Lue keskustelun säännöt.
En tajuu. En vaan voi käsittää. Pienestä ikäerosta...
03.07.2010 |
Eli kaverillani on tämä tilanne:
- Esikoisen odotusaika oli tuskallinen. Äiti sairasti raskausdiabetesta ja koko ajan oli jotain kremppaa, sairaalaseurantaa ym. Vauva syntyi sektiolla 1kk ennen laskettua aikaa. Tämän jälkeen äiti sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen, imetykset ja kaikki jäi kun ei vaan jaksanut. Isä hoiti paljon vauvaa, samoin isovanhemmat.
- Esikoisen ollessa noin puolivuotias äiti tuli taas raskaaksi. Kaikki olivat kovasti iloisia ja onnittelivat, ihanaa kun uskalsivat heti yrittää ja tulee lapsille kivan pieni ikäero jne. Tuossa vaiheessa oli äidin synnytyksenjälkeinen masennus jo ohi, mutta muuten oli hirveän rankkaa, vauva valvotti koko ajan, vauvalla allergioita ja huono iho, puklaili liikaa ym. Ramppasivat vauvan kanssa klinikoilla. Äiti kovasti valitteli väsymystä koko ajan. Kaikki auttelivat äitiä kovasti pitkin raskausaikaa, pitäähän sitä saada levätä, ja hoitelivat esikoista.
- Uusi vauva syntyi ja isompi on ihana kamala. Mustasukkainen ja hirveä riiviö pikkuista vauvaa kohtaan. Moukaroi tätä leluillaan ym, terrorisoi koko perhettä, sotkee ja nauraa päälle ym. Kaikki vaan tukee ja sanoo että kohta se helpottaa, alku vaan on rankkaa. Isompaa hoidetaan taas paljon muualla kuin kotona ja äitiä paapotaan.
No tuon vielä sinänsä ymmärtää, äidillä on ihanat verkostot, jotka tulevat ym. Se mitä EN YMMÄRRÄ, on että hirveästi kehutaan tuon äidin valintaa tehdä toinen lapsi heti perään. On niin ihanaa kun lapset on syntyneet pienellä ikäerolla. Siinä pääsee niin paljon helpommalla ja lapset on niin suuri rikkaus toisilleen ym. Minuakin painostetaan tekemään heti perään toinen lapsi (esikoiseni/ainokaiseni) on saman ikäinen kuin tuon äidin esikoinen eli nyt noin 1,5v. Vähän jo osa on säälimielellä kun ei meille vieläkään ole toista tulossa. Juu, ei ole, kun on ehkäisy visusti käytössä.
Siis en ymmärrä tuota heti putkeen lasten tekemisen ihannointia lainkaan. Siinä on ihan oikeasti paljonkin varjopuoleja ja riskejäkin esim. jaksamisen kannalta, en ymmärrä sitä että sitä niin ihannoidaan ja kaikkea sitä ikävää puolta katsotaan täysin läpi sormien, on niin hienoa kun lapset syntyy lähekkäin....
-kilvan kehuu ja ylistää
Kommentit (54)
Jokaiselle perheelle sopivat eriasiat. Teille varmaan sopii 3-5 vuoden ikäero.
Toivoisin kuitenkin että lukisit oman kirjoituksesi, kuulostat todella katkeralta ja kateelliselta kaverisi saapaan apuun ja tukeen.
Etkö ole itse saanut apua ollenkaan, onko sinun pitänyt selvitä kaikesta yksin? Apua pitää osata pyytää ja ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinänsä ihan ok, mustasukkaisuutta tai sellaista ei juuri ole ollut. Ongelmana on kuitenkin KAKSOSET! En mitenkään ollut varautunut siihen, että pikkukakkosen mukana tulee kolmonenkin... Rankkaa siis on, enkä sitä peittele. Esikoinen on hoidossa, kun en pärjää kolmen kanssa. Tästä jatkuvasti huono omatunto :( Kateellisena haikailen 4 vuoden ikäeroa, kun isompi olisi jo niin omatoiminen 2 veehen verrattuna.
kaikki pienellä ikäerolla tehneet eivät valita esim. minä. Lapsilla ikäeroa 1,5 v. Ei ole ollut mitenkään erityisen rankkaa lasten kanssa, normaalia lapsiperheen hulinaa vain.
