Lue keskustelun säännöt.
Vaativin ikä lapsen kanssa?
28.06.2010 |
Tällä hetkellä koen, että uhmaikäinen hyvin villi reilu 2v on aikamoinen tapaus... kunpa helpottaisi.
Kommentit (24)
oli vaativin ikä. Oli kykyä mennä muttei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Jos lapsilla olisi ollut vauvana koliikkia, niin voisin olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOllakin se on 2-vuotiaana, meidän tytöllä oli aika rankka ekaluokan syksy, käytös kotona siis.
ja lapsi meni kouluun. Hirveän paljon hallittavaa samaan aikaan.
Ei ole vielä kokemusta yläaste ikäisestä lapsesta, mutta luulen, että se on vaativin ikä.
Alle kouluikäisistä jo puhutaan, niin ainakin esikoisen kohdalla vaativin ikä oli 7kk-3v. Hän alkoi puhumaan vasta 3 vuotiaana ja silloi alkoi kamalat raivarit helpottamaan ja jatkuva sotkeminen. Eikä enää ollut koko ajan lahkeessani kiinni. Oppi vaipoistakin eroon heti täytettyään 3v.
Kuopuksen kohdalla sitä vaativaa ikää ei ole ollutkaan. Ehkä sitten murrosiässä joudun hakemaan poliisilaitoksella kotiin ja sekaantuu huumeisiin ja alkaa tehdä rikoksia. Toivottavasti ei kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ihan tolkuttomia vahdittavia ennenkuin oppivat pikkuhiljaa ajattelemaan omilla aivoillaan.
Täytyy noihin taapero-juttuihin kommentoida, että meillä on 1,5-vuotias tyttö ja meillä on tähän asti helpoin ikä menossa, koko ajan helpottuu! Saa nähdä tuleeko uhma, mutta nyt tyttö on rauhallinen eikä tosiaan mene päättömästi vaan varoo telomasta itseään. Oppi kävelemäänkin vasta 1v 3 kk ja silloin ärsytti muiden ihmettelvät kommentit, mutta nyt tekis mieli sanoa kaikille, että siitäs saitte! Nyt lapsi osaa kävellä ja juosta, mutta niin vain fiksusti tajuaa varoa!
Mutta asiaan, hankalin ikä oli ehkä siinä 4-6 kk, kun lapsi vielä hereili yöllä, mutta ei nukkunut päivisin kuin 30 minuutin päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei vielä niin pitkällä ollakaan. Meillä tähän asti vaikeimpia ovat olleet vauvaiät, hyvin uhmainen uhmaikäinenkin on siihen verrattuna helppo: ymmärtää puhetta (viimeistään raivottuaan tunnin...), ei itke tuntikausia ilman että syy siihen selviää tai että häntä voisi auttaa, ei ole kiinni äidissä (ihan fyysisesti 24/7), nukkuu muutenkin kuin sylissä tai rinta suussa.
Kuulostipa siltä, että vauva-aika oli karmeaa, ei se sitä ollut. Oli ihanaa, mutta rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhma- ja murrosiät ei ole olleet mitään vauvaikään verrattuna.
Joo mitä vanhemmaksi tulee, sen helpommaksi käy. Teineistä ei kyllä ole kokemuksia, taaperoista kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy noihin taapero-juttuihin kommentoida, että meillä on 1,5-vuotias tyttö ja meillä on tähän asti helpoin ikä menossa, koko ajan helpottuu! Saa nähdä tuleeko uhma, mutta nyt tyttö on rauhallinen eikä tosiaan mene päättömästi vaan varoo telomasta itseään. Oppi kävelemäänkin vasta 1v 3 kk ja silloin ärsytti muiden ihmettelvät kommentit, mutta nyt tekis mieli sanoa kaikille, että siitäs saitte! Nyt lapsi osaa kävellä ja juosta, mutta niin vain fiksusti tajuaa varoa!
Mutta asiaan, hankalin ikä oli ehkä siinä 4-6 kk, kun lapsi vielä hereili yöllä, mutta ei nukkunut päivisin kuin 30 minuutin päiväunet.
ja nyt saman ikäisenä kuin teilläkin painaa yhä hirveää vauhtia ja menee ihan päättömästi.
Mä en ole kertaakaan ihmetellyt myöhään kävelemään oppineita vaan paremminkin onnitellut. Rauhallisen lapsen kanssa pääsee joissakin asioissa helpommalla. Vaikka olenkin iloinen lapseni taidoista, osaan antaa arvoa vähän rauhallisemmille lapsille. Ei tuollaisessa koohottamisessa mitä omani harrastaa ole mielestäni mitään kadehdittavaakaan.
Mutta itse kysymykseen. Erittäin vilkkaasta taaperoiästä huolimatta kyllä koko ekat 10 kk olivat pahimmat. Vauvan allergiat ja muut vaivat sekä niiden aiheuttamat huonounisuus tekivät siitä todella raskaan.
kun joku tuolla mainitsi että meidän taapero on niin fiksu että ihmettelijöille näytän pitkää nenää kun ei telo itseään...
Huoh. Tuollainen luonne taaperona kertoo siitä että lapsi on vain vähän arka. Mutta ei sitä tarvitsisi vanhempien hävetä ja selitellä jotain muuta. Olkaa kukin ylpeitä jälkikasvustanne!
vauva-aika on vaikeinta niin tämähän on helppoa kuin heinänteko.
Meidän 3 kk ikäinen poitsumme vain nauraa ja jokeltaa ja nukkuu yhdellä syötöllä yöt. Kakkaakin vain kerran viikossa. Tämä äitiysloma on varsinaista lomaa!
Sitten alkaa helpottaa, kun liikkuu. Meillä on kumpikin ollut sylivauva ja tuntui ekat kuukaudet, ettei elämässä ehdi muuta kuin pitää vauvaa sylissä ja kotitöitäkin saa tehdä vauva toisella käsivarrella. Päiväunia nukkuivat pienissä pätkissä, vaikkeivat muuten pahemmin kitisseetkään. (kun vaan syliä riitti)
Oma liikkuminen, erit. konttaus, vapautti mua paljon esim. kotitöihin. Lapsi alkoi itse tutkia ympäristöään ja pystyi konttaamaan perässä.
Seuraava SUURI helpotus tuli jossain 4-vuotiaana, kun havahtui yhtenä päivänä, kuinka helppo ja omatoiminen lapsesta on tullutkaan.
sekä noin 5-vuotiaana. Lapsi on nyt 7-vuotias, joten vielä ei tiedetä, mikä tulevaisuudessa odottaa =)