Miksi jotkut perheet eivät hellitä päivärytmistä yhtään edes lomalla?
Yksi lähipiirin perhe elää lomallakin kellon kanssa eikä voi joustaa esim. ruokailuajoista yhtään. Myös nukkumaanmeno ja herääminen tapahtuvat aina tietyllä kellonlyömällä. Rytmi on täysin sama kuin klo 8-16 pyörivänä arkena. Perheen kanssa on vaikea suunnitella mitään, kun kaiken pitäät tapahtua niin prikulleen.
Ymmärtäisin tämän, jos loma olisi lyhyt ja lapset hyvin pieniä. Mutta tässä perheessä opettajavanhemmilla on pitkät lomat, 2 lasta on jo koululaisia ja nuorinkin menee eskariin.
Jos myös teillä eletään näin, niin kertoisitteko miksi?
Kommentit (65)
Ruoka syödään kun on nälkä, nukkumaan mennään kun väsyttää. Vain yhdestä asiasta pyritään pitämään kiinni jos vain mahdollista: ylös noustaan vasta kun lapsi herää, ilman herätystä. Toki voidaan satunnaisesti nousta aikaisemminkin, mutta silloin syyn on oltava joku erikoisempi kuin että lähdetään aamuvirkkuperheen kanssa rannalle. Hyvä syy aikaiselle aamuherätykselle on ollut esim. linturengastaja-isän mukaan lähteminen.
Meillä lapsen luontainen unirytmi on mennä nukkumaan n. klo 21-22 riippuen päivästä ja nousta ylös n. klo 8-10. Nämäkään ei ole mitään ehdottomia, vaan lapsi voi mennä nukkumaan aikaisemmin jos väsyttää, tai valvoa vähän pidempäänkin ilman ongelmia.
Ja sama ruoka-aikojen kanssa. Nyt kun on kuuma niin ruokailuvälit ovat pidempiä ja ateriat kevyempiä ja heittoa suuntaan jos toiseen löytyy riippuen päivän aktiviteeteista. Jos meidät on kutsuttu grillaamaan klo 16 jollooin emme yleensä syö, niin sovitamme päivän aikaisemmat syömiset niin että ruoka maistuu silloin kun on sovittu.
En tiedä onko lapsi luonnostaan helposti sopeutuva, vai onko kyse siitä että emme ole koskaan hakeneet mitään tosi tarkkaa rytmiä. Toki meilläkin on tietyt rutiinit, aamulla herätään, syödään aamiainen, touhuillaan jotain, lounastetaan jne. ja iltarutiinit on samat (iltasadut, pesut, laulut ja hyvänyöntoivotukset). Sen sijaan missä ja milloin nämä rutiinit tehdään ei ole niin tärkeää - onneksi. Ei tarvitse kellon kanssa suunnitella kaikkia tekemisiä ja kieltäytyä jostain kivasta menosta koska meillä aina syödään/nukutaan jollain tietyllä kellonlyömällä.
Anna ihmisten elää omalla tyylillään.
mutta selkeä päivärytmi antaa pikkulapsiperheessä jäntevyyttä päivään ja turvallisuutta lapsille kun tietää, mitä ja missä järjestyksessä tapahtuu. Tuota perhettä en tunne niin että paha arvailla muuta.
Ennen olin aamu-uninen, mutten enää. Herään 6-7 aikaan, en vain saa unta. Mies herää yleensä samoihnin aikoihin, yleensä ennen mua. Ja lapsi perässä. Nälkäkin tulee yleensä samoihin aikoihin, tekee mieli silloin syödä. Ei se meidän elämää rajoita, matkusteleua tai tekemisiä. Eilenekin olisin halunnut valvoa ja katsoa jalkapalloa, mutta nukutti liikaa. Lapsi hoippui jo väsymyksestä.
Älä viitsi, opet on just niitä jolla ei oo rytmiä ollenkaa, huoh!
Huonoa ap!!
Luulen, että jos mieheni saisi päättää, niin meilläkin olisi semmoinen rytmi. Hän on aina sanonut, että jos aina esim. nousee samaan aikaan aamulla, niin rytmi pysyy kunnossa eikä lomalta palaaminen tunnu vaikealta.
Minusta taas on ihanaa, kun vapaapäivänä saa kerrankin olla kuten lystää.
meille se sopii, koska tuo lapsi eikä varsinkaan hänen päänuppinsa siitä sekoa.
Neurologisesti mallikelpo yksilö.
