tyyni mieheni sitten aloitti sukunsa vuosisadan riidan

miten käyttäydytään eri paikoissa?

MEILLE suku on sen verran läheinen, että serkkujen luona kylässä voidaan olla kuin kotona. Lapset saavat olla melko vapaasti, lihapullasota ei tosin ole sallittu mutta ääntä saa lähteä jne. Ravintolakäyttäytyminen tms. sitten erikseen. Ei meidän lapsilla ole mitään ongelmaa ravintolassa käymisen suhteen, jaksavat istua nätisti ja käyttäytyä hyvin.

Ehkä joillain sitten on ystävien ja sisarustensakin kanssa niin muodolliset välit, että lapsetkaan eivät saa olla vapaasti vaan käytös pitää olla kuin olisi ravintolassa?

Ikävää jos näin on.

t. edelleen sama 3 äiti

on täysin normaalia, että lapsilauma mellastaa ruokapöydässä. Ilmeisesti näissä perheissä ei tapakasvatusta pidetä tärkeänä. Kyllä pienikin lapsi oppii sen, ettei vieraspöydässä sirkustella. Ja jos tuollainen tilanne tulee niin ei muuta kuin kersat pois pöydästä ja juoksemaan vaikka 10 kertaa pihan ympäri ennen kuin tulevat yrittämään uudestaan. Toinen mahdollisuus on kattaa lapsille oma pöytä, jossa voivat käydä lihapullasotaa, jos se on vanhempien mielestä ok. Yleensäkin safka kannattaa tarjota mieluummin ennen kuin lapset ovat kiljuvan nälkäisiä ja päästää heidät pöydästä sen jälkeen kuin vatsat ovat täynnä.

Ja jos vanhemmat eivät laita jälkikasvuaan aisoihin, totta mooses muut paikallaolijat voivat siihen ryhtyä.

ei muuta kuin kersat pois pöydästä ja juoksemaan vaikka 10 kertaa pihan ympäri ennen kuin tulevat yrittämään uudestaan.

Aika pihalla oot itse neuvoinesi.

viitsii aukoa päätään siskoilleen? Moukka!Toivottavasti ap miehineen saa jatkossakin ruokailla ihan omassa ylhäisessä seurassaan...

Esim. noutopöytä, josta kukin käy äitinsä kanssa täyttämässä lautasen ja sitten menee syömään määrätylle paikalle. Pienten "joukkoruokailussa" kannattaa myös katsoa, että on helposti otettavaa ja syötävää ruokaa, että lapset pärjäävät mahdollisimman omatoimisesti ja aikuisetkin sitten pystyvät syömään.



Jos pöydässä on kymmenen pientä lasta, eivät he vain saa sitä tarjoilusysteemillä pyörimään, etenkin jos seura on mieluista, tekee ehkä mieli "esiintyä" serkuille, on kuuma, on kovasti nälkä...



Istuitteko te aikuisetkin pöydässä, pahimpien suupalttien välissä vai miten? Tosi iso pöytä teillä aikakin on, jos siihen mahtuu 10 lasta ja neljä aikuista. Kai kaikilla oli oma paikkansa, sylissä syöminen, yhteisellä tuolilla istuminen tms. on varmaan omiaan sekoittamaan tunnelman ihan tyystin?



Tossa asiassa varmasti harjoitus tekee mestarin, mutta ehkä näitä ison porukan ruokailuja pitää harjoitella muualla, jos miehesi on vaikea kestää hankalaksi meneviä tilanteita. Kokikohan miehesi, että ruokailussa hänen olisi pitänyt ainoana miehenä paikalla saada homma toimimaan ja ikään kuin ajatteli menettäneensä auktoriteettinsa ja kasvonsa, kun ei siihen sitten pystynytkään?

että kotona eikä kylässä melskata pöydässä tai rynnitä ruuan otossa silloin kun on enemmän porukkaa koolla.

Hyvin on meilläkin lapset käyttäytynete ravintolassa. Ja myös tilanteiss ajoissa on paljon lapsia paikalla...

MEILLE suku on sen verran läheinen, että serkkujen luona kylässä voidaan olla kuin kotona. Lapset saavat olla melko vapaasti, lihapullasota ei tosin ole sallittu mutta ääntä saa lähteä jne. Ravintolakäyttäytyminen tms. sitten erikseen. Ei meidän lapsilla ole mitään ongelmaa ravintolassa käymisen suhteen, jaksavat istua nätisti ja käyttäytyä hyvin.

normaaleilla lapsilla, ei tietenkään palstan indigo-, adhd-, ac/dc- ja add-lapsilla.

Juu sillähän ne lapset rauhoittuvat, kun laitetaan juoksemaan pihalle... :-)

ei muuta kuin kersat pois pöydästä ja juoksemaan vaikka 10 kertaa pihan ympäri ennen kuin tulevat yrittämään uudestaan.

