Lue keskustelun säännöt.
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
Hei,
En missään nimessä lopettaisi koiraa yhden pureman takia! Sinuna kysyisin ihan muulta palstalta koira-asioista kuin vauvapalstalta, missä monikaan ei näytä tietävän koirien käytöksestä yhtään mitään.
Googlaa hakusanoilla koira ja vauva, heti löytyi esim. tämmöinen artikkeli:
http://personal.inet.fi/private/soleydan/suomi/artikkeli3.htm
Apua voit kysyä esim. näiltä palstoilta:
http://www.koirat.com/keskustelu/koulutus
http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2&sid=f3bba59d820…
Ja ensisijaisesti tuollaista täysin tervettä koiraa ei kannata lopettaa vaan esim. sijoittaa uuteen kotiin!
Itselläni on entisessä elämässään pahasti pahoinpidelty, kovia kokenut, ongelmakoirana minulle tullut koira, joka elämänkokemuksistaan johtuen puri herkästi ihmisiä. Oikealla kasvatuksella (kyllä, koiria pitää kasvattaa siinä missä lapsiakin!) ei nykyään pure ketään!
Luin koirakirjallisuutta, otin selvää asioista kirjoista, dvd:istä, koiraohjelmista ja netistä - ja sen jälkeen tein juuri kuten ammattilaisten kirjoittamista ohjeissa sanottiin, enkä lipsunut. Siinä se - entinen kaltoin kohdeltu ongelmakoira on nyt kaikkien unelmakoira, johon voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa! Ihmisestä tuo kaikki on kiinni, ei koirasta! Äläkä kuuntele noita, jotka sanovat, että lopeta koira, eivät tiedä asioista yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellänikin on koira, ja rakastin sitä aivan mielettömästi ennen lapseni syntymää. Yhtäkkiä, vauvan tultua taloon, koira jotenkin "unohtui".
Ei se vaan ole lapsen rinnalla mitään. Totta kai sitä yhä viedään ulos ja rapsutetaan, mutta vahdin aina, ettei se vaan tee lapselle mitään, ja vannon, että jos tekisi, tappaisin sen.
Vielä vinkiksi tämä linkki, missä on niitä kaipaamiasi konkreettisia ohjeita alan parhaalta ammattilaiselta:
http://animal.discovery.com/tv/its-me-or-dog/ask-victoria/new-baby.html
Eiköhän noilla ohjeilla pääse jo pitkälle! :)
Kaikkea hyvää sinulle! :)
"Ei se vaan ole lapsen rinnalla mitään". Voi koiraparkaa!
Olen valmis ottamaan koirasi parempaan kotiin, missä se saa parasta mahdollista kohtelua! Ei sen varmasti ole hyvä olla siellä, missä se ei ole enää lapsen rinnalla mitään.
Olen täysin tosissani - luovuta mielummin koira kotiin, missä sitä ihan oikeasti rakastetaan täysillä, se tarvitsee sitä. Jos et minulle, niin laita ilmoitus nettiin ja etsi sille hyvä ja rakastava koti, kuten monet muut tekevät "olosuhteiden muuttumisen takia".
Yhteystietoni: catharziz (ät) hotmail.com
en lopettaisi koiraa samalta istumalta, vaan antaisin uuteen kotiin ainakin väliaikaisesti.
Eläimen rinnastaminen vauvaan kertoo ap:n epävarmuudesta äitiyteen; vauva on varmasti mullistanut muidenkin kuin koiran elämän kyseisessä perheessä. Koira menee edelle, siitähän tällainen suhtautuminen hyökkäykseen kertoo. Itse olin hämmentynyt nuori äiti esikoisen syntymän jälkeen, ja välillä mietin salaa mielessäni vauvan valvottaessa että olikohan viisasta hankkia vauvaa ollenkaan. Rakkaus vauvaan ei kaikilla kehity samanlailla, mutta varmaa on, että ennemmin tai myöhemmin vauva on ap:lle rakkaampi kuin mikään muu.
Ap puolustelee koiran käytöstä, vaikka se on käynyt viattoman lapsen kimppuun. Hän asettuu koiran PUOLELLE ja lapsi ja lapsen turvallisuus jäävät toiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa oikein fiksulta kysyessään tilanteeseen neuvoja, miten kouluttaa koiraa pois tuosta käytöksestä. Hyvillä neuvoilla koiran ei-toivotun käytöksen saa helposti kitkettyä pois!
