***Maalismammat2011 kesäkuu & heinäkuu***

Wau, onnea uusille plussanneille! Ne kaksi merkittävää viivaa voivat vaan tehdä niin onnelisiksi. On suuri onni jo voida tulla raskaaksi, toivottavasti pääsemme myös kaikki loppuun saakka - ja saadaan Haaveilija82:kin mukaan!



Kiits Zoey empatiasta, kiva tietää etten ole ainut :-) Nyt mieli tuntuu ehkä hieman tasaantuneen, lähinnä pulttien osalta, mutta ilon&onnen kyyneleet kihoavat kyllä edelleen helposti silmiin. Esikoista tiesin aikanaan odottavani ennen testausta, kun aamuradiota autossa työmatkalla kuunnellessani pillahdin itkuun; Obama oli ostanut Valkoiseen taloon päästyään lapsilleen koiran. Oli vaan niin liikuttavaa. Ja tätä rataa jatketaan nytkin... ehkä jotkut jutut on nyt toisella kertaa tutumpia, mutta jotkut asiat herkistää aina, niinkuin sydänäänten jumputus neuvolassa.



Niitä odotellessa. Ja ensi viikon ultraa,

Sallimasu



ps. alussa tuntui, ettei ole oikein mitään oireita, mutta onhan näitä ihan pari. Ei nyt mitään kovin rajoittavaa, MUTTA: janottaa, pissattaa, juilii, menkkamaisia oloja, hiiva, oksettaa, närästää, hengästyttää, unettomuutta, tukkoisuutta, masun turvotusta, väsymystä, herkistelyä, unohtelua, iho, hiukset ja nenä jo tietävät olevansa raskaana jnejne :D

Myy79 laskettu aika on siis 12.3. ja esikoista siis odotellaan.

Ensimmäinen neuvola aika olisi ens viikolla eli 27.7. silloin ois meneillään rv 8.

Etova olo alkoi viime viikon lopulla rv 6. Onneksi alkaa kesäloma kohta ettei ainakaan työ hommat paina ja saa rauhassa olla tän ihanankurjan etovan olon kanssa. Mutta kyllä tää on sen arvosta. :)

Jaksamista kaikille!

Taas tärppäsi, katsotaan kuinka etenee, edellinen yritys päättyi keskenmenoon keväällä. Toinen KM koettu ennen esikoista.



Nyt siis LA 23.3. (olen 35v, mies 43v, 4 lasta ennestään, tämä tuleva 3. oma)



Olo on ollut melko hyvä, iltaisin etoo niin ettei mikään maistu vaikka kokoajan tuntus olevan nälkä. Rinnat on tosiarat ja tuntus painavan tonnin!



Mille viikolle olette saaneet ekan neuvolakäynnin ja ultran? Me saatiin vasta rv 10! Tuntuu käytännöt muuttuneen sitten viimeisen lapsen (vm2003).

Tuli sellainen olo neuvolan suhtautumisesta että karsivat "turhat" käynnit pois, jos sattuukin alkuraskauden keskenmeno... tottahan pääsisin yksityiselle vastaanotolle, jos olisin hätäilevää sorttia. Ei jäänyt yhteydenotosta kovinkaan tervetullut olo =(



Onnea kaikille odotukseen, toivottavasti teillä on ollut positiivisempia neuvola kokemuksia!

on viikolla 7-9, riippuen paljon kuinka ruuhkaa neuvolaan on, mutta yleensä ajan saa juuri tuolle välille. Meillä on siitä hyvä neuvola, että siellä on oma ultralaite, joten joka neuvolakerralla pääsee katsomaan asukasta ja tämän lisäksi pääsee np- sekä rakenneultraan Kysiin, jossa on sitten hiukan paremmat laitteet. Meillä yleensä rv 10 on jo ensimmäinen lääkärineuvola, jonka jälkeen parin viikon sisällä on kysin np-ultra.

järkevältä, meillä annetaan eka neuvola viikon 9 jälkeen ja sitten käynnillä varataan sairaalaan ultrausaika erikseen.

Harmillista kun tää alkuaika on muutenkin yhtä jännittämistä, aikaisemmasta käynnistä saisi varmaan vähän tukea.

