Onko muiden lapsilla hyönteisfobiaa? Meidän 4v tyttö on hysteerinen

Lapsesta asti oon kammonnut kaikkia 6-8 jalkaisia. Aikuisena sentään osaan hillitä sitä pakokauhua sen verran, etten nolaa itseäni kaupungilla kiljumalla kuin hullu.



Tiedän, että hyönteiset eivät tee mitään, pelkäävät mua enemmän kuin mä niitä ym. Mutta ei voi mitään.



No mutta, pelkäshän mummokin hiiriä... :D

pointti oli siis se, että ei se välttämättä mene ohi.



Kattokaa nyt jonkin aikaa ainakin. jos vielä koulu iässä kammoaa noin paljon, on syytä tehdä jotain (siis esim. terapiaa ym.)

Pelko-oireisissa ahdistuneisuushäiriöissä (F40) keskeinen oire on pysyvä ja suhteeton pelko tiettyjä kohteita, toimintoja tai tilanteita kohtaan. Lapsi pyrkii välttämään pelon kohteita (esim. hissejä), mikä johtaa elämän rajoittumiseen. Muissa ahdistuneisuushäiriöissä tavallisia oireita ovat erilaiset itseä tai perheenjäseniä koskevat pelot ja ahdistavat ajatukset (esim. sairauden tai kuolemanpelko), univaikeudet ja painajaisunet, levottomuus ja jännittyneisyys, sekä somaattiset oireet, kuten ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ripuli, päänsärky, suun kuivuminen, sydämentykytys, huimaus, hikoilu ja tiheä virtsaamisen tarve. Yleistyneessa ahdistuneisuudessa oireita voi ilmetä missä tilanteessa tahansa. Eroahdistushäiriössä oireet ilmenevät erotilanteissa, joissa lapsi saattaa myös yrittää joko itkemällä tai raivoamalla saada vanhemmat pysymään luonaan. Vanhemmilla lapsilla eroahdistushäiriö ilmenee koulupelkona, jolloin oireet esiintyvät aamuisin ennen kouluun lähtöä ja helpottavat kun kouluun meno on vältetty. Eroahdistuksesta kärsivillä lapsilla pelot ovat usein vanhemman vahingoittumisen pelkoa ja painajaisten sisältönä on eroon joutuminen vanhemmista. Paniikkihäiriössä lapsen ahdistuneisuusoireet esiintyvät samalla tavoin kuin aikuisillakin kohtauksittain. Niiden aikana adrenaliinin erityksestä johtuvat sydämen tykytys, vapina ja suun kuivumisoireet voivat olla voimakkaita. Lapsillakin kohtauksiin voi liittyä tukehtumisen tunnetta, hyperventilaatiota ja kuolemanpelkoa.



Lasten ahdistuneisuushäiriön erotusdiagnostiikka

Somaattiset sairaudet. Outojen pelkojen kohdalla on muistettava psykoottisten häiriöiden mahdollisuus. Mielialahäiriöihin liittyy myös lapsilla usein ahdistuneisuusoireilua.



Lasten ahdistuneisuushäiriön tutkimus ja hoito

Lasta ja vanhempaa haastattelemalla selvitetään mitä oireita lapsella, missä tilanteissa ne esiintyvät, kuinka usein niitä esiintyy, kuinka kauan niitä on ollut ja kuinka paljon ne haittaavat lapsen elämää. Yksittäiset, lievät pelot voivat korjaantua, kun vanhempia autetaan ymmärtämään oireiden syntyä (alttius ja ympäristötekijät), sekä miettimään, millä tavoin he voivat auttaa lasta harjoittelemaan selviytymistä pelottavista tilanteista. On tärkeää korostaa, että lapsi tarvitsee aluksi paljon tukea vanhemmiltaan ja että "siedätyshoito" tulee toteuttaa asteittain. Lapset, joilla on vaikeampi häiriö, esim. useita pelkoja, ahdistuneisuuden oireita tiheästi ja elämää haitaten, ja erityisesti koulupelko, tulee lähettää erikoislääkärin arvioitavaksi. Ahdistuneisuushäiriöitä ei tule hoitaa rauhoittavilla lääkkeillä avohoidossa konsultoimatta asiasta lastenpsykiatria. Lääkehoito ei voi koskaan olla lapsella ainoa hoito, vaan siihen tulee yhdistää asianmukainen lastenpsykiatrinen hoito.

