Millainen on "hyvin lahjakas" 2-vuotias?

suunnattomasti nämä äidit, jotka hehkuttaa huippulahjakkaita lapsiaan ja antaa samalla ymmärtää, että lapsen nopea kehittyminen on äidin käyttäytymisen ansiota. Mä saan melkein kerran viikossa kaverilta pitkän listan siitä mitä lapsi osaa ja usein kuvia ja videonpätkiäkin, ja mun mielestä tollanen brassailu alkaa mennä jo liiallisuuksiin. Varsinkin, kun lapsi, joka on siis selvästi älykäs ja lahjakaskin, on kuitenkin aika lailla samalla kehitystasolla kuin muutkin ikäisensä. Ei me muut äidit kuitenkaan listata joka päivä niitä uusia taitoja joita lapsi oppii -mun mielestä tuollainen kyttääminen just olisikin väärin lasta kohtaan.

Todella hyvä pointti tuolla aiemmin 2-vuotiaasta joka osasi lukea :D Pakko olla ilkee ja vähä nauraa. Sitä ollaan niin polleena ihan ihme syistä. Mitähän hemmetin väliä nouseeko 6kk vai 10kk seisomaan? Itse aina kaipaan lapsieni vauva aikaa joten olin erittäin tyytyväinen kun keskimmäinen makoili vauvana lattialla 8kk asti. Kaksi muuta ovat tuossa vaiheessa nousseet seisomaan.

joista esikoinen on erityislahjakas ja huippuälykäs. Kaksi muuta vain "tavallisen fiksuja". Ja kyllä sen jo 2-vuotiaasta näki, että erityislaatuinen lapsi on kyseessä. Poika esim. puhui täydellisiä lauseita 1v5kk iässä. Lauloi nuotilleen samoihin aikoihin. Teki 50-palaisia palapelejä alle 2-vuotiaana. 2-vuotiaana tunnisti kaikki kirjaimet ja numerot, osasi laskea pöydällä olevia esineitä yli kymmeneen jne. Ihan normaalia tuollainen ei kait sentään ole..? Ja nyt 7-vuotiaana tulevaka ekaluokkalaisena on täysin selvää sekä meille vanhemmille että poikaa hoitaneille ja opettaneille tahoille, että kyseessä on todellakin erityislaatuinen, huippuälykäs ja lahjakas lapsi. Meillä vaan on käynyt niin hyvä tuuri, että lapsi on myös sosiaalisesti taitava ja pidetty kaveri sekä liikunnallisesti aktiivinen ja osaa mm. uida montaa eri uintilajia jne. Kaksi seuraavaa eivät ole osoittaneet samanlaista lahjakkuutta (millään osa-alueella), mutta tietenkin ovat meille ihan yhtä arvokkaita ja rakkaita kuin esikoinenkin.

Ja tällaisia lapsia ei varmasti ole paljoa.

Mutta kun melkein aina kun on kyseessä hankala lapsi ( meilläkin on yksi), niin jossain vaiheessa vedetään esiin "lahjakkuus", joka sitten ilmenee käytöshäiriöinä tms. jo 2-vuotiaalla. On vaikea uskoa, että tälle palstalle olisi niin kovin montaa oikeasti LAHJAKKAAN lapsen vanhempaa eksynyt. Varsinkin kun äidit tuntuu järjestäen olevan aika nuijia... : )

Mun keskimmäisen lapsen kummisetä on muuten aika lailla lapsesi kaltainen. HÄnen lahjakkuutensa kiteytyy mun mielestä aika hyvin tähän: kun koulussa piti tokalla luokalla tehdä kirja-arvostelu, tää jannu teki analyysin Sinuhe Egyptiläisestä...

kielellisesti. Jos han osaa aantaa kaikki kirjaimet, hanella on suun hienomotoriikka hallussa. Jos han piirtaa vaikka tikku-ukon, jossa 5 yksityiskohtaa, hanen hahmotuskykynsa ja kynan kayttonsa on taitavaa ja ikaa edella. Jos han hyppii yhdella jalalla, hanen karkeamotoriikkansa on huomattavan hyvaa.

