Miksi kannattaa tehdä avioehto - miksi ei?

miten ihmeessä se avioehto merkitsisi sitä, että avioliiton aikana pitäisi jaotella omaisuutta ja laskea kulutusta sentilleen? Aivan yhtä hyvin avioehdonkin kanssa voi remontoida toisen pikkuista maatilaa tai hoitaa sijoituksia - tuskin mikään avioliitto on toispuoleinen työleiri - ja jos on niin silloin on ihan muita huolenaiheita kuin avioehto.

Vai oletko sitten sitä mieltä, että on ok ostaa asunto miehen nimiin kun sä ostat ruokaa, auto miehen nimiin, kun sä ostat lapsille kenkiä ja sun tehdä miehen firmassa töitä yöt ja päivät kunnes sit se mies lähtee sen sairaanhoitajattarensa kanssa bahamasaarille ja yksin eikä sulla ole kuin syötyjen ja paskannettuja ruokia ja liian pieniä lastenkenkiä ja sellainen entinen työsuhde, josta ei ole minkään näköistä paperia tai todistusta edes työkkäriin viedä. Ei se käy. Jos tekee avioehon, on myös avioliiton aikana laskettava omaisuus niin että avioliiton päättyessä molemmille jää jotain käyttökelpoista käteen.

Ilman avioehtoa pesän arvo menee tasan, silloin avioliiton aikaisilla siitä, mikä osa kenenkin oli, ei ole niin suurta väliä, sillä molemmille jää joka tapauksessa saman arvoisesti jotain.

eivät ole ok missään tilanteessa. Oli sitä avioehtoa tai ei. Sen verran täytyy olla kiinnostunut omasta taloudestaan, että pitää huolen oikeuksistaan.

Noi esimerkit voi Suomessa toteutua vain silloin kun ON avioehto ja ei ole laskettu , kenen nimiin omaisuus hankitaan ja kuka sen oikeasti maksaa/tekee työt. Jos lasketaan ja ollaan rehellisiä, noin ei tietysti tapahtdu. Tai jos ei ole avioehtoa, noin ei myöskään tapahdu, koska molemmille puolisoille jaetaan puolet talon ja auton ja kompostipaskan ja kenkien yhteenlasketusta arvosta vaikka toinen lähtisikin bahamasaarille. Silloin ei sillä työsuhteellakaan ole niin drastinen merkitys, sillä vaikka täysin todisteeton yösuhde voi toki ongelmiin johtaakin, sulla on joka tapauksessa jotain, millä pääset uuteen alkuun.

Ok. Minä näen tämän niin että olemassa olevasta ja perittävästä varallisuudesta kannattaa siis sopia avioehdolla että niitä ei jaeta.



Entä avioliiton aikana aikana tienattu varallisuus? Jos toinen on kotivanhempi ja toinen uraohjus, ei ole oikeudenmukaista että omaisuus kuuluisi sille joka sen on tienannut.



Mikä olisi sitten järkevää? Miten kannattaa sopia avioehdossa mahdollisen (niin, mahdollisen) eron varalta omaisuuden jakamisesta?

Musta tulee varmaan tän ketjun inhotuin ja ahnein heti mutta kun totuus on se et mulla on avioehto ja tiukka testamentti vain ja ainoastaan siitä syystä että miehellä oli lapsi jo valmiina jolle/jonka äidille ja sitä kautta sille suvulle mun omaisuus ei kuulu ,puhumattakaan metsistä jotka on ollut mun isän suvussa jo kauan.Ei kyse ole siitä että olis aina miljoonia tulossa vaan munkin tapauksessa oikeudenmukaisuudesta.Mun lapsi perii mut ja meidän suvun ja miehen lapsi perii äitinsä ja osansa mun miehen ja sen suvun omaisuudesta.

eihän kukaan ole ketjussa väittänytkään, että avioliiton aikana hankittu omaisuus pitäisi suojata avioehdolla - vaan nimenomaan ne perinnöt ym muualta tulleet omaisuudet.



Edelleen ihmettelen, miten avioehto aiheuttaisi sen, että avioliiton aikana laskettaisiin sentilleen asioita. Avioehdosta huolimatta voi toinen nikkaroida toisen perintötilalla ja se toinen taas vaikka hoidella sen toisen sijoituksia. Kuten aiemmassa viestissä mainitsinkin niin jos avioliitto on epätasapainossa oleva työleiri niin silloin se avioehto ei ole se suurin ongelma.



