Mikä lahko Arthur Maxwellin teokset Onnen päiviä?

Vai ihan normikristittyjen lastenkirjoja? Tietääkö kukaan? Anoppi luki meidän 2- ja 3-vuotiaille ja minä sivukorvalla kuuntelin. Tarinassa sisarukset tappalivat ja seuraavana päivänä heidän kotitalonsa paloi ja toinen sisarus sen mukana. Opetus: älä riitele siskon kanssa, koska se voi kohta kuolla! Olin täydellisen tyrmistynyt noista "saduista" ja kielsin anoppia enää tuomasta kirjaa meille tai koskaan sitä lukemasta. Anopista ne ovat vain kivoja opettavaisia tarinoita, mutta minusta hurjan järkyttäviä. Haluaisin tietää, mihin uskonnolliseen ryhmittymään ko. teokset kuuluvat. Kiitos.

Ihan uskomaton kirja! Onneksi en ole ainoa, joka näin ajattelee! Anopista olin tiukkapiponipo.



Ap.

lastenosastolla. Minulla oli ihan oma huone. Minulle tuotiin sinne osastolta tekemistämm. luettavaa. Muistan tuon kirjasarjan sieltä. Ehdin sairaalassa ollo aikanani lukea monta noista kirjoista. Missään en ole niitä sen jälkeen nähnyt. Muistan, että niissä oli. nk. opettavaisia tarinoita. Hoksasin, että olivat jotenkin uskonnollisia. Jotain niissä oli, kun jäivät mieleen. Kuvitus oli hyvin samankaltainen, kuin joissakin tietyissä lahkojulkaisuissa. Joskus sairaalan jälkeen pohdin, missä olisi niitä kirjoja, että olisin voinut lukea myös sen lukematta jääneen...

Kirjastossa niitä ei tosiaan ollut.

ja ihan ok luettavaa mun mielestä jos ei siis piittaa siitä että se ovat läpeensä uskonnollisia. Ehkä nykypäivänä luettuna myös aika vanhahtavia, mutta ei niistä mitään traumoja jäänyt.

vanhempi kuin ap:n lapset. Ehkä et siksi saanut traumoja? En minäkään tuollaisia kirjoja lapsilleni lukisi.

mutta näin jälkikäteen ajateltuna eivät edusta sellaista moraalia, jota haluaisin lapsilleni opettaa. Ja ovat varsin halpahintaista syyllistämistä ja tunteilla moneen loogisesti kestämättömään mukaan vetämistä. Mulla tietty varmaan oli jo pohjalla muutenkin sellainen luonteenlaatu, mutta nuo kirjat kyllä ruokki mun luontaista syyllisyyttäni. Olin jonkun 8 kun luin noi kirjat ja vähän sen jälkeen päädyin uskomaan vakaasti, että afrikan nälänhätä ja osasto 10 syöpälasten tilanne ja se että reagan ihan kohta painaa punaista nappia on varmasti juuri mun syytä...

Tietääkseni adventisti taustainen. Ei siinä adventismia propagoida. Uskonasiat siinä ovat ns peruskristillisyyteen liittyviä( ns. "eläävä uskoa"), joista ei varsinaisesti väitellä kristikunnan keskellä.  Painopisteenä on itse tositapahtumat, josta kirja koostuu. Ei se kovin paljon ahdista ateistia vaikka se niitä lukisi. Tarinat siinä ovat ihmisten omia kokemuksia siltä ajoilta kun elivät, ja joita he ovat halunneen jakaa meille jälkipolville. Lasten luonteen vahvistamiseksi nuo on tarkotettu, mutta tämänpäivän aikuiset kyllä tarvittevat noita kirjoja vähintään yhtäpaljon kun lapset ja aika kiireellä vielä mielestäni.

 

Voi apua, huh, kiitos muistutuksesta, luin joskus vanhalla huvilalla vintillä (1970-luku). "Luotettava ja varma kuin pankki", "voin nukkua myrskyisinä öinä" jäivät parhaiten mieleen. Muistaako joku teistä nämä tarinat?

