Pitkän suhteen aikana tapahtunutta...

Ekat vuodet itse uskollinen, mies ylittänyt pettämisen rajan useaan kertaan mutta salannut asian. Itse petin yhden kerran ja sen mieheni tietää. Kaiken tämän jälkeen mentiin naimisiin ja elettiin suhteellisen seesteistä aikaa tai niin luulin. Koko tämän ajan mies kantoi kaunaa minun virheestäni kertomatta kuitenkaan omista teoistaan. Lapsia syntyi kaikenkaikkiaan 3 jotka olen hoitanut yksin. Siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran tulin raskaaksi, on miehellä ollut koko ajan opiskeluun liittyviä haasteita, työhön liittyviä haasteita ym. Minkäänlaista läheisyyttä, tukea, keskusteluja jne. ei ole ollut vaan mies sulki minut käytännössä kokonaan henkisesti ulkopuolelle. Nyt, 17 vuoden jälkeen, haluaa yht'äkkiä olla lähellä, huomioida, antaa kaikkensa. Nyt juuri ei ole muuta millä elämäänsä täyttäisi ja nyt sitten kelpaan ja minua huomioidaan. En tiedä mitä ajatella, olen sisältä aivan tyhjä. Ehdotin parisuhdeterapiaa, ei suostu mutta suostuu sentään keskustelemaan minun kanssani. Olen katkera kaikista näistä vuosista kun olen ollut itsestäänselvyys ja ilmainen lastenhoitaja / kodinhoitaja. En tiedä tunnenko edes enää mitään miestäni kohtaan. Ajatuksia, kenelläkään??