Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin aloittaa asiallisen keskustelun (iso)vanhemmuudesta.
24.06.2010 |
Ajatukseni on lyhyesti sanottuna seuraava. Minun mielestäni vanhemman ja lapsen suhde on oltava ikuisesti muuttumaton siten, että vanhemman tehtävä on ottaa pääsääntöisesti vastaan oman lapsen tuska ja hätä, sekä tukea ja antaa omaa apuaan kaikissa elämäntilanteissa. Erityisesti huomioiden siirtymän: päivähoidon, myöhemmin koulun aloitus, koulun vaihto, kotoa lähtö, naimisiinmeno, lapset jne. Vanhemman velvollisuus tukea lastaan ei siis katkea aikuisena. Suhde ei myöskään käänny automaattisesti vanhemman auttamiseksi, mutta halu on luonnollinen, jos vanhempi kohtelee lastaan hienosti. Silloin myös lapsi haluaa auttaa vanhenevia vanhempiaan.
Isovanhemman rooli on sitten niinikään vaativa ja tärkeä rooli, jossa mielestäni isovanhemman tehtävä on tukea lastaan ja olla myös lapsenlapsiaan varten.
En ymmärrä siis seuraavia ajatuksia:
"Isovanhemman tehtävä ei ole hoitaa lapsenlapsiaan"
"Vanhemmalla ei ole mitään velvollisuuksia aikuisia lapsiaan kohtaan, vaan heillä on oma elämä elettävänään"
Mielestäni tehtävä otetaan silloin vastaan, kun hankitaan yksikin oma lapsi. Siitä ei irtisanouduta missään elämänvaiheessa.
Tämä on siis minun mielipiteeni - sellaisena melko ehdoton. Toivoisin näkemyksiä asiaan, jos vaikka olen pahasti hakoteillä.. en kuitenkaan usko. Tai ehkä olen jotenkin vanhanaikainen?
Kommentit (8)
olen läheltä seurannut melkoista isovanhempien hyväksikäyttöä jo aikuisen lapsen taholta, joten olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että aikuisten lasten on syytä ottaa vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Lapsen kasvatuksen päämäärä on mielestäni se, että lapseni pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja tulee myös toimeen sitten kun minusta aika jättää. Mielestäni isovanhemmalla ei ole automaattista velvoitetta hoitaa lapsenlapsia vaan kyllä se hoitovelvoite on lapsen vanhemmilla; niillä, joiden tahdosta lapsi tähän maailmaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajatusmaailmani lienee kotoisin omilta vanhemmiltani. Perheemme on hyvin tiivis, luen perheeseeni veljeni perheen sekä omat vanhempani. Miehen vanhemmat lukisin mielelläni myös, mutta mieheni perheellä on omanlaisensa ajatusmaailma. Joten he ovat meille sukulaisia.
Ei siis niin, että vanhemman pitää aina antaa kaikkensa lapsensa hyväksi, mutta lapsella ei olisi mitään velvoitteita vanhempiaan kohtaan?
Perhe on perhe, jossa kaikki pitää huolta toinen toisistaan. Vanhemmat lapsista ja lapset vanhemmista.
Meidän perheessä tämä toimii kyllä kaikkien osalta.
tuosta aikuisen lapsen tukemisesta. Koen sen enemmän henkisenä tukena. Nykypäivänä suurin osa isovanhemmista on työelämässä, joka ei ole missään työpaikassa mitään lepolomaa, vanhemmaksi tullessa tarvitsee enemmän aikaa toipuakseen työpäivästä, työviikosta tai työvuodesta.
Allekirjoitan täysin nuo lauseet isovanhempien tehtävä ei ole hoitaa lapsenlapsiaan tai vanhemmilla ei ole velvollisuuksia aikuisia lapsia kohtaan, vaan heillä on oma elämä elettävänä.
Mielestäni ap on enemmänkin nykyaikainen vaatiessaan että aikuisista lapsista on koko ikänsä vastuussa, johan sitä raamatussa sanotaan jotenkin niin että mies erotkoon vanhemmistaan ja yhtyköön vaimoonsa, niinhän sanoi Kaarle kustaa tyttärelleen hääjuhlapuheessa ensi sijainen lojaalisuus on puolisolle ei lapsuuden perheelle.
ensin olla lapselleen maailman tärkein ja sitten hiljalleen tehdä itsestään tarpeeton. Ei se tarkoita, ettei aikuista lasta voisi tukea, mutta mennään metsään jos liikaa tuetaan. Lapsen pitää oppia seisomaan omilla jaloillaan, muuten eivät voi huolehtia omista lapsistaan taas vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on perhe, jossa kaikki pitää huolta toinen toisistaan. Vanhemmat lapsista ja lapset vanhemmista.Meidän perheessä tämä toimii kyllä kaikkien osalta.
Tai edes äidilleni. Mun äitini ainoo saavutus on, että se on saanut mut ruokittua ja pidettyä vaatteissa joten kuten. Ei mtiään muuta. Edes hampaita se ei käskenyt mun pestä.
toimimaan aina (mulla kolme pientä lasta).
Meillä minun eikä miehen vanhemmat eivät juurikaan ole meidän kanssa tekemisissä. Kuningas alkoholi ohjaa vanhempieni elämää ja appivanhempia kiinnostaa vain heidän tyttärensä lapset. Käytännössä meidän lapsilla ei ole isovanhempia.