Masentaa ja ahdistaa :´( Eikä minua voi auttaa kukaan.
Olikin aika pitkään hyvä jakso, olin hyväntuulinen ja positiivinen... melkein 2kk. Tänään se taas iski. Koen olevani niin arvoton ja huono, enkä näe itselläni tulevaisuutta. Vaikka parhaani yritän, minulla ei ole mitään. Joskus kun lapset ovat isoja, olen tyhjän päällä. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, eikä koulutusta, enkä pysty opiskelemaan, kärsin niin vaikeasta jännittämisestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta/paniikkihäiriöstä, en tahdo kyetä enää mihinkään kodin ulkopuoliseen elämään. Ajatuskin ahdistaa ja tekee pahaa. Lähisuvussa paljon sellaisia, jotka eivät ymmärrä tämänkaltaisia ongelmia, en voi koskaan heille kertoa mikä minulla on, eivätkä he tiedäkään, pitävät vain saamattomana, ehkä jopa tyhmänä :( Juuri tämä, ettei varmaan kukaan voi minua ymmärtää, tekee oloni niin vaikeaksi ja pahaksi. On koetettu terapiaa ja keskusteluapua ja lääkkeitäkin.... ei merkittävää apua.
Mikä minun tulevaisuuteni on..? En uskalla edes ajatella.. masentaa. Minut vain tallataan.. :(
Kommentit (50)
on itsekkäintä, mitä ihminen voi läheisilleen tehdä. Voit tietty elää tuossa en-ole-mitään-suossa, loppuelämäsi, tai sitten haet itsellesi apua.
apua kun tietäsin mistä sitä saan!! Olen nähnyt tämän paikkakunnan "terapiapalvelut" ja en halua enää sinne taakaksi. Haluavat vaan pikaisesti eroon.
ap
olen just samanlainen. tälläki hetkel ajattelen ett mieheni sais etsii kauniin naisen,hoikan...
olen ruma,läski ja arvoton paska
olen just samanlainen. tälläki hetkel ajattelen ett mieheni sais etsii kauniin naisen,hoikan...
olen ruma,läski ja arvoton paska
Ap:tä tahdon muistuttaa, että kaikilla on huonoja päivä, elä vielä yhdestä ensimmäisestä aikoihin lannistu. =)
Toki tiedän senkin, että kun on paha olla niin on paha olla. Itsellänikin on koko ajan, erinäisistä syistä, joille en tällä hetkellä mahda mitään. Eikä mahda kukaan muukaan. On vain kärsittävä ja kärsittävä. Mutta ehkä jonain päivänä se aurinko alkaa paistaa tähänkin risukasaan (ainoa ajatus, jonka turvin jaksan; ei tämäkään voi kestää ikuisesti!)
hyvä että muistat että olo voi olla parempikin.
Millaista lääkitystä sinulla on?
Itsellänikin on samanlaista aaltoilua ja huono jakso tuntuu joka kerta ytä pahalta. Erona on se, että terapian myötä tiedän että se menee ajallaan ohi ja saan olosta jonkinlaisen niskalenkin. Olo on yksi sairauden oire, todellisuus ei vastaa senhetkistä oloa ja olo helpottaa jonkin ajan kuluttua.
hoito ei auta. Paraneminen vie paljon aikaa ja siihen kuuluu tosi pahojakin jaksoja. Sitten vasta huono olo onkin kun päänsisäistä myllerrystä aletaan sohimaan.
Uudelleen kysyn: mitkä lääkkeet? minkä kautta olet hoidossa? tietääkö lääkäri olosi aaltoilusta?
Sinulla on selvästi keskustelutaitoa! Mitäpä jos kokeilisit jotakin keskustelupalstaa, jossa olisi vertaistukea?
Älä haaveile liian paljosta kerralla, silloin se tuntuu mahdottomalta toteuttaa. Aloita vaikka tuosta, että jotain pientä kodin ulkopuolella harjoittelisit esim. jossain pienessä harrasteryhmässä käyntiä. Kun siitä tulee tuttua ja yllätyksetöntä, niin olosi on sitten turvallinen. Varmaa kukaan ei vaadi sinua yhtäkkiä suorittamaan akateemista tutkintoa tms. joten äläpä sinä itsekään. Pienistäkin saavutuksista saa sitten järjestää itselleen juhlan. Osta vaikka itsellesi palkinnoksi jotain haluamaasi vaikkapa uuden puseron ja järjestä kakkupala itsellesi. :)
Ja anna muiden auttaa, kukaan meistä ei ole tässä maailmassa riippumaton toisista ihmisistä. Tarvitsemme kaikki toisiamme. Sellaista ihmistä ei ole joka selviäisi itseksensä, ei täystervettä, eikä siten mitenkään vähemmän tervettäkään.
Tsemppiä ap!
lääkityksiä... imetänkin vielä jne. Enkä ole lääkkeistä löytänyt apua.
