Onko eväitä jatkaa tällaisen miehen kanssa?
-hirveät riidat lähinnä käytännön asioista, mies on tosi epäkäytännöllinen (tosin opetellut tekemään esim. viikkoimuroinnin), mikään ns. miesten työkään ei suju eikä kiinnosta
-aidosti kriisi päällä tällä hetkellä eräästä tosi isosta jutusta (ei liity parisuhteeseen), jota mies kokee hankalaksi hoitaa ja jonka hoitamiseen minä olen totaalisen uupunut
-luulen, että lapsi pelkää, että erotaan, koska riitoja on niin paljon
-kuitenkin on ns. akateemisen fiksu mies, hyvä yleissivistys ym. (en kestäisi mitään sivistymätöntä junttia)
-omistautuu paljon työlleen, ei kuitenkaan rahasta (tienaa vain vähän keskivertoa paremmin), työ toisaalta myös stressaa paljon
-hyvä isä, lapsen kanssa pärjää ja on opetellut pärjäämään: lukee, leikkii, pelaa, huolehtii iltapesut ym.
-hyvä rakastaja
-riidoista huolimatta tuntuu kamalalta ajatukselta, että perhe hajoaisi, välitän kyllä miehestä
Miten kriisin ja riitojen yli? Kannattaako vielä jatkaa ja yrittää yhdessä? Mieskin vielä haluaisi yrittää...
Kommentit (21)
merkki sivistyksestä ja esim ammatillinen koulutus tarkoittaa sivistymätöntä junttia? Taidatte sopia hyvin toisillenne!
mutta pisti pahasti korvaan mainintasi siitä, että lapsi pelkää eroanne koko ajan jatkuvien riitojen takia. Et sanonut mitään siitä, että varmasti myös itse riidat pelottavat lasta.
En haluaisi olla tuo lapsi, joka koko ajan pelkää jotakin. Erotkaa.
lähetä mies tänne jos ei sulle kelpaa, mieshän kuulostaa hyvältä vrt av normaalitaso..
ap
merkki sivistyksestä ja esim ammatillinen koulutus tarkoittaa sivistymätöntä junttia? Taidatte sopia hyvin toisillenne!
Kai on pakko erota, jos koko loppuelämä on yhtä riitelyä. Haluttaisiin kuitenkin riitelystä eroon. Lapsi on parasta, mitä meille molemmille on ikinä tapahtunut.
ap
mutta pisti pahasti korvaan mainintasi siitä, että lapsi pelkää eroanne koko ajan jatkuvien riitojen takia. Et sanonut mitään siitä, että varmasti myös itse riidat pelottavat lasta.
En haluaisi olla tuo lapsi, joka koko ajan pelkää jotakin. Erotkaa.
tehdä käsillään tai olisi epäkäytännöllinen koska tuntuisi että mulla olis yksi ylimääräinen lapsi hoidettavana jota täytyy jatkuvasti opastaa kaikessa.
En tiedä mitä sitten meinasit sivistymättömällä juntilla :D mutta mun mieheni on duunari, elättää perheensä työllään mutta ei tuo töitä kotiin ajatuksissaan eikä tee juurikaan ylitöitä.On myös hyvä isä eli viettää paljon aikaa lasten kanssa ja joskus tuntuu että hoitaa heitä paremmin kuin minä. On hyvä yleissivistys ja paljon keskustellaan lasten nukkumaan mentyä päivän polttavista aiheista. Hän harrastaa monipuolisesti ja on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja pyrkii niihin vaikuttamaan. Hommat hoituu rakensi meille talonkin. Olemme olleet yhdessä 20v emmekä koskaan ole kyseenalaistaneet liittoamme kuten sinä nyt tunnut tekevän joten enpä tiedä sitten miten vankalla pohjalla teillä tuo homma on...
...ja ongelmahan on, että meillä ei mene. Ihmiset on erilaisia ja en voi miestäni muuttaa käteväksi talonrakentajaksi. Näen hänessä kuitenkin muuta hyvää ja hän on ns. kunnollinen mies. Niin kuulostaa sinunkin miehesi olevan - ole onnellinen siitä. Eikä miehesi kuulosta ollenkaan sivistymättömältä ;)
No joo, mutta tämä ei auta meitä patkääkään...
ap
tehdä käsillään tai olisi epäkäytännöllinen koska tuntuisi että mulla olis yksi ylimääräinen lapsi hoidettavana jota täytyy jatkuvasti opastaa kaikessa.