Täällä annettiin eka ultra rv 8:lle, ainakin minulle. En enää muista, miten tuohon aikaan päädyttiin, että ehdotinko itse jotakin vai hän suoraan. Ultrasta ei ollut puhetta, mutta eräs tuttava oli käynyt neuvolassa noin rv 10 ja ultra oli paria viikkoa sen jälkeen. Hän tosin ei ollut pitänyt kiirettä neuvolan suhteen. Oletan, että ne antavat minullekin sitten suoraan sen niskapoimu-ultra-ajan ja menen siksi (tänään!) yksityiselle katsastamaan, ettei asukas ole väärässä paikassa ja että onko siellä yleensä sellaista.



Sen sijaan erehdyin soittamaan ensin väärään numeroon ja osoitteen perusteella sitten kerrottiin, että soita tuolle eri ihmiselle, joskus reilun tunnin päästä. Olin soittanut vain siihen, jonka puhelinaika oli juuri silloin meneillään. :)



Voihan olla, että ne ajattelivat, ettei jo lapsia saanut tarvitse niin aikaista "puuttumista". Minähän olen tosiaan ensikertalainen ja se myös kysyttiin puhelun aikana.

Tein aamulla uuden raskaustestin, ja nyt plussa oli vahvistunut selvästi edellisestä. Kun tuli keskenmeno, olin testannut ekaa kertaa vasta päivää myöhemmin (siis vrt huomenna) ja silloin viiva oli hailakka. Joten nyt ainakin hormonitasot ovat paljon nopeammassa nousussa.



Alan siis vihdoin uskoa, että raskaana ollaan ihan oikeasti, tosin vieläkin hirvittää, ja tulee varmasti hirvittämään np-ultraan asti.



Ketkäs kaikki ovat menossa varhaisultraan? Heath ainakin? Itse suunnittelin jo ajan varaamista, ja vaihtoehtojahan löytyy. Voisin soitella ja vertailla hintoja, mutta mietityttää tuo laatu. Olisi ikävä mennä jonnekin missä on huonot laitteet ja siksi ei pienokainen erottuisikaan (jos vaikka jäisi turhaan syke näkemättä tms). Jos joku on jo käynyt tai muuten tietää näistä, kertokaa ihmeessä kokemuksianne noista paikoista.



Neuvolaan soitan ehkä vasta ultran jälkeen. Viimeksi kun jouduin sitten perumaan sen neuvola-ajan...

Käytiin tänään ultrassa ja löytyihän sieltä alkio, ja ihan oikeasta paikasta. :) Keskivaiheilla muljahteli kovasti jokin, joten syke löytyi, eli ainakin tällä hetkellä kaikki on juuri niinkuin pitääkin.



Olin kyllä tosi hermostunut siellä vastaanottoa odotellessani. Mieskin kommentoi nyt jälkeenpäin, että näytti olevan jännä paikka. :D Mutta oli niin epäuskoinen olo ennen toukan näkemistä, ja oikeastaan on vähän vieläkin, että nytkö minä muka olen sen lapsen saamassa, eihän se nyt vielä voi tapahtua.



Saimme kuvankin mukaan, mutta siitä ei kyllä erota kuin lähinnä mustan pallon, jonka sisällä on sitten jotakin epämääräistä, eli itse alkio. Kun naureskelin sitä äsken täällä kotona miehelle, hän totesi, että Erkki. Meillä on siis nyt virallinen työnimikin. :D



Zoey: Kävin Mehiläisessä ja vajaan 20 min ajan hinta oli kela-korvauksen jälkeen vajaat 130 euroa. Mietin tuossa kotimatkalla, että se on pieni hinta siitä, että tarkistetaan, ettei raskaus varmasti ole kohdunulkoinen. Odotan esikoistani, ja hedelmällisyyden puolittumisella (jos jokin rikkoutuu) saattaisi olla aika merkittävä vaikutus, vaikken kovin vanha vielä olekaan. Ja sai tästä jonkinlaisen mielenrauhan muutenkin. :) Mutta toki jokaisella on omat syynsä ja painotuksensa.



