Kuinka usein viikossa (kuukaudessa) riitelette miehenne kanssa

Kunnolla ehkä muutamia kertoja vuodessa. Enemmän se on sellaista tiuskaisua ja tökerösti sanomista.Ei olla toisille kohteliaita. Sitten toinen yleensä sanoo, että miksi olet pahantuulinen tms. yleensä toinen sitten kertoo syyn. Usein johtuu meillä väsymyksestä, kun on pieniä lapsia ja paljon menoa. Meillä olen minä se, joka yleensä selvittelen asioita ja pyrin tekemään sitä puhumalla. Joskus kieltämättä ärsyttää, kun mies ei ole kovin monisanainen ja pitää lypsää ulos asioita. En kyllä keksi muutakaan tapaa selvitellä riitoja tai erimielisyyksiä kuin puhuminen.

Mies säästäisi joka ikisen pienen penninkin, kun taas minä olen vähän lavea kätisempi. Miehellä on parempi palkka mutta ei halua koskaan laittaa rahoja mihinkään. Minulla on huonompi palkka mutta ostelen kaikkea. Lapsille vaatteita ja leluja ja kivoja astioita ym peittoja ja lakanoita. Itselleni en osta nykyisin enää juuri mitään.

Onpas täällä rauhallista porukkaa :-)



Meillä huudetaan, paiskotaan ovia, mutta ei uhkata erolla/lähdetä pois, lapset kuulevat eikä pyritä salaamaan. Pyydetään anteeksi heidän kuullenkin. Ja joskus olen jotakin rikkonutkin :-/ Kännykän ja mies yhden kulhon,,,

kahdeksan vuoden aikana. Nekin silloin alkuaikoina. Muutaman kerran sen jälkeen olen äyskäissyt jotain, mutta siis ihan siis yksittäisen virkkeen ja yleensä sovitellut sen heti perään.



Meillä vaan on niin helppoa ja mukavaa elämä yhdessä. Kumpikin ollaan joustavia ja sopuisia eikä hermostuta pienestä. Ei ole muutenkaan elämässä kummallakaan tapana purkaa kiukkua toiseen. Toki kiukkua puran, mutta puran siihen asiaan ja ei mies sitä ota henkilökohtaisesti, jos sätin vaikka työkaveria. Kotityöt tehdään askeleita miettimättä, varmaan menee kutakuinkin puoliksi. Minä enemmän hoidan lapsia ja erityisesti herään esim. aamulla, mutta mies taas siivoaa enemmän ja laittaa ruokaa.



Ei mun vanhemmatkaan tapellut kuin muutaman kerran koko lapsuuden aikana. Lähinnä sekin oli sitä, että äiti sätti isää muutaman minuutin.

*

aina joku vähintään pari lasta paikalla

Ja huudetaan. Myös lasten kuullen, mikä harmittaa minua. Toki lapset näkevät sopimisenkin. Riidat syntyvät yleensä siitä, että mieheni on temperamenttinen ja kilahtaa jostain pikkuasiasta, mikä taas alkaa ärsyttää minua. Kovasti toisiamme myös rakastetaan. :0)

Neljä lasta ja yhdessä ollaan oltu 16v.

ja ne muutamat "riidat" ovat olleet ehkä normaalia tiukempaa sanan vaihtoa. Ei huutamisia, eikä luoja paratkoon tavaroiden paiskomisia. Eli lapsemme eivät ole koskaan kuulleet meidän riitelevän.



Itse olen tempperamenttinen ja herkästi kiihtyvä henkilö, mutta mieheni on luonteeltaan niin sopiva minulle, etei meille yksinkertaisesti vain tule riitoja!



Riiteleminen on kertakaikkisen kuluttavaa ja väsyttävää, että en jaksaisi sellaista suhdetta jossa riidellään usein. Sellainenkin on joskus koettu..

