. Oonko ihan hullu?? Onko kaikilla muilla koko ajan kaikki hyvin ja selvää omassa päässä???



t. nut-case-o-felia

uskalsit sanoa ääneen sen, joka varmasti mietityttää monia äitejä, myös minua. Et ole hullu, eikä tarvitse nolottaa, olet vain äiti, joka kokee ihan normaaleja tunteita. Tai sitten meitä on täällä kaksi hullua :o)



Ajatuksesi kuulostivat nimittäin todella tutuilta. Oma pieni poikaseni on myös todella kiltti, hymyilee ja veikistelee oikeesti päivät pitkät. Nukahtaa tavallisesti viidessä minuutissa sänkyynsä, on sitten kyseessä päiväunet tai yöunet. Ei myöskään turhia itkeskele, ja jos jostain sattuu vähän harmistuun, niin leppyy todella nopeasti ja on taas aurinkoinen oma itsensä.



Ja silti. Kyllä sitä itseltäkin menee välillä hermot, kun tulee vastoinkäymisiä. Ne ovat kyllä jokseenkin pieniä, mutta kuitenkin sen verran turhauttavia, että käyn välillä ihan ylikierroksilla. Ihan älytöntä. Joskus huomaan jopa kiroilevani ääneen, kun niin harmittaa esim. poikasen loputon yökkäily, vaikka eihän hän sitä tietenkään tahallaan tee. On vaan niin turhauttavaa taas aloittaa syöttäminen alusta ja siivota kaikkia sotkuja miljoonaan kertaan. Sitten tulee morkkis, ja syytökset miksi olen niin huono äiti.



Onneksi näitä päiviä ei ole kuitenkaan joka päivä. Joskus se väsymys purkautuu tuollaisena turhautumisena, mikä on ihan ymmärrettävää. Ihmisiähän me vain olemme! Olen joskus vannonut etten IKINÄ huuda lapsilleni, puhu heille rumasti, komenna negatiiviseen sävyyn.. Pitäisi jaksaa malttaa ja ohjata positiivisesti. Joskus se vaan saattaa olla niin vaikeaa.



Halaus sinulle o-felia, älä murehdi, olet ihan varmasti lapsellesi paras äiti, eikä kellään ole kaikki aina yhtä päivänpaistetta, ei ihan varmasti!

helpottaa jo... :)

kävin katsomassa " pikkuista" nukkujaa, ja silitin vähän päätä. tuntui siltä että pyysin anteeksi ajatuksiani... tuli parempi olo.

Olen tammikuussa syntyneen tytön äitykkä ja nyt on ihan pakko kirjottaa muutama rivi. Oli niin " ajankohtainen" aihe mulle. Ofelialle ja muillekin tiedoksi: kyllä täälläkin " kamppaillaan" saman asian parissa. Meilläkin maailman kiltein ja kultaisin tyttö! Helppo lapsi kaikin tavoin. Välillä menee mullakin hermot - tai ainakin tuntuu siltä. Pitäis vaan muistaa olla iloinen, ettei sen kummosempia ongelmia ole...



Nyt on alkanut tämä kotonaolokin vähän ahdistamaan. Tuntuu siltä, että ei jaksa. Olen aina kaikille " hehkuttanut" , että miten ihanaa on olla kotona, ja miten hyvin viihdyn ja että päivät kuluvat todella nopeasti. Nyt kuitenkin ajattelen välillä, että voi hitsi, jos pöydällä on vaikka likainen lasi tai lattialla jokin sinne kuulumaton juttu, niin se pysyy siinä tasan niin kauan kunnes minä ITSE otan sen pois. Mulla on tosin tosi ihana ja kultainen mies, joka kyllä auttaa tarvittaessa, mutta ymmärrän ettei hänkään jaksa työpäivän jälkeen kovin paljon. Enkä vaadikaan, että hän osallistuis hirveesti kotitöihin. Mulle riittääkin, kun hän on hetken lapsen kanssa, että saa hetken hengähtää. Mietityttää vaan, että miten sitä jaksaa sitten kun on töissä!?, Tai miten ne perheet jaksaa, joilla on useampi lapsi!!?? Mahtaakohan sitä itse koskaan jaksaa/pärjätä, jos nyt jo tuntuu raskaalta?

No ehkä tämä vaihe kuuluu nyt tähän hetkeen. Äitiysloma on loppumassa ja kai sitä on jotenkin henkisestikin siihen valmistautunut, vaikka en vielä olekaan menossa töihin. Ehkä tämä tästä. Tsemppiä muillekin saman asian kanssa " painiville!"

