Eka bussireissu 3,5 vuotiaalla:)

Mut pointti on se, että vanhemman on saatava se lapsi olemaan hiljaa, kun on tarpeellista. Onhan lapsen oltava hiljaa myös esimerkiksi silloin kun aikuiset puhuvat kahvipöydässä ym. joten kyllä pienikin ymmärtää milloin ei saa meluta.

kun on tullut nähtyä paljon lapsiperheitä (kavereita) että läheskään kaikki eivät edes yritä saada lapsia pysymään hiljaa. Esim nuo ruokailutilanteet on joskus ihan kamalia kun mölykonsertti on päällä koko ajan ja kukaan ei kiellä lapsia (tai jos kieltää niin vanhemmat suuttuu)

Meillä asuu varsinainen puheripulikone ja kyllä, pidän huolen siitä että hän ei häiritse muita bussissa tms. Yleensähän nuo laulut ja leikit on hauskoja korkeintaan isovanhempien mielestä, vanhemmatkin saa niistä yliannostuksen. Käytettiin bussia enemmän kovien pakkasten aikaan ja yleensä annoin vaihtoehdon että kävelläänkö vai pälätetäänkö. Useimmiten tultiin siihen tulokseen että mennään ensin kotiin ja lauletaan vasta siellä.

Bussissa pitää olla hiljaa, mielellään varmaan vakava ilme ja kädet ristissäkin, ettei kukaan voi tulkita, että kenelläkään on kivaa. Jos joku aikuinen puhuu kännykkään tai toverilleen, se voidaan sietää juuri ja juuri - onhan hän aikuinen. Mutta herrajestas, jos lapsi on innoissaan ja vähän laulaa tai puhuu kovemmalla äänellä (että kuuluu naapuripenkkiinkin), niin jo alkaa mulkoilu. Kun siellä bussissa on tarkoitus vain nukkua tai mulkoilla kanssamatkustajia...



Tällaisten sitruunanaamojen pitäisi mennä joskus tuonne keskemmälle Eurooppaan ottamaan mallia. Siellä saa lapset pitää ääntä - ja niin muuten aikuisetkin. Saa hymyilläkin eikä siihen kännykkään tartte koko matkaa puhua, kun se vierustoverikin puhuu. Ja muuten, kyllä ne lapset osaa silti käyttäytyäkin, hiljaista lasta ei vain pidetä hyvinkäyttäytyvänä niin kuin täällä Suomessa.



Mutta ei, meillä Suomessa tuppisuuna olo on hyve, ja on jokaisen yksilön oikeus nauttia hiljaisuudesta julkisella paikalla - ainakin lasten metelöinti on kielletty. Ja muistakaa kaikki seuraavalla kerralla bussissa kun jonkun äidin huonosti käyttäytyvä kersa alkaa ulvoa, että mulkoilette mahdollisimman pahasti. Oppii siinä äitikin pitämään kersansa hiljaisena. Ja jos ei opi, niin kaipa se lapsi sen mulkoilun huomaa ainaskin. Bussissa ollaan hiljaa!

vain ne, jotka osaavat pitää turpansa kiinni koko matkan. Koskee siis niitä kännykkäkälättäjiä,takapenkin nuorisoa, itsekseen puhuvia mielenterveysongelmaisia, pieniä lapsia ym.



Ihan oikeesti, helvetti mitä juttuja jotkut idiootit jaksavatkin kirjoittaa. Ja onhan se hienoa, että jonkun Nico-Petteri matkustelee vain lentokoneelle, ihkuu!

jollei lapsia voisi viedä bussiin?? Ihan kaikkialle ei jaksa kävelläkään. Meillä pojat ovat liikkuneet bussissa/ratikassa/metrossakin joskus ihan vauvoista asti. Tällä äidillä, kun ei ole lainkaan ajokorttia.

Minkä ne pienet lapset/taaperot voi sille minne vanhemmat tai isovanhemmat vei heitä??? Ja miten ne voi sille mitään jos alkaa ahdistaa tai pelottaa??

Aivan varmasti bussissa matkustajien päivän pelastus on ollut sun tyttösi kommentointi ja laulu. Sehän saa hyvälle mielelle kenen tahansa. Älä missään nimessä tuki tyttösi suuta, jos hän jotain noin herttaista esittää.

siitä, että 3-vuotiaani juttelee ja lauleskelee bussissa/ratikassa. Juttelen itsekin hänen kanssaan matkan aikana. Usein muut matkustajat (mummelit lähinnä) ottavat jutusteluun osaa, ja vilkuttelevat ja hymyilevät kauheasti, kun poistumme bussista. Itsekin tykkään kuunnella vieraiden lasten tarinoita, ei ärsytä yhtään. ,

aikuisia "ikimaalaisia", jotka kailottavat kännykkään ja pahimmassa tapauksessa vierustoverilleenkin suureen ääneen ties mitä lannanluonti-juttujaan - ja juuri siksi, kun äiti ei saanut suuta tukittua. Huoh.

