Missä vaiheessa sinun mielestäsi lapsen olisi aika muuttaa pois kotoa?

ja sen jälkeen opiskelemaan. Niin mä itekin tein.

Siitä seuraa just tuota, että opinnot jäävät kun pitää alkaa tehdä lapsia ihan liian nuorena. Ja millä ihmeen rahalla 18-vuotias ostelee "omia taloja"?

Itse lähdin kotoa 15 vuotiaana, ja niin se on paras.

kun päätyy parisuhteeseen jonkun kanssa eli se on se lopullinen muutto ja kotoa lähteminen. Siihen asti täällä voi majailla enemmän tai vähemmän, käydä viikonloppuisin jne. kuin omassa kodissaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että ero isästä ja äidistä astuu voimaan ja samalla päättyy lapsuudenkodin kaikenpuolinen tarjoilu, oli se sitten elatusta, elektroniikkaa tai oma huone.

minulla on vieläkin vanhempieni kodinavain, siskolta se otettiin pois kun asuu kauempana ja isä hävitti omansa. Lupasi kyllä teettää siskolle uuden. Ikää minulla 43v ja siskolla 39v

Ei minulla ole mitään tarvetta sille, että aikuisella muualla asuvalla lapsella olisi avain kotiini. Ei ole minullakaan hänen kotiinsa. Kun muuttaa pois niin muuttaa pois, turha pitää vanhan kodin avainta kuin merkkinä siitä, että voisi palata tai että olisi jotain oikeuksia vanhempien kotiin,

Vaikka asuin samalla paikkakunnalla opiskellessani, muutin silti pois.



Liian kauan kotona asuvat ovat lusmuilijoita.

että meidän pojat käyvät kotipitäjän lukion ja sen jälkeen muuttavat johonkin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Mutta asiathan eivät tietty aina mene niin kuin äiti suunnittelee.. :) Aika näyttää.

että sun lapset muutta kotoota kun ikää on 15v ja perustavat perheen alle 20v jonkun vanhemman sedän kanssa?



Aikuisuuden yksi merkki on, että huomaa miten itse ei ole jokaisessa käänteessään toiminut kaikista viisaimmalla tavalla.



Ehkä sun olis tosiaan ollut hyvä kasvaa muutama vuosi vielä kotona.

kun lukio/amis päättyy. Mutta mielellään jo siinä 15-16v kun lähtee opiskelemaan. Itsestä on jotenkin niin hassu ajatus että joku asuu vielä minunkin ikäisenä synnyinkodissaan (olen 20v) kun itse on jo kaksivuotiaan äiti ja omassa talossa asuttu jo pitkään. Itse lähdin kotoa 15 vuotiaana, ja niin se on paras. Kuitenkin esim. eräälle ystävälleni kävi niin että häntä ei PÄÄSTETTY lähtemään kotoa vielä peruskoulun jälkeen opiskelemaan! Ja siis asuimme paikkakunnalla jolla ainoa vaihtoehto jos jää kotiin on lukio, eli häneltä kiellettiin kaikki muut vaihtoehdot sillä. Mielestäni aivan väärin!

niin et olisi 20v 2vuotiaan äiti.

sitten niin aikaisin, mutta itse luulen että olisin kuitenkin jo äiti, ehkä isä olisi joku toinen eikä välttämättä olisi kuvioissa enää, mutta oma vauvakuume on ollut jo 14-vuotiaasta asti niin kova että tuskin olisi enää lapseton. Onneksi löytyi kuitenkin mies joka on sen verran vanhempi että oli heti valmis asettumaan aloilleen ja perustamaan perheen. Ja lapsi oli siis ihan yhteisesti sovittu ja suunniteltu, toisin kun sinä ilmeisestikin kuvittelet.

kun päätyy parisuhteeseen jonkun kanssa eli se on se lopullinen muutto ja kotoa lähteminen. Siihen asti täällä voi majailla enemmän tai vähemmän, käydä viikonloppuisin jne. kuin omassa kodissaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että ero isästä ja äidistä astuu voimaan ja samalla päättyy lapsuudenkodin kaikenpuolinen tarjoilu, oli se sitten elatusta, elektroniikkaa tai oma huone.