Muuten on aurinkoinen, iloinen, luottavainen, kiltti ja sosiaalinen tyttö.



ap

Pelko-oireisissa ahdistuneisuushäiriöissä (F40) keskeinen oire on pysyvä ja suhteeton pelko tiettyjä kohteita, toimintoja tai tilanteita kohtaan.



Hae apua!



terv. oikea terkkari

tuo loppui kun emme kiinnittäneet siihen liikaa huomiota. Ei tietenkään vähätelty lapsen pelkoa, mutta ei myöskään pysäytetty kaikkea sen takia. Isä kiersi esikoinen sylissä kaikki puskat ja näytti perhoset ja sittisontiaiset ja kertoi niiden elämästä. :)

Tärkeää on se, että ette itse huido ja kilju kun surviainen osuu kohdalle. Meillä siis esikoinen suhtautui vähän samalla tapaa, mutta se meni ohi. Nuoremmat sisarukset ovat ehkä ottaneet hänestä mallia, eivät niin järkyty hyttysestä.

Varsinkin ampiaisten kohdalla kannattaa opettaa lapsille rauhallisuutta. Parempi on olla ihan coolisti vaan, niin se lentää tiehensä :)

Ennenkuin alatte diagnosoida lapselle jotain vakavaa mielenterveysonglemaa, tutkikaa luontoa, hakekaa kirjastosta hyönteiskirjoja.

On ihan luonnollista pelätä outoja asioita, ei se mikään fobia ole! Herranjestas!

on kummallakin pojalla ollut pienenä hyttyspelkoa. On kuitenkin jäänyt pois viimeistään 5-vuotiaana.

Kaverin lapsella ko. pelko kesti kouluikään asti, mutta jäi sitten itsestään pois.

Pelko-oireisissa ahdistuneisuushäiriöissä (F40) keskeinen oire on pysyvä ja suhteeton pelko tiettyjä kohteita, toimintoja tai tilanteita kohtaan. Hae apua! terv. oikea terkkari

Neuvolaan voisi oikeastaan soitella ja kysyä, kunhan terkkari ensin palaa lomalta.

Mistä moinen ahdistuneisuushäiriö (F40) voi johtua???? Kyselen siis sinulta terkkari.

Lapsi muuten on päivähoidossa (nyt on lomalla) erittäin kehuttu hyvästä käytöksestään, iloisuudestaan, sosiaalisuudestaan jne. Ei siis ole muuten lainkaan ahdistuneen oloinen.

Ja kiiitos 5:lle käytännönläheisestä vastauksesta! Josko vaikka kirjastosta lainaisi kirjan hyönteisistä ja kävisi sitä läpi, ehkä pelko johtuu myös tietämättömyydestä...

ap

Meidän tyttö nyt 5v ja viime kesänä eli 4-vuotiaana alkoi tämä myös.. huutaa kärpäsistä ja muista lentävistä oli neiti sitten sisällä tai pihalla.. ampiaisia ei huido kuten ollaan opetettu, mutta vinkuu ja ja laittaa kädet tiukasti ympärilleen ja menee kauemmas.. kärpäsiä pelkää myös, ei enää niin pahasti kuin vuosi sitten, mutta kuitenkin..

monesti ollaan selitetty juuri kärpäsistä etteivät ne tee mitään ja että ne pelästyy jos huitaisee.. hyttysistä ollaan sanottu että niitä voi ihan hyvin taputtaa kovasti selkään jos ne tulee istumaan esim. käden päälle.. :)

hämähäkkejä sun muita käveleviä, ei lentäviä, otuksia sisällä ottaa paperiin ja vie wc-pönttöön tai roskiin...

