Miksi kannattaa tehdä avioehto - miksi ei?

Tottakai teet avioehdon.

sillä menimme naimisiin nimenomaan sillä periaatteella että sen jälkeen kaikki on yhteistä. Tähän tietysti ehkä vaikuttaa se, että olimme olleet yhdessä jo vuosikymmenen, käytännössä kaikki omaisuus oli yhdessä hankittua ja mitään suuria perintöjä ei ole tulossa, mutta en usko että tekisin avioehtoa missään muussakaan tilanteessa. Se sotii minun arvojani vastaan ja kokisin loukkauksena jos kuviteltu tuleva mieheni sellaista vaatisi.

Mä en olisi avioehdon kannnalla. Kaikki yhdessä hankittu ja rakennettu, on meillä yhteistä. Miehen ja mun puolen perinnöt tulee testamentein siten, että puolisoilla ole oikeutta niihin.



Me halutaan, että kaikki on yhteistä, eikä jaotella. Mulla on isompi palkka, mutta tulevaisuudessa jään toivottavasti pariin kertaan äitiyslomalle/hoitovapaalle ja mies maksaa sitten enemmän menoista. Jne.

eivät ymmärrä, että aina voi tapahtua jotain yllättävää, minkä vuoksi asiat eivät menekään suunnitellusti.



Avioehto on ikään kuin turvaksi, joka otetaan käyttöön vasta JOS avioero tulee. Sillä ei ole mitään merkitystä avioliiton aikana, vaan vasta sitten, JOS jotain tapahtuu.



Tilastojen valossa avioerot ovat niin todennäköisiä, että on silkkaa tyhmyyttä olla tekemättä avioehtoa.

hyvin tuon mitä sanot!

Esim. julkkismiehillähän tuota avioehtoa käytetään juuri sikailun turvaamiseen; ilman avioehtoa ei voisi pettää vaimoa aina kun huvittaa, sillä teoistaan joutuisi kantamaan vastuun myös rahallisesti. Mutta avioehdolla saa varmistettua, että vaimo ei voi lähteä mihinkään vaikka mies tekisi mitä, tai ainakin jos lähtee menettää kaiken kun lapsetkin jäävät sille joka jää kotiin asumaan ja jolla on varaa parempaan lakimieheen!

Juuri tämän takia en suostuisi ikinä avioehtoon; naimisiin pitää mennä vasta, kun on todellakin 100% varma, että juuri tämän ihmisen kanssa olen valmis jakamaan kaiken, myös niinä huonoina aikoina, ja jota olen valmis kunnioittamaan ja kohtelemaan hyvin elämäni loppuun asti. Avioehto on kuin lupalappu huonolle käytökselle.

eivät ymmärrä, että aina voi tapahtua jotain yllättävää, minkä vuoksi asiat eivät menekään suunnitellusti. Avioehto on ikään kuin turvaksi, joka otetaan käyttöön vasta JOS avioero tulee. Sillä ei ole mitään merkitystä avioliiton aikana, vaan vasta sitten, JOS jotain tapahtuu. Tilastojen valossa avioerot ovat niin todennäköisiä, että on silkkaa tyhmyyttä olla tekemättä avioehtoa.

itse ajattelen samalla tavalla.

avioehto tulee voimaan myös kun liitto loppuu toisen kuolemaan. Se ei ole pelkästään eroon varautumista, joten turha sen ehdottamisesta on loukkaantua.



On tapauskohtaista kannattaako tehdä avioehto ja jos kannattaa niin millainen. Yleinen harhaluulo on se, että avioehdolla kaikki omaisuus on erillistä.

TEETTE SEN PAPERIN! Vaikka kuinka isukit ja äitiliinit pudottaa puolioita pois testamenteista, niin kyllä kaikki vaan on helpompaa, kun on teillä myös omat ehdot rahoille. Tällöin ei KENELLÄKÄÄN ole mitään epäselvää perinnöistä, omaisuuksista tai rahoista, mahdollisen eron/riidan sattuessa.

vain jos avioliitto päättyy eroon, tai koskemaan vain sitä perintöä, mökkiä tms. Tämäkin unohtuu aina.

pykälä, jonka mukaan mahdollisessa erossa mies maksaa minulle neljästä kotiäitivuodesta korvausta 15000 e/v (sidottu elinkustannusindeksiin). Reilu pelin puolin ja toisin.

avioehto kannattaa ja on oikeudenmukaista tehdä silloin jos:



- jos sitten myös avioliiton aikana pidetään huolta siitä, että omaisuus hankitaan sen todellisen maksajan nimiin ja sitä huoltaa vain sen omistaja tai toiselle puolisolle maksetaan palkkiota esimerkiksi siitä, että leikkaa omenapuita toisen perintömökin pihassa ja hankii vuokralaisia tämän asunnolle ja silittää uraputkivaimonsa paitoja. Myös ei saa tapahtua, että toinen syö yhteisestä jääkaapista toista enemmän tai että se, joka maksaa asuntolainaa omistamastaan asunnosta syö sitten toisen jugurtteja kun omiin ei enää olekaan varaa - hänellehän kertyy omaisuutta, se toinen ostaa vain ruokaa.