Lapsista on todellakin paljon iloa ja seuraa toisilleen ja meillä ei ainakaan esikoinen ole ollut mikään riiviö pienempää kohtaa.
-äiti 43 v. + lapset 5- ja 6-vuotiaat
Myönnän kyllä olevani tietyllä tapaa kontrollifriikki. Tahdon että oma elämäni on sillä tavalla hallussa, että pystyn ihan itse siitä selviämään ja vielä nautin siitä. Aina tietysti ei elämä ole niin nautittavaa, mutta vartavasten en myöskään pyri tekemään siitä tuskallista ja vaikeaa.
Sinänsä minusta kuka tahansa saa tehdä lapsensa millä ikäerolla tahansa, siitä ei nyt tässä ollut kyse, vaan siitä että PIENTÄ IKÄEROA IHANNOIDAAN, KEHUTAAN, YLISTETÄÄN, vaikka esim. juuri tuon ystäväni kohdalla sehän on ollut ihan karmeaa (rehellisesti sanottuna) kaikille osapuolille. Patistellaan muitakin tekemään lapset perä perään ja ylistetään hirveästi niin tekeviä. Näin siis meidän piireissä.
Ja ei - missään nimess en ole tuolle kaverille kateellinen mistään ja kyllä, myös minä olen häntä auttanut, ottanut hänen esikoistaan meille hoitoon yms ja tehnyt sen hyvillä mielin, mutta... pointti ei ollut se.
ap
En ymmärrä miksi nykyään ihannoidaan pientä ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen kanssa, niin raskaus kuin muukin elämä. Nyt kakkonen syntyy kun eka on 1v 8kk, enkä usko että elämä paljoa kummenee. Minulla on mies, joka hoitaa lasta nytkin ihan täysillä, joten eiköhän 2 aikuista pärjää kahden lapsen kanssa... Vaikka sitten toinen käykin päivisin töissä.
Mies on aina huolehtinut, että minä saan nukkua sen verran vuorokaudessa kuin tarvitsen, niin hätäkös tässä.
lapsilla on oletettavasti seuraa paljon toisistaan. Lisäksi äiti saattaa sovitella lastentekoa työtilanteeseen tai muuhun elämäntilanteeseen. Minusta häntä voi tukea jaksamisen kanssa ihan siinä kuin muitakin, joiden lapsilla on isompi ikäero ja "taas kaikki alkaa alusta just kun ton isomman kanssa helpotti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puristaa vauva-arki kerralla sumussa läpi...
Mutta joo, ei sopinut mullekaan. Katselin kahden ystäväperheen tilannetta (toisessa ikäeroa 1v4kk ja toisessa 1v 6 kk), ja oli helppo tehdä päätös. Toinen pari oli avioeron partaalla, kun isä ei tajunnut äidin väsymystä. Vauva söi öisin parin tunnin välein ja oli päivisin vaativa ja erityisesti illat huusi lähelle puolta yötä. Esikoinen taas heräsi klo 6 joka aamu. Isä vaan biletti ja teki töitä, vaikka oli esikoisen vauva-aikana ollut aivan ihana osallistuva isä. Jotenkin siis reagoi vaativaan vauva-aikaan tällä tavalla hassusti.
Toisessa perheessä selvittiin sillä, että isä pärjäsi varsin vähillä unilla ja hoiteli vauvaa öisin. Äiti sairastui myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin kuin esikoisenkin aikana, joten rankkaa varmasti oli - varsinkin isällä. Muistan kerran kuinka eräissä illanistujaisissa (lapset siis mukana eli oli ihan alkuilta) tämä isä vain nukahti istualleen.
Meillä siis ikäeroksi tuli reilu 3 vuotta. Tosin tämä kakkonen on ollut vielä paljon helpompi kuin esikoinen mutta ei varmasti olisi helpolta tuntunut, jos rankasta esikoisen vauva-ajasta olisi ollut vain pieni hetki ja univelat tuoreita. Eikä se meidän esikoinen mikään huippurankka ollut. Nukkui enemmän päivisin ja vähemmän öisin tai oikeammin meni nukkumaan vasta klo 3 yöllä... Itselläni oli tavoite, että lapsilla pitää olla vähintään kaksi vuotta ikäeroa mutta hujahti sitten isommaksi.