Normaalijärjellä lienee tajuttavissa, ettei avioehto tarkoita sitä, että toinen kartuttaa omaisuutta ja toinen pesee kakkavaippoja jääden myöhemmin tyhjin käsin kun omaisuutta kartuttanut karkaa uuden onnen kanssa bahamasaarille.



Avioehto tulisi säätää pakolliseksi - sen verran monta älytöntä ja kohtuutonta eroriitaa olen elämäni aikana nähnyt. Ja avuioehdolla en tarkoita tilannetta, jossa toinen kerää omaisuutta avioliiton aikana ja toinen ei.

nimellisesti suunnilleen tasan.

Musta tulee varmaan tän ketjun inhotuin ja ahnein heti mutta kun totuus on se et mulla on avioehto ja tiukka testamentti vain ja ainoastaan siitä syystä että miehellä oli lapsi jo valmiina jolle/jonka äidille ja sitä kautta sille suvulle mun omaisuus ei kuulu ,puhumattakaan metsistä jotka on ollut mun isän suvussa jo kauan.Ei kyse ole siitä että olis aina miljoonia tulossa vaan munkin tapauksessa oikeudenmukaisuudesta.Mun lapsi perii mut ja meidän suvun ja miehen lapsi perii äitinsä ja osansa mun miehen ja sen suvun omaisuudesta.

vaan toimit oikeudenmukaisesti.

naimisiin menee eri ihmiset, kuin eroaa.



Erotilanteessa yritetään kostaa ja vihataankin ehkä toista, silloin on hyvä että on selvät sävelet.

naimisiin menee eri ihmiset, kuin eroaa. Erotilanteessa yritetään kostaa ja vihataankin ehkä toista, silloin on hyvä että on selvät sävelet.

Suurimmassa osassa näitä "en haluaisi erotilanteessa puolisoni perintömökkiä jne" mielipide muuttuu erotilanteessa ja revitään kaikki mitä vain saadaan. Moni kuvailee itseään jälkeenpäin "en edes tunnistanut itseäni". Ja kuinka moni pari istuu juristin luona pitkään tapellen kumpin saa leivänpaahtimen ja kumpi silitysraudan - halvemmalla saisi jo uudet kaupasta (kuin mitä se juristin taksa on).

Kukaan ei pysty ennustamaan, miten erotilanne menee. Fiksukin ihminen muuttuu idiootiksi ja järjettömäksi - eikä mikään ihme, onhan siinä isoista asioista kyse (enkä tarkoita nyt taloudellista puolta).

Avioehto tulisi saada pakolliseksi juuri tästä syystä, se helpottaisi erotilanteita ja ehkäisisi näitä sekopäisiä ja pitkittyneitä eroja.

meillä ei ole tehty, ei asiasta ole edes keskusteltu.

nyt veli ei sitten saa niitä lahjoja, mitä minä saan. Sellaista se on, kun ei pyynnöstä huolimatta saanut siippaansa allekirjoittamaan paperia. Kumpikin on naama mutrulla, kun minä muutin omaan omakotitaloon, johon vanhemmat lahjoittivat pesämunan. He taas asuvat siellä kerrostalokolmiossaan. Veljeni oli kysynyt asiaa vanhemmilta ja vanhemmat sanoivat, että rahat saa heti, kun on selvää, että eron tullessa ne rahat jäävät veljelleni. Veli haluaisi asian näin, mutta puolisonsa ei vaan suostu.

rakastavalta.



Rahalla ja lahjonnalla kiristetään perheenjäseniä säätämään omia parisuhteitaan niin kuten vanhemmat tahtovat...

Avioehto tulisi säätää pakolliseksi - sen verran monta älytöntä ja kohtuutonta eroriitaa olen elämäni aikana nähnyt. Ja avuioehdolla en tarkoita tilannetta, jossa toinen kerää omaisuutta avioliiton aikana ja toinen ei.

Se on jo nyt mahdollinen niille, jotka sen tahtovat. Miksi valinnan mahdollisuus pitäisi viedä meiltä muilta pois? Miten sitten pitäisi toimia niiden, jotka nimenomaan avioliiton avulla tahtovat siirtää varallisuuden molempien nimiin?