Tero
eikö teillä riitä älykkyys minkäänlaiseen luetunymmärtämiseen ja kohtuullisuuteen.
Heti ollaan selittämässä että meilläkin rytmi joka tuo turvallisuutta ja rajattomuus on pahasta.
KYLLÄ nämä asiat nyt tietää jokainen järkevä.
Mutta ymmärrättekö te että tuo ap:n tapaus, että joka asia tehdään MINUUTILLEEN samalla kellonlyömällä on samanlaista äärilaitaa kuin se ettei ole mitään rytmiä, syödään miten sattuu ja valvotaan yötämyöten. Minusta näistä kumpikaan ei ole normaalia eikä tervettä.
Tuo minuuttiaikataulu nyt jotenkin ymmärrettävissä jos erityislapsia tms.
Mutta siis toki rytmi on hyväksi ja sitä järkevä noudattaa lomallakin, mutta kyllä jonkinlainen jousto on ihan järkevää.
Mitä jos lapsella onkin nälkä 10 minuuttia aiemmin kuin eilen ja sitten pitää odottaa se 10min että voi syödä kun kello lyö tasan 13 tai 17 jne.
Nukkumaan mennään tasan klo 20 vaikka ei väsyttäisi yhtään, sitten vaikka maataan sängyssä silmät levällään klo 20.30 asti tai valvotetaan väkisin jos nukuttaisikin 10 minuuttia aiemmin.
Miksi elämästä pitää tehdä niin orjallista kelloon tuijottamista???
Meillä eräässä tuttavaperheessä oli näin ja todella hankalaa oli yhdessä tehdä mitään kun minkään poikkeama ei heille sopinut.
Äiti selitti sen sillä että esikoinen niin tarkka että tarvitsee aikatauluja.
Noh pari erosi ja tulikin sitten ilmi että se olikin perheen isä joka sitä minuuttiaikataulua vaati ja piti yllä.
Nyt äiti ottaa rennommin lasten kanssa (toki rytmi edelleen mutta ajoista voi joustaa puoleen tai toiseen) ja lapset edelleen ihan yhtä tasapainoisia ja iloisia. Mikään muu ei muuttunut kuin se että nyt voivat lähteäkin johonkin ja tehdä juttuja ilman että hirveä stressi, että pääsee minuutilleen syömään ja nukkumaan.
Onhan se rankkaa kun ei lomallakaan voi lähteä tuosta noin vaan mihinkään, nukkumaan lapset menevät aina samaan aikaan, ruokailut, päiväunet, ulkoilut ym. hoidetaan aina samalla tavalla oli arki tai pyhä, loma tai ei.
Muu perhe viettää yhden viikon 4krt/vuosi ilman erityislasta jolloin teemme "normaaleja" lapsiperheen juttuja. Erityislapsi on silloin muualla.
Hän ei kykene sopeutumaan muutoksiin vaan menee ns sekaisin rytmien muutoksista. Hän ei ymmärrä muutoksia vammansa vuoksi. Joten siksi toimimme näin. Onhan se rankkaa ja yritämme muille lapsille (2 muuta lasta joista toinen isompi, toinen pienempi) järjestää kesälläkin pieniä retkiä ja reissuja ja tosiaan kesän aika vietämme yhden viikon kylpylässä ja huvipuistoissa.
Äitinä tunnen syyllisyyttä useinkin siitä että yksi lapsista on noiden reissujen aikana muiden ihmisten kanssa kotonamme, mutta se on ainut mihin hän sopeutuu ja tuon viikon hän viettää kummiensa kanssa kodissamme.
on syytä edes jotenkin pitää kiinni. Muuten lapsista tulee kiukkuisia ja levottomia ja arkirytmistä kiinni saaminen loman jälkeen on tuskaisaa.
En ymmärrä, miksi ap ei anna muiden elää omalla tavallaan. Tuskin perhe siitä kärsii, että siellä syödään ja mennään nukkumaan tiettyyn aikaan. Ainoa tuskailija tunnut olevan sinä itse, jota kaiketi ahdistaa se, että toisilla asiat ovat hyvin. On akatemiset opettajavanhemmat, joilla pitkä kesäloma ja sinulla on - niin mitä? Kirjoituksistasi päätellen aika yksinäistä, koska oma rytmi ei mene yksiin muiden kanssa.