Nyt voin huomenna mennä hyvillä mielin neuvolaankin. :)



Paksuja vointeja kaikille!

Meilläkin on neuvolassa lääkärin huoneessa joku vanha ultralaite, jota terkat ei osaa käyttää, ainakaan alkuraskaudessa, siis kun tehdään alakautta. Mä pääsen sinne lääkärille ultraan ,siis ilmaiseksi, jos ei taas näy mitään niin sitte varmaan polille, mutta yksityiselle en oo koskaan menny alku-ultraan. Eka toivoin että olisin päässy suoraan sairaalaan, mutta hyvä näinkin. Vaikka oon saanu huomata, ettei se onnellinen ultranäkymä takaa mitään. Silti haluun tietää, onko tuolla ketään...



Onnea Ivilla sykkeestä!!!

Täällä tehtiin myös testi jo joku aika sitten ja ihana toinen pieni on meille näillä näkymin tulossa maaliskuun puolivälissä.



Menkat mulla alko esikoisen jälkeen vasta hetki sitten, että oikeestaan ehti olla yhdet yliepänormaalit (viikko vuotoa, viikko pois, viikko vuotoa, viikko pois ja jälleen viikko vuotoa.. ) ja toiset normaalimmat.. mutten oikeesti edes muista koska ne oli!



Esikoisen odotusaika oli niin täynnä muutoksia, että se meni jotenkin ihan ohi. Mä en vissiin oo vielä sisäistäny että oikeesti oon taas raskaana, mutta silti piti tulla tutkimaan näitä sivustoja ihan eri kiinnostuksella kun aiemmin .. taidan olla myöhäisherännäinen. :D



Mutta nyt on huono olo!!

Tää on aivan kauheeta. En oo onneks vielä oksentanu, mutta hyvin lähellä on jatkuvasti. Ja kiva olla töissä asiakkaiden kanssa kun välillä joutuu pitää hengitystaukoa että pahin piikki menis ohi...



Esikoisestahan oksensin puoleen väliin. Toivotaan ettei tää mee siihen.



Muista oireista; mullakin on kadonnu makean himo. Eikä haittaa yhtään! x) Ja vatsaa turvottaa niin että kesämekossa vois kuvitella että olisin pidemmälläkin. No, eipä tuo sekään haittaa! Esikoisella on neuvola ens viikolla, niin meen siinä samalla itekin. Elokuun alussa on vielä lääkäri, koska lähdetään kuukaudeksi ulkomaille sen jälkeen ja neuvolassa todettiin että haluun varmaankin varmistaa että kaikki on siellä missä kuuluukin.

Tänään piti lähteä asioille ja vetäisin sitte farkut jalkaan. Kyllä meinas nappi lentää takaseinään! Maha on kuin potkupallo eikä taida kellekään jäädä epäselväks, että miksi se sellainen on. Ihmettelen suuresti miksi olen niin turvoksissa. 3vk päästä alkaa työharjoittelu, piti sitten hm:n kuvastosta tilata mammavaatteita, jotta olis edes jotain työvaatteita, mikäli tää turpoominen jatkuu yhtä mallikkaasti kuin tähänkin asti. 26.pvä olis eka neuvola ja jännittää niin pirusti! Kaksospelko senkun kovenee, vaikka siihen ei periaatteessa pitäs olla edes mahdollisuutta, suvussa kun ei niitä ole muuta kuin miehen siskolla ja nekin ovat epäidenttiset. Menis nyt tää loppuviikko äkkiä, että pääsis tästä epävarmuudesta. Oireita jonkun verran on, välillä öklö olo, tissit ei onneks enää oo hellänä eikä tuo issias niin paljon vaivaa. Ihmettelen suuresti tuota issiasta, koska talvella km:n aikaan issias oli niin hellä, ettei kärsiny ees sohvalle rueta pitkälleen. Nyt reistaa vaan jos nukkuu tarpeeks kauan selällään.



ninppa ja asukas rv8?

