Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
ja haava pysyy puhtaana ettei pääse bakteereja koiran suusta vauvalle. Jatkossa pidä koira ja vauva erilleen toistaan. siis ei ilman valvontaa samaan huoneeseen, ettei koira tee pahempaa jälkeä. Koira saataa olla kateellinen teille vauvasta, koska on ilmeisesti tottunut olemaan se kaikkein rakkain ja pajatuin. Ilmeisesti vauvan jalan heluttelu oli koiralle joku ärsyke ja se tarttui sen takia siihen. Tarkkaile tilanetta ja toru kunnolla koiraa jos yhtään murisee vauvalle.
Toivottavasti ei toistu. Jos pidät koiran. ÄLÄ JÄTÄ ILMAN VALVONTAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haava pysyy puhtaana ettei pääse bakteereja koiran suusta vauvalle.
Onko 3-kuisella vauvalla jäykkäkouristus voimassa???
ja haava pysyy puhtaana ettei pääse bakteereja koiran suusta vauvalle.
Onko 3-kuisella vauvalla jäykkäkouristus voimassa???
mutta haluaisin tosiaan neuvoja miten saada koira ja vauva elämään yhdessä ilman ongelmia
ap
koirahan osoitti sinulle sen jo!!! Ilmeisesti mieluummin luovut vauvasta, kun koira päättää "hävittää" sen laumasta? Onko sulla koirista oikeasti kokemusta aiemmin ollenkaan? Sähän oot ihan tyhmä.
joko luopua koirasta tai vauvasta.
Vastauksista päätellen ap.lla on vaikeuksia valita kumman haluaa pitää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehto on piikki tai pois antaminen. Ettekö te ihmiset ole koskaan esim. katsoneet koirakuiskaaja tai koira tai minä tms. -ohjelmia? Ihan samalla lailla niitä koiria koulutetaan niissä kuin lapsia kauhukakarat -ohjelmissa. Nyt ei tod. ole tapahtunut mitään niin kauheaa, että heti pitäisi paniikkireagoida, mutta koulutusta pitäisi koiralle saada tai sitten hoitopaikka kunnes vauva on vanhempi. Vaikka av:lla ei sitä ymmärretä, niin ihan oikeasti joistain suvuista ja perheistä löytyy myös koiran hoitajia, jopa pitkiksi aikaa. Mutta av:llahan ei tunnetakaan mitään sympatia tai avuliaisuus -termejä.
Koulutusta koiralle ja seuraamista tai sitten uuden kodin etsintään, mitään piikki -tuomiota ei tarvitse alkaa miettimään.
Maalaisjärkeä päätöksen tekoon, sillä ei nämä forum -ääliöt, varsinkaan ne joilla ei ole koskaan ollutkaan lemmikkikoiraa, tajua millainen on lemmikkikoira.
Meillä oli esikoisen syntyessä kaksi koiraa. Kun lapsi oppi konttaamaan rupesi 5 v. koirammme murisemaan lapsen ruvetessa liikkumaan ja ryömimään/konttaamaan lähelle, kaksi kertaa pääsi rähähtämään lapsen naaman lähellä (ei kuitenkaan purrut). Tämä koira oli luonteelta arka, mutta sillä oli myös dominanssia eli todella haastava yhdistelmä koulutuksen kannalta - esim. minkäälaisia kovia otteita ei voi käyttää lainkaan koska koira menettää muutoin täysin luottamuksensa. Koira ei selvästikään pitänyt konttaavaa lasta itseään ylempiarvoisena ja katsoin sen luonne tuntien että muuta vaihtoehtoa kuin kodinvaihto ei ollut, sillä en halunnut ottaa mitään riskiä että lapselle tapahtuisi jotain enkä pystynyt enää luottamaan koiraan. Noiden kahden rähähdyksen jälkeen meille tuli välittömästi aita eristämään lapsi ja koirat ja aloimme etsiä sille uutta kotia. Sellainen löytyikin keski-ikäiseltä pariskunnalta (lapset jo aikuiset) ja koira on viihtynyt siellä erinomaisesti ilman ongelmia jo kolme vuotta :)
Toinen koira meille jäi, se onkin luonteeltaan täysi 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketjussa verrattiin purevia koiria auto- onnettomuuksiin, joissa niissäkin kuolee ihmisiä vuosittain. Ap:n koiraa voisi siis verrata rattijuoppoon, joka jää kerran pari (käytännössä ap:n koira hyökkäsi kahdesti vauvan kimppuun) kännissä ajamisesta. Ap olisi siis valmis antamaan vauvansa tuon rattijuopon kuljetettavaksi, koska hän mokasi vain kerran. Eli ap ottaa mieluummin riskin kuin pitää vauvansa turvassa.
itsellänikin on koira, ja rakastin sitä aivan mielettömästi ennen lapseni syntymää. Yhtäkkiä, vauvan tultua taloon, koira jotenkin "unohtui". Ei se vaan ole lapsen rinnalla mitään.