Täällä koirien käytöksestä mitään tietämättömät huutelevat, että koira piikille tai et rakasta lastasi? Aivan sairasta sanoa mitään tuollasta, järkyttävää typeryyttä ihmisiltä. Hirvittää, että tuollaisilla ihmisillä on lapsia!
Nyt on pakko vastata. Minua puri 2-vuotiaana isovanhempieni koira. Oli lähellä ettei lähtenyt henki. Silloin jo sanoivat sairaalassa ja joka paikassa, että koira puree uudelleen jos on päässyt veren makuun. Koira tulee lopettaa niin pahalta kuin se tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä koirien käytöksestä mitään tietämättömät huutelevat, että koira piikille tai et rakasta lastasi? Aivan sairasta sanoa mitään tuollasta, järkyttävää typeryyttä ihmisiltä. Hirvittää, että tuollaisilla ihmisillä on lapsia!
Joopa joo, jaapa jaa, trallalallalaa.
Taidat olla aikamoinen koirahörhö.
ulko koiraksi? jos saat hyvä ratkaisu, koiraa ei päästetä enää sisälle. onko teillä koti kahdessa/kolmessa kerroksessa, jos on pidät sitä vain yhdessä, etkä anna olla lähellä lastasi! aitaa koiralle jokin nurkkauksen ja varmistat ettei se pääse sieltä pois!!!!!!! Itse veisin koiran piikille, jos sitä ei voisi laitaa ulkokoiraksi.
Meillä myös on iso koira ja 2kk vauva, ja meillä koira on vain ja ainoastaan eteisessä - ei tule siis makkareihin, keittiöön tai olohuoneseen.
Alussa oli hieman vauhko, kun oli uusi ääni ja haju, mutta nyt ei ole huomaavinkaan koko vauvaa. Ja mekin tuotiin sairaalasta myssyjä ja sun muuta koiralle haistettavaksi.. :)
On myös portti, jolla saadaan koira estettyä tulemasta toiselle puolelle asuntoa kokonaan, jolloin lapsi voi olla rauhassa kun oppii konttaamaan ja kävelemään.
Kai ymmärrät, että jos et vie nukutettavaksi, sinun pitäisi olla joko KOKO AJAN seuraamassa mitä koira ja lapsesi tekee?! Eli todellakin ainoa vaihtoehto on eristää koira lapsesta täysin, jos haluat, että molemmat elää...
Ja tietenkin koiralle se voi olla stressaavaa, jos 8 vuotta se sai mennä miten ja missä haluaa...
Miksette opettanu sitä olemaan tulematta lapsen lähelle? Ja etenkin kun koira mulkoili ja vältteli lasta, mun mielestä ne ovat aika selviä merkkejä siitä, että jokin ei ole nyt ihan kunnossa, jos koira tuolla tavalla käyttäytyy...:(
Ei muuta kun opettamaan koiralle rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ei nyt osaa tulkita vauvaansa (eli sitä koiraa), tuskin se mulkoilu ja välttely tarkoittaa, että koira pelkää ja kunnioittaa, eiköhän se vaan ole puhdadsta epäluuloa ja inhoa.
Heh, vastauksesta "trallalaa" näkee näiden keskustelijoiden henkisen tason. Ap on vain väärällä palstalla kysyessään järkeviä neuvoja koira-asioihin.
Hirvittää, että tuonkaltaisilla ihmisillä on lapsia siksi, että itse olen ongelmanuorten kanssa töissä ja usein juuri näiden tapausten vanhemmilla on ollut juuri samanlaisia "trallalaa"-asenneongelmia: Ei oteta asioista selvää niiltä, jotka asioista tietävät (eli jotka ovat juuri sen alan ammattilaisia) ja luullaan, että itse tiedetään kaikki. Ja jos joku puhuu järkeä, niin vastaus on tasoa "trallalaa".
Voi lapsiparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aivan sairasta"
"järkyttävää typeryyttä"
"Hirvittää, että tuollaisilla ihmisillä on lapsia"
Nuo ylläolevat on sun omia sanojasi, "koirahörhö".