NO meillä on sitten keskimmäinen kielellisesti lahjakas (ja onkin, myös milikuvitukseltaan aika uskomaton) puhui 2-vnä kaikki äänteet oikein täydellisesti. Piirsi myös kuten kuvailit. Kolmonen hyppii nyt 2-vuotiaana kevyesti yhdellä jalalla.

Pointti onkin ehkä se, että mitä näillä asioilla on väliä? Miksi niillä pitää kilpailla? Se, että 2-vuotiaani hyppii yhdellä jalalla, ei kerro yhtään mitään hänen tulevaisuudestaan. Ja tuo kielinero ( joka mm. 2-vuotiaana kertoi aikovansa isona ryhtyä tupakoitsijaksituolla termillä) on sellainen pilvilinnoihin katoilija, että oksat pois.

osoittautui kouluiässä pikkuhiljaa täysin selväksi adhd-lapseksi. Nyt aikuinen, ei pysty koskaan olemaan normityössä, puuttuu paljon peruselämäntaitoja. Siis sitä mitä aikuisena tarvitaan. Hänen äiti ei enää hehkuta sitä mm. kielellistä lahjakkuutta, jota 1v osoitti.

Nyt minä ja hän vitsailemme (olemme erittäin läheisiä) kun nämä iltatähtemme kilvan osoittavat jotain erikoislahjakkuutta (musikaalisuus, 1 jalalla hyppiminen ja muut älyttömän oleelliset asiat) että voi ei, selvä adhd, ei taas.



Pakko jo nauraa tälle asialle, kun sille ei mitään voi, hänen esikoistaan on autettu niin paljon kuin on pystytty.



Mut silti, tietenkin mun tällä hetkellä 2v typy on tooosi lahjakas ja ihan erityinen ;)

täydellisen ihanana ja lahjakkaana pitää, kukapa muu samalla lailla ihailisikaan? Tietysti maan tasalla kannattaa sikäli olla, että ei lastaan ihan kuplassa kasvata.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2010 klo 08:28"]hänen ollessaan vuoden ikäinen.


Oppi puhumaan selkeästi vuoden ikäisenä samoin laulamaan.


Meillä ei ole ollut mitään "lässytysvaihetta" kummallakaan lapsella joten heidän puheestaan ovat myös vieraat saaneet selvän pienestä alkaen.



[/quote]
Kukaan lapsi ei lässytä jos tutti ja tuttipullo otetaan ajoissa pois ja lapsen annetaan kuulla paljon selkeää puhetta. Nyt puhun siis lapsista joilla ei ole mitään diagnooseja

Ei 2-vuotiaalla voi ilmetä lahjakkuuksia.
Jotkut vain oppivat nopeammin kuin toiset ja se, missä ympäristössä on kasvanut ja luonnekin vaikuttaa paljon siihen miten lapsi kehittyy. Toisilla koordinaatio on parempi kuin muilla. Toiset puhuu paremmin, toiset liikkuu paremmin.
Esimerkiksi: minä olin pienenä vilkas. Juoksin jo 9 kk kun taas siskoni oli puolitoista vuotias ja lähti vasta silloin kävelemään. Mutta siskoni oppi puhumaan huomattavan aikaisin, en muista minkä ikäsenä, mutta itse puhuin paljon myöhemmin.
Olin aina liikkeessä ja keskityin omaan tekemiseen. Siskoni tykkäsi olla paikallaan, näpertää kaikkea ja kuunnella esim aikuisten puhetta. Siinä juurikin tulee tää luonne. Siskoni oli arka ja rauhallinen. Ei juoksentelu silloin edes kiinnosta, kun on parempaa tekemistä. Itseä ei paikallaan olo kiinnostanut.
Se ei tee minusta liikunnallisesti lahjakasta, koska juoksin alle vuoden ikäisenä ja osasin akrobatiajuttuja jo neljä vuotiaana, esim kärrynpyörän. Siihen vaikuttaa perimä. Olen liikunnassa hyvä. Mutta en usko että lapsena aikaisin liikkeelle lähtö siihen vaikuttaa, sillä siskonikin on hyvä liikunnassa. Se johtuu perimästä. Meidän äiti oli todella lahjakas urheilussa ja liikunnassa yleensä.
Olen nyt 15 ja sisko 11. Molemmat hyviä liikunnassa ja osaamme puhua:)
Älkää viitsikö tehdä numeroa kuinka lahjakas lapsi on kun hän osaa tehdä jotain mukaniinhienoa. Kaikki oppii puhumaan, kaikki oppii liikkumaan. Toiset aikaisemmin toiset myöhemmin. Lahjakkuus tulee esiin myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2010 klo 09:09"]esikoiseni, joka mm. matemaattisesti erittäin lahjakas tunsi kaikki kirjaimet ja numerot 2-vuotiaana. 3,5 vuotiaana rupesi itsestään lukemaan, nelivuotiaana laskemaan ja nyt 7,5 vuotiaana tulevana ekaluokkalaisena päivittää päässälaskutaidoissaan monen aikuisen.
[/quote]