Tervetuloa Navalle. Sulla onkin kätevä nicki, voit sitten puhua "omasta Navasta" yms. :)



ninppa, täällä myös turvotusta, vaikka menossa vasta 4+4. Siis nimenomaan tänään ollut sellainen olo, että maha on kuin rantapallo (pinkeä ja täynnä ilmaa). Ihanaa että pääsit shoppaamaan mammavaatteita, mä oon kovin malttamaton että pääsisin siihen vaiheeseen. :)



Eilen ja tänään onkin sitten jomottanut mahaa menkkatyyliin (toisaalta samalla loppui tuhruvuodot). Mä kun ton keskenmenon vasta koin, niin nyt kaikki muutokset, oireiden vaihtumiset ja poistumiset, pelottaa. Herkkä olo on onneksi vielä. Meinasin pillahtaa itkuun kuin luin jotain synnäri-arviota jossa sanottiin, että "2pv osastolla ja sitten pääsee kotiin". Ikään kuin tuo olis ollut koko tekstin liikuttavin osuus. :D



Mitäs muut? Täällä on nyt kuulumisten raportoinnit olleet kovin vähissä...

Heipä hei!

Sekavissa ajatuksissa olen etsiskellyt palstaa jonne kirjoitella. Tein toissapäivänä raskaustestin ja plussaa näytti. Monille raskaus on varmaan iloinen uutinen, mutta ei minulle niinkään. Minulla ei ole miestä, lapsi on saanut alkunsa yhden illan suhteesta..



Näiden parin päivän aikana olen kallistunut siihen että pidän lapsen, abortti ahdistaa ja kauhistuttaa. Toisaalta tässäkin moni asia luonnollisesti pelottaa ja painaa mieltä, kun yksin odottaa. Lapsen isälle aion tietysti kertoa, mutta en usko että hän ilahtuu.



Oireina minulla on ollut menkkojen poisjäänti, rintojen aristus, pistelevää ja kipeää tunnetta alavatsalla, mahavaivoja (turvotusta, ilmavaivoja) ja lämmönnousua. Olen nyt n. viikolla 5. Tarkkaa aikaa ei voi antaa kun en muista milloin mulla oli viimeksi kuukautiset, siinä kesäkuun puolessa välissä suunnilleen. Eka neuvolakäynti mulla on 20.8.



Tästä tietää mun äiti, joka on ottanut asian ihan ok, ja neljä parhainta ystävää. Kaksi ystävistä sanoo että abortti olisi paras ratkaisu ja kauhistelevat.



Ihana jos löytyy joku tällainen paikka missä keskustella, kun ei lähipiirissä ole ketään raskaana olevaa.



Tässä mun tietoja:



orpopiru - 23v - esikoisen la 03/11

Kaksi kertaa on pissitty positiivinen tikku, kai se on uskottava sitten että näin se nyt olisi.. Tottakai toivottu, iloinen asia. Mutta olin vaan ihan satavarma ettei se "käy kuin elokuvissa". No vieläkin voi tapahtua mitä vaan, joten harmittaa siinä mielessä, ettei pelkonsa takia uskalla iloita tapahtuneesta, sitä on vain ihmeissään.



Ensikertalainen olen kaikilla tavoin. En ymmärrä edes puolta täällä sivustoilla käytetystä slangista. Mutta päättelen, että tämä viestiketju saattaisi olla minun paikkani, koska haikaran tilausvahvistus ilmoittaa arvioiduksi toimitusajankohdaksi maaliskuun 2011 loppupuolen. Siis mikäli tilaus saadaan toimitukseen asti.



Oireet nyt on tuon positiivisen testituloksen lisäksi perin vähäiset. Turvotusta ja ilmavaivaa on ollut aina ennenkin ja lopetin tietysti tupakoinnin heti, mutta nikotiinipurukumin jäystäminen kerää ilmaa mahaan joka tapauksessa, joten sitä en arvele raskausoireekseni laskea. Olen nimittäin mäystänyt purkkaa ennenkin ja tiedän vanhasta kokemuksesta että se pierettää niin penteleesti.