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:00"]

Ehkä kerran kuussa, yleensä mies huutaa enemmän tai korottaa ääntä ja arvostelee /haukkuu jne. Kumpikaan ei paisko mitään tms. Minä sitten lepyn hitaammin ja kannan kaunaa, minkä mies kyllä huomaa ja koittaa lepytellä jotenkin, mikäli kokee että häness äoli myös vikaa.

[/quote]

Ja sinä hyväksyt tuon? Törkeää käytöstä...

[/quote]

Ja vaihtoehto on? Ero ei tule kysymykseen, lasten takia tai muutenkaan. En pidä itseäni useinkaan riitoihin syyttömänä, vaikken sitten olekaan se joka yleensä huutaa. Lapset eivät juurikaan ole olleet tilanteissa läsnä.

[/quote]

Eli sun mielestä on ok että lapset saavat tuollaisen parisuhteen ja perheen mallin?? itse ottaisin muksut ja lähtisin lennossa, ei ne ole tyhmiä vaan vaistoavat tuon alentamisen ihan varmasti.

Onnea vaan valitsemallesi tielle....

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:09"]

Onpas täällä paljon viilipyttyjä.. ;) Eihän kotonanne myöskään vallitse puhumaton ja kiereä ilmapiiri?

[/quote]

Ei. Kuten omassa viestissäni sanoin meillä pystytään puhumaan ja puhutaan kipeistäkin asioista heti eikä märehditä ja kasvateta omassa mielessä turhaan liian isoksi.

Kohta 20 vuotta on tuo mies jaksanut naurattaa mua joka päivä monta kertaa - sitten jos se loppuu voidaan puhua puhumattomasta parisuhteesta;D Joskus on korvat kovilla kun haluaisin katsoa vaikka televisiota ja mies keksii taas jonkun hyvän aiheen mistä jutella enkä henno kieltää:) Mutta onhan se kiva kun on juttuseuraa...

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:00"]

Ehkä kerran kuussa, yleensä mies huutaa enemmän tai korottaa ääntä ja arvostelee /haukkuu jne. Kumpikaan ei paisko mitään tms. Minä sitten lepyn hitaammin ja kannan kaunaa, minkä mies kyllä huomaa ja koittaa lepytellä jotenkin, mikäli kokee että häness äoli myös vikaa.

[/quote]

Ja sinä hyväksyt tuon? Törkeää käytöstä...

[/quote]

Ja vaihtoehto on? Ero ei tule kysymykseen, lasten takia tai muutenkaan. En pidä itseäni useinkaan riitoihin syyttömänä, vaikken sitten olekaan se joka yleensä huutaa. Lapset eivät juurikaan ole olleet tilanteissa läsnä.

[/quote]

Eli sun mielestä on ok että lapset saavat tuollaisen parisuhteen ja perheen mallin?? itse ottaisin muksut ja lähtisin lennossa, ei ne ole tyhmiä vaan vaistoavat tuon alentamisen ihan varmasti.

Onnea vaan valitsemallesi tielle....

[/quote]

Mitä saat ilkeilystä? En ole tuo kommentoija, mutta inhottava olet. 

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:09"]

Onpas täällä paljon viilipyttyjä.. ;) Eihän kotonanne myöskään vallitse puhumaton ja kiereä ilmapiiri?

[/quote]

Ei. Kuten omassa viestissäni sanoin meillä pystytään puhumaan ja puhutaan kipeistäkin asioista heti eikä märehditä ja kasvateta omassa mielessä turhaan liian isoksi.

Kohta 20 vuotta on tuo mies jaksanut naurattaa mua joka päivä monta kertaa - sitten jos se loppuu voidaan puhua puhumattomasta parisuhteesta;D Joskus on korvat kovilla kun haluaisin katsoa vaikka televisiota ja mies keksii taas jonkun hyvän aiheen mistä jutella enkä henno kieltää:) Mutta onhan se kiva kun on juttuseuraa...

[/quote]

No voi helvetti sentään.. :D

Huudatteko? Huudatko sinä vai huutaako miehesi? Paiskotteko mitään tavaroita.