Kovin huolissani en hänestä siis ole, koska käveleviin otuksiin uskaltaa paperin kanssa koskea, ja viime kesästä neiti on "rauhoittunut" todella paljon..

Jaksamista!!

Toivottavasti teilläkin helpottaa pikkuhiljaa...meillä tosiaan viime kesä oli pahin..

myös 4v. poika kammoaa ötököitä aivan kauheasti. Viime kesänä vielä innoissaan yritti pyydystää niitä lemmikeiksi kotiin, nyt saa kauhean kohtauksen kun edes tavallinen kärpänen tulee liki.

Kait tuo vain on joku vaihe, joka menee ajan myötä ohi.

Pahinta on jos joku ötökkä lentää kohti ja pörrää esim pään ympärillä! Esim. muurahaisia on hänen mielestä kivakin seurailla, mutta hyttyset, kärpäset jne ovat kammotus.



Ihanaa että täältä löytyi kohtalotovereita! :)



t. ap

Aivan älytöntä pelkoa kaikkea lentävää kohtaan. Oli kyseessä sitten hyttynen, kärpänen tai mikä tahansa ötökkä. "vaiva" alkoi tyttömme ollessa neljävuotias ja pari kesää tuota kesti. Tänä kesänä (6-vuotiaana) tyttö ei enää pelkää oikeastaan kuin ampiaisia.



Eli uskon, että ap:nkin lapsella pelko menee ohi ajan kanssa.

luonnosta ja myös ihan hyönteisistä, löytyy kirjastosta. Ikävä kyllä en nyt muista mitään nimiä ...

Meidän lapset tappaa jo hyttysiä suvereenisti jos käsivarrelle osuu, hätistävät kärpäset pois jne. Ovat 5, 7 ja 10.



Ole rauhallisella mielellä. Varmaan itsekin pelkäsit kaikenmoisia asioita lapsena, mutta pelot menivät ohi kun totuit ja muut asiat alkoivat kiinnostaa.



5

Alle kouluikäisillä lapsilla on paljon pelkoja (esim. pimeän tai joidenkin eläinten pelko), ja vielä kouluikäisilläkin erilaisia pelkoja voi esiintyä yksin ollessa tai pimeässä. Häiriöksi pelot ja ahdistuneisuus katsotaan silloin, kun ne haittaavat lapsen tai perheen elämää.



Alttius ahdistuneisuuteen voi lisääntyä myös vaikeiden elämänkokemusten ja somaattisten sairauksien seurauksena. Häiriöt syntyvät useimmiten eri tekijöiden kokonaisvaikutuksena, esim. lapsen pelko saa vanhemman ahdistumaan, jolloin vanhemman tarve suojella lasta muuttuu ylisuojelevuudeksi, eikä lapsi saa tukea kohdata ja harjoitella pelon voittamista.



Yksittäisistä peloista kärsivien lasten ennuste on hyvä. Kognitiivisten terapiamuotojen käyttöönotto on parantanut ahdistuneisuushäiriöiden ennustetta, mutta osalle lapsista jää alttius reagoida rasittaviin elämäntilanteisiin ahdistuneisuudella ja fysiologisilla oireilla.



Lapsuusaikana on havaittu paljonkin erilaisia pelkotiloja ja niiden melko laaja-alaistakin esiintymistä, mutta lasten kohdalla pelkotiloja ei voi juurikaan luokitella varsinaisesti fobioihin



terv. se terkkari

meillä toinen oli hysteerinen yhden kesän kun pihalla oli etanoita, ei melkein suostunut tulemaan ulos. Seuraavana kesänä ei enää tietoakaan moisesta.