=D

vain ne, jotka osaavat pitää turpansa kiinni koko matkan. Koskee siis niitä kännykkäkälättäjiä,takapenkin nuorisoa, itsekseen puhuvia mielenterveysongelmaisia, pieniä lapsia ym. Ihan oikeesti, helvetti mitä juttuja jotkut idiootit jaksavatkin kirjoittaa. Ja onhan se hienoa, että jonkun Nico-Petteri matkustelee vain lentokoneelle, ihkuu!

Varmasti ihmisiä nauratti tytön vilpitön innostus ja iloset jutut!!

Pitää olla aika paatunut ihminen jos ei ymmärrä lapsen innostusta.

Osaisipa sitä itsekin innostua asioista samalla tavalla.

Eka kerta kaikessa on aina jännää!!

Itse vein kummitytön 7v. kiinalaiseen syömään eilen,oltiin kaksistaan ja tyttö oli innoissaan.

Oli huolissaan siitä kun ei osata puhua kiinaa.

Ja tykkäsi ruuasta,maistoi kaikkea ennakkoluulottomasti. Oli hauskaa!

Jännimpiä juttuja sillä reissulla olivat lokit ja roskiksen pyörät :-)

meillä samanikäisellä pojalla edessä 4h bussireissu viikon päästä. Äiskä on jo vähän hermona, mitenkähän käy..Ei siis ole aiemmin ollut linja-autossa.

ihan oikeesti itselleni tulee välillä mieleen, että kuinka esim. oltiin kaupankassalla ja takana oli äiti hieman vanhemman tyttären kanssa ja meidän pälä sanoo hei toiselle ja toinen ei siihen vastaa, ni sitten alko kysymykset miksei tuo sano minulle moi ym.ym. Itse yritän siinä jotain vitsiä vääntää, mutta oikeesti välillä tulee ihan tukalia tilanteita eteen, kun ei aina tiedä kuinka toiselle vastais.



Löytyykö muita äitejä, joilla puheliaslapsi on saanut itsesi tuntemaan olosi hieman noloksi?

ja kuinka siellä ei saa häiritä muita. pitää puhua hiljaa ja edessä olevaa penkkiä EI SAA potkia. Sano että koneessa pitää puhua hiljaa, melkein kuiskata.

Me matkustetaan paljon bussilla, ja kaksivuotiaani ymmärtää, että silloin ei meluta. Keskustellaan kyllä siitä mitä ikkunasta näkyy, mut suurimman osan matkasta lapsi on hiljaa. Sama juttu junassa; keskustellaan rauhallisesti mut paikalta ei saa lähteä ja mä hyssyttelen lapsen hiljaisemmaksi heti jos volyymi nousee. Samaa tekee muutkin äidit. On inhottavaa lapselle, jos hänestä ei pidetä siksi ettei äiti ole ohjannut käyttäytymään oikein julkisissa.

Mua vaan raivostuttaa äidit jotka kuvittelevat lastensa rauhallisuuden olevan omaa ansiotaan. Ja että se lapsi joka on äännekäs, puhelias ja hankala on hemmoteltu lellipentu. Mulla on kaksi hyvin kasvatettua pääasiassa hillitysti käyttäytyvää lasta ja kaksi uusiin erikoisiin tilanteisiin arvaamattomasti suhtautuvaa lasta. Joita myös erityisen kovasti yritän opastaa käytöksen kultaisen kukkasen alle, ettei kukaan paskamutsi bussissa katsoisi pitkin nenänvarttaan. Vaan joskus tilanne yllättää ja kiukku tai nauru yllättää. Ja vitun paskamutsit silloin arvostelee että kuinka _mä_ en ole osannut kasvattaa.