Ja miten ulkopuolinen voi tulla tuomitsemaan toisten avioliiton tuolla tavalla? On pariskuntia, joissa mies voi olla halvaantuneena pyörätuolissa ja vaimo hoitaa miehen perintötilaa. Sinusta tämä on ilmeisesti tuollainen mainitsemasi epätasapainoinen työleiri, jonka suurin ongelma ei ole se että sinun kaltaisesi ihmiset ajattelevat että tuolla vaimolla ei pitäisi olla mitään oikeutta tuohon perintötilaan. Minusta taas kyseessä on tosirakkaus, jossa avioliiton päätteeksi puolet perintötilasta kuuluu ehdottomasti vaimolle.

On hyvä pitää mielessä, että vaikka sinulla ja miehelläsi onkin ehkä selvä tilanne ja tasaiset tulot jne, voi elämäntilanteita olla tuhansia erilaisia. Siksi on tärkeää pitää erilaiset vaihtoehdot avoimina, eikä yksisilmäisesti vaatia lakeja jotka sopisivat siihen omaan elämään.

Ja mitä ihmettä tarkoitat tuolla viimeisellä lauseellasi?

Vanhempasi voivat omaisuutta lahjoittaessaan laittaa ehdoksi sen että heidän lahjansa ei kuulu avio-oikeuden piiriin. Ihan peruskauraa, kaikkien pitäisi tuollainen tietää.

nyt veli ei sitten saa niitä lahjoja, mitä minä saan. Sellaista se on, kun ei pyynnöstä huolimatta saanut siippaansa allekirjoittamaan paperia. Kumpikin on naama mutrulla, kun minä muutin omaan omakotitaloon, johon vanhemmat lahjoittivat pesämunan. He taas asuvat siellä kerrostalokolmiossaan. Veljeni oli kysynyt asiaa vanhemmilta ja vanhemmat sanoivat, että rahat saa heti, kun on selvää, että eron tullessa ne rahat jäävät veljelleni. Veli haluaisi asian näin, mutta puolisonsa ei vaan suostu.

näitä, jotka ovat naimisiin mentyään ainoastaan me; kaikki on yhteistä ja joka paikkaan liikutaan yhdessä.



Omalla kohdallani katson, ettei kukaan muu (ei rakas aviomiehenikään) ole tarpeeksi pätevä hoitamaan minun raha-asioitani. Enkä tahtoisi itse ottaa vastuuta hänen raha-asioistaan.



Näin ollen turvaan oman omaisuuteni (sen vaatimattoman) ja tulevan perintöni avioehdola SILTÄ VARALTA, että toinen meistä kuolee aikaisemmin tai että tulee avioero.

Ymmärrän avioehdon, jos on oikeasti paljon omaisuutta. Tavallisella palkastaan säästäville ihmisille siitä ei ehkä ole samanlaista hyötyä.



Mutta ap.lle, jos omaisuus on jo testamentissa määrätt niin, ettei puolisolla ole oikeutta omaisuuteen, niin silloin se on jo suojeltua, eli et tarvitse erillistä avioehtoa.



Itse perin jonkun verran metsää jo useita vuosia sitten, ja jo silloin lapussa luki, että "tulevilla puolisoilla ei ole oikeutta perintöön". Eli tällä suojeltiin omaisuus jo ennen kuin ehdein edes seurustella kenenkään kanssa.

Oletteko miettineet jo avioehdon tekijät miettineet sitäkin, miten pystyisitte ohittamaan lapsennekin perinnöltä (pienentämään perintöä), jos vaikka riita sattuu tulemaan teidän ja lapsenne välille. 

Älkää menkö naimisiin, jos ette ole varmoja suhteesta! Alle 5-vuoden suhteissa EI KOSKAAN pitäisi mennä naimisiin, koska juuri näiden pikaliittojen takia erotilastot loistavat suurilla numeroillaan! 

Naimisiin mennään vasta sitten, kun toisen tuntee läpikotaisin ja toista rakastaa niin kuin suhteen alkualkoina (tosin ihastus muuttunut rakastamiseksi). Ei silloin eroja yksinkertaisesti tule, kun kummatkin ovat AIDOSTI rakastuneita toisiinsa. Valitettavan monet menevät ihastumisvaiheessa naimisiin kun toinen vielä näkyy vaaleanpunaisten silmälasien läpi "eihän hänessä ole yhtäkään virhettä".