Olet tyypillinen esimerkki nykyajan kertakäyttökulttuuri -moraalin omaavasta yksilöstä. Koiraa rakastettiin aluksi aivan mielettömästi, mutta perhekoon muututtua koira vaan "jotenkin unohtui". Eli niin vain "old faithful" sai jäädä nurkkaan kyhjöttämään kun sait itsellesi uuden kiinnostuksen kohteen. Miltä ajattelet tämän koirasta tuntuvan? Sun kaltaisille tyypeille ei kenenkään kannattaisi antaa eläintä edes rapsutettavaksi. Säälin koiraasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koira puoliksi unohtuu vauvan synnyttyä. Tai oikeammin sanottuna tämä tapahtuu niissä perheissä, joissa koiraa on pidetty vauvana ja koira oikeastaan palaa vaan sille paikalle, joka eläimelle on ihmisten keskellä tarkoitettu.
Mikään ei mua ärsytä niin paljoa kuin se, että eläin rinnastetaan ihmiseen ja analysoidaan eläimen tunne-elämää ja käyttäytymistä ihmisen käyttäytymisen pohjalta. Eläin on eläin. Vaistot ja mallit ovat suoraviivaisia, eläimellisiä.
Itselläni on muuten ollut koira, joka oli todella tärkeä. En silti koskaan kuvitellut, että koira olisi ihminen vaan koira tiesi paikkansa.
Ap kuulostaa oikein fiksulta kysyessään tilanteeseen neuvoja, miten kouluttaa koiraa pois tuosta käytöksestä. Hyvillä neuvoilla koiran ei-toivotun käytöksen saa helposti kitkettyä pois!Täällä koirien käytöksestä mitään tietämättömät huutelevat, että koira piikille tai et rakasta lastasi? Aivan sairasta sanoa mitään tuollasta, järkyttävää typeryyttä ihmisiltä. Hirvittää, että tuollaisilla ihmisillä on lapsia!
Ja minulla on 2 koiraa. Vanhempi oli talossa jo ennen lapsia. Ja ikää oli 9v silloin. Mutta meillä alusta saakka koira on tiennyt paikkansa. Koira nyt 12v eikä mitään tällaisia ongelmia ole ollut. Ilman valvontaa ei siltikään lapset ja koira ole samassa tilassa.
Samallalailla koulutan tämän uuden tulokkaan. Ihmiset ovat ylempi arvoisia ja koiralla ei ole siihen mitään nokan koputtamista. Eli agressiivinen käytös ja varsinkin pureminen on kiellettyä. Hirvittää ajatella että sellaisilla on lapsia jotka ei tällaista tajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että koiraihmiset jakautuvat melko selväpiirteisesti erittäin järkeviin ja järkyttävän hörhöttäviin :) Kiitos kaunis teille erittäin järkeville, olette parantaneet koiraihmisten mainetta 100 %! Mun silmissäni ja kenties muidenkin sellaisten, jotka on aikaisemmin tunteneet vain niitä hörhöttäviä.
Aika avutonta on, jos ensimmäinen vaihtoehto on piikki tai pois antaminen. Ettekö te ihmiset ole koskaan esim. katsoneet koirakuiskaaja tai koira tai minä tms. -ohjelmia? Ihan samalla lailla niitä koiria koulutetaan niissä kuin lapsia kauhukakarat -ohjelmissa. Nyt ei tod. ole tapahtunut mitään niin kauheaa, että heti pitäisi paniikkireagoida, mutta koulutusta pitäisi koiralle saada tai sitten hoitopaikka kunnes vauva on vanhempi. Vaikka av:lla ei sitä ymmärretä, niin ihan oikeasti joistain suvuista ja perheistä löytyy myös koiran hoitajia, jopa pitkiksi aikaa. Mutta av:llahan ei tunnetakaan mitään sympatia tai avuliaisuus -termejä. Koulutusta koiralle ja seuraamista tai sitten uuden kodin etsintään, mitään piikki -tuomiota ei tarvitse alkaa miettimään. Maalaisjärkeä päätöksen tekoon, sillä ei nämä forum -ääliöt, varsinkaan ne joilla ei ole koskaan ollutkaan lemmikkikoiraa, tajua millainen on lemmikkikoira.