Itselläni aivan samanlainen lapsi. Kiva kuulla, että on muitakin. Miksihän ihmiset suhtautuvat usein vihamielisesti lahjakkaisiin lapsiin, tuokin kommentti saanut alapeukkuja.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2010 klo 13:07"]suunnattomasti nämä äidit, jotka hehkuttaa huippulahjakkaita lapsiaan ja antaa samalla ymmärtää, että lapsen nopea kehittyminen on äidin käyttäytymisen ansiota. Mä saan melkein kerran viikossa kaverilta pitkän listan siitä mitä lapsi osaa ja usein kuvia ja videonpätkiäkin, ja mun mielestä tollanen brassailu alkaa mennä jo liiallisuuksiin. Varsinkin, kun lapsi, joka on siis selvästi älykäs ja lahjakaskin, on kuitenkin aika lailla samalla kehitystasolla kuin muutkin ikäisensä. Ei me muut äidit kuitenkaan listata joka päivä niitä uusia taitoja joita lapsi oppii -mun mielestä tuollainen kyttääminen just olisikin väärin lasta kohtaan.



[/quote]

Joskus lapsen lahjakkuus on "äidin käytöksen ansiota", tai isän. Älykkyys ja lahjakkuus ovat nimittäin perinnöllisiä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:35"]Miksi itse tänne eksyin 2-vuotiaan tytön isänä on se, että olen miettinyt lapseni kenties olevan aivan omalla tasollaan kaikista tuntemistani lapsista. Ja kyllä se vaan kaunistelematta on niin; hänen kykynsä lukea kirjaimet, laskea yhteen, yhdistää todella monimutkaisia abstrakteja asioita, rakentaa mittavia palapelejä jo alle kahden vuoden iässä, puhua monisanaisia lauseita ja virkkeitä reilun yhden vuoden iässä, piirtää ihmishahmoja, joilla on kymmenen yksityiskohtaa ja sanoittaa sekä säveltää uusiksi tuntemiaan lauluja riimein varustettuna (näitä lauluja on ollut ulkomuistissa hänellä jo alle 2-vuotiaana kymmeniä) ja pomppia yhdellä jalalla eteenpäin taputtaen samalla päälakeaan; edustavat ilmeisesti sellaista monilahjakkuutta, ettei tuo ole mitenkään kauhean yleistä. Meillä on myös 2 vanhempaa lasta, poikia, jotka ovat kummatkin erittäin lahjakkaita monilla alueilla, mutta siihenkin nähden taitaa tämä tyttönen olla poikkeus.

