Pääseekö puolison ja/tai lapsen kuolemasta koskaan yli?

Tuo on ehkä väärin ilmaistu, ei sitä varmaankaan koskaan unohda enkä tiedä pitääkö edes, mutta pystyykö elämään normaalia arkea.



Minä olen menettänyt yhden lapsistani ja mieheni ja pahin on jo ohi, mutta yhä välillä kaipaan heitä todella paljon ja on päiviä kun ei jaksais mitään ja toivoisin vaan voivani saada mieheni ja lapseni takaisin. Lisäksi tietyt tapahtumat/tilanteet tuovat mieleen joko lapseni tai mieheni tai molemmat ja sillon iskee taas ikävä. En tiedä onko tämä normaalia vai ehkä vielä surutyötä vai tällaistako tämä loppuelämä tulee olemaan.



Paljon on kyllä ollut myös niitä ilon hetkiä menetettyäni kaksi läheistäni, en siis koe ihan menneessä eläväni, vaikka eräät lähipiirissä näin tuntuvatkin ajattelevan.



Olen myös tapaillut erästä miestä ja tiedän pitäväni hänestä paljon (tunne on molemminpuolinen) ja myös lapseni pitävät tästä miehestä, mutta välillä poden voikohan sanoa huonoa omaa tuntoa, että olen löytänyt uuden ihastuksen.