Toista lasta piti kantaa kun huusi hysteerisenä 3 v:na kun tultiin pk:sta ja sateen jälkeen jalkakäytävällä oli kastematoja. Sekin meni ohi, nyt ottaa madot ja ksikki etanat käteen, ikää 6v.

En olisi huolissani.

Ei hän tosin kaikkia ötököitä pelkää - esim. perhosiin ja leppäkerttuihin liitetään yleensä myönteisiä mielikuvia ja siksi lapsikin oppii tykkäämään niistä.



Emme taatusti ole pelotelleet lapsia millään hyönteisillä, mutta silti tyttö pelkää etenkin ampiaisia, kimalaisia, paarmoja ja isoja kärpäsiä. Tunne on paitsi pelkoa, myös inhoa. Kärpäset kuulemma surisevat niin inhottavasti.



Mielenkiintoista on se, että tyttö on todella pelännyt ihan pienestä asti. Ensimmäisen kerran huomasin pelon, kun tyttö näki 1-vuotiaana kirjassa heinäsirkan kuvan ja häntä puistatti! :o

Ehkä siinä on siis jotain äidinmaidossakin tullutta mukana.



Kyllä mekin sanomme tytölle, ettei ötököitä tarvise pelätä. Mutta eihän se välttämättä auta mitään. Pelko voi vain pahentua, jos sitä vielä vähätellään! Niinpä olen pyrkinyt myös ymmärtämään ja lohduttelemaan tyttöä. Lisäksi olemme hankkineet lapsille suunnatun hyönteiskirjan. Sen avulla tyttö on voinut turvallisesti tutustua pörriäisiin.

Yläasteella näkee mitä hoitamattomat tai vähätellyt ongelmat niittävät ahdistuneissa yläastelaisissa.



nimim. se terkkari, joka korjailee vahinkoa sitten kun lapset on yläasteella

En vähättele mielenterveysasioita.

Tässä oli kyseessä 4-vuotias, äidin ja päiväkodin mukaan iloinen ja sosiaalinen lapsi, joka nyt pelkää lentäviä hyönteisiä. Monista vastauksista on käynyt ilmi, että moinen pelko ei ole poikkeuksellinen ja menee yleensä itsestään ohi. Kaikki lapsen pelot eivät ole "mielenterveysasioita", jokainen pelko ei ole sairaus. Pelätään aina pahinta. Elämme aikaa jolloin arkisistakin asioista laaditaan diagnoosi, hoito ulkoistetaan vanhemmilta neuvolaan ja ties minne. Kuormituksen takia lasten todelliset mielenterveysongelmat jäävät jalkoihin, juuttuvat hoitojonoihin jne.

Jokainen voi kysyä esim omilta vanhemmiltaan millainen oli lapsena, pelkäsikö hyönteisiä jne. Siitä saa vähän perspektiiviä.

Tulkitsen ap:n avausta näin: 4-vuotias on hänen ainoa lapsensa, hän ei ole aiemmin ollut tässä tilanteessa. Hän käyttää sanoja hysteria ja fobia arkipuheenomaisesti, ei niinkuin niitä psykiatriassa käytetään. Hän kaipaa vertaistukea ja saa sitä, kuten saa myös sinun näkökulmasi.

Mielestäni hyönteisten pelko on todellinen ongelma vasta silloin kun se halvaannuttaa lapsen elämän: hän ei uskalla liikkua, lähteä ulos, ei rauhoitu kun rauhoitetaan, hän ei leiki ...



Minulla ei ole muuta asiantuntemusta kuin kokemukset omasta lapsuudestani ja omista ja lähipiirin lapsista. Siihen perustin vastaukseni.

Ja vielä kerran: en vähättele mielenterveysasioita enkä lasten pelkoja.



5

Tuon ikäisenä juoksin kuulemma aina sisälle piiloon, kun kuulin surinaa liian läheltä. :)Kymmenenvuotiaana kerjäsin jo äidiltäni hämähäkkiä lemmikiksi. :) Eli taisi olla ikään kuuluva juttu.