Komppaan ylläolevaa täysin. Todella asiallinen kommentti.
Musta tuntuu, että monet "koiran heti piikille ensimmäisestä uhkaavasta tilanteesta vieneet" yrittää täällä epätoivoisesti rauhoittaa huonoa omaatuntoaan uskottelemalla itselleen ja muille, että se muka oli ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Todellisuudessa he kaikki tietävät olleensa vain patalaiskoja ja haluttomia näkemään vaivaa tilanteen korjaamiseksi. Koiran käytös kun on 99%:ssa tapauksista puhtaasti seurausta omistajansa käytöksestä. Omistajan tehtävänähän se olisi tätä käytöstä myös korjata, mutta onhan se nyt halvempaa ja helpompaa ja heille vaivattomampaa viedä "aiemmin mielettömästi rakastettu ja nykyisin paitsioon jäänyt" aikuinen koira piikille kuin alkaa selvittämään mitä oikeasti asialle voisi tehdä.
Toisaalta, ehkä tämä onkin tällaisen epäkelvon koiranomistajan koiralle se parempi vaihtoehto. Kaunis ja kivuton kuolema näissä tapauksissa on varmasti parempi vaihtoehto kuin elää nurkkaan unohdettuna moraalittoman omistajansa seurassa luonnollista, mutta kituvaa kuolemaa odottaen.
Koira on perheenjäsen, se vaatii rakkautta ja huomiota, oli perheessä lapsia tai ei. Älä ota koiraa ja pilaa viattoman koiran elämää jos et oman itsekkyytesi ja laiskuutesi vuoksi pysty rakastamaan ja huolehtimaan siitä, 100%sti, sen koko luonnollisen elämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap ei ole kommentoinut omaa ketjuaan pitkään aikaan.
Toivottavasti on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen, ja häpeää niin paljon, ettei kehtaa tulla kertomaan tänne, mitä on "joutunut" tekemään.
ap,.lla on vain kaksi vaihtoehtoa; joko luopua koirasta tai vauvasta. Vastauksista päätellen ap.lla on vaikeuksia valita kumman haluaa pitää..
Sulla taas on tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa: joko opettelet jo yleissivistykseen kuuluvaa suomenkielen oikeinkirjoitusta ja välimerkkien oikeaoppista käyttöä tai käyt peruskoulun uudelleen.
Mitä taas alkuperäiseen ketjunaloittajaan tulee, hänellä todellakin on monia vaihtoehtoja käytettävissään. Tämä ei tosiaankaan ole mikään mustavalkoinen joko tai -tilanne, jossa jommasta kummasta pitää luopua saadakseen pitää toisen. Haloo! Missä maailmassa oikein elät?
Mitä tekisit jos vaikka esikoisesi löisi legolla kuopusta uhkaavasti päähän? Veisit tietysti esikoisen lopetettavaksi vai? Samanlainen joko tai -tilannehan sekin on...
Koiraa voi kouluttaa ja sen käytöstä oikaista jos vain viitsimistä ja tahtoa löytyy. Monilta ei tunnu löytyvän kumpaakaan.
Dobermanni mm. on rotu, jolla sitä puremisen estoa on järjestelmällisesti jalostuksessa alennettu, koska suojelukoiran täytyy purra nopeasti kiinni ja pienestäkin saalisärsykkeestä. Omat koirani ovat paimenkoiria, joilla puremiseneston täytyy olla voimakas ja joilla täytyy olla paljon skaalaa uhkailun ja puremisen välillä, jotta ne pystyvät painostamaan paimennettavia turvallisesti. Mielestäni on äärimmäisen edesvastuutonta ja naiivia pitää tuollaista puremisherkkyytensä osoittanutta eläintä pienen lapsen kanssa pienessä huoneistossa. Toivottavasti AP aloitat tilanteen arvioimisen ostamalla kunnollisen koiraportin ja kuonokopan koiralle. Sellaisiakin malleja on, joiden kanssa koira pystyy juomaan, läähättämään, jopa oksentamaan, mutta ei puremaan. Ja mieti sitten huolellisesti, miten järjestät arjen niin, että koira ei pääse käsiksi lapseen. Usein sanotaan, että koulutettaessa uutta asiaa hyvä etenemistahti on 80% onnistuminen, eli 8 toistoa kymmenestä onnistuu ja sitten siirrytään uuteen vaiheeseen. Ennen kuin kullakin tasolla päästään tähän, onnistumisprosentti voi olla vaikka 50% jonkun aikaa. Teillä onnistumisprosentti pitäisi olla 100%, eikä mitään virheitä saa tulla. Mielestäni se on mahdotonta ja edistyminen tulee olemaan todella hidasta, koska koira ei saa päästä yrittämäänkään sitä epätoivottua käytöstä.