Kuulostaa siltä että äiti(?) on niin mustis lapsensa parisuhteesta että kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena josta pitää rankaista jotenkin... periaatteensa kullakin mutta perustelu kuulostaa vähän hassulta. :)

Tulen myös vaatimaan yli 18 v kotona asujilta panostusta kotiin joko rahallisesti (jos töitä) tai vähintäänkin osallistumalla siivoukseen, pyykkäykseen ja ruuanlaittoon.

Uskon, että jokainen normaali nuori ihminen haluaa kyllä ikioman kodin viimeistään löytäessään elämänkumppaninsa tai kunnon työpaikan. Kotiin saa aina kuitenkin tulla, jos vaikka suhde menee poikki tai tapahtuu jokin taloudellinen katastrofi (lama, työt menevät, jne)

Olen ilman nmuuta valmis myös hoitamaan lapsenlapsiani ja avustamaan lapsiani rahallisesti tiukan paikan tullen. En aio hylätä heitä omilleen, olen siellä taustalla aina tukena, jos apua tarvitaan hädän tullen.

Ja tämä nimenomaan siksi, että uskon sen olevan nuoren itsensä etu, että pääsee ottamaan vastuun omasta elämästään ja päättämään omista asioistaan itse. Toki kotiin on aina tervetullut käymään, mutta kyllä itsenäistyminen on hyvä hoitaa nuorena.

Se joka kauhisteli Helsingin opiskelija-asuntopulaa. Tietenkään ketään ei ajeta pois kotoa, jos asuntoa ei ole, mutta opiskelijasoluasunnon saa kyllä puolen vuoden jonotuksella Helsingissäkin

tai saa työpaikan. Olisi tosiaan ollut huomattavasti helpompaa, jos miehelläni (silloin 21v) olisi ollut jotain tajua rahasta/taloudenpidosta ennen kuin muutettiin yhteen. Hän asui äitinsä kanssa, kävi töissä, rahansa tuhlasi mihin huvittaa. Äiti teki ruoat eikä vaatinut mitään. Meni vuosia ennen kuin mies todella ymmärsi että rahaa pitää olla myös kuun viimeisenä päivänä tarvittaessa. On muuten oppinut oikein hyvin :) Nyt naimisissa 10v ja kolme lasta.



Eri asia on, jos homma toimii. Kotona asuva "lapsi" osallistuu kustannuksiin ja siivoukseen ym. Silti sen varmasti oppii parhaiten, kun harjoittelee omassa asunnossa.

mustis mamma?

kun päätyy parisuhteeseen jonkun kanssa eli se on se lopullinen muutto ja kotoa lähteminen. Siihen asti täällä voi majailla enemmän tai vähemmän, käydä viikonloppuisin jne. kuin omassa kodissaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että ero isästä ja äidistä astuu voimaan ja samalla päättyy lapsuudenkodin kaikenpuolinen tarjoilu, oli se sitten elatusta, elektroniikkaa tai oma huone.

Kuulostaa siltä että äiti(?) on niin mustis lapsensa parisuhteesta että kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena josta pitää rankaista jotenkin... periaatteensa kullakin mutta perustelu kuulostaa vähän hassulta. :)

eoi toi tarkoita, että välit laitetaan poikki, vaan sen jälkeen käydään kylässä. parisuhteessahan rakennetaan se oma tukiverkko, eikä siihen enää vanhemmat kuulu. toki varmaan hädässä apua annetaan.