En tiedä mitä sitten meinasit sivistymättömällä juntilla :D mutta mun mieheni on duunari, elättää perheensä työllään mutta ei tuo töitä kotiin ajatuksissaan eikä tee juurikaan ylitöitä.On myös hyvä isä eli viettää paljon aikaa lasten kanssa ja joskus tuntuu että hoitaa heitä paremmin kuin minä. On hyvä yleissivistys ja paljon keskustellaan lasten nukkumaan mentyä päivän polttavista aiheista. Hän harrastaa monipuolisesti ja on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja pyrkii niihin vaikuttamaan. Hommat hoituu rakensi meille talonkin. Olemme olleet yhdessä 20v emmekä koskaan ole kyseenalaistaneet liittoamme kuten sinä nyt tunnut tekevän joten enpä tiedä sitten miten vankalla pohjalla teillä tuo homma on...
elää sen epäkäytännöllisen miehen kanssa vai voisko asian laitaa kenties muuttaa? Onko mies itse halukas kehittämään tässä itseään? Mistä te enimmäkseen riitelette? t.edellinen
valmis kehittämään itseään. Ja on jo kehittänytkin varsinkin lapsen syntymän jälkeen. Rajoittavia tekijöitä on mm. se työstressi - aidosti on valitettavasti miehen pakko painaa aika lailla pitkää päivää, jos meinaa työnsä pitää. Kaikilla aloilla ei näinä aikoina ole ihan helppoa. Yritti keväällä vaihtaa työpaikkaa, pääsi haastatteluunkin, mutta lopulta ei kuitenkaan onnistanut :(
ap
elää sen epäkäytännöllisen miehen kanssa vai voisko asian laitaa kenties muuttaa? Onko mies itse halukas kehittämään tässä itseään? Mistä te enimmäkseen riitelette? t.edellinen
imurointia ja tulotasoa, mutta ei sanaakaan siitä, mitä puolisot tuntevat toisiaan kohtaan (OK, mies haluaa jatkaa ja ap välittää). Lyhyesti: jos rakkautta on kannattaa jatkaa, vaikka mikä olisi. Jos rakkautta ei ole, kannattaa lopettaa.
Ja varmuuden vuoksi: en tarkoita mitään rakastumista/ ihastumista. Tarkoitan rakkaudella sitä, että joka päivä haluaa olla tämän ihmisen kanssa, luottaa häneen, on hänen luottamuksensa arvoinen, on kiinnostunut hänestä ja haluaa häntä fyysisesti.
Jäänyt vain muiden asioiden jalkoihin. Kyllä eilen sylikkäin odoteltiin unen tuloa...
ap
imurointia ja tulotasoa, mutta ei sanaakaan siitä, mitä puolisot tuntevat toisiaan kohtaan (OK, mies haluaa jatkaa ja ap välittää). Lyhyesti: jos rakkautta on kannattaa jatkaa, vaikka mikä olisi. Jos rakkautta ei ole, kannattaa lopettaa.
Ja varmuuden vuoksi: en tarkoita mitään rakastumista/ ihastumista. Tarkoitan rakkaudella sitä, että joka päivä haluaa olla tämän ihmisen kanssa, luottaa häneen, on hänen luottamuksensa arvoinen, on kiinnostunut hänestä ja haluaa häntä fyysisesti.
se fyysinen halu tai sen puuttuminen ei vielä tarkoita ettei rakastaisi tai ettei kannattaisi olla yhdessä.
Meidän parisuhteessa minä olen se epäkäytännöllinen, peukalo on keskellä kämmentä ja olen perusluonteeltani umpilaiska. Siivoaminen on tuskaa, ruuanlaitto jo menettelee, kunhan vaan en yritä mitään makaronilaatikkoa vaativampaa... Mies taas on todella kätevä käsistään, rakensi meille omakotitalon, laittaa hyvää ruokaa ja on muutenkin luonteeltaan ahkera touhuaja. Pitää myös hanskassa perheen talouden, maksaa laskut ja huolehtii siitä, että tilillä on aina rahaa ja jotain jää säästöönkin.