Ei ole vielä tullut tarvetta huutaa.

Oletteko äänekkäitä riitelijöitä vai hiljaisia? 

Aika hiljaisia.

Mökötättekö vai paiskotteko ovia? 

Minä mökötän JA paiskon oven mennessäni, jos menen.

Lähteekö teistä koskaan toinen mielenosoituksellisesti pois? 

Minä yritän, yleensä mies pitää sylissä ja estää..

Uhkaatteko koskaan toisianne erolla? 

Uhkaan, mies ei koskaan. Sanoo vaa höpöhöpöt.

Missä lapset ovat kun riitelette? Kotona, kuulevatko riitelynne? 
Vai pyrittekö aina riitelemään salaa lapsilta? 

Ei ole vielä syntynyt..:)

Olenko mä ihan epänormaali kun riitelen mieheni kanssa joskus äänekkäästikin? Mieheni mielestä nimittäin olen.

Et ole!:)

Huudatteko? Huudatko sinä vai huutaako miehesi? Paiskotteko mitään tavaroita.

Ei ole vielä tullut tarvetta huutaa.

Oletteko äänekkäitä riitelijöitä vai hiljaisia? 

Aika hiljaisia.

Mökötättekö vai paiskotteko ovia? 

Minä mökötän JA paiskon oven mennessäni, jos menen.

Lähteekö teistä koskaan toinen mielenosoituksellisesti pois? 

Minä yritän, yleensä mies pitää sylissä ja estää..

Uhkaatteko koskaan toisianne erolla? 

Uhkaan, mies ei koskaan. Sanoo vaa höpöhöpöt.

Missä lapset ovat kun riitelette? Kotona, kuulevatko riitelynne? 
Vai pyrittekö aina riitelemään salaa lapsilta? 

Ei ole vielä syntynyt..:)

Olenko mä ihan epänormaali kun riitelen mieheni kanssa joskus äänekkäästikin? Mieheni mielestä nimittäin olen.

Et ole!:)

[quote author="Vierailija" time="26.06.2010 klo 18:19"]

Lapset on 1v ja 3v, ollaan molemmat noin 35.

Odotapas kun vuosia kertyy lisää. Sori. :) En halua ilkeillä mutta minusta tuntuu, että mekin olimme onnellisia vielä viitisen vuotta sitten. Nyt tuntuu ettei kestäisi toista enää päivääkään.
13 vuotta yhteis eloa takana.

Me 42/45 ja yhteiseloa 22,5 vuotta. Ei oo ikinä paiskottu ovia, toki ärähdetään kerran-pari vuodessa mutta pääosin johtuvat väsymyksiestä, stressistä töissä tai siitä kun on kipeenä.  Lapset 12v ja 15v. Ollaan aina puhuttu paljon vaikka molemmat liikumme töiden puolesta paljon. Edelleen lahjomme toisiamme pikku yllätyksillä ja vietämme "oikeasti" aikaa koko perheen kanssa ilman ulkoisia paineita tai kännyköitä/läppäreitä jne. 

Rahasta meillä ei ole ikinä ollut pulaa tai riitaa, emme ole rikkaita tai saa vanhemmilta mutta työttömyysjaksot ja opiskelut ovat menneet siten että toinen on ollut töissä jne. ja enemmänkin tuo johtuu kohtuullisesta kulutuksesta. Onnellinen oon :)

Nostimpas nyt tämän, kun täällä on ollut pinnalla viime aikoina nämä täydelliset ja riidattomat suhteet. Että on onneks näitäkin, missä riidellään ja pitkään oltu yhdessä. 

Aika usein ja huudetaankin välillä. Nää tilanteet on kuitenkin sellasia aika nopeasti ohi meneviä. Monesti mies saattaa hetkeks lähtee vaikka tupakalle ja tulla vähän ajan päästä takaisin ja sit jo sovitaan ja pyydetään anteeksi. Meillä kaksi lasta ja kuusi vuotta oltu yhdessä.