Ei sillä lahjakkuudella ole mitään merkitystä sen suhteen, kuinka paljon me vanhempina kaikkia lapsiamme rakastaisimme, vaikka olisivatkin hiukan tavallisempia. Mutta isänä vain olen pistänyt tuollaisen asian tyttärestäni merkille. Pakko vielä lisätä, ettei hänellä ole sosiaalisten taitojen kanssa mitään ongelmia ainakaan vielä, hyvin ulospäin suuntautunut ja reipas on kaikin puolin. Empatia on yksi hänen suurista ominaisuuksistaan, kyky asettua toisen kenkiin ja ymmärtää toisen näkökulma. Ja samalla lohduttaa häntä verbaalisesti sekä fyysisesti silittämällä ja halaamalla. Ei nämä ominaisuudet ole meidän vanhempien ansiota, hän vain tuntuu olevan hiukan erityinen kaikkien tuntemiensa ihmisten mielestä.
[/quote]

Miksi tätäkin on alapeukutettu? Eivät kaikki lapset ole samanlaisia, kuten aikuisetkaan.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:35"]Miksi itse tänne eksyin 2-vuotiaan tytön isänä on se, että olen miettinyt lapseni kenties olevan aivan omalla tasollaan kaikista tuntemistani lapsista. Ja kyllä se vaan kaunistelematta on niin; hänen kykynsä lukea kirjaimet, laskea yhteen, yhdistää todella monimutkaisia abstrakteja asioita, rakentaa mittavia palapelejä jo alle kahden vuoden iässä, puhua monisanaisia lauseita ja virkkeitä reilun yhden vuoden iässä, piirtää ihmishahmoja, joilla on kymmenen yksityiskohtaa ja sanoittaa sekä säveltää uusiksi tuntemiaan lauluja riimein varustettuna (näitä lauluja on ollut ulkomuistissa hänellä jo alle 2-vuotiaana kymmeniä) ja pomppia yhdellä jalalla eteenpäin taputtaen samalla päälakeaan; edustavat ilmeisesti sellaista monilahjakkuutta, ettei tuo ole mitenkään kauhean yleistä. Meillä on myös 2 vanhempaa lasta, poikia, jotka ovat kummatkin erittäin lahjakkaita monilla alueilla, mutta siihenkin nähden taitaa tämä tyttönen olla poikkeus.

Ei sillä lahjakkuudella ole mitään merkitystä sen suhteen, kuinka paljon me vanhempina kaikkia lapsiamme rakastaisimme, vaikka olisivatkin hiukan tavallisempia. Mutta isänä vain olen pistänyt tuollaisen asian tyttärestäni merkille. Pakko vielä lisätä, ettei hänellä ole sosiaalisten taitojen kanssa mitään ongelmia ainakaan vielä, hyvin ulospäin suuntautunut ja reipas on kaikin puolin. Empatia on yksi hänen suurista ominaisuuksistaan, kyky asettua toisen kenkiin ja ymmärtää toisen näkökulma. Ja samalla lohduttaa häntä verbaalisesti sekä fyysisesti silittämällä ja halaamalla. Ei nämä ominaisuudet ole meidän vanhempien ansiota, hän vain tuntuu olevan hiukan erityinen kaikkien tuntemiensa ihmisten mielestä.
[/quote]

Miksi tätäkin on alapeukutettu? Eivät kaikki lapset ole samanlaisia, kuten aikuisetkaan.
[/quote]

No tuo yhdellä jalalla hyppivän, päätänsä samalla taputtavan huippulahjakkuuden isä ainakin onnistui kuulostamaan siltä, että lapsi on jonkin sortin sirkusapina suurine ominaisuuksineen.
Mutta niinhän näissä keskusteluissa äkkiä käy, lapsistaan ihan aiheestakin ylpeät vanhemmat sokaistuvat lastensa persoonalle ja alkavat määritellä näitä osaamisensa kautta.

