harmittaa ja kiukuttaa " nauti nyt vielä kun voit"

on sitä omaa aikaa kuitenkin kun ehtii tännekkin, vai mitä aikaa se on ja hemmetin pahalla päälläkin vielä. olisitte silloin nauttineet, onko se jotain katkeruutta vai mitä jotkut on ihan pultteja?

jos tänne sitten koskaan enää ehdin =)

niin tulen sitten kertomaan mikä olo.

ap

kanssa esikkoa odottaessani varauduin todella suureen muutokseen,en nuku enää ikinä yms..mies oli vielä armeijassa ja yksin piti pärjätä.Esikko nukkui ensimmäiset 3kk..4h välein söi ja sitten taas nukkui=)Sen jälkeen onkin ollut 2 koliikkihuutajaa=)

kyllä mulla helpotti synnytyksen jälkeen, kun sain hyväunisen vauvan. sairaalassa jo nukkui kuuden tunnin yöunet ja kotona kolmenviikonikäisestä kahdeksan tunnin unet. Ei se aina oo kauhistus se vauva-aika.

Mä olen kuullut, etteivät anna osastolla nukkua (vauvankaan), vaan pitää molemmat herättää syömään/syöttämään kahden tunnin välein. Pitäneekö paikkansa??

Itsellä ei lapsia, vaan pyörin täällä koska yritän saada varmuuden että tosiaan haluan niitä.

ERITYISESTI, kun toinen on raskaana.

Älä välitä!

eli viimisiä viikkoja raskaana ja yö unet 3h. pätkissä, pää särkee, kuumetta ja räkää yms. lonkat kipeät, tiedätte kyllä sen kääntymisen vaivan jos haluaa vaihtaa asentoa( niistä kahdesta vaihtoehdosta) levottomat jalat turvoksissa ym yms. kaikkihan odottaneet tietävät mahdolliset vaivat.. ja päivät jne.

no ärsyttää ihan suunnattomasti äidit jotka sanovat että nauti nyt kun voit! siis mistä?

ja yleensä ne ovat vielä ainakin kahden lapsen äitejä, voi pieru, sori vaan jos olet tehnyt lapsia ja sua vitu..ttaa.

ja jos jollain jotain huolta lapsestaan niin sanotaan että niin tee vaan niitä lapsia. ja sitten et enää koskaan nuku etkä saa miestäsi tai halua jne. ja en ole vaivoistani kenellekkään puhellut enmpiä, kun vauvalla vatsassa vaan on asiat hyvin.

ahdistaa ettei itse saisi tuntea äitiyttä.

T:herkkä? esikoisen odottaja. help?!

Kun näitä teidän viestejä lukee, tulee olo ettei halua sitä yhtäkään lasta.

Taidan olla onnellisimmillani lapsettomana, tai sitten en ole todellakaan vielä edes valmis äidiksi tai lapsi vielä itsekkin (vaikka 30 on jo lasissa).

minulla loppuraskaudet olivat inhottavaa aikaa, mutta pikkuvauva-aika aivan ihanaa. Jos osaat ap ottaa rennosti, etkä pelästy niitä alun hormoniailahteluja ja imetyksen alkuhankaluuksia, niin kohta sinulla on edessäsi elämäsi kauneimmat ajat. Saat levätä ihanasti rakkaan kääryläisesi kanssa. Pikkuvauvahan nukkuu paljon, pidä sitä vieressä ja nuku sen kanssa, lepää ja kerää voimia ja tutustu lapseesi.



Meillä on nyt kaksi leikki-ikäistä, ja muistelen kummankin vauva-aikoja ihanina. Rankkojakin aikoja tulee lasten kanssa, mutta elämän suuret onnen hetket ovat edessäsi. Tuollaiset "nauti nyt" tyypit ovat ällöttäviä ja väärässä! Oma aika ja elämä ei myöskään lopu lapsiin, vaikka pikkulapsivuosina oma aika on vähissä.

auttaa en osaa, sympatiaa lähetän! Eiköhän se olo helpotu kun lapsi on maailmassa!