Jos vedät noin överiksi, niin mitäpä tuohon voi muuta järkevää sanoa, kuin trallalaa.
Muita järkeviä neuvoja ap:n koira-asiaan, kuin piikille tai toiseen kotiin vienti, ei ole.
Mutta toki järkevyys on suhteellinen käsite, ja koiraihmisen (huom. sovitteleva termi) mielestä koiralle pitää antaa mahdollisuus.
Normaali-ihminen pelkäisi vauvansa puolesta, eikä ottaisi minkäänlaista riskiä.
akvaario ihmiset käy kommentoimassa koiran käytöstä.
jos haluat koiran pitää niin muista että sulla on kotona eläin eli koira ja jos se sulla tähän saakka on eläny elämänsä ns lapsen korvikkeena on nyt viimeistään se hetki että sä teet sille ja itselles selväksi mikä sen asema sun laumassas on. eli mainiset antanees sille huomiota.. no ihan ensimmäinen askel on ottaa siltä se huomio pois!
älä päästää koiraa enää esim. sohville tai sänkyyn.. laita sille oma paikka johonkin rauhalliseen paikkaan ja pidä huoli että sillä siellä on olemassa oma rauha, erota sen paikka vaikka portilla jos ei muuten onnistu. harrasta sen kanssa paljon liikuntaa että sille ei tule turhautumia johtuen liiasta energiasta. jos haluat pitää sekä koiran että lapsen naaman vaatii se sulta itseltäs jatkuvaa kontrolointia ja voit hyllyttää omat haavekuvas miten ihana ja kaunis voi koiran ja lapsen suhde olla.. luultavasti näille kahelle ei semmosta tule ainakaan ennen kun lapsi on isompi jos sillonkaan ku koira on kuitenki jo noin vanha.. eli luultavasti sulla itselläs on eessä se suurin asenne muutos ja ihan samalla tavalla sä voit koiras kanssa vielä harrastaa ja ulkoilla vaikka se ei siellä sohvilla ja ihmisten tiloissa enää kukkoilekkaan ja kasvaa se sun lapseski siitä ja oppii ymmärtämään että koiran yksinkertaisesti annetaan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä muuttaa koiran "äidin oma pieni kultamussukka" -asemaa. Ap ei myöskään tunne koiraansa tippaakaan, jos ei ymmärrä miksi koira puri. Eikä taida tietää muutenkaan koirien käyttäytymisestä.
Ongelmakoirakouluttajalle mars! "Tavalliset" koirankoulutuksen pehmeät namikonstit eivät auta ongelmakoiran kanssa.
Hei,
En missään nimessä lopettaisi koiraa yhden pureman takia! Sinuna kysyisin ihan muulta palstalta koira-asioista kuin vauvapalstalta, missä monikaan ei näytä tietävän koirien käytöksestä yhtään mitään.
Googlaa hakusanoilla koira ja vauva, heti löytyi esim. tämmöinen artikkeli:
<a href="http://personal.inet.fi/private/soleydan/suomi/artikkeli3.htm" alt="http://personal.inet.fi/private/soleydan/suomi/artikkeli3.htm">http://personal.inet.fi/private/soleydan/suomi/artikkeli3.htm</a>
Apua voit kysyä esim. näiltä palstoilta:
<a href="http://www.koirat.com/keskustelu/koulutus" alt="http://www.koirat.com/keskustelu/koulutus">http://www.koirat.com/keskustelu/koulutus</a>
<a href="http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2&sid=f3bba59d820…" alt="http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2&sid=f3bba59d820…">http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2&sid=f3bba59d820…;Ja ensisijaisesti tuollaista täysin tervettä koiraa ei kannata lopettaa vaan esim. sijoittaa uuteen kotiin!
Itselläni on entisessä elämässään pahasti pahoinpidelty, kovia kokenut, ongelmakoirana minulle tullut koira, joka elämänkokemuksistaan johtuen puri herkästi ihmisiä. Oikealla kasvatuksella (kyllä, koiria pitää kasvattaa siinä missä lapsiakin!) ei nykyään pure ketään!