Koen niin suuresti olevani riesa etten pysty terapiasuhteeseenkaan. Kokisin, että minun olisi parannuttava tai jotain edistystä pitäisi koko ajan tapahtua, ja näin ollen kaunistelen asioita sitten siellä :( En halua olla riesa kellekään, en ikinä!!!
ap
tuosta suosta ei itse nousta. Minäkin olen kaksi synnytyksenjälkeistä masennusta selättänyt ja nyt käyn terapiassa. Ajattele lääkkeet vaikka niin että jalkansa loukannut tarvitsee jonkin aikaa kävelykeppiä, sinä tarvitset mielialalääkkeet noustaksesi tuosta tilasta.
Imetyksen voi lopettaa. Kummasta uskot lapsen hyötyvän enemmän rintamaidosta vai tasapainoisesta äidistä?
huomautan 5 ei ole ap,vaan mä... tarkotin ett oon samanlainen ku ap.samat aatokset... välil saan ihan kauheita olotiloja,jolloin oloni on sietämätön.itsaria en haluis tehä.en koe että se olis oikein.mä koitan vaa jaksaa... nukkuminen auttaa joskus
kodin ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa jo ajatuksena valtavasti! Kaupassa käynti on eri asia, mutta jos joku kylään tai juhliin meno edessä, se on valtava stressi, en halua mennä kenenkään arvosteltavaksi, koen että minua arvostellaan, en halua joutua huomion keskipisteeksi millään tavalla, ahdistaa vaan :((
ap
ssinä tarvitset apua, hoitoa ja lääkitystä. Jos et tahdo sairastua oikein todella pahasti haet apua ja pian. Jos et hoida itseäsi lapsesi vaistoavat kyllä että kaikki ei ole hyvin. Hyvinvoiva äiti on suuri osa lapsenkin ja koko perheen hyvinvointia. Kaikki on suhteessa kaikkeen.
onko sinulla ollut pienenä ankara kasvatus?
kuukauden päivät niin jutellaan sitten lisää.
olisi sitten tästä pahempi sairaus? Uskon olevani jo niin sairas, ettei tämä pahemmaksi voi mennä. Pystyn vaan peittämään tämän melko hyvin. Mutta en kestä enää kun tietyt ihmiset tallaavat minut alleen mielipiteineen jne. En uskalla tuoda itseäni esille missään kun tiedän että jos minulta pyydetään perusteluja, menen täysin lukkoon jne. Koetan olla vain mahd neutraali kaikille.
ap
ovat tiloja joihin ei enää tahdonvoima auta.Oloso voi olla pahempikin ja se varmaan paheneekin jos vielä yrität peitellä sitä ja hukkaat siihen loputkin energiat.
Sinulla vaan on nyt pää niin syvällä...you know... että luulet olevasi maailman säälittävin olento. Se on vaan sairauden oiretta ja näet itsesi ja ympäristösi vääristyneenä. Sinä et ole kunnossa etkä parane teeskentelemällä olevasi okei. Tiedän sen koska olen ollut samassa jamassa ja paranin. Siksi jaksan sitä avunhakemista tässä tolkuttaa.
t. 14
Tämän paikkakunnan mielenterveyspalvelut on mitä on, ei sieltä saa apua. Olen sen huomannut jo monta kertaa!!
ap
varaa aika omalääkärille, selitä kaikki asiat juuri niin kamalina ja hirveinä kuin ne ovat, et kaunistele yhtään, et yritäkään teeskennellä että kyllä tämä tästä.
Terveyskeskuksissa on mahdollista saada aikoja psykiatrisille sairaanhoitajille, neuvolan kautta voidaan myös ohjata psykologille. Nämä ovat maksuttomia palveluita.
Lääkitystä tarvitaan laittamaan hieman kipinää kaaliin ja helpottamaan ahdistusta. Päänsärkylääkettä syödään jos pää on kipeä, mielialalääkkeitä syödään jotta pää alkaisi taas pelittää. Ja jos ensimmäinen lääke ei sovi, kokeillaan jotain toisenlaista. Ensimmäinen ei aina sovi.
jos ei itse usko hyötyvänsä tai jos teeskentelee ja siloittelee totuutta ei hoitohenkilökuntaa jaksa kiinnostaa, koska apua vastaanottavia ihmisiä tulee sisään ovista ja ikkunoista. Ole rehellinen itsellesi ja niille jotka yrittävät sinua auttaa.
että mielessä alkaa aina pyöriä itsetuhoajatuksia :( Toisaalta pidän sitä vapauttavana ajatuksena, tiedän että voin päästä täältä pois jos elämäni käy niin tukalaksi., Mutta se myös pelottaa kamalasti!!
Ennen sain pienistä asioista hyvää mieltä, nyt ei nekään enää auta.
ap