Aika pihalla oot itse neuvoinesi.

jotta voi sitte tulla tänne retostelemaan miten hyvin kasvatettuja lapsia omaa tai miten huonosti muiden lapsilaumat käyttäytyvät :D kyllä mäkin muistan että mulla oli samanlaisia ajtuksia silloin kun oli vain se ainokainen mutta nyt kun on 3 vekaraa niin homma ei aina suju suunnitellun mukaan. Yleensä ovat mitä hyvätapaisimpia lapsia mutta esim serkkulassa 2kk oli aikamoinen meno...siellä kun oli 4 muuta samanikäistä joita ei oltu nähty aikoihin :D siitä riemu repesi ja lapset muuttuivat kuin taikaiskusta tällaisiksi "huonokäytöksisiksi monstereiksi"...onneksi kukaan ei arvostellut sillä olivat samassa jamassa ja kaikki osasivat höllentää nutturaa!

ja tule sitten rauhassa ja hiljaa pöytään istumaan.

yhdessä istutaan alas rauhoittumaan hetkiseksi. kuunnellaan lukemista tai laulua. Ei siten että suoraan parhaista pihaleikeistä käsien pesun kautta pöytään. Ei todella kannata laittaa lapsia juoksemaan jos haluaa niiden rauhoittuvan.

lapset varmaan ovat ruokapöytään entistä huonommin sopivia. Koko ajan saa olla joku kaatamassa lisää juomista, täysi show päällä, jos riehuminen johtui siitä, että energiat jo alunperinkin vähissä...



Ja tästä tuli mieleeni, että huolehdittehan ap, että porukat joivat tarpeeksi ennen ruokailua leikkiessään! Ainakin mun lapset käyttäytyy ruokapöydässä silloin kaikista kehnoiten, jos ovat hirveän janoisia ja rupeavat sitten siinä pöydässä juomaan janoonsa, ruoka ei sitten maistukaan jne.

Kyllä ne neuvot ja kasvatus kuuluu näiden lasten vanhemmille, eli äideille kun isät eivät olleet paikalla. Ap kertoi heidän jo puuttuneen lasten käytökseen, mutta uskon että jos ei auta, niin pinna palaa...



Minusta tuo ap:n miehen sanoma ei ollut edes hirveän pahasti sanottu, vaan ihan tottahan tuo oli. Pakkoko niitä lapsia on tehdä jos hommaa ei saa toimimaan ja sitten vielä vikistä.



t: 3lapsen äiti (jos tämä jotain mietityttää)

aloituksen kirjoitti, ja varmaankin tarkoituksenaan herättää keskustelua aiheesta. Vai mitä ap?



Jos tiedossa olisi, että jompi kumpi ongelma-ateriaan osallistuneista sisarista lukee ketjua, varmaan sitten häntäkin opastettaisiin ja kuultaisiin hänen versionsa asiasta.

eikä tajuta että lapsi ei ole robotti joka kerran kun on ohjelmoitu niin toimii loppulapsuutensa sen mukaan. Ne pienet perkuleet kun voivat olla niin arvaamattomia...se on niin helppoa tulla sitten sivullisen jeesustelemaan!

Eikö niillä siskoilla (ja suurimmalla osalla kommentoijista) ole yhtään huumorintajua!??

mutta me ollaankin sen verran sivistynyttä porukkaa ettei lauota muillekaan mitä tahansa sylki suuhun tuo...

pitää kai tuollaista kielenkäyttöä tavallisena. Pahempaakin varmaan ovat kuulleet. Lapsensakin osaavat jo kirota parivuotiaina ja karjuvat naapureille, että vittuako panette niin paljon, että teillä on kakaroita näin monta.

heh. ja opettajat joutuvat kestää 20 -30 tuollaista helvetin esikartanon asukkia.

oltiin molemmat kymmeniä kertoja sanottu, että ruokaa riittää kaikille, täytyy antaa ruokarauha, ihan varmasti joakinen saa niin kuin aina enennkin. mammat vieressä päivittelee, kun 2ei ne näin villejä ole kotona", hoetaan olkaahan nyt, olkaahan nyt. Pari villikkoa laitetiin miettimään rappusille ja muistutettiiin, että meidän talossa meidän säännöillä...mutta ei.

Tässä on monenlaisia kuvioita. Ensinnäkin veli komentaa siskojaan. Ehkäisystä mainitseminen - taisi olla miehesi aika stressaantuntu ja harkintakyky jo kadonnut? Eihän noin voi sanoa, ei edes omille sisarille.

PIenet serkukset yhdessä - kyllä vaan siinä meteliä syntyy. Äidit ehkä vähän lomafiiliksissä ja kukapa sitä kylässä tohtisi niin tomereasti lapsia komentaa...

Entäpä sinä sitten? Sovititkohan nyt sen v-mäisen kälyn viitan harteillesi?

Useamman lapsen äitinä tiedän, että joskus ei puhe tehoa. Samoinhan se käy aikuisillekin (vrt. aikaihminen kommentoimassa toisten lisääntymistä). Silloin ei oikein voi muuta tehdä kuin laittaa porukkaa vähän erilleen, keksiä muuta tekemistä, laittaa lapset auttamaan kattamisessa, lähettää yhden tai kaksi hakemaan kaupasta maitoa, pyytää yhtä sekoittamaan salaattia ja toista värkkäämään salaatinkastiketta, yhdelle rätti käteen ja pyyhkimään päytää ja yksi kastelemaan kukkia...