Luin koirakirjallisuutta, otin selvää asioista kirjoista, dvd:istä, koiraohjelmista ja netistä - ja sen jälkeen tein juuri kuten ammattilaisten kirjoittamista ohjeissa sanottiin, enkä lipsunut. Siinä se - entinen kaltoin kohdeltu ongelmakoira on nyt kaikkien unelmakoira, johon voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa! Ihmisestä tuo kaikki on kiinni, ei koirasta! Äläkä kuuntele noita, jotka sanovat, että lopeta koira, eivät tiedä asioista yhtään mitään!
Jos sä kuolisit ja sill koiralla ei olisi ruokaa, se söisi sut nälkäänsä, koira on ELÄIN!!!
teille jotka hoette että täällä että koirista tietämättömät vain huutelee sitä lopeta koira tai luovu siitä, minulla on ollut aina koira/koiria. Vanhemmillani on kenneli ja itselläni tällä hetkellä yksi pienempi (amstaffi) ja kaksi isoa (hovawart) koiraa. Kumpikin rotu suht vaativia ja kovan koulutuksen tarvitsevia.
Tiedän suhteellisen paljon koirista.
Tottakai koirat ovat rakkaita ja tärkeitä minulle, mutta jos joku näistä lemmikeistä purisi yhtäkään lapsistamme, lentäisi koira talosta samantien. Nuo isommat koirat tulivat lasten syntymien jälkeen joten tietävät varmasti paikkansa, joka on alempana kuin kukaan kaksijalkainen. Amstaffi on vanhaherra ja oli minulla jo ennen kuin tapasin mieheni, mutta ei kertaakaan ole osoittanut minkäänlaista testailua lapsia kohtaan.
Koiran paikka on koirana, ei perheenjäsenenä kuten monet koiransa kasvattavat.
Siksi että kaikessa oppimisessa tulee takapakkia silloin tällöin. Totuttaminen voi olla mahdollista, mutta se vaatii aikaa ja sen ajan koira on ainakin ajoittain sietokykynsä äärirajoilla. Jos ei ole kyseessä täydellisen kontrolloitu tilanne (käytännössä lähes mahdotonta järjestää), virhearviointeja tulee ja koira joutuu reagoimaan ns. vastoin opetettavaa asiaa, se on joutunut siis liian vaikeaan paikkaan. Ja tästä syystä lapsiperheessä ei voi lähteä totuttamaan purevaa koiraa lapsiin, koulutusta ei ole mahdollista hoitaa niin ettei kouluttaja tee virhettä, ja se kärsijä silloin on kaikkein viattomin osapuoli, lapsi. Koira pystyy tappamaan lapsen ihan vahingossakin, kulmahammas menee helposti kaulavaltimosta läpi vaikka koiran tarkoitus olisi vain kolauttaa lasta kuten se saattaisi kolauttaa hampaalla koiranpentua, lapsi vaan ei sitä kestä. Lasta ei voi laittaa pariksi kuukaudeksi tai vuodeksi eristyksiin, eikä monellakaan (varsinkaan kerrostalokolmiossa sisäkoiran kanssa) ole mahdollisuutta oikeasti pitää koiraa aina erossa lapsesta ja aina kontrolloida sekä lasta että koiraa.