[quote author="Vierailija" time="28.06.2010 klo 09:57"]

hyvin tuon mitä sanot!

Esim. julkkismiehillähän tuota avioehtoa käytetään juuri sikailun turvaamiseen; ilman avioehtoa ei voisi pettää vaimoa aina kun huvittaa, sillä teoistaan joutuisi kantamaan vastuun myös rahallisesti. Mutta avioehdolla saa varmistettua, että vaimo ei voi lähteä mihinkään vaikka mies tekisi mitä, tai ainakin jos lähtee menettää kaiken kun lapsetkin jäävät sille joka jää kotiin asumaan ja jolla on varaa parempaan lakimieheen!

Juuri tämän takia en suostuisi ikinä avioehtoon; naimisiin pitää mennä vasta, kun on todellakin 100% varma, että juuri tämän ihmisen kanssa olen valmis jakamaan kaiken, myös niinä huonoina aikoina, ja jota olen valmis kunnioittamaan ja kohtelemaan hyvin elämäni loppuun asti. Avioehto on kuin lupalappu huonolle käytökselle.

[/quote]

Kai se on noin jos on joku siwankassa tai lähihoitaja ja ainoa mahdollisuus rikastua on... no, saalistaa se varakkaampi mies. Silloin sitä voi pitää talutushihnassa kun ei tee avioehtoa koska "rakastaa".

Toivon että nämä tällälailla ajattelevat voittavat lotossa ensi lauantaina 13 miljoonaa. Sunnuntaina mies sitten ilmoittaa että olen jo pitkään ajatellut sinua vain hyvänä ystävänä ja haluaisin erota koska meillä on vielä elämää jäljellä... Olen muuten löytänyt sielunkumppanini naapurin Liisasta. 6.5 miljoonaa tänne, kiitos.

Tai vaihtoehtoisesti, sunnuntaina kuolet sydänkohtaukseen. Miehesi jää auton alle seuraavalla viikolla. Miehen 2 teini-ikäistä tytärtä edellisestä avioliitosta perivät 6.5 miljoonaa ja oma rakkauslapsenne 6.5 miljoonaa. Miehen ex-rouva ostaa minkkiturkin.

Avioehto kannattaa tehdä, vaikka testamentissa olisikin maininta, että puolisolla ei ole avio-oikeutta ko. omaisuuteen tai sen sijaan tulevaan. Monesti testamenttaaja ei ole ajatellut riittävän pitkälle. Entä jos testamentilla omaisuutta saanut kuoleekin ennen puolisoaan, mitä sitten tehdään? Kuka sitten perii testamentilla tulleet varat. Kannattaa tehdä avioehto, jossa mainitaan, kuka perii testamentilla tulleen ja mahdollisesti tulevan omaisuuden testamentin saajan kuoleman jälkeen. Onko lapsia? Vai palautuuko omaisuus takaisin suvulle, esim. sisaruksille tai sisarusten lapsille?

Avioehto kannattaa teettää asiantuntijalla, jolla on laaja kokemus erilaisten papereiden teosta. Ja kaikki mahdolliset näkökohdat pitää ottaa huomioon. 

Ohis, mutta saako Suomessa esim. nainen pitää osan miehensä perinnöstä, jos ero tulee. Eikö se ole itsestäänselvyys, että perintö kuuluu vain perijälle?

kysyy ulkosuomalainen

[quote author="Vierailija" time="28.06.2010 klo 14:11"]

ne tekee, ketkä on epävarmoja liitosta ja varmoja erosta.

meillä ei ole tehty, ei asiasta ole edes keskusteltu.

[/quote]

Voi h*****tti mikä saapas. (Alkup.viesti kirjoitettu 3,5v sitten, ovatkohan edelleen naimisissa ja jos on ero vaikka tullut niin hatuttaako jompaakumpaa...)

Mä vaan olen sitä mieltä että avioehdon pitäis olla lakisääteinen, ja ehto myös sille että paria ylipäätään vihitään - ainakin pariskunnat tulisivat jo etukäteen ajatelleeksi miten niitä raha-asioita hoidetaan.