aika yleistä että tehdään ainakin pari lasta "putkeen", monet varmaan haluaa olla mammalomalla useamman vuoden samaan syssyyn.? Ite taas haluan töihin ekan lapsen jälkeen ja jos toinen tulee vielä meille, ikäeroa ainakin 3 tai 4 vuotta saa olla ja tulee olemaan. Mun mielestä on kivaa vähän vaihdella elämäntilanteita, muuten siihen kotona olemiseenkin puutuu.. Ja haluan että esikoinen saa rauhassa nauttia pienenä olemisesta. T. Toinen ehkäisystä huolehtiva nuori äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahden vanhimman lapsen ikä-ero n. vuosi ja minusta vauva-aika oli helppoa ja taaperoina lapset olivat parhaita leikkikavereita toisilleen ja pitivät "huolta" toisistaan, mutta nyt vähän isompina tappelevat aika paljon (poika ja tyttö).
itselle sopii myöskin sen takia pieni ikäero, että olen ns. vanha ensisynnyttäjä (nuorempana toki olisi tilanne voinut olla toinen). En siis mitenkään ihannoi pientä ikäeroa, mutta kerroin vain yhden esimerkin, että se voi myös toimia jollakulla. Sitä ei voi koskaan tietää ennen kun kokeilee.
Olin kotona 4-vuotta yhteen menoon ja pääsin yhden äitiysloman/hoitovapaan kauden jälkeen takaisin työelämään, eikä tarvinnut aloittaa taas alusta vauva-arkea kun esikoinen jo isompi. Ja työssäkäyvänä äitinä olen huomannut, että on mukavaa kun lapsilla on päivähoidossa pieni ikäero, ovat helposti samassa ryhmässä ja ovat aikanaan menossa kouluun 2-vuoden välein, ovat ikään kuin "samassa rytmissä" keskenään......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei päivähoitopaikkoja, äiti jäi lasten kanssa kotiin ja sitten 2 lasta saattoi saada samalle hoitajalle siinä kuin yhden. Jos ikäeroksi tuli 3 vuotta, äiti oli liian pitkään poissa töistä, siksi pieni ikäero oli eduksi.
Tuolloin allae 40% lapsista oli päivähoidossa!
olemme miehen kanssa aina kiitelleet tätä suhteellisen pientä ikäeroa :D lapsista on toisilleen ollut ihan eri tavalla seuraa (vaikka ovat eri sukupuoltakin)kuin tuttavien lapsilla, joilla isommat ikäerot. Ei mulle arki koskaan liian raskasta ollut eikä ollut tarvetta valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että erityisesti nykyisin 2vuotta on vallalla oleva käytäntö. Syy siihen ainakin osittain on varmasti näissä hoitovapaajutuissa, eli taloudellinen, mikä on taas mun mielestä aika karu peruste lasten tekemiseen!!
Meillä esikoisen vauva-aika oli niin ihana, että haluan pystyä nauttimaan seuraavankin lapsen kanssa siitä samalla tavalla. Siispä ikäeroksi tulee ainakin 4 vuotta tai enemmänkin, jos ei heti tärppää.
että pienellä lasten ikäerolla ei ole mitään tekemistä ehkäisystä huolehtimisen/tai huolimattomuuden kanssa. Itsellä pieni ikäero oli tarkoituksella toteutettu EI vahinko
:-)
moni ei tykkää olla kotona lasten kanssa (vaikkei tätä myöntäisikään) ja tahtoo pian taas normaaliin työelämään kiinni. Tekevät lapset sitten nopeasti jotta pääsevät taas elämässä eteenpäin. Töissä on inhottava käydä raskaana, aamuherätykset ja pahoinvoinnit ja mahdolliset sairaslomat, ei tarvitse olla toista kertaa töissä raskaana kun tekee toisen heti perään vielä kotona ollessaan. Nykyään moni suomalaisnainen saa esikoisen yli 3-kymppisenä ja ei tahdo olla hirveän vanha äiti kun kuopus syntyy, osa pelkää varmaan hedelmällisyyden laskevankin ja oman jaksamisensa hiipuvan vanhemmiten. Töihin paluu voi tuntua vaikealta ajatukselta kun on lapsikin hoidettavana ja tuota voi vähän lykätä jos sen toisen tekee perään. Jatkaa samaa tutuksi tullutta arkea tutuksi käyneiden mammakavereiden kanssa. Lisäksi vielä on tosiaan tuo, että pientä ikäeroa suositellaan ja tuputetaan ja pisteet ehkä nousee jos niin toimii. Nykyään saa myös hyvän äitiysrahan, vähintään esikoisen äitiysloman suuruisen, jos toinen syntyy siihen perään ilman että välillä käy töissä.