- Tai sitten jos toinen saa paljon perittyä omaisuutta, eikä toinen puoliso osallistu sen kartuttamiseen tai hoitamiseen



-tai jos toinen puoliso elättää toista joka taas ei tee perheen eteen mitään tai vaihtoehtoisesti sählää aina ja tekee tappioita ja velkoja "firmoillaan" tms.



-tai jos toinen puoliso on yrittäjä ja joutuu konkurssiin (Varsinkin kannattaa yrittää siirtää vähän ennen konkurssia kaikki varat puolisolle, niin velkojat ei pääse niihin käsiksi)



Tekemättä se kannattaa jättää silloin kun joko ei jakseta pitää huolta siitä, että omaisuus tulee viimeisen päälle tarkkaan maksajan nimiin ja sitä maksaa vain maksaja tai jos ollaan yksiselitteisesti sitä mieltä, että riippumatta siitä, mistä rahat kotiin tulevat, ne ovat yhteisiä, molemmilla on ollut yhtäläinen osuus niiden hankintaan ja hoitamiseen ja on myös niiden loppukuluttamiseen. Esim perintörahat voivat olla yhteisiä, jos myös se toinen puoliso näkee vaivaa sen perintötilan kunnostamiseen tai vuokralaisten hankkimiseen tai perhefirman pyörittämiseen ja uraputkiohjuksen rahat voi olla kotiäidin yhteisiä jos se kotiäiti on mahdollistanut miehensä uran hoitamalla kotia ja lapsia ja edustamalla kokkareilla.



Avioehto voi joissain tilanteissa selventää pesänjakoa avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, mutta kyllä se voi tehdä asioista myös epäselvempiä ja monimutkaisempia ja riitaisempia sekä epäoikeudenmukaisempia. Kummassakin vaihtoehdossa on oikeasti kyse siitä, mitä halutaan ja miten pariskunnan välillä asiat on sovittu. Avioehdon tekemisen järkevyys riippuu ihan siitä, mitä TE haluatte ja pystyttekö TE sitten elmään sen päätöksen kanssa myös.

Jos teillä on vähäänkään erilaiset tulot tai perintöä tulossa. Mä en suostuisi menemään nykypäivänä naimisiin ilman avioehtoa.

Meillä avioehto saa ns. lainvoiman vain ero- tai kuolemantapauksessa. En missään tapauksessa halua mieheni suvun maita ja metsiä. Ei ne todellakaan mulle kuulu, eikä mun miehelleni minun isoisäni keräämä omaisuus.

Kaikki on yhteistä. Itse en tule juurikaan perintöjö saamaan, mutta mies on ainoa lapsi ja tulee saamaan ihan kívasti rahaa sitten aikanaan ja parit asunnot.

vaikka minä tienään miestäni enemmän ja molemmille on tulossa perintöä, mulle pieni sukutila ja miehelle iso omaisuus.



Kuitenkin juuri numero 13 mainitsemasta syystä - ei jakseta jatkuvasti miettiä, mikä tavara tai omaisuuden osa kummankin on ja miten rahat jokapäiväisessä elämässä jaetaan - ollaan tultu siihen tulokseen, että on yksinkertaisempaa ja selvempää kun teemme yhdessä töitä kokonaisuuden (perheen ja omaisuuden) eteen ja jos/kun se yhteisyys jossain kohtaa lakkaa niin sitten jaetaan kaikki tasan. Näin mun mies voi huoletta remontoida sitä mun pikkuista maatilaani ja mä voin huoletta ostella meille molemmille lomamatkoja, eikä tarvi koko ajan laskea, että meneekö elämä nyt varmasti sentilleen oikein rahojen ja työpanosten suhteessa.

Tyypillinen harhakäsitys.

Tyypillinen harhakäsitys.

Tietty jos riittää se, että toinen puoliso saa mun työni hyödyt niin sitten ei oo kirjaamisilla väliä.

miten ihmeessä se avioehto merkitsisi sitä, että avioliiton aikana pitäisi jaotella omaisuutta ja laskea kulutusta sentilleen? Aivan yhtä hyvin avioehdonkin kanssa voi remontoida toisen pikkuista maatilaa tai hoitaa sijoituksia - tuskin mikään avioliitto on toispuoleinen työleiri - ja jos on niin silloin on ihan muita huolenaiheita kuin avioehto.



Avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana, sillä on vaikutusta ainoastaan avioeron tai kuoleman osuessa kohdalle.