Riitojakin on toki noista käytännön asioista käyty, mutta eron syy ne eivät mielestäni (eikä toivottavasti miehenikään mielestä) ole. Muutaman riidan ja keskustelun jälkeen olen sen verran ryhdistäytynyt, että edes YRITÄN, mutta miehenikin on sopeutunut tilanteeseen. Parisuhde on kompromissejä ja sopeutumista täynnä ja jos väkivaltaisuutta tai päihdeongelmia ei ole kriisin taustalla, niin en kyllä ymmärrä eroamista.
Sikäli olen vähän huono antamaan neuvoja, enemmän tämä taitaa mennä vertaistuen piikkiin...
Ulkopuoliset olisivat varmaan sitä mieltä että meidän riitelyyn auttaisi se että "vain" lopetettaisiin se riiteleminen ja tehtäisiin enemmän kompromisseja niissä riitoihin johtavissa asioissa. Mutta kun mä en koe että olisi mitään kompromisseja miehen puolelta! Lisäksi me ollaan riidelty näistä samoista asioista niin kauan että ne riidat alkavat elää jo ihan omaa elämäänsä. Sanotaan nyt vaikka että jos riita alkaisi siitä että mies (joka on nyt kesälomalla) on mun työpäiväni aikana sotkenut kämpän aivan totaalisesti (kaikki omat ja lasten likaiset astiat aamupalasta asti pitkin lattioita, jossain vaiheessa päivää lapselta kaatunut maitolasillinen edelleen pitkin parkettia, kuraiset varpaanjäljet kaikkialla minne sen maitolammikon yli on kävelty, päivällisessä käytetyt ruokatarpeet pilaantumassa pöydällä, kaikkialla sekä likaisia että puhtaita vaatteita samoissa röykkiöissä, kirjoja, lehtiä ja leluja joka paikassa, maksamattomat laskut siellä muun rojun seassa niin että ne lopulta päätyvät paperinkeräykseen ja sitten tulee myöhästymissakkoja...) niin noin kolmessa minuutissa se on edennyt jo pisteeseen "jumalauta väitätkö sä etten mä KOSKAAN tee mitään, mitä se oli kun mä silloin kaksi kuukautta sitten kannoin ne kivet pihalta, justjoo kaiva ITTE kives kun mä en muka MITÄÄN tee" tms.
Musta tuntuu kuin ainoat vaihtoehdot olisivat joko että mä teen itse kaiken, tai sitten riidellään. En mä osaa vaikuttaa mieheeni, eikä se itse selvästikään halua muuttua.
En aktiivisesti suunnittele eroa, mutta en myöskään voi nähdä itseäni koko loppuikääni tässä tilanteessa.
elämässä meistä riipumattomia tosi rankkoja juttuja, jotka varmaan ovat kärjistäneet tilannetta.
ap
jos kerran täytyy muilta kysellä mitä tehdä ja listata toisen vikoja ja hyviä puolia. Jos yhdessäolo tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin onnen tunteita, mitä järkeä on tällaisessa suhteessa. Teillä on vain yksi elämä.
ja pohtia asioita! AP - muillakin pariskunnilla on taatusti joskus vaikeaa. Joskus liitot oikeasti ovat tahdon asioita. Koittakaa päästä vaikka perheneuvontaan. Meilläkin on selvitty mm. pettämisen ja työttömyyden aiheuttamista kriiseistä. Ei ollut aina helppoa ja hauskaa, mutta kannatti silti!
jos kerran täytyy muilta kysellä mitä tehdä ja listata toisen vikoja ja hyviä puolia. Jos yhdessäolo tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin onnen tunteita, mitä järkeä on tällaisessa suhteessa. Teillä on vain yksi elämä.
ottakaa kahen viikon matka ulkomaille niin jo alkaa sukset luistamaan! Älkää erotko!
perusasiat kuitenkin kuulostaa olevan kunnossa. Teidän pitää ruveta työstämään tuota asiaa joka hiertää, koettaa löytää siihen joku uusi näkökulma josta sitä tarkastella ja miettiä miten ne käytännön asiat hoidetaan jottei kaikki kaatuisi sun niskaan.