Menkkakipujen kaltaista jomotusta ja painontunnetta alamahassa on, eipä juuri muuta. Tissit ei tunnu tietävän mitään. Tänään meinasin töissä pyörtyä mutta sekin todennäköisimmin johtui nestevajeesta sillä tajusin sitten itsekin unohtaneeni juoda aamun aikana tarpeeksi. Että se siitäkin oireesta. Mietin vain siinä istuessani että tämmöstäkös tämä raskaana oleminen on? Väsymystä olen huomannut, mutta toisaalta voi olla että luulen vain olevani väsyneempi kun on lukenut täältä netistä että alkuraskaudessa voi väsyttää ja käytän sitä laiskan luontoni mukaisesti hyväksi. :D



Itse olen 31 v. ja mieheni on 37 v. Asumme Keski-Suomessa.

Josko sitä nyt sitten jo uskaltaisi tähän ryhmään liittyä:) Eli plussattu on reilu kaksi viikkoa sitten, yhteensä kolme kertaa niin uskomattomalta se tuntui;) Eli nyt ollaan vau.fi sivujen laskurin mukaan rv6+3. Laskettu aika siis 14.3:) Ensimmäinen neuvola on ensi tiistaina, sitä jo kovasti odottelen.. Kolmannella yrityskerralla meillä jo tärppäsi vaikkakin olin valmistautunut vähintään puolen vuoden yrittämiseen ja nyt viellä, kun tärppi tuli niin olin ihan varma ettei tärppää kun en ovulaatioo pongannut ja mies oli suunnilleen niihin aikoihin pitkiä päiviä töissä, mut niin se vaan näköjään tärppäs:)



Oireita täällä on pientä kuvotusta/huonoa-oloa, illasta onneks parempi ja tissit on ollut todella kipeät, rintsikat kun pois ottaa niin sattuu paljon, eikä meinaa pystyä mahallaan nukkuun kun sattuu niin paljon.. Muuten muuten olo ihan hyvä:)



Minttuliinalle tietoja: Minä 25v. mies 33v. la14.3 pirkanmaa ja ensimmäinen lapsi



Tulipahan siihen paljon tekstiä.. :)

Minttuliina*



Plussattu viime viikolla, nyt menossa rv 5+3. LA 21.3.2011. Toinen lapsi tulossa, esikoinen 11/09. Minä 34v, mies 38v. Asutaan Jyväskylässä.



Menkkoja ei imetyksen lopettamisen jälkeen ehtinyt olla kuin kahdet, joten suurta onnea tässä on ollut. Haluttiin lapset pienellä ikäerolla jos heitä lisää suodaan, ja nyt näyttäisi sen suhteen hyvältä. Vielä on varovaiset tunnelmat, mennään päivä kerrallaan. Aika hienot fiilikset silti, ja masun kasvamista oikein odottaa :)



Oireita ei juuri ole ollut, mitä nyt välillä vatsaa kivistää ja aamulla yököttää. Niin, ja hajuaisti alkaa olla taas kuin vainukoiralla. Saa nähdä joutuuko tuulilasinpesunesteen kammottavan hajun vuoksi tällä kertaa tuulettamaan autoa motarilla ja etsimään samalla paikkaa minne yrjötä.



Tarrasukkia matkaan kovasti kaikille!!!

Olet orpopiru ihan oikeassa paikassa, odottavia mamoja palsta täysi! Vauvan odotus on minustakin joskus pelottavaa ja ahdistavaa, vaikka parisuhteessa olenkin. Se on kuitenkin valtava mullistus erityisesti äidin elämään ja ruumiiseen, isäthän tajuaa asiasta enemmän usein vasta synnytyssalissa (ainakin itse koen näin). Hyvän tukiverkoston avulla äitiydestä saa ihan valtavasti, auttava käsi ei aina tarvitse olla lapsen isän.



Tsemppiä, toivottavasti pysyt mukana!

Tervetuloa joukkoihin! Jokaisella meistä on eri lähtökohdat, ja toivon että sopeudut joukkoon omasta tilanteestasi huolimatta. Voi olla että monilla meistä on vaikea samaistua siihen, että raskaus on ollut huono uutinen. Kumminkin monet meistä ovat viettäneet paljon aikaa tuskaillen sitä, että raskaus ei ole toiveista huolimatta alkanut niin pian kuin olisi halunnut. Kuitenkin myös sinun kokemuksesi on ihan yhtä sallittu. Toivotaan, että tästäkin ryhmästä on sinulle iloa, vaikkei ehkä ihan kohtalotoveria löytyisikään.