En siis usko että monikaan varsinaisesti nauttii ja kokee omakseen sitä että on sekä pieni, villi, taapero-tohelo siinä pyörimässä että vielä lisäksi pikkuinen vauva, mutta käytännön syistä menee varmaan usein näin.
oman kokemuksen perusteella lapsista on enemmän seuraa toisilleen ja suhde on erilainen heidän välillään (ainakin lapsina). Itsekin nautin pikkulapsiajasta enkä vaan nähnyt mitään tarvetta venyttää asiaa. Kotona olen edelleen vaikka lapset jo 6v ja 4v...
meillä on lasten ikäero 6v ja se on oikein sopiva meille. Haluan hoitaa yhden vauvan kerrallaan. Meiilä nuorempi on 1v 7 kk ja vielä mun silmissä meidän vauva (puhuu pälpättää lauseita, syö Nuoremman vauva-ajasta ei ole hirveästi huonoa sanottavaa, ei hirveitä sumuja jne. vaikka tuo olikin huonosti nukkuva niin päivin kuin öin. Sain ottaa usein torkut kun isompaan pystyi luottamaan, pistin telkkaria katsomaan vartin torkkujen ajaksi.
Seuraa on näinkin isolla ikäerolla sisaruksista toisilleen. Isosisko pitää huolta ja rakastaa yli kaiken pikkuveljeä, pitää huolta ja auttaa. Pikkuveli leikkii mielellään siskon järjestämiä leikkejä, halaa, pussaa, seuraa ja matkien oppii hirvittävästi kun koittaa pysyä ison perässä.
Eli en kyllä suunnitellusti halua pientä ikäeroa, ihan oman hyvinvoinnin kannalta. Meille tulee vielä lapsia, kunhan vähän tuota vauvaaa kasvatellaan vielä isommaksi.
Siitä vauva-ajasta pystyy oikeasti nauttimaankin. Haluan vielä uudestaan meille vauvan, koska tuo aika on aivan ihanaa, vaikkain raskasta. En usko että se olisi ihan niin ihanaa jos olisi vielä taaperovauvakin jaloissa :)
meillä on lasten ikäero 6v ja se on oikein sopiva meille. Haluan hoitaa yhden vauvan kerrallaan. Meiilä nuorempi on 1v 7 kk ja vielä mun silmissä meidän vauva (puhuu pälpättää lauseita, syö Nuoremman vauva-ajasta ei ole hirveästi huonoa sanottavaa, ei hirveitä sumuja jne. vaikka tuo olikin huonosti nukkuva niin päivin kuin öin. Sain ottaa usein torkut kun isompaan pystyi luottamaan, pistin telkkaria katsomaan vartin torkkujen ajaksi.
Seuraa on näinkin isolla ikäerolla sisaruksista toisilleen. Isosisko pitää huolta ja rakastaa yli kaiken pikkuveljeä, pitää huolta ja auttaa. Pikkuveli leikkii mielellään siskon järjestämiä leikkejä, halaa, pussaa, seuraa ja matkien oppii hirvittävästi kun koittaa pysyä ison perässä.
Eli en kyllä suunnitellusti halua pientä ikäeroa, ihan oman hyvinvoinnin kannalta. Meille tulee vielä lapsia, kunhan vähän tuota vauvaaa kasvatellaan vielä isommaksi.
Siitä vauva-ajasta pystyy oikeasti nauttimaankin. Haluan vielä uudestaan meille vauvan, koska tuo aika on aivan ihanaa, vaikkain raskasta. En usko että se olisi ihan niin ihanaa jos olisi vielä taaperovauvakin jaloissa :)
lapsensa tehneet äidit eivät tee mitään muuta kuin valittavat arjen kauheutta.
Ja mikä ihmeen arvo se on, että ikäero on tyyliin vuosi. Meidän muksuilla on ainakin paljon omia kavereita. Ihanaa on se, että vanhempi on niin iso, että tajuaa jo odottaa vauvaa ja iloita siitä ja hoitaa vauvaa, sen sijaan että yrittäisi tappaa.