Terveisin tosi kateellinen keskivertolasten äiti, joka toki itse oli lapsena monilahjakkuus.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:35"]Miksi itse tänne eksyin 2-vuotiaan tytön isänä on se, että olen miettinyt lapseni kenties olevan aivan omalla tasollaan kaikista tuntemistani lapsista. Ja kyllä se vaan kaunistelematta on niin; hänen kykynsä lukea kirjaimet, laskea yhteen, yhdistää todella monimutkaisia abstrakteja asioita, rakentaa mittavia palapelejä jo alle kahden vuoden iässä, puhua monisanaisia lauseita ja virkkeitä reilun yhden vuoden iässä, piirtää ihmishahmoja, joilla on kymmenen yksityiskohtaa ja sanoittaa sekä säveltää uusiksi tuntemiaan lauluja riimein varustettuna (näitä lauluja on ollut ulkomuistissa hänellä jo alle 2-vuotiaana kymmeniä) ja pomppia yhdellä jalalla eteenpäin taputtaen samalla päälakeaan; edustavat ilmeisesti sellaista monilahjakkuutta, ettei tuo ole mitenkään kauhean yleistä. Meillä on myös 2 vanhempaa lasta, poikia, jotka ovat kummatkin erittäin lahjakkaita monilla alueilla, mutta siihenkin nähden taitaa tämä tyttönen olla poikkeus. Ei sillä lahjakkuudella ole mitään merkitystä sen suhteen, kuinka paljon me vanhempina kaikkia lapsiamme rakastaisimme, vaikka olisivatkin hiukan tavallisempia. Mutta isänä vain olen pistänyt tuollaisen asian tyttärestäni merkille. Pakko vielä lisätä, ettei hänellä ole sosiaalisten taitojen kanssa mitään ongelmia ainakaan vielä, hyvin ulospäin suuntautunut ja reipas on kaikin puolin. Empatia on yksi hänen suurista ominaisuuksistaan, kyky asettua toisen kenkiin ja ymmärtää toisen näkökulma. Ja samalla lohduttaa häntä verbaalisesti sekä fyysisesti silittämällä ja halaamalla. Ei nämä ominaisuudet ole meidän vanhempien ansiota, hän vain tuntuu olevan hiukan erityinen kaikkien tuntemiensa ihmisten mielestä. [/quote] Miksi tätäkin on alapeukutettu? Eivät kaikki lapset ole samanlaisia, kuten aikuisetkaan.

[/quote]

No itse ainakin alapeukutin, koska pohdiskelu oli mielestäni aika idioottitasoa. Esim. "Ei sillä lahjakkuudella ole mitään merkitystä sen suhteen, kuinka paljon me vanhempina kaikkia lapsiamme rakastaisimme". No shit, Sherlock...

Ne lentää tikalla.

No meidän naapurinpoika osasi lukea 2 vuotiaana ja kirjoittaa 3 vuotiaana. Eli mielestäni erityislahjakas, mutta mitä sillä on vaikutusta 25 vuoden päästä on toinen juttu. Keskittykää antamaan omille lapsillenne rakkautta ja hyväksyntää. Ei se tee omasta lapsesta yhtään huonompaa IHMISTÄ, jos joku toinen on lahjakkaampi jossain. Aina joku on.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:15"]

No meidän naapurinpoika osasi lukea 2 vuotiaana ja kirjoittaa 3 vuotiaana. Eli mielestäni erityislahjakas, mutta mitä sillä on vaikutusta 25 vuoden päästä on toinen juttu. Keskittykää antamaan omille lapsillenne rakkautta ja hyväksyntää. Ei se tee omasta lapsesta yhtään huonompaa IHMISTÄ, jos joku toinen on lahjakkaampi jossain. Aina joku on.

[/quote]Ja vielä sen verran, että toivon että kaikki menee hänellä hyvin, tekee jotain merkittävää. Kaikki eivät tee ja jotkin tekevät. Ei sitä kadehtimalla kannata seurata, vaan ilolla. Kaikilla ei nyt yksinkertaisesti ole samoja kykyjä tai ominaisuuksia

Näin. Ei kannata vihata ja kadehtia vain siksi, että oma lapsi on vain keskiverto. Ei ole nimittäin mitenkään helppoa olla lahjakas lapsi tai aikuinen.