Pahimipia näykkijöitä ja purijoita ovat koulutuskentillä olleet paimenkoirat, erityisesti bordercolliet. Myös heelerin nimi kokonaisuudessaan tulee siitä, että näykkii ja puree paimennettaviaan kantapäistä koko ajan.
Mitä tekisit jos vaikka esikoisesi löisi legolla kuopusta uhkaavasti päähän? Veisit tietysti esikoisen lopetettavaksi vai? Samanlainen joko tai -tilannehan sekin on...
Ja tässä on esimerkki siitä, miten kirjoittaa ihminen, joka ei näe eroa ihmisen ja eläimen välillä.
Tai vaihtoehtoisesti esittää tyhmempää, mitä onkaan.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole perin mairitteleva kirjoittajaa kohtaan... :D
ap sanoi, ettei hän halua antaa koiraa pois, eikä heillä ole myöskään mahdollisuutta eristää koiraa asunnossa lapsesta mitenkään, eikä koiraa voi myöskään ulkona pitää. Eli tuo 8- vuotiaan koiran koulutus tapahtuisi samoissa tiloissa, missä koiran inhoama vauvakin majailee. Eikö koulutukseen yleensä kuulu, että tapahtuu useita vahinkoja ja takapakkeja? Vauva voi siis odottaa jatkossakin useita puremia, enemmän tai vähemmän vakavia.
ap,.lla on vain kaksi vaihtoehtoa; joko luopua koirasta tai vauvasta. Vastauksista päätellen ap.lla on vaikeuksia valita kumman haluaa pitää..
Sulla taas on tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa: joko opettelet jo yleissivistykseen kuuluvaa suomenkielen oikeinkirjoitusta ja välimerkkien oikeaoppista käyttöä tai käyt peruskoulun uudelleen.
Mitä taas alkuperäiseen ketjunaloittajaan tulee, hänellä todellakin on monia vaihtoehtoja käytettävissään. Tämä ei tosiaankaan ole mikään mustavalkoinen joko tai -tilanne, jossa jommasta kummasta pitää luopua saadakseen pitää toisen. Haloo! Missä maailmassa oikein elät?
Mitä tekisit jos vaikka esikoisesi löisi legolla kuopusta uhkaavasti päähän? Veisit tietysti esikoisen lopetettavaksi vai? Samanlainen joko tai -tilannehan sekin on...
Koiraa voi kouluttaa ja sen käytöstä oikaista jos vain viitsimistä ja tahtoa löytyy. Monilta ei tunnu löytyvän kumpaakaan.
Alue: Aihe vapaa
Tästähän nyt ap:lle ei hirveästi hyötyä ole, mutta jospa jollekin... Meillä vähennettiin koiran (terrieri) huomioimista jo ennen lapsen syntymää, kun tiedettiin että ei sen kanssa ehdi niin paljon sitten hössätä. Mies toi sairaalasta vauvantuoksuisia vaatteita ennenkuin kotiuduttiin, ja kotiin tullessa mies vei vauvan sisälle ja itse tervehdin koiran ulkona (innostuu kauheasti kun tullaan kotiin). Koira sai sitten rauhoituttuaan haistella vauvan rauhassa. Alkuun koira pelkäsi vauvaa, kun ei koskaan ollut moista nähnyt, mutta annettiin ihmetellä ja tutustua omaan tahtiinsa. Nyt lapsi (vähän alle 2 v) ja koira ovat ystävyksiä, koira antaa lapsen halailla ja pusutella kuonolle, ja leikkivät ja touhuavat yhdessä. Alusta asti tein koiralle selväksi, että vauva on minun (jos laumateoriaa uskoo, niin alfanaaraan) ja ssen lähelle ei mennä ilman lupaa. Lapsen ja koiran puuhia toki seurataan tarkasti, ja puututaan epäasialliseen kohteluun molemmin puolin.
En tiedä mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Jos mikään muu ei auta, ja uuteen kotiin ei halua antaa, niin ei se koira siitä lopetuksesta kärsi. itsestähän se tuntuu pahalta, mutta joskus se vaan on se paras (tai ainoa) vaihtoehto.