Joo, varma kuin pankki- muistan. Muut otsikot ovat tuttuja myös. Pari vuotta sitten ekaa kertaa luin nuo kirjat läpi ja hävitin 3:nnen. Muuta mulla ei silloin mielessä ollut kun, että kaikkien ihmisten pitäis saada lukee nää tarinat, -olis maailma sitten parempi paikka.

"Salamatkustaja" jäi hyvin mieleen. Iso laiva oli uppoamas ja pelastusvene oli jo tosi täynnä porukkaa. Kapteeni oli viimesenä juuri menos siihen, kunnes kaikkien nähtäville laivasta ilmesty salamatkustaja. Pelastusvene oli jo kantavuutensa rajoilla, niin kapteeni päätti jäädä uppoavaan alukseen ja anto sijastaan salamatkustajan mennä. Miehistö kyllä huito ja huusi kapteenia silti tulemaan, mutta hän sano ettei vene olisi enää kestänyt. Myöhemmin sillä salamatkustajalla oli kapteenin kuva aina mukanaan, jota hän näytti muille ja kertoi kuinka kapteeni oli hänet pelastanut.

Adventistit näitä kiersivät 70-luvun puolivälissä myymässä koteihin suoraan. Toinen sarja oli Ikuisia kertomuksia eli raamatun kertomuksia kuvitettuina. Meille (huom.ateistiperhe) ostettiin molemmat sarjat ja kauppiaalle tarjottiin kahvia/teetä mutta kelpasi tietysti vain keitetty vesi sääntöjen mukaisesti.

Ne tarinat, että perheen äiti näki nälkää, koska muu perhe aina söi ensin vatsansa täyteen tai että pakettiauton perästä putosi leipiä, jotka ystävälliset tädit keräsivät talteen ja veivät nälkää näkevään perheeseen oli musta kamalan ahdistavia. Niukkaa oli omassakin lapsuudessa mutta perusruokaa ja herkkujakin aina riittävästi.

Noi tapahtumat on joskus 1900-luvun alkupuolelta Englannista, jolloinka sitä köyhyyttä varmaan todella oli, eikä ruokaa kaikille riittäny. Osa kertomuksist on todennäkösesti myös 1800-luvun puolelta.

Mullakin taisi yksi kirja olla, en muista kyllä yhtään mitään muuta kuin että uskonnollisia olivat, ja joku kulkukauppias sellaisen onnistui myymään perheeseen jossa ei kyllä lapsille ostettu mitään jollei ollut joulu.

Muistan ainoastaan sen että jotenkin ärsyynnyin jo lapsena siitä kirjasta, mutta luin kuitenkin kun luin silloin todella paljon.

Mutta onhan näitä ollut juttuja muidenkin lahkojen lasten syyllistämisestä siitä sun tästä, mikäs se oli se yksi jonka videoista takavuosina puhuttiin... Lapsi halusi jäätelöä mutta käyttikin sen rahan johonkin kirkon hyväksi, tai lasta hiillostettiin saatanallisista leluista.

Onnen päiviä? Aika raju ninmi tarinalle jossa äiti on kuolemassa nälkään.

Adventistit ovat kaupanneet noita.

Tuli äsken katottua se nälkiintynyt nainen -tapaus. Itteasiassa se oli hyvin toimeentulevassa perheessä. Ei se kuolemassa ollut, vaan syömättä jonkin verran kun huolehti aina muista ensin ja söi mitä muilta sitten jäi. Ruokapöydässä oli aina sellainen hälinä ja pälinä etteivät olleet kiinnittänyt äitiin koskaan mitään huomiota. Tytär sitten joskus huomasi että äiti oli heikohkon oloinen niin kävivät lääkärissä, jossa sanottiin vaan, että katsokaa äidin perään, että se syö kunnolla :).

Kirjojen kirjoittaja on tosiaan adventisti. Tämä näkyy varsinkin Ikuisia kertomuksia -sarjassa. Kirjojen sävy on selvästi lakihenkisempi kuin luterilaisen kirkon opetukset.