Ei ole kiirettä muuttaa. Nuoreni 21v opiskelee ja tehnyt koko ajan töitä. Hänellä on yli 10 000e säästöjä, omalla työllä hankittuja. Siinä on hyvä pesämuna asuntoa varten. Kotona asuminen on ilmaista ja ruoankin saa. Turha maksaa järkyttävän kokoisia vuokria.

mustis mamma?

kun päätyy parisuhteeseen jonkun kanssa eli se on se lopullinen muutto ja kotoa lähteminen. Siihen asti täällä voi majailla enemmän tai vähemmän, käydä viikonloppuisin jne. kuin omassa kodissaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että ero isästä ja äidistä astuu voimaan ja samalla päättyy lapsuudenkodin kaikenpuolinen tarjoilu, oli se sitten elatusta, elektroniikkaa tai oma huone.

Kuulostaa siltä että äiti(?) on niin mustis lapsensa parisuhteesta että kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena josta pitää rankaista jotenkin... periaatteensa kullakin mutta perustelu kuulostaa vähän hassulta. :)

eoi toi tarkoita, että välit laitetaan poikki, vaan sen jälkeen käydään kylässä. parisuhteessahan rakennetaan se oma tukiverkko, eikä siihen enää vanhemmat kuulu. toki varmaan hädässä apua annetaan.

T:53

Siitä seuraa just tuota, että opinnot jäävät kun pitää alkaa tehdä lapsia ihan liian nuorena. Ja millä ihmeen rahalla 18-vuotias ostelee "omia taloja"?

Itse lähdin kotoa 15 vuotiaana, ja niin se on paras.

vaikka lapsia tekisi aiemmin. Ja ihan niinkuin nyt suurin osa niin talo on pankista haetulla asuntolainarahalla ostettu. Kun on molemmilla vanhemmilla (vaikka nuoria ollaankin) vakityöpaikat, niin näin se onnistuu samalla lailla niinkuin sillä kymmenen vuotta vanhemmallakin pariskunnalla.

kun päätyy parisuhteeseen jonkun kanssa eli se on se lopullinen muutto ja kotoa lähteminen. Siihen asti täällä voi majailla enemmän tai vähemmän, käydä viikonloppuisin jne. kuin omassa kodissaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että ero isästä ja äidistä astuu voimaan ja samalla päättyy lapsuudenkodin kaikenpuolinen tarjoilu, oli se sitten elatusta, elektroniikkaa tai oma huone.

Kuulostaa siltä että äiti(?) on niin mustis lapsensa parisuhteesta että kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena josta pitää rankaista jotenkin... periaatteensa kullakin mutta perustelu kuulostaa vähän hassulta. :)

Minusta olisi kummallista, että tyttäreni menisi naimisiin ja silti ajoittain asuisi täällä vanhempiensa luona, olisi oma huone, jota käyttäisi silloin kuin huvittaisi, kutsuisi kavereitaan meille jne. Ihan kuin parisuhteessa oleva lapsi pitäisi koko ajan takaporttia auki vanhaan kotiin ja vanhaan elämään.

Ei se ole mustasukkaisuutta uudesta parisuhteesta vaan terve tapa päästää irti lapsestaan.

siten, että lukion jälkeen pojat käyvät armeijan ja sitten opiskelupaikan saatuaan muuttavat pois. Vanhempi on just täyttänyt 20 vuotta ja innolla odottaa syksyä, kun pääsee aloittamaan opinnot toisella paikkakunnalla. Meillä on aina ollut hyvät välit, mutta nyt huomaa, että irtautuminen on alkanut - kumpikin ärsyyntyy toiseen helpommin kuin aikaisemmin.



Minun mielestäni jokaisen olisi hyvä asua itsekseen (tai opiskelijasolussa) ennen tyttö/poikakaverin kanssa yhteenmuuttoa. Minun mies oli 24 vuotta, kun muutettiin yhteen. Hän tuli lapsuudenkodistaan, jossa äiti oli passannut lapsensa ihan piloille. Vuosia yritin saada miestä kotihommiin, mutta sitten en jaksanut ja oli pakko luovuttaa. Omilla pojilla on ollut eri komento :)