Ruumiillinen kuritus 70- ja -80 -luvuilla?

vanhempani syntyneet 30-luvulla. Joskus taidettiin vähän uhkailla, mutta ikinä en ole ruumillista kuritusta saanut. Ei myöskään mun pari vuotta vanhempi mieheni. Ihan maalta ja duunariperheistä ollaan.

vm -71 ja meillä ei kuritettu lapsia kotona, ei ikinä. Isäni oli syntynyt 1926 ja äitini 1935 eli muuten oli kyllä napakka kuri, mutta ei edes luunappia koskaan tullut.

Eli vanhempani ovat syntyneet 1949 ja 1950, olivat kaksvitosia, kun synnyin. Olen tosiaan nyt neljääkymppiä lähestyessäni ihmettelyt aika ajoin aika paljon, miksi heillä oli tuo suhtautuminen kurittamiseen. Äidin isäkin (nyt jo vainaa) uhkaili minua ollessaan minua hoitamassa tyyliin "jos omani oisit, ai että mä vetelisin", jos en tehnyt, niinkuin hän halusi.

saanut lapsena tukkapöllyä, luunappeja ja koivuniemenherrasta.

T: vm.-77

olen -75 syntynyt. Ei ole ruumiillisesti kuritettu. Kerran olen tainnut kevyen tukkapöllyn saanut. Sen muistan, että äiti joskus uhkasi heittää lelut roskiin, jollei itse siskon kanssa siivota. Se oli pahin uhkaus, eikä koskaan toteutunut, vaikka lelut jo muovipussissa olivat... ;)



Itse olin kiltti lapsi, eipä mua paljon komennella tarvinnutkaan. Siskoa sai komentaa minunkin edestä.

piiskaa, luunappeja tms, tukisteltiin jne. mutta en ikinä muista, että mitenkään mielivaltaisesti. Yleensä olin toiminut kiellosta huolimatta. Ainoa kerta, ku muistan, että sain epäreilua ruumiillista kurittamista oli, kun en tajunnut, etten voi ottaa kuivauskaapin hyllynreunasta tukea, hylly keikkas, sain astiat päälleni ja isä potkaisi, taisin olla alle 10v, oon -80 syntyny.



Mutta paljon enemmän mua loukkasi se, että menin luokkakaverille suoraan koulusta ja soitin sieltä, saanko olla siellä vähän aikaa kylässä. Äiti käski heti kotiin, oletti että olin naapurissa, matkaa oli kuitenkin niin paljon, että ekaluokkalaisena siihen tuhraantui liki tunti. Äiti ei uskonu, että olin lähteny heti kotiin vaan sain rangaistukseksi jäädä pois toisen kaverin synttäreiltä, kun en ollu heti totellu.



Itse en tykkää, että meidän lapsille ensin huudetaan. Ite sanon aina eka pari kertaa ihan nätisti. 3v meni ihan paniikkiin, ku mun veli (4 lapsen isä), meni ihan viereen ja karjas "EI! EI! EI!" eikä edes varoittanu etukäteen, että lapsi teki hänen mielestään jotain väärin. Totesin vaan kuivasti, että mä kyllä ite aina ensin kerron, että lapsi tekee väärin.

Sain usein tukkapöllyä ja useamman kerran suu pestiin saippualla. Piiskaa en muista saaneeni. Inhottavinta oli kuitenkin se että pakotettiin pyytämään anteeksi.

koskaan ei ole kuritettu, uhkailtu tms.

muuten on menty vain henkisellä lytistämislinjalla - äidin puolelta. Isä ei sekaantunut lasten kasvatukseen, hän oli luontainen auktoriteetti jota toteltiin ilman muuta silloin kun hän joskus johonkin asiaan puuttui.

kyllä on tukisteltu ja annettu piiskaa pienenä. Enimmäkseen tukistettu ja siinä kyllä sitten meinasikin hiukset lähteä päästä kun niin lujaa retuutettiin. Teini-ikäisenä sitten tuli litsaria ja joskus remmistä pitkin selkää. Kiltti teini kyllä olin, joskus harvoin olin omilla teilläni. Koulun hoidin hyvin. Pelko perseessä mua on kasvatettu ja välit äitiin joka pelolla mua kasvatti ei ole vieläkään hyvät, eikä tule koskaan olemaan. Vähintään yhtä pahalla kuin noita muhun kohdistettuja raivonpurkauksia muistan halventavan ilkkumisen ja nolaamisen jota hän harrasti usein.