Ihmettelen miksi AP antoi epäluuloisesti suhtautuvan koiran maata liikkumattoman lapsen vieressä, vaikka on tiennyt pitkään, että koira on suhtautunut aggressiivisesti esimerkiksi niihin kaneihin. Meillä on kaksi koiraa, joista toinen on aina tykännyt lapsista ja edelleenkin antaa yksivuotiaan tehdä mitä vaan itselleen. Vanhempi koira on ollut epäluuloisempi lapsia kohtaan, ihan ystävällinen mutta ei haluaisi että lapset koskee. Kun vauva tuli, pidin huolen siitä, että vanhempi koira ei mene vauvan lähelle jos en ole pitämässä vauvasta kiinni, missään tapauksessa en halunnut vauvan saavan koiraa vaikka turpakarvoista kiinni, koska en ollut varma kestäisikö koira sitä. Olin muissa tilanteissa nähnyt, että tällä koiralla ei ole matala puremiskynnys edes äkillisen kivun, toisten koirien hyökkäyksen tai pienempien eläinten saalistamisen aikana, kipuun se reagoi vetäytymällä, jos toinen koira käy sen päälle se ei pure vaikka toinen purisi sitä, ja jahdatessaan pieniä eläimiä (tai vaikka lapsia) se ei yritä päästä iholle ja pysäyttämään jahdattavaa kohdetta hampaillaan (ns. tappopurenta) vaan jää paimentamaan katseella kohdetta. Tunsin tämän koiran hyvin ja tiesin, että kun olen lähellä, se ei puolustaudu edes lapselta, vaikka niitä vähän pelkääkin, vaan se jää odottamaan että minä autan sitä. Ja näin on käynytkin, nykyisin yksivuotiaamme tietää, että tätä koiraa ei saa repiä turkista, mutta jos hän kuitenkin niin tekee, koira jähmettyy paikalleen ja enintään murahtaa, mutta odottaa että minä tulen irrottamaan lapsen. Ja ikinä ikinä en jätä tätä koiraa lapsen kanssa niin etten ole enintään parin sekunnin päässä valmiina auttamaan, koska tiedän ettei koira välttämättä kestäisi sitä, jos lapsi ahdistaisi sen nurkkaan ja repisi sitä korvasta vaikka kymmenen sekunnin ajan. Tiedän että tämä koira ei ole varma lapsiperheen koira. MISSÄÄN TAPAUKSESSA tämä koira ei reagoi mitenkään, ei ole koskaan edes vauvan tullessa reagoinut uhkaavasti lapsen hipaisuun. Myöskin tämän koiran ensisijainen reaktio uhkaan ja kipuun on väistäminen, sitten jähmettyminen ja senkään jälkeen se ei ole vielä lähelläkään puremassa. Koira on myöskin oppinut katsomaan milloin lapsi ei ole siitä kiinnostunut, eli jos lapsi on menossa ohi, se saa rauhassa kontata etujalkojen yli tai mahan ali, eikä koira välitä edes siirtyä. Olen järjestelmällisesti pyytänyt koiraa väistämään lasta, en salli koiran jäädä paikalleen jos lapsi lähestyy aikeissa koskea koiraan, koska tällaiset tilanteet on siinä saaneet aikaan murinaa. Koira oppi hyvin nopeasti nousemaan itsekin ja tulemaan minun luo, kun lapsi lähestyy sitä. Ja tekee sen ihan rauhallisena. Mielestäni meillä on tässä ihan hyvässä hallinnassa oleva tilanne, koira on rento ja lapsi on turvassa, ja tilanne helpottuu vielä entisestään sitä mukaa kuin lapsi kasvaa ja alkaa olla enemmän "ihminen" koiran silmissä.
AP:n tilanne on erilainen, koska A) koira on purrut B) koira on käyttäytynyt hyökkäävästi muitakin kohteita kohtaan, eikä sen ensimmäinen reaktio ole väistö vaan hyökkäys. AP sanoi, että käskyn alla koira voi jopa istua keskellä huonetta sillä aikaa kun hän hoitaa lasta. Uskomattomalta kuulostaa, meillä tämä epäluotettava koira pystyi käskyn alla istumaan paikallaan vaikka lasta olisi nostettu sen selkään, ja tätäkin harjoiteltiin, usko pois. Jos teillä koira vasta istuu keskellä huonetta, olette todella kaukana siitä että pääsisitte edes harjoittelemaan sitä lapsen koskemista tai hipaisun sietämistä.
Dobermanni mm. on rotu, jolla sitä puremisen estoa on järjestelmällisesti jalostuksessa alennettu, koska suojelukoiran täytyy purra nopeasti kiinni ja pienestäkin saalisärsykkeestä. Omat koirani ovat paimenkoiria, joilla puremiseneston täytyy olla voimakas ja joilla täytyy olla paljon skaalaa uhkailun ja puremisen välillä, jotta ne pystyvät painostamaan paimennettavia turvallisesti. Mielestäni on äärimmäisen edesvastuutonta ja naiivia pitää tuollaista puremisherkkyytensä osoittanutta eläintä pienen lapsen kanssa pienessä huoneistossa. Toivottavasti AP aloitat tilanteen arvioimisen ostamalla kunnollisen koiraportin ja kuonokopan koiralle. Sellaisiakin malleja on, joiden kanssa koira pystyy juomaan, läähättämään, jopa oksentamaan, mutta ei puremaan. Ja mieti sitten huolellisesti, miten järjestät arjen niin, että koira ei pääse käsiksi lapseen. Usein sanotaan, että koulutettaessa uutta asiaa hyvä etenemistahti on 80% onnistuminen, eli 8 toistoa kymmenestä onnistuu ja sitten siirrytään uuteen vaiheeseen. Ennen kuin kullakin tasolla päästään tähän, onnistumisprosentti voi olla vaikka 50% jonkun aikaa. Teillä onnistumisprosentti pitäisi olla 100%, eikä mitään virheitä saa tulla. Mielestäni se on mahdotonta ja edistyminen tulee olemaan todella hidasta, koska koira ei saa päästä yrittämäänkään sitä epätoivottua käytöstä.