Tarina nälkiintyneestä perheenäidistä ei minusta sen sijaan ole mitenkään ahdistava, vaikka monesta muusta tarinasta en pidäkään. Siinähän ei ollut kysymys mistään todellisesta ruuan puutteesta, vaan ihan ajattelemattomuudesta tai jokaisen huomioon ottamisesta.

Muistan moniakin tarinoita tuosta kirjasarjasta. Mm. tyttö, joka kiipesi omenapuuhun äidin lähdettyä asioille tämän kielloista huolimatta hakemaan mehevää omenaa. Vain se yksi suuri oli saatava, koska tämä tyttö ahneuksissaan ei piitannut äidin kielloista. No, niinhän siinä kävi, että tikapuut kaatuivat ja tyttö joutui kauheaan kiipeliin siellä valtavan puun latvassa ja muistaakseni äiti tuli ja näki tilanteen ja naapurin sedän piti tulla pelastamaan ym. nöyryyttävää :D

Yksi juttu oli, miten ilkeä tyttö kiukutteli väsyneelle ja köyhälle ompelijaäidilleen, ettei halua mennä rikkaan hienon koulutoverinsa syntymäpäiville, jos ei ole uutta pukua. Äiti yritti ehdotella hänen vanhaa mekkoaa, mutta tyttö kiukkusi, ettei se käy. Keskellä yötä hän näki äidin huoneesta valoa ja hiipi sinne ja siellä äiti ompeli uutta mekkoa tyttärelleen... hirveä katumus ja häpeä iski ym...

Ja rehvasteleva poika oli äitinsä huolenaiheena. Aina poika oli kaikessa muka paras. Äiti kuunteli huolestuneena ja päätti toimia. Hän järjesti pojalleen kutsut, jonne kutsui vain erityisen eteviä ja urheilullisia poikia ja kutsujen aikana kaikissa äidin järjestämissä kilpailuissa se oma poika jäi viimeiseksi. Opetus: älä rehvastele :D

Vierailija kirjoitti:

Muistan moniakin tarinoita tuosta kirjasarjasta. Mm. tyttö, joka kiipesi omenapuuhun äidin lähdettyä asioille tämän kielloista huolimatta hakemaan mehevää omenaa. Vain se yksi suuri oli saatava, koska tämä tyttö ahneuksissaan ei piitannut äidin kielloista. No, niinhän siinä kävi, että tikapuut kaatuivat ja tyttö joutui kauheaan kiipeliin siellä valtavan puun latvassa ja muistaakseni äiti tuli ja näki tilanteen ja naapurin sedän piti tulla pelastamaan ym. nöyryyttävää :D

Yksi juttu oli, miten ilkeä tyttö kiukutteli väsyneelle ja köyhälle ompelijaäidilleen, ettei halua mennä rikkaan hienon koulutoverinsa syntymäpäiville, jos ei ole uutta pukua. Äiti yritti ehdotella hänen vanhaa mekkoaa, mutta tyttö kiukkusi, ettei se käy. Keskellä yötä hän näki äidin huoneesta valoa ja hiipi sinne ja siellä äiti ompeli uutta mekkoa tyttärelleen... hirveä katumus ja häpeä iski ym...

Ja rehvasteleva poika oli äitinsä huolenaiheena. Aina poika oli kaikessa muka paras. Äiti kuunteli huolestuneena ja päätti toimia. Hän järjesti pojalleen kutsut, jonne kutsui vain erityisen eteviä ja urheilullisia poikia ja kutsujen aikana kaikissa äidin järjestämissä kilpailuissa se oma poika jäi viimeiseksi. Opetus: älä rehvastele :D

O_o

Lueskelin näitä kirjoja joskus kylässä 80-luvun alussa ja olin onnellisesti unohtanut ne! Kiitos, että palautitte ne ja niiden mukana tulleen syyllisyyden ja ahdistuksen mieleeni!