Tuli tukkapöllyä, luunappeja, nipistelyä ja pari kertaa selkään. Ihan aiheesta ja tiesin että rangaistus tuli omien tekosten takia. Muistan myös miten sain isältä selkään kun häiritsin hänen TV:n katselua ja kerran syytettiin varkaaksi ja isä ravisteli olkapäistä ja retuutti hiuksista. Eikä pyytänyt anteeksi, vaikka "varastetut" karkit löytyivät isän omasta kassista myöhemmin.

ja vanhemmat syntyneet 1943 ja 1944.



Meilla ei ollut ruumillistakuritusta.

Hyvat vanhemmat, kiitos heille!!!

syntyneet 1950. Isä ei harrastanut koskaan ruumiillista kuritusta. Äiti sen sijaan oli tyranni.



Luunapit, tukkapöllyt ja muovivyöllä paljaalle takapuolelle pisskaminen olivat arkipäivää meillä. Koivuniemen herra haettiin joskus eteiseen, mutta ei käytetty koskaan. Syynä em. rangaistuksiin saattoi olla, että olin juossut sisällä. Kun vyötä kaivettiin esiin, juoksin karkuun kerrossängyn yläpetiin mutta mutsi repi jalasta pois =( En siis ollut mikään oikea pahantekijä, en esim lyönyt tai purrut siskoa tai muutakaan vastaavaa.



Mutsi myös karjui alistavasti koko ajan, ei puhunut normaalilla äänellä. Olin hänen sanojensa mukaan 'saatanan vätys', 'nynny', 'ynnykkä'. Lisäksi hoki jatkuvasti 'miksi sä et osaa', 'tahallaan teit tuonkin' (vaikka selvä vahinko, esim maitomukin kaataminen).



Ja kukaan ulkopuolinen ei tähän puuttunut koskaan. Päiväkodissa joskus hoitsut ihmetteli mutsille miksi mä olen aina suupielet alaspäin ja surullisen näköinen (en paljastanut) ja siitäkin mutsi haukkui, kun olisi pitänyt olla iloinen.



Itsetuntoni on täysi nolla ja pidän itseäni edelleen tyhmänä ja osamattomana. Kai mulla jotain kuitenkinon korvien välissä, sain luettua itseni DI:ksi.



Nykyään en ole mutsin kanssa tekemisissä, en halua että hän siirtää kasvatustyyliään lapsiini. Itsekin romahtaisin henkisesti, jos joutuisin tuota sontaa vielä kuuntelemaan. Isän kanssa olen tekemisissä.



Jalopuksi täytyy sanoa, että itse en harrasta minkäänlaista ruumiillista enkä henkistä kurittamista lasteni kasvatuksessa.

Minä ainakin sain luunappeja jatkuvasti, on lyöty ruokapöydässä lusikalla, veitsellä, mikä nyt sattunut käteen jos erehdyin vastaamaan jotenkin väärin.



Kepillä hakattu jalkoihin, vyöllä saanut muutaman kerran selkäsaunan, hiuksista revitty, tavaroita rikottu, muutenvaan tönitty, ainakin kerran tönäisty suoraan kaapin kulmaa päin(syy: laitoin kaapin liian kovaa kiinni ja kuulemma"paiskon ovia").



Että sellaista. Joskus yritin jopa hakea apua kun tiesin kuitenkin ettei ole ihan normaalia, mutta lastensuojelussa ei olla kiinnostuneita ihmisistä joilla on ulkoisesti kaikki oikein mallikkaasti ja eipä mullakaan ollut koskaan luita poikki, että liian lievää sitten kai.



Minultakaan ei ole koskaan pyydetty anteeksi.