Tuollaisen ap:n kertoman perheen kanssa on hyvin helppo suunnitella mitä tahansa, koska heiltä ei tule soittoa, että sorry, nukuttiin vähän pitkään, ei ehditäkään rannalle 14.00, mennään vasta myöhemmin. Nimenomaan se rytmitön perhe on kaverina arvaamaton ja hankala, koska sopimukset eivät pidä perheen eläessä niin kuin hyvältä tuntuu, ottamatta ketään muuta huomioon. Nukutaan kun nukuttaa ja syödään kun syödään, vaikka kaveriperhe odottaisi rannalla.
Miksi rytmittömyys tai aikatauluttomuus olisi jotenkin tavoiteltavaa, jos perheelle itselleen sopii tämä linja?
kun perhe on orjallisesti kiinni aikatauluissaan. Mitään yhteisiä menoja on turha sellaisen perheen kanssa suunnitella, lomamatkoista puhumattakkaan. Ja kuvitellaanpa moisia lapsia esim. kavereilla yökylässä... muut valvovat klo 23 asti ja nukkuvat aamulla nautinnollisen pitkään, nämä menevät maate klo 20 ja heräävät aamuyöllä...
on yrittaa sunnitella mitaan sellaisen perheen kanssa, jonka jokainen paiva on erilainen.... Kannattaisko joskus katsoa mitalin toistakin puolta? ;-)
Nukkuvat aamulla nautinollisen pitkaan? ;-) kukas sen on maarannyt, mika kellon aika on pitkaan nukkkumista? Ihan samaa voisi sanoa, etta toiset paasevat nukkumaan nautinnolisen pitkat younet jo ihmisten aikohih...
eikä ole vaikeaa sopia erilaisten perheiden kanssa asioita/tapaamisia/retkiä jne. Juuri sen takiahan meidän päivät ovat erilaisia, että käymme paljon kylässä, meille tulee vieraita, retkeilemme ja käymme erilaisissa lapsiperhekohteissa. Nukkumaan mennään, kun väsyttää, ja molemmat lapset nukahtavat näin kesälomisin klo 22 tienoilla puolen tunnin heittelyllä. Herääminen on sitten klo 8-9.30.
Juuri lähdimme aamuvirkun tuttavaperheen kanssa Puuhamaahan ja heräsimme sitten 7.30, jotta ehdimme sinne kymmeneksi. Herätyskello vaan päälle, ei siinä kummempaa. Isompaa väsytti hiukan, mutta ei sitten nukahtanut edes autoon ja jaksoi hienosti koko päivän. Taisi kyllä illalla nukahtaa ennen kymmentä...
Pari päivää sitten kävimme päivävierailulla sukulaisperheen mökillä. Lähdimme sieltä vasta klo 22.30, kun ajattelimme, että lapset nukahtavat autoon (näin yleensä, jos menee myöhään). Eipä nukkunut esikoinen ja pääsi kotiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Aamulla nukkui sitten pidempään. Ei mennyt rikki, ei hajonnut pää.
Meidän perheessämme osataan joustaa, vaikka pääsääntöisesti menemmekin lasten ehdoilla. Emme silti pelkää herättää lapsiamme lomillakaan, herätetäänhän heidät sitten taas kun töihin mennään. Ja seuraavana aamuna sitten voikin nukkua pitkään, jos nukuttaa. Lapsilla on aina myös reissuissa mahdollisuus nukkua autossa, jonne ovatkin tottuneet nukahtamaan esim. päiväunet aikoinaan mökkireissuilla, pienimmälle on mukana rattaat, joissa vetelee hyvin sikeitä ja äidillä on laukussa pikkuporkkanoita ja vesipullot, jos ruoka-aikaan ei ole aivan heti mahdollista syödä.
Miksi ne lapset menisivät rikki normaalista elämisestä? Miksi niitä pitäisi varoa, ehdollistaa ja kohdella kuin jotakin haurasta ja särkyvää? On eri asia, jos lapsi kokee ahdistusta muuttuneista aikatauluista. Meillä ei onneksi näin ole. Kaikki lapsemme ovat aina joustaneet hiukan, isompina jo enemmänkin. Säännölliset ruokarytmit toki on, mutta niissäkin voidaan joustaa 30 minuuttia suuntaan tai toiseen - ja sitten välipala pelastaa.
Meillä on siis rytmi, jota pyrimme noudattamaan, mutta ei minuuttiaikataulua. Meidän aikatauluamme eivät aikuiset sanele omien mieltymystensä mukaan, eivät toki lapsetkaan vaan kyseessä on sopiva määrä kompromisseja, jotta kaikki ovat tyytyväisiä.