Toivottavasti Ap miettii myös sitä, että koira ei kärsi lopettamisesta, mutta se kyllä kärsii jatkuvasta stressistä sekä siitä jos rupeatte nyt ottamaan kovat keinot ja rangaistukset käyttöön.
Kyse ei ole siitä etteikö voisi olla mahdollista opettaa jostain syystä purevaa koiraa sietämään niitä ärsykkeitä, jotka nykyisellään johtavat puremiseen. Kyse on siitä, ettei tällaista koulutusta voi tehdä väsynyt ja stressaantunut pienen lapsen äiti kultamussukkakoiralleen kerrostalokolmiossa, riskit on aivan liian suuret. Ylipäätään tällaista koulutusta ei voi tehdä jos se ärsyke (lapsi) on jatkuvasti läsnä. Lasta ei pysty jatkuvasti kontrolloimaan eikä nostamaan kaappiin niiksi ajoiksi kun koulutusta ei tehdä, siksi hän joutuu aivan liian suureen vaaraan tuossa prosessissa. Samasta syystä purevat koirat joutuu valitettavasti piikille ensimmäisestä puremasta, ne ovat niin kaukana siitä varmuudesta mikä lapsiperheessä pitäisi olla, että koulutusta tai edes koiran "säilyttämistä" voisi niissä olosuhteissa harkitakaan. Kyse ei ole siitä etteikö koiralla voisi olla toivoa ja etteikö sitä voisi kouluttaa, vaan siitä että olosuhteet on mitkä on, ja mahdollisuudet muodostuu sen perusteella.
AP:n koiralla voi olla vielä monta hyvää vuotta edessään sellaisella ihmisellä, joka koiran käytöstä ymmärtää ja jolla itsellään ei ole lapsia. Usein sitä ajatellaan, että koira ei ole onnellinen kenenkään muun luona ja kukaan ei sitä voi hoitaa niin hyvin kuin minä ja se on liian suuri stressi koiralle. Minusta tuntuu että koira on AP:n ensimmäinen oma koira ja hän on aika nuori. Minunkin tämä epäluuloinen koira oli minun ensimmäinen koira ja pitkän haaveilun tulos, se oli minulla ennen miestä ja vauvaa. Missään tapauksessa siitä luopuminen ei olisi ollut helppoa, mutta jos se olisi käyttäytynyt samalla tavalla kuin APn koira, ei mitään vaihtoehtoa olisi ollut. Minun koira olisi lähtenyt uuteen kotiin ja elänyt siellä elämänsä onnellisena loppuun asti. Ja minua olisi auttanut tuon toisen koiramme käytöksen näkeminen, sen kanssa ei ole mitään ongelmaa ja tästä olisin saanut perspektiiviä sen suhteen, millainen koira lapsiperheessä voi olla.
Onko vauvaan totuttamisyritykset tuottaneet tulosta?
tuo, että ap sanoi yrittäneensä näyttää koiralle, "että vauvasta seuraa jotain kivaa" - koira ei ole tainnut tulkita sitä niin. Vaan suoraviivaisesti niin, että vauva on joku ylimääräinen häiriö, jonka yläpuolella koira on hierarkiassa. Tai että yrität rauhoitella koiraa samalla kun vauvan kanssa puuhailet - koira tulkitsee sen niin, että vauva on selvästi vaarallinen, pelättävä, joku, jota vastaan pitää puolustautua.
Päätökset sun pitää tehdä itse. Mutta kuulostaa siltä, että olet toiminut vähän väärin tähän saakka, ja noita toimintamallejasi voi olla vaikea korjata, kyseessä on kuitenkin vauvasi turvallisuus.