Vastausten perusteella skaala vaikuttaa aika laajalta, eli kaikkea löytyy. Nyt itse vanhempana (joka ei kurita ruumiillisesti eikä nolaa lastaan) olen usein pohtinut, miksi vanhemmillani kuritus tuntui liittyvän usein siihen, että "häiritsin heitä" ts. heidän olisi pitänyt käyttää aikaa esim. jonkin asian perustelemiseen, ja kun eivät viitsineet/jaksaneet, kurittivat tai uhkasivat. Molemmilla oma mieliala vaikutti selvästi myös: jos olivat pahalla tuulella vaikkapa töiden tai raha-asioiden vuoksi, äksyilivät ja olivat minulle agressiivisia. Molemmilla on mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna ollut myös masennusta, kun olin lapsi. Isä oli tuurijouppo (sellainen ns. valkokaulusjuoppo), ja äiti masentunut ja syömishäiriöinen. Eivät kyllä ole mitään puolusteluita sille, että ovat olleet omalle lapselleen ilkeitä, mutta selittävät taustaa ainakin.

Tuo yhdessä viestissä ollut esimerkki oletetusta "kaapin oven paiskomisesta" kuulostaa tutulta. Äiti oli kova tönimään, "koska olin tiellä", esim. eteisessä en voinut edes kenkiä riisua, koska äidin piti päästä eteenpäin ja olin tiellä, siispä äiti töni minua jatkuvasti. Isä sai raivareita esim. siitä, että laitoin minigolf-radalla takkini maahan, kuulemma "paiskasin sen siihen tahallani". Isällä oli myös tapana ottaa minua leuasta kiinni ja ravistaa, kun halusi korostaa jotain sanomaansa. Vieläkään en pidä kasvoihin koskemisesta.

Ero perheestä eli periaatteessa yksinhuoltaja äidin kasvatti, äiti ei ole koskaan hyväksynyt ruumiillista kuritusta vaikka itse aikoinaan kahden sisaruksensa kanssa sitä kokeneet, mutta on ollut sitä mieltä että aiheesta kuritettu. Itse kyllä isäpuolen rangaistuksia saanut kokea välillä 6-12v, on tukistanut, kuristanut, potkinut, läpsinyt ja muuten vaan haukkunut.. koskaan en äidilleni kertonut, mutta lopulta huomasi mustelmia ja erohan siitä seurasi, äiti ei tosin tänäkään päivänä ole sanonut muuta kuin että sillä oli tempperamenttinen luonne ja kohtelee kuulemma nykyisiä omia lapsiaan samalla tavalla, että voi voi! mutta siitä päätellen mitä muiden v.75-85 välillä syntyneiden kanssa keskustellut niin hyvin yleinen käytäntö on ollut juurikin tämä "koivuniemen herra" ja tukkapöllyt. usein olen sitä mietiskellyt että miten ovat vanhemmat siihen pystyneet koska aika harkittua tommonen toiminta on että pistetään lapsi ensin itse hakemaan kyseinen risu ja sitten annetaan selkään, luulisi nyt että siinä ajassa aikuinen ihminen olisi jo kerennyt laskemaan vaikka takaperin 0-100:n ja saanut itsehillintänsä takasin, varsinkin kun näiltä selkään saaneilta kuullut että se risun valinta on saattanut joskus ottaa pitkänkin tovin kun on mietitty että mikä mm. sattuis kaikkein vähiten. niin surullista kun puhutaan kuitenkin aika pienistä lapsista, yleensähän tää ruumillinen kuritus taitaa loppua siihen teini ikään, johtuukohan sitten siitä että saattaisi jo vastusta löytyä tohon väkivaltaan?

Olen saanut muistaakseni pari tukkapöllyä ja joskus luunappeja. Muuten ei. Yli 10 v vanhempi isoveljeni on kyllä saanut selkäänsä, samoin hiukan sitä nuorempi. Vanhemmat 20-luvulta

Meillä jaeltiin joskus tukkapöllyjä, käytännössä siirrettiin kakara huoneesta toiseen niskavilloista pidellen.. Siitä ei jäänyt traumoja.

Mitään selkäsaunoja en ikinä saanut, mutta muistan sen olleen yleistä kaveripiirissä. Järkyttävää. Kuinka joku voi niin satuttaa sitä itselleen rakkainta ihmistä?

Veljeni 4v.vanhempi.Tukkapöllyä ja luunappeja sain.Veljeni sitten kyllä sai kauheita selkäsaunoja.Muistan että osa syistä oli ihan isän keksimiä.