Miehesi sisarina minulle ei riittäisi vähempi kuin anteeksipyyntö. On törkeää kommentoida toisten perhekokoa.

..ollut parempi, jos oltaisiin jo ennen ruokailua tehty kaikkien kesken selväksi isäntäperheen pelisäännöt niin käsienpesusta kuin teidän perheen ruokapöytätavoistakin?



Minua jäi askarruttamaan muutama asia tuossa kaikessa:



- Pesivätkö lapset kuitenkin kätensä ennen ruokailua?



- Sanoitteko lapsille itselleen, ettei pidä repiä (teidän) pöytäliinaa, koska ruoka-astiat voivat tippua lattialle (ja silloin ei ole ruokaa ollenkaan)?



- Millä tavalla vierustovereita kiusattiin ja huomautettiinko asiasta mitenkään kiusaajille itselleen, välittömästi?





Mikä oiva mahdollisuus miehelläsi ja sisaruksillasi olisikaan tuossa tilanteessa ollut puhua omasta lapsuudestaan ja heidän kodin pöytätavoista!

Miehesi olisi voinut avata keskustelun tyyliin "muistatkos, mitä äiti/isä sanoi aina kun/jos me tehtiin/oltiin ("niin tai näin") ja sinä olisit omasta puolestasi voinut kompata hieman omia muistojasi.

Tilanne olisi saattanut mennä uusille urille ja kaikki olisi saattanut sujua ihan hyvin.



Minusta te aikuiset olisitte myös voineet sopia keskenänne niin pelisäännöt (ruokaöpydässä) kuin sen, että kaikki huolehtivat kaikista lapsista jotta turhilta selkkauksilta vältyttäisiin/oltaisiin vältytty. Yhteisestä ruokahetkestähän oli kuitenkin kysymys - ja sukulaisihmisten kanssa vielä. Painotan sanaa yhteinen!



Turhia estoja ja muodollisuuksia tyyliin "meidän ja teidän lapset" oli siten ollut hyvin helppo välttää, eikä kenellekään vanhemmalle olisi tullut paha mieli, jos joku muu kuin hän itse olisi sanonut lapselle nätisti, kuinka voisi olla rauhallisemmin ruokapöydässä.



Jos matemaattisesti ajatellaan, niin paikalla oli siis kahdeksan lasta ja neljä aikuista, niinkö? Se tarkoittaa, että jokaiselle aikuiselle olisi ollut 2 lasta vahdittavana per nuppi. Ei kuulosta lainkaan kaoottiselta minusta.



Itse olen menossa syksyllä päiväkotiryhmään, jossa tulee olemaan 21 lasta, iältään 2-6 vuotta (sisarusryhmä) ja neljä aikuista. Viime "lukuvuosi" oli helppo: meitä oli 3 aikuista ja vain 10 lasta - kaikki alle 5-vuotiaita.

Sitä edeltävänä vuonna lapsia oli 13 (+ 3 aikuista) ja sitä edeltävänä 15 (+ 4 aikuista). Sen pidemmälle en jaksa edes muistella.



Tarkoitan vain, että pienellä järjestelyllä ja yhteisillä pelisäännöillä saadaan huomattavasti enemmän aikaan kuin kertamöläytyksellä, joka voi saada koko pakan sekasortoon.



Varmasti miehelläsi paloi käämit, koska sanoi sen mitä sanoi, mutta melko pienillä jutuilla sellaista käämien palamista ei välttämättä olisi koskaan edes tullut. Kutsuttakoon sitä vaikka ennaltaehkäisemiseksi.



Nyt, tapahtuneen jälkeen, herää vain yksi kysymys: saadaanko tilannetta koskaan ratkottua asiallisesti kaikkien osapuolten kesken saman pöydän äärellä ja päädytäänkö koskaan yhteisymmärrykseen sekä sovintoon?

Tiedän suomenruotsalaisen perheen, missä äiti oikein kehui, että kuinka elämä on helppoa kun tuntuu, ettei olisi äiti laisinkaan. Lapset on olleet nytkin koko kesän mummilla ja leireillä.

Koulusta tulee palautetta, että lapset kiusaavat muita, mutta tärkeintä on hienot viulutunnit.

Miehen suku on kyllä suomenruotsalaista, ehkä osaavat kasvattaa lapsensa keskimääräistä paremmin?

että sillä kansanosalla on jotenkin tapakulttuuri paremmin hallussa - vaikka siitäkin jotkut tietysti niitä mollaavat hienosteijoiksi... huoh. lapset eivät silti vaikuta mitenkään nitistetyiltä, vaan ennemminkin ovat hyvin avoimia ja luottavaisia. Ovat siis lapsia, eivät impulssihirviöitä.