Ja niinkuin Sallimasu tuossa totesikin, niin tämä aika on meillä kaikilla mullistuksia täynnä. Sinulla ehkä vielä enemmän kuin monilla, mutta ristiriitaisia tunteita on varmasti meillä kaikilla.



Itse olen kuullut myös tilanteesta, jossa yhden illan juttu onkin raskauden seurauksena kehkeytynyt ihan oikeaksi rakkaustarinaksi (jossa sitten osapuolet muuttivat yhteen about lapsen syntymän tienoilla). Tietenkään en tiedä, haluaisitko sitä, vaikka mies yllättäen olisikin ilahtunut uutisesta. Mielestäni ratkaisusi, että aiot kertoa miehelle, on joka tapauksessa oikea.



Myös muille uusille kovasti tervetuloa, ja onnea raskautumisen johdosta!



Omaa napaa:



Toivoisin koko ajan että oireita olis enemmän. Jotakin pientä jomotusta on ollut, samoin väsymystä ja mielialojen vaihtelua. Mutta kun väsymys ja mielialat on jotenkin niin vaikea yhdistää alavatsaan, niin oikeastaan se hyvin lievä jomotus on ainoa, minkä uskallan ajatella kertovan siitä, että mahassa oikeasti tapahtuu jotain. Ajattelin varata varhaisultran ensi viikolle, niin sitten tietää ainakin jotain. Uskoisin että keskenmenneen sydän ei ollut ikinä aloittanutkaan sykkimistään (km rv 5+4) niin siinä mielessä se sydämen sykkeen näkeminen on mulle jo tosi paljon.



Mun äitini näyttää jo arvanneen tilanteen. Se puhui eilen pitkät pätkät siitä, kuinka hän haluaa tutustua mun mieheen paremmin ennen kun tulee lapsenlapsia, koska tietää että hyvät suhteet vävypoikaan on edellytys sille että saa tavata lapsenlapsia usein yms. Ja sitten se puhui siitä kuinka hän haluaa olla pullantuoksuinen mummo ja ottaa lapset aina hoitoon kun sitä toivotaan. Ja mä en siis oikeasti ole sanonut sille mitään. Viimeksi se kysyi olenko raskaana, kun olin juuri saanut sen keskenmenon. Silloin en pystynyt käsittelemään totuutta ja suutuin, sanoin että en todellakaan, ja on mielestäni aika röyhkeää kysyä tuollaista kun ihminen on lihonut pari kiloa (käyttäydyin tökerösti, mut hyväksyin sen itselleni koska olin juuri kokenut keskenmenon, josta en osannut silloin puhua). Mutta siis. En tajua mikä kuudes aisti äideillä on... mistä se voi sen tietää?

Äideillä ON kuudes aisti lapsiensa suhteen :) Tämän olen itsekin huomannut oman äitini kanssa, joka kyllä osaa olla aika hienotunteinen, vaikka usein tietääkin asioista jo ennen kuin niistä on kerrottu. Ja saman on huomannut minusta mieheni oman lapsemme kanssa - ei ehkä vielä niin suurissa asioissa, mutta tiedän mm. milloin pikkuihminen on herännyt, vaikkei huoneestaan vielä mitään kuuluisikaan.



Ja ainakin itse olen yhä äidilleni Lapsi, vaikka olenkin jo äiti itsekin. Heh, myös siinä mielessä, että äidille saa aikuisenakin kiukutella ;) Niin varmaan myös oma lapseni ikuisesti, sinäkin päivänä kun hän toivottavasti saa tulla äidiksi tai isäksi.



No niin, jatketaan odotusta :) Piti tarttua tuohon, kun oli niin omantuntuinen aihe.

Kiva kuulla, etten ole tässäkään ainoa. Mulla on nyt kyllä selkeesti joku hormonijuttu taas menossa, koska jostain syystä sun viestisi liikutti mut kyyneliin asti. :) Mutta tosiaan - ihan sama ilmiö on täälläkin havaittavissa.