Näen kyllä meidät huomattavasti joustavampina kuin perheet, joissa ruoka-ajat ovat minuutilleen tiettyinä aikoina, heräämiset ja nukahtamiset aina samaan aikaan jne. Näiden kanssahan ei voi sopia mitään muutoksia, ja kaikki tapahtumat menevät heidän perheen ehdoilla. Toki joskus se on tarpeellistakin tietyillä perheillä, ja silloinhan me tietysti joustamme. Mikäs siinä! Meillä kun on siihen varaa.
Meinasin juuri kirjoittaa pikkulapsiperheen näkökannasta tätä (lapsi vajaa 2v) mutta ottaen huomioon että tuossa perheessä lapset ovat jo noin vanhat niin en tosiaankaan voi ymmärtää moista.
kaikki rytmit on sekaisin.
Meillä nimittäin näin. Tänäänkin lapset meni nukkumaan lähemmäs kymmentä. Aamupala syödään 9 jälkeen aamulla. Vain yksi lämmin ateria päivässä jne.
Mutta, toisaalta tämä on niin ihanaa. Välipalankin voi korvata jäätelöllä! Eikä lapsetkaan kyllä valita ;)
Syy on ihan selkeä, lapset tarvitsevat ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat.
Olen yh ja lapset joka toinen vkl isällään. Koko viikonlopun saavat syödä ja mennä nukkumaan silloin kuin itseä sattuu huvittamaan...kotiin tulevat väsyneet, nälkäiset, kiukkuiset, jopa tasapainottoman oloiset lapset...
Menee monta päivää saada normaali rytmi ja normaalit lapset takaisin. Rytmi tuo turvallisuutta elämään. Siksi.
Sinä et ymmärrä minua, mutta en minäkään sinua. Sovitaanko, että eletään niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, eikö vaan? Jos jonkun elämä on täynnä aikataulujen kanssa, niin ok. Ja sama se, valvooko teidän lapset vaikka puolilleöin, ei se minulta ole pois.
aika säännöllinen rytmi arkena mut nyt ollaan lomalla ja meidän just 7-v ja 4v menivät serkkunsa(yökylässä)kans äsken nukkuun. Yleensä ei valvo lapset näin myöhään mut kyllä on kiva et voi välillä ottaa vähän rennommin. Kaksvee meni tosin nukkuun jo yheksältä. Normaaliarkena noin kaheksan-puoli yheksän aikaan. Sillon kyllä herätäänkin aikasemmin.Kerkeehän sitä taas syksyllä aikasin pehkuihin. Tosin näin myöhään meni vaan siks kun on yökylävieraita ja oli kivat leikit. Muuten lomalla on mennyt puoli kymmenen ja kymmenen välillä isommat nukkuun.
koko kuvio eli perhe-elämä on horjunta-altisja paukkuu liitoksisaan, kun rytmi lipsahtaa.
T:ekalle menevän adhd-pojan äiti (perheessä muitakin lapsia, joita lomakuviot ei heittelisi)
jotka heräävät 6.30, oli pyhä tai arki. Ja koska minäkin olen aamuvirkku, on elämä paljon mukavampaa, kun voimme lomallakin elää tätä omaa rytmiämme. Tuttavaperheet kokevat ihme ongelmana sen, että meillä ollaan jo 7.30 valmiita lähtemään ties minne, he vasta klo 13.00 aikoihin saavat kamat kasaan. Silloin me jo lopettelemme ulkoilua ja rantaelämää.
Perheen kanssa on äärettömän helppoa suunnitella, kun aikataulut ovat kunnossa ja aina samat. Ei tule turhia nälkäraivareita eikä väsymyskiukkuja.
Miksi rytmittömyys tai aikatauluttomuus olisi jotenkin tavoiteltavaa, jos perheelle itselleen sopii tämä linja?
Meillä myös herätään aamulla anivarhain. Minusta jokainen perhe saa elää oman rytminsä mukaan miten haluaa.
Meillä on 3,5v lapsi ja tosiaan, vaikka aamuisin aikaisin herättäisiinkin (6-7) niin meiltä löytyy myös joustoa tarvittaessa. Kummasti näiltä perheiltä, mille on aivan sama herätäänkö 10 tai 12.sta aamupalalle ym. niin eipä heiltä tunnu sitä joustoa sitten löytyvän. Oisihan se kiva, jos tekin sitten edes joskus joustaisitte tähän meidän rytmiimme!