Raivostuin, anteeksi siis alatyylin ilmaisut. Mun ajatus oli siis se, että lapset ovat erilaisia, ja se on rikkaus. Mä tiedän että mun kaksi teitä ärsyttävää lasta tulee pärjäämään elämässään miljoonasti paremmin kuin teidän hillitty tuppisuu, mutta se nyt saattaa vähän sitten bussissa teidän hermoja koetella enemmän. Ajattelen kahden rauhallisemman lapsen aikuisuudetsa, että toivottavasti osaavat edes silloin pitää puolesa ja sanoa mielipiteensä, eikä vaan olla aina kilttejä. Ajattelemisen aihetta niille, jotka ylpeilevät kilteillä ja tottelevaisilla kaksivuotiailla.

harjoittelimme kotona, kuinka esim.lentomatkalla tulee käyttäytyä.Ihan kiva ois tietää miten lapsenne alistatte hiljaiseksi ym. Pitäs ymmärtää se pienen lapsen ilo, kun se innoissaan pääsee eka kertaa johonkin ja nauttii tilanteesta.



Tätä ketjua lukiessani tuli mieleen, että lapsi ei saa iloita näköjään mistään, vaikka se hänelle olisi ilonaihe niin vanhemmat pyytävät pitämään suut supussa. Tuntuu vaan tosi sairaalta meiningiltä!

montaa häiritsee, mutta sellainen TURHA meteli mikä tulee kiukuttelusta tai siitä, että vanhempi ei tee mitään saadakseen lastaan hiljaisemmaksi. Eli muiden ihmisten huomioon ottaminen, sitä voi opettaa jo aika pienelle.

harjoittelimme kotona, kuinka esim.lentomatkalla tulee käyttäytyä.Ihan kiva ois tietää miten lapsenne alistatte hiljaiseksi ym. Pitäs ymmärtää se pienen lapsen ilo, kun se innoissaan pääsee eka kertaa johonkin ja nauttii tilanteesta. Tätä ketjua lukiessani tuli mieleen, että lapsi ei saa iloita näköjään mistään, vaikka se hänelle olisi ilonaihe niin vanhemmat pyytävät pitämään suut supussa. Tuntuu vaan tosi sairaalta meiningiltä!

kyseisillä vanhemmilla on kyllä valitettavasti itseltään jotain hukassa ja sääliksi käy lapsia. Niin se nykypäivänä tuntuu olevan, että lapsi ei saa olla enään lapsi,mitä nopeammin opit hiljaiseksi näköjään sitä parempi.

aikuisia "ikimaalaisia", jotka kailottavat kännykkään ja pahimmassa tapauksessa vierustoverilleenkin suureen ääneen ties mitä lannanluonti-juttujaan - ja juuri siksi, kun äiti ei saanut suuta tukittua. Huoh.

jos linja-autolla kulkee ja lapsi puhuu tai laulaa kyseisessä liikennevälineessä?

Me matkustetaan paljon bussilla, ja kaksivuotiaani ymmärtää, että silloin ei meluta. Keskustellaan kyllä siitä mitä ikkunasta näkyy, mut suurimman osan matkasta lapsi on hiljaa. Sama juttu junassa; keskustellaan rauhallisesti mut paikalta ei saa lähteä ja mä hyssyttelen lapsen hiljaisemmaksi heti jos volyymi nousee. Samaa tekee muutkin äidit. On inhottavaa lapselle, jos hänestä ei pidetä siksi ettei äiti ole ohjannut käyttäytymään oikein julkisissa.

Mua vaan raivostuttaa äidit jotka kuvittelevat lastensa rauhallisuuden olevan omaa ansiotaan. Ja että se lapsi joka on äännekäs, puhelias ja hankala on hemmoteltu lellipentu. Mulla on kaksi hyvin kasvatettua pääasiassa hillitysti käyttäytyvää lasta ja kaksi uusiin erikoisiin tilanteisiin arvaamattomasti suhtautuvaa lasta. Joita myös erityisen kovasti yritän opastaa käytöksen kultaisen kukkasen alle, ettei kukaan paskamutsi bussissa katsoisi pitkin nenänvarttaan. Vaan joskus tilanne yllättää ja kiukku tai nauru yllättää. Ja vitun paskamutsit silloin arvostelee että kuinka _mä_ en ole osannut kasvattaa. Raivostuin, anteeksi siis alatyylin ilmaisut. Mun ajatus oli siis se, että lapset ovat erilaisia, ja se on rikkaus. Mä tiedän että mun kaksi teitä ärsyttävää lasta tulee pärjäämään elämässään miljoonasti paremmin kuin teidän hillitty tuppisuu, mutta se nyt saattaa vähän sitten bussissa teidän hermoja koetella enemmän. Ajattelen kahden rauhallisemman lapsen aikuisuudetsa, että toivottavasti osaavat edes silloin pitää puolesa ja sanoa mielipiteensä, eikä vaan olla aina kilttejä. Ajattelemisen aihetta niille, jotka ylpeilevät kilteillä ja tottelevaisilla kaksivuotiailla.