Pikku emäntä heräili viime yönä n. tunnin välein ja neljältä lopulta päätti, ettei nukukaan enää. Vähän yli viiteen siinä isänsä kanssa rempuloitiin, tyttö oli tosi väsynyt ja kiukkuinen. Lopulta nukahti viereen tissille kun ensin oli melkein tunti kanniskeltu ja nukuteltu itkevää lasta. Mulla on flunssa jatkunut kaksi viikkoa ja antibioottikuuri loppuu tänään (siis poskiontelontulehdus ja korvatulehdus). Tulehtunut korva vaan on ihan lukossa ja olen puolikuuro. Nää valvomiset käy nyt vähän voimille, kun oon kipeänä. Tyttö on parin päivän päästä 9kk ja tulee kolme kk täyteen näitä rikkonaisia öitä. Yhden kerran sain nukkua 5 tuntia putkeen ja se oli luksusta. Hoh mitä valitusvirttä, mutta nyt vaan väsyttää...kai se tästä taas lähtee. Mukavaa viikonloppua kaikille

Tuttu tarina. Todella ihana, kiltti tyttö joka ei paljon turhia kitise...eikä se ikinä ole tyttösen syy kun hermot palaa, mutta kun meillä asuu näkymättömiä olentoja jotka sotkee ihan kokoajan kun silmäni käännän. En tiedä mistä ne on meille muuttaneet, eivätkä vuokraakaan maksa, mutta sotkevät niin maan p****ti. Musta olisi ihanaa kun illalla istuisi sohvalle ja katsoisi ympärilleen niin olisi suht' siistiä, mutta tiskit on pöydällä (itse jätin), tytön lelut ympäriinsä (ei osaa tietenkään niitä laittaa pois), pyykit jo kuivuneet roikkuu pitkin kylpyhuonetta (en ole/mies ei ole korjannut pois), lattia on täynnä hiekkaa (vaunut tuo kun en jaksa laittaa rengassuojia) jne... Sitten ei tarvita kun yhden hiuksen katkeaminen ja äiti lähtee vessaan laskemaan kymmeneen. Onneksi olen todella pitkäpinnainen lasten kanssa ja se on varmasti vain työn tuoma ominaispiirre. Tytön ei onneksi tarvitse äidin kiukun puuskien kohteeksi joutua. Isi saakin sitten kuulla kunniansa ;) Piristää kummasti!

Meillä noustiin taas vaihteeksi ennen seitsemää. No, ei haittaa, piti kuitenkin ottaa antibiootti noihin aikoihin.

Nuuttisella on siis välikorvan tulehdus ja kuulemma kirkuvan punainen kurkku, joka on tod. näk. myös kipeä. Oltiin eilen sitten päivyvstyksessä kun en enää voinut vaan himassa miettiä että mikä mahtaa olla kun on jo 5 päivää kuumeessa.... Kuitenkin poika on ollut tosi pirteä koko ajan, eli ei sillä lailla vaikuta kipeältä. Sit kun aloin pohtia oireita niin ehdin jo päätyä aivokalvontulehduksenkin, että oli jo aika lähteä päivystykseen.... Ja hyvä että mentiin :)



Onko muut tammiset oysyneet terveinä? Mites on korvatulehduksia ollut?? Nuutilla nyt ensimmäinen, myöskään kuumetta ei ole aiemmin ollut. Tästäkö se kierre lähtee??? Onneksi päiväkoti alkaa vasta helmikuussa.



Nyt haen kahvia, Nuudeli penkoo omaa lelukoppaansa, tai siis vetelee tavaroita siitä korista lattialle;)

Pitkästä aikaa taas pinoon minäkin. Meillä ollaan viikonlopun ajan oltu flunssassa. Piikkuisen nenä valuu koko ajan ja yskääkin pukkaan. Onneksi ei ole ollut kuumetta ja samaan hengenvetoon; toivottavasti ei mene korviin. Ensimmäistä kertaa siis kipeänä. Virtaa tuntuu kyllä riittävän kuten ennenkin.



Teillä on ollut viikonloppuna puhetta päivärytmeistä. Laitanpa tähän vielä meidänkin noin-rytmit. En ole koskaan pyrkinyt kauhean tarkasti pitämään kiinni varsinkaan päiväunista tiettyyn aikaan, vaan ennemminkin kuunnellut tytön omia " toiveita" aiheesta. Meillä kyllä ilmaistaan kaikki " toiveet" kovaan ääneen, joten epäselvää ei jää kyllä mistään... Hih.



klo 6 herätys ja maito

klo 8 aamupuuro

klo 10 maito ja aamupäikkärit

klo 12 lounas

klo 14 maito

klo 15 päiväunet

klo 17 päivällinen

klo 18 maito

klo 19 iltapuuro

klo 20 nukkumaan ja maito



Yöt sujuvat hyvin (10 tuntia) ja kahdet päikkärit (2-3 tuntia) kuuluvat päivään meilläkin.



Viivi syö mielestäni hyvin, puurot tosin takkuavat pahasti vieläkin. Välipalan jätin pois, koska se tuntui vievän päivällisestä ruokahalun pois. Hedelmää syötän sitten ikäänkuin jälkiruokana. Maitoa menee hyvin. Hapanmaito-tuotteita maistellaan meilläkin ja tavallista maitoa aion alkaa antamaan 10 kk alkaen.



Meidän alkuaikojen kiukkupussista on kasvanut oikea neiti aurinkoinen, jolta ei OMAA TAHTOA puutu. Nyt ihan suututaan kun kielletään tekemästä jotain. Ei-sanalla ei kyllä tunnu olevan mitään vaikutusta. Itku vaan tulee kun kannetaan pois pahan teosta. Tunnista toiseen jaksetaan lattialla touhuta, välillä roikutaan äipän lahkeessa kiinni ja sitten taas jatketaan matkaa. Väsymättömiä pakkauksia nuo pikkuiset!



Mutta nyt taidettiin meillä herätä. Aamun pitkät päikkärit ovat nyt siirtyneet iltapäivään. Saas nähdä kuinka ensi viikolla!



Viivi 9 kk 3 pv ja äippä