Viikot menee usein aika rauhallisissa merkeissä kun työt sun muut, mutta sitten viikonloppuisin purkautuu moni stressin aihe. 

4 ½ vuotta oltu yhdessä ja ei riidellä kovin usein mutta silloin kun riidellään niin on oksat pois. Mies ei niinkään mutta minä sekoan jotenkin siihen tunteeseen ja minusta tulee ihan räävitön. Järkkyä tiedän. Muutan tapojani parhaillaan ja pyrin pois tuosta mallista. Tulee mun lapsuudenkodista, äiti ja isäpuoli järjesti huutokohtauksia ja uhkaili erolla yms. Mä jatkan samaa rataa. Sanon siis mitä tahansa sylki suuhun tuo ja juurikin erolla uhkailen. Lapsia ei onneksi tässä tilanteessa.

En muista koska oltaisiin viimeksi riidelty, monta kuukautta siitä ainakin on. Yleensä pyritään selvittämään asiat riitelemättä eli keskustelemalla asiallisesti. Tämä ei tarkoita että olisimme aina kaikesta samaa mieltä, mutta kaikkea erimielisyyttä ei varmaan ole tarkoitus sanoa riitelyksi?

-Huudatteko? Huudatko sinä vai huutaako miehesi? Paiskotteko mitään tavaroita.
Ei

Oletteko äänekkäitä riitelijöitä vai hiljaisia?

Mökötättekö vai paiskotteko ovia?

Lähteekö teistä koskaan toinen mielenosoituksellisesti pois?

-Uhkaatteko koskaan toisianne erolla?
Ei

-Missä lapset ovat kun riitelette? Kotona, kuulevatko riitelynne?

Varmaan kotona, jos ovat hereillä kuulevat mutta kuten sanottu,riitelyyn ei liity huutamista, haukkumista, tavaroiden paiskomista tms.

-Vai pyrittekö aina riitelemään salaa lapsilta?

Ei nyt erityisesti pyritä, joskus todetaan että puhutaan asiasta myöhemmin kun on rauhoituttu ja voidaan keskittyä vaan asian selvittelyyn eikä esim. iltapalan laittoon

-Olenko mä ihan epänormaali kun riitelen mieheni kanssa joskus äänekkäästikin? Mieheni mielestä nimittäin olen.

Minusta huutaminen, haukkuminen ja tavaroiden heittely on huonoa ja lapsellista käytöstä eikä siitä ole kuin haittaa. En itsekään ole mikään lehmänhermoinen viilipytty, kiivastun nopeasti mutta hillitsen itseni sen verran hyvin että pysyn asiallisena (mies on samanlainen), jos tuntuu että pinna palaa kokonaan on parempi mennä muualle, toiseen huoneeseen tai kävelylle rauhoittumaan.

Kuten tuossa toisessakin ketjussa kirjoitin meillä ei kyllä riitaa saada aikaiseksi. En edes muista mitä oltais "riidelty"?? 

Viimeksi kinasin jostain (turhasta) esiteinin kanssa kunnes mies sanoi että onko mun AINA pakko saada viimeinen sana? Tuosta on nyt pari viikkoa.

Sitä edellinen "riita" taisi olla marraskuun alussa kun olin pariin kertaan muistuttanut miehelle yhden asian hoitamisesta ja hermostui kun pitäisi tehdä töitä päivällä eikä hoitaa kodin asioita - eihän se ollut mun vika että hän oli hoitanut asiaa aiemmin ja mahdollista hoitaa vain virka-aikana. Mutta hoiti kuitenkin eikä asiasta tarvinnut enää jutella. Tässäkin siis vain yksi lause = koko riita.

Me ei vain saada riitoja aikaiseksi, eikä edes yritetä vältellä niitä. Ei vaan ole tarvetta uhota ja päteä niin lapsellisesti.