Aika moni tuntuu kuvittelevan, että avioliitto tuo jonkinlaisen yhteisomistajuuden. Suomessa avioliitto ei tuo omistajuutta toisen omaisuuteen vaan kummallakin on oma omaisuutensa. Ainoastaan yhteisesti hankittu omaisuus on yhteistä.

miten ihmeessä se avioehto merkitsisi sitä, että avioliiton aikana pitäisi jaotella omaisuutta ja laskea kulutusta sentilleen? Aivan yhtä hyvin avioehdonkin kanssa voi remontoida toisen pikkuista maatilaa tai hoitaa sijoituksia - tuskin mikään avioliitto on toispuoleinen työleiri - ja jos on niin silloin on ihan muita huolenaiheita kuin avioehto.

Vai oletko sitten sitä mieltä, että on ok ostaa asunto miehen nimiin kun sä ostat ruokaa, auto miehen nimiin, kun sä ostat lapsille kenkiä ja sun tehdä miehen firmassa töitä yöt ja päivät kunnes sit se mies lähtee sen sairaanhoitajattarensa kanssa bahamasaarille ja yksin eikä sulla ole kuin syötyjen ja paskannettuja ruokia ja liian pieniä lastenkenkiä ja sellainen entinen työsuhde, josta ei ole minkään näköistä paperia tai todistusta edes työkkäriin viedä. Ei se käy. Jos tekee avioehon, on myös avioliiton aikana laskettava omaisuus niin että avioliiton päättyessä molemmille jää jotain käyttökelpoista käteen.

Ilman avioehtoa pesän arvo menee tasan, silloin avioliiton aikaisilla siitä, mikä osa kenenkin oli, ei ole niin suurta väliä, sillä molemmille jää joka tapauksessa saman arvoisesti jotain.

Toki minäkin otan kirvesmiehen meille nikkaroimaan kotiani ilmaiseksi erittäin mielelläni! Minulle sopii myös hyvin, että käytän omat tuloni omaisuuden kartuttamiseen ja joku toinen tulee sitten maksamaan sen peruselämisen ja hoitamaan minun lapseni! Kyse ei ole siitä, etteikö se olisi täysin mahdollista. Kyse on siitä, että kun molemmat tekevät töitä, mutta vain toinen saa siitä ansiot, on kyse hyväksikäytöstä. Jos kerran se oma rakas puoliso remontoi esimerkiksi sinun kanssasi sinun taloasi, miksi ihmeessä et halua että hänelläkin on ihan virallisesti oikeus saada yhtälailla taloudellista etua siitä kuten sinäkin saat?

Eikä minun tietääkseni kukaan ole puhunut siitä, että omaisuus muuttuisi yhteiseksi. Vaikka puheista sen kuvan voisikin saada, niin eiköhän jokainen ymmärrä että siinä tarkoitetaan ositusta eron sattuessa?

miten ihmeessä se avioehto merkitsisi sitä, että avioliiton aikana pitäisi jaotella omaisuutta ja laskea kulutusta sentilleen? Aivan yhtä hyvin avioehdonkin kanssa voi remontoida toisen pikkuista maatilaa tai hoitaa sijoituksia - tuskin mikään avioliitto on toispuoleinen työleiri - ja jos on niin silloin on ihan muita huolenaiheita kuin avioehto. Avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana, sillä on vaikutusta ainoastaan avioeron tai kuoleman osuessa kohdalle. Aika moni tuntuu kuvittelevan, että avioliitto tuo jonkinlaisen yhteisomistajuuden. Suomessa avioliitto ei tuo omistajuutta toisen omaisuuteen vaan kummallakin on oma omaisuutensa. Ainoastaan yhteisesti hankittu omaisuus on yhteistä.

miten ihmeessä se avioehto merkitsisi sitä, että avioliiton aikana pitäisi jaotella omaisuutta ja laskea kulutusta sentilleen? Aivan yhtä hyvin avioehdonkin kanssa voi remontoida toisen pikkuista maatilaa tai hoitaa sijoituksia - tuskin mikään avioliitto on toispuoleinen työleiri - ja jos on niin silloin on ihan muita huolenaiheita kuin avioehto.

Vai oletko sitten sitä mieltä, että on ok ostaa asunto miehen nimiin kun sä ostat ruokaa, auto miehen nimiin, kun sä ostat lapsille kenkiä ja sun tehdä miehen firmassa töitä yöt ja päivät kunnes sit se mies lähtee sen sairaanhoitajattarensa kanssa bahamasaarille ja yksin eikä sulla ole kuin syötyjen ja paskannettuja ruokia ja liian pieniä lastenkenkiä ja sellainen entinen työsuhde, josta ei ole minkään näköistä paperia tai todistusta edes työkkäriin viedä. Ei se käy. Jos tekee avioehon, on myös avioliiton aikana laskettava omaisuus niin että avioliiton päättyessä molemmille jää jotain käyttökelpoista käteen.

Ilman avioehtoa pesän arvo menee tasan, silloin avioliiton aikaisilla siitä, mikä osa kenenkin oli, ei ole niin suurta väliä, sillä molemmille jää joka tapauksessa saman arvoisesti jotain.

eivät ole ok missään tilanteessa. Oli sitä avioehtoa tai ei. Sen verran täytyy olla kiinnostunut omasta taloudestaan, että pitää huolen oikeuksistaan.