Siis omg mun vauva osaa jo tehä kuperkeikkoja vaiks se ei oo viel syntyny!!! :):)

[quote author="Vierailija" time="02.07.2010 klo 12:07"]joista esikoinen on erityislahjakas ja huippuälykäs. Kaksi muuta vain "tavallisen fiksuja". Ja kyllä sen jo 2-vuotiaasta näki, että erityislaatuinen lapsi on kyseessä.


Poika esim. puhui täydellisiä lauseita 1v5kk iässä. Lauloi nuotilleen samoihin aikoihin. Teki 50-palaisia palapelejä alle 2-vuotiaana. 2-vuotiaana tunnisti kaikki kirjaimet ja numerot, osasi laskea pöydällä olevia esineitä yli kymmeneen jne. Ihan normaalia tuollainen ei kait sentään ole..?


Ja nyt 7-vuotiaana tulevaka ekaluokkalaisena on täysin selvää sekä meille vanhemmille että poikaa hoitaneille ja opettaneille tahoille, että kyseessä on todellakin erityislaatuinen, huippuälykäs ja lahjakas lapsi. Poika on matemaattisesti taitavampi about 90% AV-mammoista, kielellisesti erittäin taitava ja tietää & ottaa selvää päivittäin niin paljon asioista, että sitä on vaikea edes uskoa.


Meillä on lisäksi käynyt niin hyvä tuuri, että lapsi on myös sosiaalisesti taitava ja pidetty kaveri sekä liikunnallisesti aktiivinen ja osaa mm. uida montaa eri uintilajia jne. Useinhan ns. teoreettiset lahjakkuudet ja taidot tarkoittavat vajavuutta jollain toisella osa-alueella..


Kaksi seuraavaa eivät ole osoittaneet samanlaista lahjakkuutta (millään osa-alueella), mutta tietenkin ovat meille ihan yhtä arvokkaita ja rakkaita kuin esikoinenkin.
[/quote]

No meillä tyttö oppi puhumaan lauseita 12kk iässä sanoja jo paljon alle vuoden. Teki samoin palapelejä ja lauloi. Laulaa edelleen ja on erittäin taitava piirtäjä. No ei hän mikään nero ole kuitenkaan☺️ Onneksi!!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2010 klo 12:07"]joista esikoinen on erityislahjakas ja huippuälykäs. Kaksi muuta vain "tavallisen fiksuja". Ja kyllä sen jo 2-vuotiaasta näki, että erityislaatuinen lapsi on kyseessä.


Poika esim. puhui täydellisiä lauseita 1v5kk iässä. Lauloi nuotilleen samoihin aikoihin. Teki 50-palaisia palapelejä alle 2-vuotiaana. 2-vuotiaana tunnisti kaikki kirjaimet ja numerot, osasi laskea pöydällä olevia esineitä yli kymmeneen jne. Ihan normaalia tuollainen ei kait sentään ole..?


Ja nyt 7-vuotiaana tulevaka ekaluokkalaisena on täysin selvää sekä meille vanhemmille että poikaa hoitaneille ja opettaneille tahoille, että kyseessä on todellakin erityislaatuinen, huippuälykäs ja lahjakas lapsi. Poika on matemaattisesti taitavampi about 90% AV-mammoista, kielellisesti erittäin taitava ja tietää & ottaa selvää päivittäin niin paljon asioista, että sitä on vaikea edes uskoa.


Meillä on lisäksi käynyt niin hyvä tuuri, että lapsi on myös sosiaalisesti taitava ja pidetty kaveri sekä liikunnallisesti aktiivinen ja osaa mm. uida montaa eri uintilajia jne. Useinhan ns. teoreettiset lahjakkuudet ja taidot tarkoittavat vajavuutta jollain toisella osa-alueella..


Kaksi seuraavaa eivät ole osoittaneet samanlaista lahjakkuutta (millään osa-alueella), mutta tietenkin ovat meille ihan yhtä arvokkaita ja rakkaita kuin esikoinenkin.
[/quote]
Eka joka vastasi hyvin kysymykseen ja siitä läjä alapeukkuja. Go Av!