Näillä keleillä on varmasti ihan järkkyä olla viimeisillään raskaana! Neljästi olen kesällä ollut Hyvin Raskaana, mutta ne eivät onneksi olleet tällaisia hellekesiä!

aloin nukkumaan kunnolla vasta kun kuopus oli syntynyt. Raskausaikana kävin vessassa 2h välein. Heräsin joka kerta kun piti kääntyä ja turvotukset oli järkyttäviä. Lisäksi älytön närästys ja peräpukamat vaivasivat. Kun vauva syntyi, elämä olikin 3-4h syötöt yötä päivää. Ihan luksusta. Raskain vaihe oli kun kuopus oppi kävelemään 9kk iässä ja esikoisella oli uhma. EI kiva. Ymmärrän ap tuskan. Ne vaivat kyllä jää, mutta muista, että lapsi tuo iloa, epävarmuutta, onnellisuutta, pelkoa ja väsymystä jne. Eli ei kannata tyydyttäytyä siihen, että elämä on yhtä ruusuilla tanssimista. Kaikella on kaksi puolta, mutta se lapsi on se tärkein.

Mä sanoisin kahden lapsen äitinä että kyllä se kaikenpuolinen nautinto oli viimesen kerran siinä kun esikoinen lykättiin alulle. Kyllä lapsista vaan on niin h***tillinen riesa, jos vaikka on sitten ilokin, mutta että molemmat puolet siinä tulee ja ikinä ei ole enää semmosta leppoisaa nauttimista luvassa kun ennne mukulan alulle laittoakaan oli. Että te jotka ette ole vielä plussanneet, niin nauttikaa kun vielä voitte ja lapsettomat, ymmärrän kyllä ettei rajaton nauttiminen tunnu enää miltään ja tällainen kahden lapsen äidin kommentti voi loukata. Loukata en kuitenkaan tällä tahdo, mutta ihan vapaasti jos niin joku tämän haluaa lukea.

vapaudesta ilman lapsia. Aika aikaa kutakin! Ei kukaan pysty väen väkisin toisen ehdotuksesta nauttimaan mistään. Myöhemmin sitten muistelee joitakin elämänsä aikoja mukavampin kuin toisia. Minä en enää haikaile kauheasti niitä vapauden aikoja ennen lapsia, koska ne tulivat silloin elettyä.

Mulla 2 ekaa viikkoa synnytyksen jälkeen on olleet aina helpoimmat. Vauvat on nukkuneet varmaan 16-20 h vuorokaudessa...

on elämäsi järkyimmät. Et todellakaan nuku.

sisältyy totuuden hiven. Ap pystyy nyt täysillä keskittymään kaikkiin kipuihin ja väsymykseen ja miettimään koko päivän vain sitä omaa olotilaansa ja vaihtamaan asentoa sen mukaan mikä olisi paras jne. Jos nukahtaa niin sitten nukkuu, se on kuitenkin itsestä kiinni.



Lapsen kanssa tuo ei enää onnistukaan, sillä sen tarpeet menee aina ykköseksi (tai ainakin se huutaa niin lujaa että on pakko tehdä jotain). Sitten onkin ihan sivuseikka että sattuuko vai väsyttääkö.



JOten kannattaa nyt vaan nauttia siitä, että pystyy täysillä keskittymään siihen omaan oloonsa ilman että pitää koko ajan hoivata jotain toista. Kyllä se ärsyttää kun tuon tai mitä tahansa muuta vastaavaa kuulee mutta sen tajuaa sitten ajallaan.

mulla vikat 2-3 viikkoa raskautta oli todella tukalat, en saanut nukuttua päivällä enkä yöllä, päätä särki, kaikki ruoka kuvotti ja syöminen inhotti (vauva varmaan painoi mahaa niin paljon), oli turvotusta jne.



Synnytyksen jälkeen olo oli mitä mainioin! Olin tosi pirteä ja sainkin öisin nukuttua tosi hyvin. Maitoa tuli, mutta liivinsuojuksilla pärjäsin, rinnat ei kipeytyneet imetyksestä missään vaiheessa. Vauva oli tyytyväinen, ei koliikkia, nukkui hyvin yöt alusta asti, ja ekat pari viikkoa oli hereillä vaan muutaman tunnin vuorokaudessa = sain levättyä ja tehtyä vaikka mitä. Alapää ei ollut tohjona, ei pukamia yms. vaivoja.



Eli joillakin se loppuraskaus on kurjempaa kuin elo synnytyksen jälkeen.

Nauti vapaudesta vielä kun voit! Saathan olla AV:lla ilman että kukaan repii hihasta!



T. Kahden äiti

kun ei väsymyksestä ole vielä hajuakaan.



sori vaan, en sano ilkeyttäni vaan niin se useimmiten on että vauva se vasta valvottaakin..

eli viimisiä viikkoja raskaana ja yö unet 3h. pätkissä, pää särkee, kuumetta ja räkää yms. lonkat kipeät, tiedätte kyllä sen kääntymisen vaivan jos haluaa vaihtaa asentoa( niistä kahdesta vaihtoehdosta) levottomat jalat turvoksissa ym yms. kaikkihan odottaneet tietävät mahdolliset vaivat.. ja päivät jne. no ärsyttää ihan suunnattomasti äidit jotka sanovat että nauti nyt kun voit! siis mistä? ja yleensä ne ovat vielä ainakin kahden lapsen äitejä, voi pieru, sori vaan jos olet tehnyt lapsia ja sua vitu..ttaa. ja jos jollain jotain huolta lapsestaan niin sanotaan että niin tee vaan niitä lapsia. ja sitten et enää koskaan nuku etkä saa miestäsi tai halua jne. ja en ole vaivoistani kenellekkään puhellut enmpiä, kun vauvalla vatsassa vaan on asiat hyvin. ahdistaa ettei itse saisi tuntea äitiyttä. T:herkkä? esikoisen odottaja. help?!

sisältyy totuuden hiven. Ap pystyy nyt täysillä keskittymään kaikkiin kipuihin ja väsymykseen ja miettimään koko päivän vain sitä omaa olotilaansa ja vaihtamaan asentoa sen mukaan mikä olisi paras jne. Jos nukahtaa niin sitten nukkuu, se on kuitenkin itsestä kiinni. Lapsen kanssa tuo ei enää onnistukaan, sillä sen tarpeet menee aina ykköseksi (tai ainakin se huutaa niin lujaa että on pakko tehdä jotain). Sitten onkin ihan sivuseikka että sattuuko vai väsyttääkö. JOten kannattaa nyt vaan nauttia siitä, että pystyy täysillä keskittymään siihen omaan oloonsa ilman että pitää koko ajan hoivata jotain toista. Kyllä se ärsyttää kun tuon tai mitä tahansa muuta vastaavaa kuulee mutta sen tajuaa sitten ajallaan.

Peesi tähän, mutta toivottavasti ap:n synnytys menee hyvin, imetys onnistuu ja vauva nukkuu hyvin.

Itsellä loppuraskauden vaivat ja unettomuus oli pientä siihen mitä tuleman piti esikoisen synnyttyä. Tikattu repeämä todella kipeä ja kolme viikkoa vedin kipulääkkeitä Laxoberonia ja itkin joka kerta nro 2:lla vessassa, istuminen koko persuuksella sujui vasta useiden viikkojen kuluttua, synnytyksessä valvoin 3 vuorokautta ja sairaalassa en saanut kunnolla unta ja olin aivan zombie kotiin palattua. maitoa ei noussut kunnolla ja poika kellersi itki nälkäänsä, lisämaidolla mentiin ja taistelin imetyksen kanssa ja vihdoin 6 viikon kohdalla päästiin täysimetykselle. Sitten poika itkikin mahavaivojaan iltaisin 3 kuukauteen asti ja nukkui muutenkiin huonosti heräten 20min-2h välein koko ajan.

Mutta toivottavsti ap:n alku on auvoisampi...

Itsekään en saanut kunnolla nukuttua vikoina viikkoina ja olin kipeä ja vaivainen. Kärsimätön, kiukkuinen, väsynyt, välillä lohduton, en kyennyt juuri liikkumaan mutta en saanut esimerkiksi herkkuja syödä niinkuin jotkut ehdotti lohtupuuhaksi.



Lapsen synnyttyä sai taas nukuttua silloin kun lapsi nukkui, sai liikuttua (kunhan synnytyksestä oli toipunut tietenkin) ja jollain lailla olo parani. Silti yöllinen valvominen ja vastuun kaatuminen päälle sai kumman väsyneen tunteen, ja todellakin kaipasin jopa raskauteen takaisin. Silloin sai rypeä itsekseen ongelmissaan, nyt on ongelmat ja silti lapsi hoidettavana. :D



Mutta ymmärrän ap:ta. Luulen silti, että ymmärrät sanojia lapsen synnyttyä. Vaikka kokisit helpommaksi vauva-arjen, varmaan ymmärrät mitä tarkoitetaan ja myös että kaikilla raskauden loppukaan ei ole niin vaikea kuin vauva-aika, se kun niin vaihtelee.

nukuin 12 tunnin yöunia,luin kirjoja, rentouduin, kävin pitkillä kävelyillä .... sain olla rauhassa!

lapsen tulon jälkeen loppui yöunet, kävelyt, kirjanluvut....ei ole ollut mitään omaa aikaa tai rauhaa nyt 9 kuukauteen:)